Lue keskustelun säännöt.
En kestä enää 4v lastani, nyt apua!
29.06.2017 |
Olen ihan loppu ja kyllästynyt tuon lapsen käytökseen. Vaikka miten huomioidaan ja tehdään yhdessä sekä koitan kehua ei vaan onnistu mikään. Täyttänyt siis juuri tuon 4v ja ainut lapsi.
Nyt reilu kuukauden ollut ihan mahdoton. Ilman syytä saattaa tulla lyömään, potkimaan, suuttuessaan sama mutta sylkee myös päin näköä ja lattialle.
On temperamenttinen luonne ollut aina ja kaipaa paljon huomiota. Kokoajan keskeyttämässä ja suuttuu kun sanotaan että odottaa omaa vuoroa eikä puhuta toisten päälle.
Kun heittää tavaroita niin laitan jäähylle sitä mukaa. Lyömisestä myös lähtee kaikki lelut ja ei saa katsoa illalla lastenohjelmia yms. Jäähyä olen koittanut mutta ei siellä oikein tahdo pysyä ja huutaa kurkku suorana, joten en ole ollut varma onko se hyväksi. Olen kyllä rakastava ja tiukka, eli rajat on olleet aina mutta myös rakkautta ja yhdessä oloa.
On aina tullut juttuun toisten lasten kanssa, nyt viime aikoina alkanut olemaan kinaa leluista ja ei aina onnistukkaan leikit toisten kanssa.
Itse olen ihan loppu kun tuntuu että päivät on sitä että saa kokoajan estää lasta lyömästä ja potkimasta.. olen alkanut myös epäillä onko kaikki ok, vaikka 4v neuvolassa ei ainakaan oltu huolestuneita tästä kun mainitsin.
Tänäänkin ollaan koko päivä puuhattu yhdessä ties mitä. Istahdin äsken sohvalle ja sanoin että nyt äiti vähän huilahtaa ja pitää nyt sen aikaa puuhailla omia leikkejä. Juuri ehdin lehden avata niin lapsi tuli ja löi esineellä. vein suoraan kodinhoitohuoneeseen ja siellä saa nyt raivota, minun mitta ihan täysi. :(
Terveisin huono äiti
Kommentit (70)
Höpö höpö, lapset on niiiiiiiiiiin ihania!!!!
Nauti kun niin kauan kun on vielä pieni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on rasittava ikä. Meidän tyttö oli samanlainen aikoinaan, mutta nykyään ihan kiva ja rauhallinen 5-luokkalainen. Koita jaksaa ja älä lietso tappeluita, et hyödy siitä mitään. Jämäkästi ja selkeästi pidät vaan säännöistä kiinni, ja muuten et huomioi räyhäämistä. Älä ota liikaa paineita kasvattamisesta, yritä mieluummin pitää tunnelma kotona mukavana.
Kannattaa ottaa se jäähypaikka takaisin käyttöön. Kyllä,alussa saattaa joutua 10000 kertaa sen vielään sinne takaisin,saattaa raivota kuin syötävä ja itkeä yms. Mutta älä anna periksi. Kun on 4.min (ikävuosien mukaan minuutit) siellä hiljaa istunut niin sitten keskustelu mitä teki väärin ja anteeksi pyyntö ja hali päälle. Näin toimi meillä! Eli älä luovuta!! Sillä se lapsi juuri pelaa. Ikinä ei pidä antaa lapsen käyttäytyä fyysisesti!! Se pitää heti kitkeä pois!
Huhhuh.. eli yhdenkin lapsen kanssa on siis hankalaa :/
t: lapseton, joskus yhtä lasta ajatellut mutta tuskin uskallankaan..
Nyt kunnon opetus lapselle ja lapsi terapiaan! Muuten siitä kasvaa jääräpää ja itsepäinen yksilö!!! Lapsi ei määrää vanhempiaan vaan vanhemmat lapsiaan, pistätte kunnolla kuriin sen!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäähyt kannattaa ainakin jo lopettaa, ei auta ja on jo muutenkin kasvatuksessa jo menneen talven lumia ja todettu jopa haitalliseksi lapselle. Ole vain johdonmukainen ja sinnikäs, vaikutat siltä, että kaikki on sinulla ok. Kiellät vain joka kerta ja perustelet. Kyllä se ohi menee. 5-vuotiaana tuo yleensä loppuu. Onko päiväkodissa? Se kasvattaa sosiaalisiin normeihin kaikkein parhaiten. Ryhmässä tuon ikäiset kaverit oppivat parhaiten kantapään kautta, miksi käyttäytymissäännöt on olemassa.
No siinäpäs ei mennytkään kauan, kun ilkkujat ja lapsettomat löysivät tiensä paukuttelemaan henkseleitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jätä lasta yksin selviytymään tunteistaan, kun se on rankkaa aikuisellekin. Eli älä sulje häntä toiseen huoneeseen kun hän raivoaa, hän kokee sen rangaistukseksi negatiivisista tunteista ja oppii vain tukahduttamaan ne. Koeta sen sijaan ottaa syliin ja jutella siitä, miksi lapsella on huono olo. Jos hän lyö tai potkii, kiellä napakasti mutta tee silti selväksi että olet koko ajan saatavilla jos lapsi haluaa tulla syliin.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh.. eli yhdenkin lapsen kanssa on siis hankalaa :/
t: lapseton, joskus yhtä lasta ajatellut mutta tuskin uskallankaan..
