Mitä mieltä HS:n mielipidekirjoituksesta " Imettävälle äidille annettava vaihtoehtoja" ?

On se kumma, miten edelleen elää tiukassa käsitys siitä, että äiti, äiti ja vain äiti on lapselleen paras hoitaja ties kuinka kauan. Kuitenkin nykytiedon mukaan isä voi täysin samalla tavalla kyetä hoitamaan lastaan - eihän hyvänen aika sentään ole olemassa mitään lapsenhoitogeeniä, joka olisi vain äideillä. Lastenhoitoon liittyvät taidot kun ovat opeteltuja, eivät sisäsyntyisiä.



Tietenkään mies ei voi imettää, se on selvä. Imetykseen nämä äitien yksinomaista lastenhoito-oikeutta kannattavat tuntuvatkin hanakammin vetoavan. Kuitenkin vain viittätoista (15!) prosenttia 4 (!) kuukauden ikäisistä vauvoista täysimetetään. Voisi siis kuvitella, että, osittaisen imetyksen jatkuessa, äiti voisi aivan hyvin palata työelämään kun lapsi on vaikkapa kuuden kuukauden ikäinen, jolloin pääasiallinen hoitovastuu jäisi isälle.



Tässäkin keskustelussa on puhuttu paljon " lapsen edusta" ja " äidin edusta" , mutta isän etu ja lapsen ja isän välinen suhde on unohtunut. Mikäli lapsi on niin onnellisessa tilanteessa, että hänellä on kaksi vanhempaa, eikö olisi reilua, että molemmilla olisi mahdollisuus luoda samalla lailla hoivaava suhde lapseensa? Mikä ihme siinä on, että äidit haluavat niin kovin kiivaasti monopolisoida lapsen itselleen?



Toisaalta, asenneilmasto on edelleen se, että äitiys on velvollisuus ja isyys on valinta. Isille kyllä sallitaan uraputken rakentaminen perheen kustannuksella, isiä ei katsota pitkin nenänvartta vaikka he tekevät töitä lasten ollessa pieniä eivätkä jää heitä kotiin hoitamaan. Mutta auta armias, jos joku nainen on kotona vähemmän kuin kolme vuotta tai -herranen aika sentään- jättää miesparan lapsen kanssa kotiin, siinä ei hyvä heilu.

Usein myös unohdetaan se, että kaikki äidit eivät halua olla kotona kuin max. vuosi. Silti he ovat hyviä äitejä, ja rakastavat lapsiaan suuresti. Siis aina töihin paluun syy ei ole taloudellinen. Kotona olevat äidit ovat töihin palaavien äitien pahimpiä syyllistäjiä ja soimaajia.



Äidit väheksyvät isän ja lapsen välistä suhdetta. Kyse on jälleen omahyväisyydestä



Jollekin kotona oleminen pitkään on ihana mahdollisuus, olkoot he tyytyväisiä. Meitä on kuitenkin moneksi. Miksi se oma valinta on kotiäitien mielestä aina se ehdottoman oikea? Muut ryhmät yleensä näkevät jotain hyvää muissakin vaihtoehdoissa. Kotiäidit eivät, he ovat niin vakuuttuneita suuresta jalosta missiostaan.

Hän - kuten suomalaisvirkamiehetkin nyt esittävät - määräisi sen isän vanhempainvapaan käytännössä PAKOLLISEKSI. Ei siis niin, että isä voi pitää, ja missä vaiheessa vain -vaan että isän on pakko jäädä, jos ei haluta viedä vauvaa puolivuotiaana kodin ulkopuoliseen hoitoon (eli ÄITI voisi pitää vanhempainvapaata korkeintaan 6 kk).



Ja juuri tuota jäykkyyttä minä vastustan. JOS halutaan kohentaa naisten ja perheiden olosuhteita, sitä ei tehdä lisäämällä pakkoja ja jäykkyyttä.



Ainakin minulle olisi ollut täysi mahdottomuus imettää työn ohella. Se HS:n kirjoittaja unohtaa iloisesti, että kaikilla ei ole samanlaisia työolosuhteita kuin hänellä oli Norjassa asuessaan. Ei ole omaa työhuonetta, ei 8 h työpäivää. Itse teen 12 tunnin työpäiviä, vuorotyötä, maisemakonttuurissa...

