Istun saaristossa rantasaunalla ja katselen merta.Mitä sinä teet just nyt?

Aivastelen ja yskin maalaiskartanoni salissa, mukissa Finrexiniä

Vierailija kirjoitti:

Kävin meren jäällä kävelyllä koirien kanssa. Kauhea viima! Nollakeli mutta tulee niin että menee luihin ja ytimiin. Nyt odotan, että sauna (sähkösauna) lämpenee. Ärsyttää olla yksin kotona. Poika on jonkun kaverin luona luultavasti iltaan asti. Tytär lähti kaverin perheen mukaan laskettelemaan. Minä en pääse, kun jonkun pitää olla käyttämässä koiria ulkona. Mies on töissä tänään ja huomenna. Jotkut nauttii yksin olemisesta, mutta minulle se on pakkopullaa.

Olen 5-lapsisesta perheestä, mutta asun eri puolella Suomea kuin muut sisarukset. Kaikki aina kysyvät, oletko käynyt Martan luona tai onko Pekka käynyt perheineen viime aikoina yms. Ei todellakaan ole. Pikkuhiljaa se yhteydenpito on vähentynyt 20 vuodessa. Näen sisaruksiani kesäisin kesälomilla. En oikeastaan ole puhelutyyppiä, minun puhelut kestää muutaman minuutin.

Joitain ystäviä minulla on täällä asuinpaikkakunnalla. Minusta tuntuu, että he ovat aina niin kiire

Tuota minäkin kaipaan, että olisi ystäviä, joiden kanssa voi vaan olla, juoda kahvia ja syödä herkkuja ja jutella. Ei ole ketään sellaista. Minua jollain tavalla ahdistaa se, jos aina pitää olla kauheasti ohjelmaa kun nähdään. Olen seurallinen introvertti ja ahdistun esim. shoppailureissusta. Kolmen ystävän kanssa käytiin Tallinnassa tämän vuoden puolella, ja minulle jäi tunne, ettei olla juteltu mistään, kun koko ajan oltiin menossa. En vaan nauti sellaisesta. Mistähän löytäisi ystävän, jolle on ok pelkästään kahvitella ja jutella? Kukaan ei nykyisin enää edes soittele, kuvia vaan lähetellään tai lyhyitä viestejä.

Istun paskalla 

Makaan kotona sohvalla.

Oliko tää jotain ghost postingii tai miksikä sitä sanotaan? Ku vastaa monta vuotta vanhaan threadiin? No, liityn joukkoon  

Olen kakalla vaan kerrostalossa eräässä kaupungissa, missä on ärsyttävän paljon ihmisiä. On tutkittu, että kaupungeissa elävillä on enemmän esimerkiksi ahdistusta. Olen itse hullu, riippumatta missä sijaitsen, mutta onneksi minulla on toimiva lääkitys. 💩 

Vierailija kirjoitti:

Oliko tää jotain ghost postingii tai miksikä sitä sanotaan? Ku vastaa monta vuotta vanhaan threadiin? No, liityn joukkoon  

 

Olen kakalla vaan kerrostalossa eräässä kaupungissa, missä on ärsyttävän paljon ihmisiä. On tutkittu, että kaupungeissa elävillä on enemmän esimerkiksi ahdistusta. Olen itse hullu, riippumatta missä sijaitsen, mutta onneksi minulla on toimiva lääkitys. 💩 

Tietysti kaupungeissa elävillä on enemmän ahdistusta, kun pitää käydä töissä. Olen itse maalta kotoisin 500 ihmisen kylästä. Nykyisin siis siellä asuu noin 300 ihmistä, mutta silloin kun minä olin lapsi ja nuori, oli vielä 500. Eihän siellä mitään ahdistusta tule, kun ei siellä mitään tapahdu! Yhdessä mökissä aikamiespoika ryypiskelee ja vapaa-ajallaan korjailee autonromuja. Toisessa talossa asuu leskimummo, joka ei paljon kotoaan poistu ja sillä on jo eläkepäivät. Kolmannessa talossa viljellään viljaa ja rehua, mikä tarkoittaa sitä, että töitä on alle 2 kk vuodesta. Isäntä siellä myös metsästää ja kalastaa ja emäntä kerää marjat pakastimeen, leipoo itse pullat ja leivät ja myy niitä myös myyjäisissä, samoin villasukkia. Huvitukset on kesällä uinti ja onginta ja talvella hiihto ja pilkkiminen. Pieni luistelujää voi olla lapsille. Kauppoja tai kahviloita noin pienissä kylissä ei ole ollut vuosiin.

