Kiljulan perhe

Sun kiljuset ei kuulosta vihamielisiltä, kuten omani. Elämän ja kulttuurin ääniä, jotka toki erottuvat. 

Mun kiljusten isä on hissukseen... Luulin, että vain äiti on vihamielinen, mutta kerran kuulin mummin motkottavan ihan samaan tapaan. Papan ääntä en ole tietääkseni koskaan kuullut. Hän on pyörätuolissa.

Kiljuset ei niin paljon haittaa, kuin se outo tapa, joka suomalaisilla toisinaan on: että pitää juoda ittensä känniin, ja laulaa/huutaa yöllä. Useampi naapuri on sitä täällä tehnyt. Aluksi oli enemmän, tarvittiin poliisiakin. En tiedä, että ulkomailla oli niin yleistä tämä yöllä meluamisen tarve. Joku psykologinen ilmiö sekin.

Aaaaagh.... Tahdon pitää ikkunaa auki, mutta Kiljuset kommunikoivat ihan kaikessa huutamalla.

Musiikkia päälle.

Okei, kolmen tunnin työskentelyn jälkeen kahdessa eri melussa... odotan vaikka tunnin. Kiljusen poikia ei peitä mikään. 

Mökö ja Luru?

Vierailija kirjoitti:

Mökö ja Luru?

En tullut edes ajatelleeksi, mitkä ovat lasten etunimet! Kumpi on vanhempi?

Vierailija kirjoitti:

Se on Kiljusen perhe.

Minä asun sen alkuperäisen Kiljusen perheen jälkeläisen kanssa. Kyllä, he olivat ihan oikea ja aito perhe, joskin iso osa lapsista jäi kirjasta pois. Eivätkä he todellisuudessa huutaneet vietävästi, heillä vain oli vähän suomalaista vilkkaampi luonne.

Pojat leikkivät puoli tuntia isänsä kanssa (harvinaista!) ja näistä leikeistä lähtevät äänet olivat ok, vapautuneita. Nyt pojat ovat taas mummin kanssa. Mummin kanssa on lähes jatkuvaa huutamista... äidin kanssa ovat erittäin harvoin ja lyhyen aikaa, silloin on huutamisen lisäksi myös parkumista. 

Vanhempi poika sanoi juuri: "mä oon tääl ulkona niin kauan kuin..."

Nou!!!

Olisi edes sellainen äänten sekamelska, eikä vain nämä 2 monta tuntia peräkkäin.

Nuorempi huutaa nykyään enemmän, kuin isoveljensä - eikä kukaan vastaa, joten hän vain huutaa ja huutaa. Eivät noteeraa huutamista, hyvä kai niin.

Vähän surullista, jos äitin kanssa parkumista. Ongelmana näyttää olevan, että äiti on liian vihainen "jo etukäteen".

Vierailija kirjoitti:

Eniten häiritsee äiti-kiljulan vihaisuus.

Tämä. Vielä ikävämpää että olen itse se äiti-Kiljula (tai siis Kiljunen). 😞 Välillä käy kyllä sääliksi naapureita kun aina meillä huudetaan. Myös silloin kun on kivaa ja ei riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten häiritsee äiti-kiljulan vihaisuus.

Tämä. Vielä ikävämpää että olen itse se äiti-Kiljula (tai siis Kiljunen). 😞 Välillä käy kyllä sääliksi naapureita kun aina meillä huudetaan. Myös silloin kun on kivaa ja ei riidellä.

Äitisi pitää kahta kissaa vapaana, vaikka lintujen pesimärauha on heinäkuuhun asti. Mustarastaat ovat pitäneet kovaa meteliä, kun kissa oleskelee niiden poikasten piilopaikka-alueella. Äitiäsi ei häirintä näytä häiritsevän, tai hän ei ymmärrä muiden hädästä edes alkeita.

Kävin häätämässä kissan; äitisi lässytti sille, että menisi sisälle, mutta ei tehnyt asian eteen mitään konkreettista - sama tyyli siis kuin lasten kanssa.

Sääli ei kuulu Kiljuloiden repertuaariin, joten taidat olla sivuhaaraa.

Kerro äipälles terkut, että pitää lemmikkinsä pois alueilta, joissa se lintuja - ja siten meitä naapureitakin - häiritsee.

Kiitos.

Kuulostaisi olevan Kiljuset täälläkin. Ikkunat on kiinni, matkaa parisataa metriä naapuriin, ja kiljunta kuuluu.