Niille perheille, joissa äiti haluaa hoitaa lasta kotona vanhempainrahakauden jälkeen, olisi järjetöntä, että isä olisi äitiysloman jälkeen kotona 3 kk, jonka ajan äiti olisi missä? Ja myös niille, joilta imetys onnistuu, olisi typerää, että isä jäisi kotiin vielä silloin, kun äitiä ja äidinmaitoa tarvitaan (6-9kk ikäisen pääasiallinen ravinto on edelleen äidinmaito/korvike!!!). Pakottamalla isät kotiin tässä vaiheessa, evätään perheiden oma valinnanmahdollisuus.

Se, että vain 15% 4kk ikäisistä on enää täysimetyksellä johtuu vanhentuneista neuvolan ohjeista. Nykyään suositus on 6kk täysimetystä, mihin suurempi osa äideistä pystyisi, jos saisi kunnon ohjausta imetyksen kanssa.

ps. meillä isä on hoitanut lapsia kotona parikin vuotta, eikä sen vuoksi nyt ole mikään pahakaan heilunut - vähän itsenäisyyttä omaa perhettä koskevien päätösten tekoon, jookos...

Vierailija:

On se kumma, miten edelleen elää tiukassa käsitys siitä, että äiti, äiti ja vain äiti on lapselleen paras hoitaja ties kuinka kauan. Kuitenkin nykytiedon mukaan isä voi täysin samalla tavalla kyetä hoitamaan lastaan - eihän hyvänen aika sentään ole olemassa mitään lapsenhoitogeeniä, joka olisi vain äideillä. Lastenhoitoon liittyvät taidot kun ovat opeteltuja, eivät sisäsyntyisiä.

Tietenkään mies ei voi imettää, se on selvä. Imetykseen nämä äitien yksinomaista lastenhoito-oikeutta kannattavat tuntuvatkin hanakammin vetoavan. Kuitenkin vain viittätoista (15!) prosenttia 4 (!) kuukauden ikäisistä vauvoista täysimetetään. Voisi siis kuvitella, että, osittaisen imetyksen jatkuessa, äiti voisi aivan hyvin palata työelämään kun lapsi on vaikkapa kuuden kuukauden ikäinen, jolloin pääasiallinen hoitovastuu jäisi isälle.

Tässäkin keskustelussa on puhuttu paljon " lapsen edusta" ja " äidin edusta" , mutta isän etu ja lapsen ja isän välinen suhde on unohtunut. Mikäli lapsi on niin onnellisessa tilanteessa, että hänellä on kaksi vanhempaa, eikö olisi reilua, että molemmilla olisi mahdollisuus luoda samalla lailla hoivaava suhde lapseensa? Mikä ihme siinä on, että äidit haluavat niin kovin kiivaasti monopolisoida lapsen itselleen?

Toisaalta, asenneilmasto on edelleen se, että äitiys on velvollisuus ja isyys on valinta. Isille kyllä sallitaan uraputken rakentaminen perheen kustannuksella, isiä ei katsota pitkin nenänvartta vaikka he tekevät töitä lasten ollessa pieniä eivätkä jää heitä kotiin hoitamaan. Mutta auta armias, jos joku nainen on kotona vähemmän kuin kolme vuotta tai -herranen aika sentään- jättää miesparan lapsen kanssa kotiin, siinä ei hyvä heilu.

Vierailija:

Äiti pitää äitiysvapaansa ja sovitun osan vanhempainvapaasta heti perään, jottei imetyskuviot kärsisi. Sitten hän menisi töihin ja isä pitäisi vapaansa. Tai sitten hän pitäisi hoitovapaata sovitun ajan, jonka jälkeen hän menisi töihin ja isä pitäisi vapaansa.

Jos äiti on työtön, niin tottakai isä voisi silti pitää ansiosidonnaisen vapaansa. Ihan niinkuin työttömän miehen puoliso pitää äitiysvapaansa. Pariskunta laskekoon itse onko heillä siihen varaa. Useimmathan ovat tätä miettineet jo lapsentekovaiheessa.

hoitoon? Ja mitä sen jälkeen?

Ja ihan kaikkien perheiden kannalta; tuo ehdotus kuulostaa täysin järjettömältä, sori vaan...