Minä ikävystyin siellä teini-iässä. Mitään ei tapahtunut koskaan. Vanhalla kyläkoululla oli pihalla kerran vuodesss joulumyyjäiset (jippii) ja toisen kerran vuodessa kesätori. Nuoret pojat ajeli mopoilla ja traktoreilla ja tytöt kyhjötti kotona. Tosin nykyisin siellä ei ole sitä ongelmaa, kun ei siellä asu enää nuoria. Lähin yläkoulu on niin kaukana, että menee tuntikausia kun koulutaksi hakee ne harvat oppilaat kyytiin ja kiertää monta kylää läpi. Jonkin huomautuksen ne sai, kun jokin lakisääteinen aikaraja ylittyi (onko se että koulumatka saa kestää max. 2 tuntia yhteen suuntaan). Äitini sanoi, että ei siellä mitään muutosta ole tehty, vaikka olisi koulumatkan raja ylittynyt. Eikä edelleenkään ole saatu hiekoitusta kuntoon, vaikka kaupunki lupasi sen 10 vuotta sitten, että kylän päätietä aletaan hiekoittaa tehostetusti.

Tosin äitini ei enää talvisin asu siellä. Hän osti isän kuoltua pienen kerrostalo-osakkeen lähiöstä. Kesät toki viettää maalla. Hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle jo 56-vuotiaana ja nyt on normaalilla vanhuuseläkkeellä. Ei sitä taloa saa edes myytyä, vanha talo ja palveluita ei lähimailla. Minä käyn siellä lomilla, minulla 4-henkinen perhe. Viikko tai pari siellä viihdytään äidin seurana. Unelias pikkukylä.

Vierailija kirjoitti:

Istun tornitalon ylimmässä kerroksessa parvekkeellani ja ihailen kaupunkinäkymää (meri mukaan lukien).375

Istun ikkunattomassa kellariasunnossani ja katselen merimaisemaa mainoksesta joka on seinällä. 

Palstailen täällä ja haaveilen muusikkomiehestä.

Tämäkin hauska ketju on saanut jo tuhat viestiä täyteen🍾

Odotan pääsyä kesähuvilalleni Saimaalle, mahtavat maisemat talvellakin, mutta mökkitie ei ole talviaurattava.

Vierailija kirjoitti:

Palstailen täällä ja haaveilen muusikkomiehestä.

Kannattaa kiertää ne kaukaa...

Vierailija kirjoitti:

Aivastelen ja yskin maalaiskartanoni salissa, mukissa Finrexiniä

Luin: Firenzessä...;)

Mulla on paljon ystäviä, joskus onnistuu kahvittelu ja juttelu, mutta se kännykkä! Jonkun pitää tämän tästä kaivaa puhelin esiin syystä jos toisestakin arrrggghhh

Täällä kokoontuu kudontapiiri, hiukan koen itseni nuoreksi heidän joukkoon, ovat 70->. Ollaan vähän suunniteltu kaverien kanssa samanlaista, aika moni tekee käsitöitä. Ja pysyisi ehkä se puhelin taskussa :)

Nyt siis hörpin aamukahvia, iso muki, kauraleipä, salaatinlehti, juusto, kinkku... ups tomaatti jäi laittamatta. Kohta imuroin ja oion huushollia, mies palaa työreissulta tänään.

Hauska ketju :) ja kestää varmaan isältä pojalle

Onko kukaan tekemässä mitään juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan tekemässä mitään juuri nyt?

Minä. Minä. Minä. Juon kahvia, kohta leivon karjalanpiiraita ja sämpylöitä...

Hyvää Naistenpäivää

Rakkaus meihin jää, Suvi Teräsniska soi radiossa

Ihana kevätpäivä ulkona. Odotan, että pyykkikone saa pyykit pestyä ja kun saan ne narulle kuivumaan lähden koiran kanssa aamulenkille. 

Ihanaa naistenpäivää kaikille. 

Oikeasti olen harmaassa betonieläintarhassa täällä H:cityn slummeissa. Onneksi on Kela!

AP

Tässä loikoilen kissan kanssa sohvalla ja juon kahvia. Kohta lähden kävelylle vaikka ulkona on lumisohjoa ja piha täysin jäässä. Tosi harmaata. Mutta siitä huolimatta ulkoilu aina piristää. Sitten teen hyvää ruokaa, lueskelen ja otan pikku päikkärit ja sitten sauna.Tyypillinen lauantai. Puoliso reissutöissä joten ihan saa rauhassa olla.

Oottelen lauantai-iltaa ja lottovoittoa.

Luen aloitustasi ja istun keinutuolissa.