Kaarinan Kiljuset pilaa taas koko alueen juhannuksen. Kurittomat kakarat kiljuu trampalla ja valkoroskavanhemmat huudattaa terassilla jumputijumputia. Vieraskoreina vanhemmat ei sentään karju niille kakaroilleen kuten kaikkina muina vuoden päivinä. Vddu että vduttaa toi porukka.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmalla pojalla on eräänlainen fetissi. Hakkaaminen.

Viime kesänä poika hakkasi vasaralla, nyt moni muukin väline kelpaa tehtävään.

Siis ei hajoittaminen tai lyöminen, vaan hakkaaminen itsessään... hän tekee sitä usein, ja pitkään. Saa siitä jotain nautintoa. Hänestä varmaan tulee rakennusmies.

Tänä kesänä jommallakummalla pojista on viehtymys polkupyörän kellon rimputtamiseen. Ei varmaan tee muuta sinä aikana, kun saa kicksit äänen tuottamisesta. Monta kertaa päivässä.

Niin ja välillä keskittyy matkimaan jotain sireeniä, ei tee sitä täydellä äänellä mutta kovemmin kuin puheäänellä. Eli äänen tuottamisella on selvästi erityismerkitys.

Kävelen bussille ja kotiin tietyn kerrostalon ohi ja lähes aina eräästä asunnosta kuuluu huutamista. Vanhemmat ja lapset kaikki kailottavat. Välillä ikkuna on raollaan ja silloin mökä kiirii koko pihapiirissä. Voi seinänaapuriparat.

Vierailija kirjoitti:

Kaarinan Kiljuset pilaa taas koko alueen juhannuksen. Kurittomat kakarat kiljuu trampalla ja valkoroskavanhemmat huudattaa terassilla jumputijumputia. Vieraskoreina vanhemmat ei sentään karju niille kakaroilleen kuten kaikkina muina vuoden päivinä. Vddu että vduttaa toi porukka.

Hah, suunnittelin karkaavani Turusta Kaarinaan/Piikkiöön... mutta teillä on siellä omat Kiljulat! 

Tuottaako nautintoa ajatella, että vanhemmat ovat vieraskoreita?

Muuten on aika hiljaista.

Vierailija kirjoitti:

Meitä vastapäässä krs-talossa asuu koko suku Kiljusia. Eivät osaa puhua kuin huutamalla (ja miehet ns. miesäänellä) ja kun tullaan kotiin, töötötetään auton torvea ja kovaa ja jatkuvasti. "Pomo"-Kiljunen on lyhyt ja paksu. Pihtikintut ja polvet eivät ilmeisesti taivu, koska kävelee jalkaa heittäen.

Täkäläiset eivät pidä heistä, ei mekään.

Joskus ihmetellään, kuinka monta henkeä mahtuu kerrostaloasuntoon.

Naisilla on mustat vaatteet, tiukat kuin makkarankuoret. Vanha mamma on päästä varpaisiin mustissaan, musta huivi sidottuna tiukasti päähän. Asunnossa on ollut ilmeisesti kuuma, koska iltaisin koko naislauma istuu talon rappusilla. Pyykkiä pestään jatkuvasti.

Varmaan osaatte ajatellakin, mikä lauma siellä majailee. ;)

Tunnistin heti! En asu Suomessa, mutta Kiljus-perhe tuossakin vastapäätä majailee. Vanhat mummot ovat ihan pääsiäisnoidan näköisiä ja se miespuhe...rahaa niillä kyllä on ja paikalliset puhuvat huumekaupasta. Poliisit kiertävät paikan kaukaa, kuulemma pelkäävät!

Tänään oleskelin pari tuntia laiturilla, katselin ohi lipuvia veneitä ja pääskysiä, kimmeltävää merenpintaa ja vastarannan mökkejä. Niin kaunista. Yritin myös työskennellä, ja mietin, millainen melu häiritsee ja millainen ei. Kahden naisen puhe muuttui kälätykseksi, sain sen jotenkuten peitettyä (pääasia ettei sanoista saanut selvää, sillä se olisi ollut häiriö luovuudelle). Rannalle tullut koira haukkui pitkään, ja naiset jatkoivat kälätystään. Lopetin työskentelyn ja ryhdyin kuuntelemaan jotai YouTubesta. Sitten laiturille tuli 4-henkinen perhe koiransa kanssa, ja tiesin jo ennen heitä nähtyäni, että heidän ääniään olisi ilo kuulla. Ratkaisevaa taitaa olla tunnelma äänen välittämästä mielenlaadusta: jos se on kireää tai aggressiivista se häiritsee, jos se on leppoisaa se tuntuu elämältä ympärillä ja mukavalta. Vaikka olisi huudahduksiakin. Ei sillä oikeastaan ole tekemistä äänien iloisuuden kanssa, vaan luonnollisuuden. Luulen.