Vierailija:

Väännetään rautalangasta:

1) Kaikilla EI onnistu lypsäminen, vaikka mikä ois. Siis ei pakastettua äidinmaitoa.

OK. Yli 6 kk vauva juokoon korviketta tai vettä.

2) Kaikki lapset EIVÄT hyväksy korviketta. Eikä siihen pitäisi ylipäätään kannustaa. Vauvan juoma on äidinmaito, ei lehmän maito.

OK. Vauva voi juoda päivällä myös vettä.

3) HYVIN MONET asiallisen ajan täysimetetyt vauvat EIVÄT pärjää elinkuukausiaan 6-9 yhdellä imetyksellä työpäivän aikana.

Miksi eivät pärjää? Kai vauva saa muutakin ravintoa.

4) Se, että äiti haluaa olla lastaan lähellä tämän vauvavuoden ajan EI, toistan EI ole laiskuutta, vaan tervettä järkeä. Tässä on kyseessä lapsen etu, ei äidin etu. Vauvalle ei ole hyväksi tuollainen hoitajien pompottelu ja kirjoituksen rivien välistä ehdottama _vieraalle_ hoitoon vienti 9 kuukauden vanhana.

Perheiden pitäisi antaa valita. Meidän perheessä myös isä on hyvä hoitaja. Aivan yhtä hyvä kuin äiti. Kaikilla ei tientenkään asiat ole näin hyvin. Ja ihan hyvinhän nuo kaudet voisivat olla esim. 4 kk, 4 kk ja 4 kk.

Hesarin kirjoitus oli naurettava raapustus sellaisten äitien puolesta, joille se lapsen etu ei ehkä olekaan listan ylimpänä.

:-) Tämä viimeinen lause kertoo paljon sinusta.

No, äiti pitää äitiys- ja vanhempainvapaansa ja voisi halutessaan jäädä hoitovapaalle, ihan niinkuin nytkin. Ja voisihan ajatella niinkin, että yh:t/lesket saisivat sen poissaolevalle isälle kuuluvan isyysvapaan. Ehdotusta voi ja pitääkin hioa, mutta tarviiko sitä heti teilata. Ihme jääräjengiä täällä. Ei muutos aina ole pahasta.

Vierailija:

Vierailija:

Väännetään rautalangasta:

1) Kaikilla EI onnistu lypsäminen, vaikka mikä ois. Siis ei pakastettua äidinmaitoa.

OK. Yli 6 kk vauva juokoon korviketta tai vettä.

2) Kaikki lapset EIVÄT hyväksy korviketta. Eikä siihen pitäisi ylipäätään kannustaa. Vauvan juoma on äidinmaito, ei lehmän maito.

OK. Vauva voi juoda päivällä myös vettä.

3) HYVIN MONET asiallisen ajan täysimetetyt vauvat EIVÄT pärjää elinkuukausiaan 6-9 yhdellä imetyksellä työpäivän aikana.

Miksi eivät pärjää? Kai vauva saa muutakin ravintoa.

############

Kerrataanpas nyt uudemman kerran: vauvalle tarjotaan kiinteää ruokaa ensimmäisen kerran 6kk ikäisenä, mikäli äiti on siihen saakka onnistunut täysimettämään, ja mikä on siis suositus. Alussa ruokaa menee ehkä 2 teelusikallista päivässä, ja vasta vuoden ikäisellä suurempi osa energiasta tulee kiinteistä ruoista kuin maidosta. 6-9kk ikäinen ei TODELLAKAAN pärjää päivää vedellä ja muutamalla teelusikallisella ruokaa. Nämä ovat ne faktat, joiden mukaan perheen elämä tulee järjestää.

############

4) Se, että äiti haluaa olla lastaan lähellä tämän vauvavuoden ajan EI, toistan EI ole laiskuutta, vaan tervettä järkeä. Tässä on kyseessä lapsen etu, ei äidin etu. Vauvalle ei ole hyväksi tuollainen hoitajien pompottelu ja kirjoituksen rivien välistä ehdottama _vieraalle_ hoitoon vienti 9 kuukauden vanhana.

Perheiden pitäisi antaa valita. Meidän perheessä myös isä on hyvä hoitaja. Aivan yhtä hyvä kuin äiti. Kaikilla ei tientenkään asiat ole näin hyvin. Ja ihan hyvinhän nuo kaudet voisivat olla esim. 4 kk, 4 kk ja 4 kk.

