Mökin omistajat luulevat, että me mökittömät kadehditaan heitä mökillisiä

Köyhät luuserit nyt haluaa vain purkaa pahaa oloaan vaikka mökkiläisiäkin kohtaan, suomalaiset köyhät on tehty vihasta ja ahneudesta. 

Minusta on ihanaa olla mökillä, mutta vain viikon verran kesällä. Se riittää mainiosti ja lopun kesää teen muita asioita. Niinpä vuokraammekin kesäisin viikoksi ison, kunnon mökin, jossa on kaikki tarpeelliset mukavuudet kuten pesukoneet, tiskikoneet jne. Jos mökki olisi oma, joutuisin miettimään sen kunnossapitoa ja siihen ei kiinnostus eikä into riitä. 

En ole koskaan ajatellut teitä mökittömiä. Nyt kun sanoit niin minua ei kiinnosta pätkääkään mitä puuhastelette.

Me vuokrataan usein mökki viikoksi. En haluaisi omistaa. Onhan noita riittävästi tarjolla.

Säälistä en tiedä, mutta olen mä lähipiirini järkyttänyt, kun olen parikin mökkiä myynyt nopeesti pois, kun on perinnöksi tullut.

Mulla vanhemmat on ihan loukkaantuneita, kun en käy koskaan heidän ”ihanalla mökillään”. Odotan oikein, mikä riesa siitä vielä tulee, kun he vanhenevat.

Minusta mökinpito on ihan syvältä, en halua metsän keskelle. Lomalla taas haluan asua hotellissa.

Tää on niin totta. Mä haluan kesällä mennä ja tehdä ja nauttia, en palvoa jotain lahoavaa kusimurkkulaatikkoa 200 kilsan päässä keskellä ei-mitään. Jos haluan kivan rennon maalaisjärvisaunaviikonlopun, vuokraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asumme mökissämme ympäri vuoden. En ole kuvitellut kenenkään kadehtivan meitä.

Sehän on eriasia. Teitä säälitään. Teillä kun on vaan varaa siihen mökkiin.

Voihan se olla niinkin, en ole tullut ajatelleeksi asiaa tuolta kantilta. Mutta pääasia lienee, että olemme itse onnellisia mökissämme. 

Mä näen jo painajaisia siitä, että tulen joskus perimään isäni perintömökin... En edes viihdy siellä, koska ranta on huono.

Siis mitä te ihmiset kesällä teette jos ette haravoi, maalaa, roudaa, tuuleta, asenna, murehdi nousevaa vesirajaa ja kaatuvia puita, moikkaile joka päivä samaa naapurin möhömahaista punakkaa Sipeä ja väistele henkenne kaupalla kärrytiellä kaahaavia mönkijäteinejä?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka v**** köyhä pitää olla että ei saa mökkiä ostettua? Onhan se nyt mukavaa istuskella rantasaunalla ja vetää pari bissee ja sitten muijaa hanuriin.

Anaali- Anterohan se siellä taas!

Ei tietenkään kadehdita. Jos haluaisimme mökin, ostaisimme sellaisen. Emme kuitenkaan halua viettää lomia työleireillä vaan käytämme ennemmin ne samat rahat tutustumalla uusiin paikkoihin eli matkustelemalla. Olisi äärimmäisen tylsää mennä aina sinne samaan paikkaan ja syytää kaikki rahansa siihen mökkiin ja sen ylläpitoon. 

Kirjoitin viime kesänä tästä samasta aiheesta palstalle yhteen toiseen mökki-ketjuun, mutta menköön vielä tähänkin.

Olen lapsesta saakka inhonnut mökkeilyä, eräretkeilyä ja maaseutua. Sinänsä paradoksaalista, sillä olen maaseudun tuppukylästä kotoisin. Ehkä lapsena olen saanut sitten yliannostuksen maaseutua ja viimeiset 20 vuotta olen viihtynyt hyvin pääkaupunkiseudulla, joitain vuosia eräässä Aasian suurkaupungissa töiden puolesta asumista välissä. Viihdyn parhaiten kaupungissa ja koen kaupungit jollain tavalla turvallisina verrattuna maaseutuun ja luontoon. Lisäksi olen aina viihtynyt parhaiten minimalistisissa ja kompakteissa yksiöissä, joissa ei ole mitään turhaa tavaraa ja sisustus on pelkistetty. 