Mulla 4 lasta eikä yhdenkään kanssa tuollaista. En kyllä sallisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on kyllä omituista käytöstä. Miksi jos oli saanut huomiota ei voinut yhtään leikkiä yksin? Onko vaan saanut aina tahtonsa läpi riehumalla? Siinä tapauksessa minä kyllä karjaisisin niin että tukka hulmuaa ja saattaisin ottaa siitä tupsusta myös kiinni, jotta saan lapsen käsittämään että kun menee liian pitkälle, menee liian pitkälle. Sanoisin että nyt sinä kakara olet hiljaa ja leikit itseksesi kun ollaan kerran tehty yhdessä jo kaikkea kivaa, sinä olet lapsi ja sinun kuuluu totella vanhempaasi. Auktoriteetti pitää aikuisella olla. Missä isä on? Uskooko lapsi häntä? Nykyajan vanhemmat unohtavat opettaa lapsilleen sen että aikuisia pitää totella. Vanhemmat tietää asiat paremmin ja kun vanhempi sanoo, pitää totella, voi kysyä että miksi, mutta loppupeleissä totella täytyy. Ja lapselle voi sanoa että nyt katkesi kamelin selkä, kiukutella saa ja tunteita näyttää, mutta siinäkin pitää olla raja, koska vanhemmallakin on tunteet ja vanhempikin saa näyttää tunteensa.
Toisaalta, jos oireet on tulleet lähiaikoina, on jotain vialla. Joko vaan joku ohimenevä kehitysvaihe tai sitten jotain on sattunut, hyväksikäyttö.
Rangaistus ei ole tehokas kasvatuskeino. Parempi keino on vahvistaa myönteistä käytöstä aina kun lapsi toimii oikein. Tunnetaitoja voi ja pitää opettaa. Empatia kyky kehittyy kun tunteita sanoitetaan. 4-vuotias on vielä pieni eikä täysin osaa vielä samaistua toisen tunteisiin eikä ymmärrä että toinen ei ehkä halua samaa kuin hän. Lyöminen ja toisen satuttaminen on tietysti aina väärin ja on ihan oikein puuttua siihen. Kannattaa joka kerta puhua ääneen ettei niin voi tehdä ja myös sanoittaa miksi niin ei voi tehdä. Tilanteita voi ainakin jossain määrin ennakoimalla välttää. Jos vaikka tarvitset hetken omaa aikaa voit suunnitella yhdessä lapsesi kanssa hänelle jotain kivaa tekemistä siksi aikaa ja näytä kellosta mitä kohtaa viisari osoittaa kun olet taas käytettävissä. Näin lapselle on helpompaa odottaa. Voitte myös yhdessä sopia seuraavan tekemisen "oman ajan" jälkeen. Tunnetaitoja voi hyvin opetella myös silloin kun ei ole "tilanne päällä". Keskustelkaa vaikka kirjojen kuvista miltä eri hahmoista mahtaa tuntua. Voi myös piirtää yksinkertaisia sarjakuva satuja lapselle joihin sisältyy tunnepuolella asioita. Tämä on samalla kiva yhteinen tekeminen josta lapsi helposti innostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole loogista tuo väkivaltaisen lapsen lyöminen tai tukistaminen. Siinähän vanhempi antaa mallia, että väkivalta on oikein. Lapsi ottaa mallia teosta, se on ihan sama mitä siinä samalla sanoo. Ei kuulu tuo metodi enää tälle vuosituhannelle.
Luulisin, että lapsen vieminen päivähoitoon voisi tehdä lapselle ja erityisesti väsyneelle äidille hyvää, jos lapsi ei vielä ole hoidossa. Tai vaikka mummolaan. Toisten kanssa lapset käyttäytyy usein paremmin, ja säännöt vahvistuu, kun ne on muuallakin samat.
Niiltä, jotka kannattavat lapsen nipistämistä, tukistamista, lyömistä tai hakkaamista hiljaiseksi, haluan kysyä: Millä mielellä olisit, jos hakisit itkevän lapsen päiväkodista, ja työntekijä kertoisi, että lapsi sai tänään hoidossa selkäänsä koska löi toista lasta? Jos tämä ei tunnu hyvältä ajatukselta, miksi sinulla olisi yhtään suurempi oikeus lyödä lastasi? 14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh.. eli yhdenkin lapsen kanssa on siis hankalaa :/
t: lapseton, joskus yhtä lasta ajatellut mutta tuskin uskallankaan..
Mulla 4 lasta eikä yhdenkään kanssa tuollaista. En kyllä sallisikaan.
Ei kai kukaan salli? Kaikki lapset eivät tuollaista edes yritä, eikä kaikki ole kasvatuksen puutetta (tai ansiota). Lapsia on todella erilaisia, ihan temperamentiltaan. Osa on oikeasti todella haastavia kasvatettavia.