Hesarin kirjoitus oli naurettava raapustus sellaisten äitien puolesta, joille se lapsen etu ei ehkä olekaan listan ylimpänä.

:-) Tämä viimeinen lause kertoo paljon sinusta.

Minun mielestäni olisi hyvä, että olisi useampia vauhtoehtoja pienen lapsen hoitamiseksi kotona. Meillä tuo isän jääminen kotiin ei ole kuitenkaan mahdollista, koska meillä kotona " oleminen" lapsen kanssa pitää sisällään paljon muutakin kuin lapsen (lapsien) hoidon ja niistä meidän hajamielinen iskä ei selviytyisi.

Vierailija:

No, äiti pitää äitiys- ja vanhempainvapaansa ja voisi halutessaan jäädä hoitovapaalle, ihan niinkuin nytkin. Ja voisihan ajatella niinkin, että yh:t/lesket saisivat sen poissaolevalle isälle kuuluvan isyysvapaan. Ehdotusta voi ja pitääkin hioa, mutta tarviiko sitä heti teilata. Ihme jääräjengiä täällä. Ei muutos aina ole pahasta.

Jos halutaan kohentaa naisten asemaa työmarkkinoilla, niin miksei mieluummin joko jaeta perhevapaiden kustannuksia tai sitten kannusteta isiä hoitovapaalle, siis vauvan ollessa jo isompi? Ja silloínkin siis KANNUSTAMALLA, ei pakottamalla!

kuka hoitaa meidän maanviljelijöiden/karjankasvattajien tilat ja elikot tuona aikana kun isä on pakotettu kotiin???????





:DDDDDDDDDD

Varjopuolena tässä on valitettavasti se, että jämähtäneistä asenteistamme johtuen kotihoito jää melkein aina naiselle, mikä ihan oikeasti heikentää naisten mahdollisuuksia työelämässä. Tästä kärsivät KAIKKI synnytysikäiset naiset, olivatpa he äitejä tai ei.



Nyt pitäisi tosissaan miettiä miten vanhemmuutta voisi parhaiten jakaa isien ja äitien kesken, eikä teilata kaikkia esitettyjä ehdotuksia lapsen edun vastaisina. Aika harvassa maassa on yhtä pitkiä vanhempainvapaita kuin Suomessa (eikä Suomessakaan tämä systeemi ole kovinkaan kauan ollut), joten ehkä voitaisiin varovasti hyväksyä ajatus siitä, ettei lapsi mene pilalle jos äiti ei hoida sitä yli vuoden.

Silti alle 10% isistä pitää isyyslomansa. Ketään ei voi pakottaa mihinkään (ei kai äidinkään ole pakko pitää äitiysvapaata), mutta tämä ehdotus toteutuessaan pistäisi perheet aidosti miettimään kannattaisiko isän käyttää vai olla käyttämättä se ansiosidonnainen vapaa.

Minusta se ei ole isien nimenomaista kannustamista, että isätKIN voivat pitää perhevapaita. Siihen voisi kyllä satsata vähän rahaakin.



On surkuhupaisaa, että pakkojen kannattajat puhuvat valinnanvaran lisäämisestä!

Pitäisikö isille maksaa enemmän kotiin jäämisestä? Eikö samanlainen ansiosidonnainen riitä kannustimeksi? Se vasta törkeää olisi, jos isille maksettaisiin suurempaa ansiosidonnaista!