Ideaali kesä itselleni on tehdä joku viikon kaupunkiloma ulkomaille ja muuten olla kotosalla. Käydä pk-seudun eri kahviloissa, ravintoloissa, tapahtumissa, tavata ystäviä, mutta myös ihan vaan viettää aikaa omalla isolla lasitetulla parvekkeella lukemassa kirjoja ja juomassa kahvia tai teetä. Mutta tämä on joidenkin ystävieni mielestä aivan kamalaa ja säälittävää. Heille olen säälittävä nelikymppinen ikisinkku (tosin seurustelen, mutta koska emme asu yhdessä emmekä sellaista edes suunnittele, perheelliset kaverit rinnastavat minut kuitenkin sinkkuun), joka "joutuu" olemaan kesän kaupungissa pienessä yksiössä. Eivät ymmärrä, että se on juuri sitä mitä itse haluan. Minulla on ihan hyvä tulotaso, eli jos haluaisin voisin ostaa tai vuokrata kesämökin tai lähteä jonnekin Lappiin eräretkeilemään jne. Mutta en halua, suoraan sanottuna sellainen loma olisi minulle ihan painajaista. 

Joka kesä muutama hyvää tarkoittava kaveri alkaa painostaa, että tulisin heidän mökilleen viikoksi tai vaikka pariksikin, ettei minun "tarvitsisi" olla "pikku kopperossa kaupungissa koko kesää". (Törkeää kuvaus asunnostani tuo pikku koppero, sillä pidän kodistani todella paljon ja haluan asua juuri siinä). Maalailevat kuvaa, millaista ihanan idyllistä aikaa saisin viettää heidän mökeillään: saunoa, uida, veneillä, pelata mölkkyä lasten kanssa, käydä marjassa jne. Ainoa vaan, että en tykkää saunasta (ja ihoni alkaa oireilla saunan jälkeen tosi pahasti), pelkään vettä ja olen tosi huono uimari, en erityisemmin pidä lapsista ja metsä on minulle lapsesta saakka ollut pelottava elementti. Kerran kovan painostuksen alla suostuin tulemaan kaverin mökille viikonlopuksi, ja toista kertaa en suostu. Oli kerrassaan tylsä viikonloppu ja kamala vaiva raahautua jumalan selän taakse hyttysten syötäväksi. 

Minä en halua mökkiä, en ole koskaan halunnut. Jos joku sellaisen lahjoittaisi, myisin nopeasti.

Koko elämäni aikana olen käynyt ehkä viisi kertaa mökillä. Ja ne kerrat riittivät!

Ei kannata kadehtia. Useimmilla mökeillä on joka kesä aika hitosti kaikenlaista tekemistä, harvoin voi vaan köllötellä, kuten vaikka kerrostalon parvekkeella.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mökittömät sitten tunkee itsensä lorvimaan toisten mökeille? Ei vi**u jaksaisi aina olla palvelemassa kaikenmaailman loisijoita.

Vauviksella uskallat kirota, mutta yllätysvieraille et osaa sanoa ei.

Siksi roolisi on passata loisijoita.

Säälittää mökittömät luuserit.

Vierailija kirjoitti:

Köyhät luuserit nyt haluaa vain purkaa pahaa oloaan vaikka mökkiläisiäkin kohtaan, suomalaiset köyhät on tehty vihasta ja ahneudesta. 

Köyhät..

Miksi kadehtisin velka elviksiä?

No eivätkä luule. En minäkään alle nelikymppisenä mökkiä kaivannut yhtään, mökittömän lapsuuden viettänyt.

