Oletko meinannut kuolla joskus?

Jos vitutukseen voi kuolla, niin kyllä.

Lapsena meinasin kuulemma jäädä ratikan alle, kun lippis lensi tuulessa sen eteen ja juoksin hakemaan. Isäpuoli ehti juuri saada kiinni.

Joo syntyessäni.

En, valitettavasti

Hukkua kun olin 2 vuotias.

Sydäninfarkti.

joskus nuorempana kun mulla oli vielä huumeongelma (ei enää onneksi), vedettiin alkoholia ja lakkaa kaverin kanssa. taju lähti pois 5-10 minuutissa. Seuraava muistikuva on se kun herättiin sairaalasta ja lääkäri sanoi heti että sinun ja sinun kaverisi pitäisi molemmat olla kuolleita tällä hetkellä ja on suoranainen ihme että molemmat ovat elossa. Minut oli jopa julistettu jo kuolleeksi, mutta oli sitten sydän lähtenytkin lyömään onneksi. Kait tää on jo aika läheltä piti tilanne.

Olen ollut vähällä kuolla nuorimman lapseni synnytyksessä. Istukka alkoi irrota ja kohdunsisäinen verenvuoto oli valtava. Ehdimme ambulanssikyydillä sairaalaan viime hetkillä. Hätäsektio tehtiin lääkäreiden mukaan viime minuuteilla ja ihmeellistä kyllä sekä minä että lapseni selvisimme hengissä. Käytännössä vereni vaihtui kokonaan, kun vuodon määrä oli n. 4l. 

Ketoasidoosi x 5. 3 kertaa olin tosi huonossa kunnossa ja useamman päivän teholla, 2 kertaa kävelin ambulanssiin itse.

Vierailija kirjoitti:

joskus nuorempana kun mulla oli vielä huumeongelma (ei enää onneksi), vedettiin alkoholia ja lakkaa kaverin kanssa. taju lähti pois 5-10 minuutissa. Seuraava muistikuva on se kun herättiin sairaalasta ja lääkäri sanoi heti että sinun ja sinun kaverisi pitäisi molemmat olla kuolleita tällä hetkellä ja on suoranainen ihme että molemmat ovat elossa. Minut oli jopa julistettu jo kuolleeksi, mutta oli sitten sydän lähtenytkin lyömään onneksi. Kait tää on jo aika läheltä piti tilanne.

Helppo kuolema olisi ollut. Tuollaisia ne varmaan ne yliannostuskuolemat on, sitä vaan tipahtaa, hengityslama ja siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joskus nuorempana kun mulla oli vielä huumeongelma (ei enää onneksi), vedettiin alkoholia ja lakkaa kaverin kanssa. taju lähti pois 5-10 minuutissa. Seuraava muistikuva on se kun herättiin sairaalasta ja lääkäri sanoi heti että sinun ja sinun kaverisi pitäisi molemmat olla kuolleita tällä hetkellä ja on suoranainen ihme että molemmat ovat elossa. Minut oli jopa julistettu jo kuolleeksi, mutta oli sitten sydän lähtenytkin lyömään onneksi. Kait tää on jo aika läheltä piti tilanne.

Helppo kuolema olisi ollut. Tuollaisia ne varmaan ne yliannostuskuolemat on, sitä vaan tipahtaa, hengityslama ja siinä se.

Muut kaverit jotka joivat sinä iltana vain alkoholia sanoivat, että olin puhunut ihan normaalisti heille ja sitten vain yhtäkkiä olin tipahtanut kuin kytkimen olisi kääntänyt off asentoon.  helppohan se olisi ollut. Ei ehkä kuitenkaan äidilleni, koska oli juuri sillä hetkellä pyöräillyt siitä ohi, nähnyt ambulanssit ja tuumannut "menenpäs katsomaan kun ambulanssi työntekijät työskentelee" ja nähnyt minut sinertävänä siinä maassa kun minua ja kaveriani elvytetään. Tosin tää riippuu aika paljon huumesta onko kuolema helppo vai ei. Muistan kuulleeni joskus semmoisen tarinan kun joku itsetuhoisena vetänyt yliannostuksen amfetamiinia. Noh siitä sitten kun se amfetamiini alkanut potkimaan ja mieli mennyt positiiviseksi/iloiseksi, oli tullut pieni katumus ennen kuolemaa.