Äitiysloma pidennetään puoleen vuoteen, kun kerran vauvan suositellaan olevan tuon ajan täysimetyksessä eli pelkällä rintamaidolla. Loogisuus kunniaan! Äitiyslomaa seuraisi puolen vuoden vanhempainvapaa, jonka voisi pitää kumpi vain vanhempi tai vanhemmat voisivat jakaa sen (niinkin että kumpikin tekisi puolta päivää töissä). Valinnanvapautta perheille, sillä perheiden tilanteet ovat erilaisia. Yksinhuoltajaperheissä tämä puoli vuotta olisi tietenkin sen ainoan huoltajan vapaata. Osittaisimetystä tänä aikana, niin kuin suositellaan. 1-3-vuotiaiden vanhemmilla olisi mahdollisuus halutessaan hoitovapaaseen. Jos halutaan tietty aika korvamerkitä isälle asenteiden muuttamiseksi, niin sen aika on tässä vaiheessa! Isä saisi pitää hänelle kuuluvan puoli vuotta (vrt. äitiysloman pituus) hoitovapaata siinä vaiheessa, kun perheelle parhaiten sopii ikävuosien 1-3 aikana. Näin esim. äiti voisi palata järkevästi työelämään lapsen ollessa 2,5 vuotta, eikä pomppia edestakaisin. Tai jos se äidin työhön sopii, voisi tietysti pomppia edestakaisinkin, ja isä voisi pitää osuutensa vaikka lapsen ollessa 1-1,5 vuotta. Yksinhuoltajaperheissä tuo isän puoli vuotta siirrettäisiin äidille.

että enemmän ansaitsevan vanhemman kotiinjäämistä kompensoitaisiin isommalla korvauksella. Ei sitä minustakaan voi sukupuoleen sitoa, mutta siihen voisi ihan hyvin sitoa, jääkö perhevapaalle perheen ykköstulonsaaja ja pääelättäjä vai vähemmän ansaitseva.

Vierailija:

Pitäisikö isille maksaa enemmän kotiin jäämisestä? Eikö samanlainen ansiosidonnainen riitä kannustimeksi? Se vasta törkeää olisi, jos isille maksettaisiin suurempaa ansiosidonnaista!

Vierailija:

Meillä tuo isän jääminen kotiin ei ole kuitenkaan mahdollista, koska meillä kotona " oleminen" lapsen kanssa pitää sisällään paljon muutakin kuin lapsen (lapsien) hoidon ja niistä meidän hajamielinen iskä ei selviytyisi.

Miten sitten kaikki naiset, ja lukuisat miehet, maailman sivu ovat selviytyneet? On hyvä ottaa esiin tuo mies ei osaa -kortti, kun etsitään selityksiä sille, miksi äiti on se parempi yksilö jäämään kotiin. Ei kai se osaa, jos ei siltä koskaan mitään odoteta tai jos ei ole ikinä mitään kodinhoitoon liittyviä taitoja tarvinnut. Kyllä miehetkin voivat oppia ihan samalla tavalla pyörittämään kotia kuin naisetkin, opittujahan nuo siinä tarvittavat taidot kuitenkin ovat.

Vierailija:

Niille perheille, joissa äiti haluaa hoitaa lasta kotona vanhempainrahakauden jälkeen, olisi järjetöntä, että isä olisi äitiysloman jälkeen kotona 3 kk, jonka ajan äiti olisi missä? Ja myös niille, joilta imetys onnistuu, olisi typerää, että isä jäisi kotiin vielä silloin, kun äitiä ja äidinmaitoa tarvitaan (6-9kk ikäisen pääasiallinen ravinto on edelleen äidinmaito/korvike!!!). Pakottamalla isät kotiin tässä vaiheessa, evätään perheiden oma valinnanmahdollisuus.

Kyllä, systeemi on tuossa mielessä hankala. Mutta ainahan on se mahdollisuus, että isä olisi sitten osan tai vaikka kokonaan hoitovapaasta lapsen kanssa, mikäli vanhemmat haluavat, että lasta hoidetaan kotona vanhempainvapaakauden jälkeenkin.

Vierailija:

ps. meillä isä on hoitanut lapsia kotona parikin vuotta, eikä sen vuoksi nyt ole mikään pahakaan heilunut - vähän itsenäisyyttä omaa perhettä koskevien päätösten tekoon, jookos...

Loistavaa :). En tarkoittanut, etteikö itsenäisyyttä saisi käyttää päätösten teossa. Pakottaminen on minustakin ikävä keino, mutta välillä tuntuu että se on ainoa keino saada vanhemmat jakamaan vanhemmuuden vastuuta keskenään. Kun ei näytä riittävän se, että on mahdollisuus jakaa vanhempain- ja hoitovapaa, sen verran marginaalinen osa isistä ja äideistä tätä mahdollisuutta käyttää. Syynä pidän pääasiallisesti nimenomaan syväänjuurtuneita asenteita, joiden mukaan äiti on ainoa oikea hoitaja lapselleen.