Nyt kyllä tykkään mökistäni kovasti, siellä on helppo piipahdella vaikka ihan päiväseltään nauttimassa isosta puutarhasta ja metsässä rymyämisestä. Kolmen vartin ajomatkan päässä, 16 vuotta vanha uudehko mökki kaikilla mukavuuksilla.

Varsinkin nyt se on kivaa vaihtelua, kun täällä stadissa muuta tekemistä on koronan takia rajattu ja matkustelemaan ei pääse.

Mutta tosiaan siis, ei kaikki tuota kaipaa pätkääkään. Ja se on fine. Koeta säkin ap kestää mökkeilystä nauttivia.

N54

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin viime kesänä tästä samasta aiheesta palstalle yhteen toiseen mökki-ketjuun, mutta menköön vielä tähänkin.

Olen lapsesta saakka inhonnut mökkeilyä, eräretkeilyä ja maaseutua. Sinänsä paradoksaalista, sillä olen maaseudun tuppukylästä kotoisin. Ehkä lapsena olen saanut sitten yliannostuksen maaseutua ja viimeiset 20 vuotta olen viihtynyt hyvin pääkaupunkiseudulla, joitain vuosia eräässä Aasian suurkaupungissa töiden puolesta asumista välissä. Viihdyn parhaiten kaupungissa ja koen kaupungit jollain tavalla turvallisina verrattuna maaseutuun ja luontoon. Lisäksi olen aina viihtynyt parhaiten minimalistisissa ja kompakteissa yksiöissä, joissa ei ole mitään turhaa tavaraa ja sisustus on pelkistetty. 

Ideaali kesä itselleni on tehdä joku viikon kaupunkiloma ulkomaille ja muuten olla kotosalla. Käydä pk-seudun eri kahviloissa, ravintoloissa, tapahtumissa, tavata ystäviä, mutta myös ihan vaan viettää aikaa omalla isolla lasitetulla parvekkeella lukemassa kirjoja ja juomassa kahvia tai teetä. Mutta tämä on joidenkin ystävieni mielestä aivan kamalaa ja säälittävää. Heille olen säälittävä nelikymppinen ikisinkku (tosin seurustelen, mutta koska emme asu yhdessä emmekä sellaista edes suunnittele, perheelliset kaverit rinnastavat minut kuitenkin sinkkuun), joka "joutuu" olemaan kesän kaupungissa pienessä yksiössä. Eivät ymmärrä, että se on juuri sitä mitä itse haluan. Minulla on ihan hyvä tulotaso, eli jos haluaisin voisin ostaa tai vuokrata kesämökin tai lähteä jonnekin Lappiin eräretkeilemään jne. Mutta en halua, suoraan sanottuna sellainen loma olisi minulle ihan painajaista. 

Joka kesä muutama hyvää tarkoittava kaveri alkaa painostaa, että tulisin heidän mökilleen viikoksi tai vaikka pariksikin, ettei minun "tarvitsisi" olla "pikku kopperossa kaupungissa koko kesää". (Törkeää kuvaus asunnostani tuo pikku koppero, sillä pidän kodistani todella paljon ja haluan asua juuri siinä). Maalailevat kuvaa, millaista ihanan idyllistä aikaa saisin viettää heidän mökeillään: saunoa, uida, veneillä, pelata mölkkyä lasten kanssa, käydä marjassa jne. Ainoa vaan, että en tykkää saunasta (ja ihoni alkaa oireilla saunan jälkeen tosi pahasti), pelkään vettä ja olen tosi huono uimari, en erityisemmin pidä lapsista ja metsä on minulle lapsesta saakka ollut pelottava elementti. Kerran kovan painostuksen alla suostuin tulemaan kaverin mökille viikonlopuksi, ja toista kertaa en suostu. Oli kerrassaan tylsä viikonloppu ja kamala vaiva raahautua jumalan selän taakse hyttysten syötäväksi. 

Olipa hienosti muotoiltu mielipide, hyvin tuotu julki omat rehelliset ajatukset.