Kiellettiinkö sinulta lapsena/teininä jokin asia sukupuolesi vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Väkivaltaan ei puututtu, jos pojat tönivät toisiaan. Keski-ikäinen naisopettajamme vaan hymisteli "pojat ovat poikia" Hänestä oli ok myös se, että luokan kiusatuin poika suljettiin yökoulun ajaksi pieneen varastoon. "No sehän oli vaan vitsiksi tarkoitettu, eikö niin" kun aamulla avasi varaston oven. Itkuinen ja janoinen 9-vuotias poika sieltä mönki ulos. Kiusaajat eivät saaneet mitään rangaistusta. 

Sen sijaan jos meille tytöille tuli pientä kinaa, opettaja oli heti ankarasti puuttumassa. Vaikka jos otti kynän toisen kädestä, saattoi saada jälki-istuntoa ja reissuvihkoon merkinnän.

Käsittämätöntä. Muistan kun meidänkin luokalla survottiin yksi kiusattu poika vessaan eikä päästäneet ulos. Naisopettajan reaktio oli vaan naurahdus "no tuommoista nyt sattuu jätkien kesken"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, mun isä on todella vanhanaikakainen monella tapaa ,mutta ei ikinä kieltänyt meiltä tyttäriltä mitään vain siksi että olimme tyttöjä. Päin vastoin hankki meille mikroauton, opetti, nikkaroimaan, rassailemaan autoja ja ampumaan ja antoi myös mallin siitä kuinka puolisoa kohdellaan.

.

Lintsata koulusta hormonien takia? Tarkoitatko sitä kun maha on niin kipeä ettei pysty seisomaan suorassa ja kylmä hiki vaan valuu? Jos sinulla on joskus niin kipeä niin varmasti saat olla koulusta pois, toivotaan että saat kokea sen.

Hä?

Mulla oli kyllä jännä lapsuus kun siis kuuntelee mua paljon nuorempien ihmisten kommentointia noista asioista.Varmaan teidän vanhemmatkin olivat paljon paljon nuorempia kuin minun.

Olen syntynyt 1959 ja vanhempani 1915 ja 1917.Ovat molemmat kuolleet jo aikoja sitten.

Isäni olisi ostanut minulle moottoripyörän jos olisin halunnut.Ensin mopon ja sit moottoripyörän.

Lisäksi oli vähän nyreänä kun en hankkinut ajokorttia.

Ei hän siitä nyt nyreillyt,ja miehelläni oli sitten auto ja ajokortti.

Toiseksi isä haaveili minusta poliisia,mutta tuohon olisi topannut jo pituuteni.Se ei ehkä olisi riittänyt,mutta toisaalta nuorena olin aika vahva voimiltani.

Joskus kun hän jostain hermostui mulle,sanoi,että voi kun naisetkin menis armeijaan,lähettäsi minut heti sinne.Oppisin järjestystä.

Älkääkä nyt tulko sanomaan,että toivoi tietysti aikanaan poikaa ja yritti sitten tehdä minusta miesmäistä.

Ei,olin ikääntyneempien vanhempani ainoa lapsi ja olin isälle aina hyvin rakas kuten äidillekin.

Joissakin asioissa isä oli hyvinkin "tyttöyttäni" korostava.

Kun leikin lapsena vaikka rajummin tai sanoin jotain "ronskimpaa",saattoi sanoa "likkalaps` ja toimii noin."

Mutta oikeasti oli tasa-arvoihminen henkeen ja vereen.Ehkä siksi että oma äitinsä oli ollut vahva ja päättäväinen luonne ja minun äitini taas hoiti lapsuuskodissani melkein kaikki "juoksevat ja paperiasiat".