Itse kokeilisin kehua aina kun on vähänkin kehumisen aihetta, ja olemaan huomioimatta kaiken muun huonon käytöksen, paitsi en joka satuttaa lasta tai muita. Hyvä suhde lapseen ihan ensiarvoisen tärkeää! Tehkää tai teetä asioita jossa lapsi voi auttaa jotta voit kehua aidosti.
Vierailija kirjoitti:
Rangaistus ei ole tehokas kasvatuskeino. Parempi keino on vahvistaa myönteistä käytöstä aina kun lapsi toimii oikein. Tunnetaitoja voi ja pitää opettaa. Empatia kyky kehittyy kun tunteita sanoitetaan. 4-vuotias on vielä pieni eikä täysin osaa vielä samaistua toisen tunteisiin eikä ymmärrä että toinen ei ehkä halua samaa kuin hän. Lyöminen ja toisen satuttaminen on tietysti aina väärin ja on ihan oikein puuttua siihen. Kannattaa joka kerta puhua ääneen ettei niin voi tehdä ja myös sanoittaa miksi niin ei voi tehdä. Tilanteita voi ainakin jossain määrin ennakoimalla välttää. Jos vaikka tarvitset hetken omaa aikaa voit suunnitella yhdessä lapsesi kanssa hänelle jotain kivaa tekemistä siksi aikaa ja näytä kellosta mitä kohtaa viisari osoittaa kun olet taas käytettävissä. Näin lapselle on helpompaa odottaa. Voitte myös yhdessä sopia seuraavan tekemisen "oman ajan" jälkeen. Tunnetaitoja voi hyvin opetella myös silloin kun ei ole "tilanne päällä". Keskustelkaa vaikka kirjojen kuvista miltä eri hahmoista mahtaa tuntua. Voi myös piirtää yksinkertaisia sarjakuva satuja lapselle joihin sisältyy tunnepuolella asioita. Tämä on samalla kiva yhteinen tekeminen josta lapsi helposti innostuu.
Alapeukuttajille tiedoksi että yli 15v kokemusta on lastenpsykiatriasta, mutta saahan sitä tietysti olla asioista eri mieltä...
Juttele sen lapsen kanssa. Ei rankaiseminen hyödytä mitään jos ei se lapsi edes välttämättä tiedä mistä rangaistaan. Oma 4-vuotias oli myös aivan mahdoton ja hermot oli monesti riekaleina. Nyt jo huomattavasti helpompaa. Kun lapsi löi tai riehui tai hajotti jotain, pyrin ottamaan syliin ja pitämään niin kauan kunnes rauhoittui sen verran että sen kanssa pystyi keskustelemaan. Sanon lapsille aina, että saa kertoa jos on paha mieli, suututtaa tai surettaa jokin, mutta toisia ei saa satuttaa, eikä mitään rikkoa. Nykyisin jos näyttää että lapsi jostain mielensä pahoittaa, pyrin aina kysymään mikä on, suututtaako tai surettaako. Ja lapset on tosi hyvin oppinu purkamaan ne tunteensa puhumalla sen toisten satuttamisen tai riehumisrn tai muun hölmöilyn sijaan.
Selvästi kaipaa leikkikaveria. Kyllä, lapsella varmasti on kavereita päikyssä ja vapaa-ajalla, mutta hän kaipaa ympärivuorokautista leikkikaveria sisarusta
Ton jäähy-systeemin vika on että se opettaa lapselle että "älä lyö toista, siitä joutuu jäähylle" kun taas tilanteen läpikäyminen ja kertominen miksi ei saa lyödä opettaa lapselle että "älä lyö toista koska siihen sattuu ja tulee paha mieli". Kaksi eri opetusta, jokainen voi itse päätellä kumpi oppi on se elämän kannalta tärkeä.
No tottakai lapsella on rajat ja en todellakaan tanssi lapsen pillin mukaan tai välttele ns hankalia tilanteita. Siksihän tämän aloituksen tein koska puutun todellakin lapsen käytökseen. Jos yrittää lyödä en anna ja kiellän. Tai jos lentää tavarat ne menee jäähylle ja siellä pysyy.
Mutta koska tämä ei tuota tulosta olen neuvoton! Ei kyse ole siitä etten ole lastani kasvattanut, tai ainakaan yrittänyt... lapsen raivoamisen kestän mutta tämä lyöminen ja muu on sellaista mitä en todellakaan sulata ja siksi kaipaisin neuvoja tähän.
Ja lasta kehun ja otan mukaan kodin askareisiin. Luen satuja ja mielelläni pelaan palloa ulkona tai askartelen. Mutta minusta aikuisen ei kokoajan tarvitse viihdyttää joten leikkimisestä usein kieltäydyn että oppisi viihtymään myös itsekseen ja haluan omaa aikaa välillä tai puuhata omia juttujani..
Ap
Kuulostaa kamalalta, anteeksi, en osaa sanoa mitään lohduttavaa kun vasta omaa ensimmäistä lasta tässä odotan.