Parissa tapauksessa olisin ehkä saattanut kuolla, tai vähintään vammautua pahasti. Lapsuudesta muistan kun isäni otti minut mukaan kun meni veljensä kanssa urheilukentälle. Alkoivat siellä sitten heittelemään kiekkoa ja käskivät minut vähän kauemmas. Leikin siinä nurmikolla jollain ja sitten yhtäkkiä ihan nenäni eteen jysähti se raskas kiekko jota siellä paiskoivat. Oli faija veljineen aika säikähtänyt ja jompikumpi sanoinkin että "tästä ei sitten puhuta". Jos olisi se kiekko tullut päähän niin varmaan henki olisi ollut pois. Toisella kerralla myös ollessani lapsi, olin liikkuvassa autossa ilman turvavyötä ja joku käski minua laittamaan turvavyön. Heti sillä hetkellä kun sain vyön naksautettua kiinni kuului kauhea jysähdys ja auto nytkähti voimakkaasti, kun joku ajoi kylkeen. Ilman tyrvavyötä olisin varmaan sinkoillut autossa ihan mukavasti. Jos korkeammalla tasolla miettii, niin en kyllä tiedä yhtään miksi minun olisi pitänyt tähän saakka selvitä hengissä, kun elämässäni ei ole tapahtunut mitään enkä ole saanut mitään merkittävää aikaiseksi.

Muutaman kerran joo. Tässä sitä vaan yhä ollaan ihmisten mieliharmina.

Kaks kertaa meinannut jäädä auton alle pyörällä ajaessa, kerran kävelin punaisia päin kun raitiovaunu oli tulossa. Yhden kerran olin bussissa joka ajoi ketjukolariin,

Kolmeen autoimmuunisairauteen, keuhkokuumeeseen ja verenmyrkytykseen. 

Onneksi viime vuosina on ollut rauhallisempaa.

Kun olin vauva/taapero koira kävi päälle ja yritti syödä, isä pelasti. Oon meinannut hukkua lapsena, jäänyt auton alle ja myöhemmin itsariyritys. Kai se on vaan hyväksyttävä ettei täältä niin helposti pääse.

Raiskauksesta kuolin sisäisesti.

Lapsena oltiin rautatiesillalla.Sitten tulikin juna.Viime tipassa päästiin pois sillalta eikä jääty junan alle.

Minusta tuntuu, että minun olisi pitänyt syntyä jollekin ritariajalle. Joko olisin heti kuollut pois tai sitten se elämän raakuus olisi veistänyt minusta selviytyjän esille, eikä elämä olisi tällaista turhaa ja merkityksetöntä mössölöhöömistä kuin tänä päivänä. Kumppanin löytäminenkin olisi ollut ehkä todennäköisempää, kun jonkun kylän likan olisi ollut pakko mennä kanssani avioon että edes säilyy hengissä.

Satutin itseni ja aloin vuotaa valtavasti verta ollessani yksin kotona esikoisvauvani kanssa. Ne hetket kun kädet täristen hapuilin puhelinta, soitin hätänumeroon ja odotin ambulanssia ja veret roiskui pitkin seiniä ovat syöpyneet mieleeni ikuisesti. Olipa miehelläni melkoinen paluu töistä kotiin kun asunto oli aivan yltäpäältä veressä, eikä mitään tietoa missä vaimo ja vauva. Olin leikkaussalissa ja vauva sairaalassa mukana.

Soitin kun pääsin huoneeseen että täällä ollaan. Hän oli ehtinyt soittaa jo hätäkeskukseen että meille kotiin on murtauduttu ja vaimo ja vauva kadonneet ja asunto veren peitossa. Kummallekin jäi tästä melkoiset traumat.