Kiljulan perhe
Asuuko naapurissasi kiljulan perhe? Mulla asuu. Äiti-kiljula ja hänen poikansa, 5 ja 3 v. Aina pitää huutaa, etäisyydestä riippumatta.
Kommentit (102)
Aa, Kiljusen, kiitos korjauksesta...
Nyt Kiljuset (3 sukupolvea) ovat kiljuneet jo 2 tuntia... Äiti on kova karjumaan poijille. Ja pojat, ainakin vanhempi 5 v, karjuu leikeissään koko ajan! Käytän korvatulppia, mutta sekään ei paljon auta, kun pojan huuto on niin aggressiivista... Auttaa varmaan hänellä purkamaan tunteita, mutta mulle vaikeaa keskittyä. Joten minä purkaudun täällä. "AAAARGGGHH..." Olisi ok jos olisi vain lasten iloista kiljahtelua, mutta kun Kiljuset ovat AGGRESSIIVISIA.
Toivottavasti menevät pian sisälle.
Otan osaa. Lapsiperheet pitäisi sijoittaa ihan omiin erillisiin taloyhtiöihin ja vaikka omille erillisille asuinalueille. Näin säilyisi muilla rauha ja järjestys.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Lapsiperheet pitäisi sijoittaa ihan omiin erillisiin taloyhtiöihin ja vaikka omille erillisille asuinalueille. Näin säilyisi muilla rauha ja järjestys.
Nämä ovat omakotitalossa, kerrostaloa vastapäätä, joten heitä ei voi sijoittaa.
Itse asiassa eivät edes tuossa omakotitalossa, kuin päivisin. Isovanhemmat asuvat siellä. Kiljuset saapuvat joka aamu, ja lähtevät pois myöhään illalla.
Nyt ovat huutaneet jo yli tunnin.
Äiti puhuu pojille rumasti, ja aina sen jälkeen leikit menee ylivilkkaiksi. Aivan kuin hän vihaisi lapsia.
Kiljuset asuvat kahdessa kodissa ympäri vuoden.
Ehkä heillä ei ole omaa pihaa. Ja isoäiti pojista näyttää huolehtivan, vaikka äiti ja isä ovat aina mukana.
Eniten häiritsee äiti-kiljulan vihaisuus.
Jotkut äidit antaa lasten tehdä mitä vain, ehkä sekin on parempi kuin viha?
Kiljusen herrasväki.
Mainio parodia elävästä elämästä.
On joo. Isä huutaa äidille, lapsille ja koiralle. Äiti huutaa lapsille ja koiralle. Lapset huutaa keskenään ja tappelee jatkuvasti. Välillä on pakko paeta sisälle meteliä karkuun.
Yhdeksän päivää sitten tapahtui ihme. Pojat eivät enää huutaneet (se äänten normaalius oli melkein pelottavaa!). Äiti ei enää huutanut. Joinakin päivinä kuulin hänen äänensä, mutta se oli normaalia puhetta. Miten ihmeessä hän onnistui?
Ei ole kuulunut poikien riitoja, ei pienemmän itkua. Viime päivinä kuitenkin havaitsin jännän ilmiön: pojat, varsinkin nuorempi, alkavat joskus kiljua täysillä "muuten vaan". En tiedä, mikä kiljumista edeltää, mutta ei ainakaan äidin vihaisuus. Ennen huutaminen oli aina sitä, että toinen kiusasi toista tai äiti suuttui jostain, jos sattui olemaan paikalla. Nyt huutaminen ei kuulosta siltä, että mikään olisi hätänä; se kuulostaa ehkä siltä, että "tässä kohtaa yleensä huutaisin" ja "saanko tosiaan ilmaista itseäni, ilman että äiti suuttuu, ja minulle tulee vain entistä pahempi olo?" Ei kuulu itkemistä. Ehkä huutaminen nyt vain poistaakin pienen jännitteen, ja sitten kaikki jatkavat tekemistään tyytyväisinä. Ehdin jo vähän huolestua, kun sitä kiljumista alkoi ilmetä uudella tavalla, mutta onneksi äiti ei tee siitä ongelmaa... Aika negatiivinen puhetyyli vielä, mutta selvästi asiallisempi kuin ennen. Mietin, oliko pojat vain lahjottu viikoksi. Toivon, että tykkäävät enemmän nykyisestä tyylistä koska leikit on muutenkin rauhallisempia, ei kuulu enää hakkaamista ja paukuttelua tms. tuntitolkulla.
"Huvikseen kiljuminen" kestää aina vain hetken, ehkä totun siihen. Välillä pojat huutavat yhdessä, he keksivät huutamiselle syyn, ja seisovat huutamassa yhdessä. Mutta eivät jaksa sitä kauan tehdä, läheskään niin kauan kuin ennen. Nyt huutaminen näyttäisi olevan vähän niin kuin muistohetki perinteelle, vapauttava ei kurjuuden sivutuote.
Ei ole koiraa, ei ole kissaa, eikä kanoja... Ne kyllä tasapainoittaisivat pihapiirin ääniä, minun mielestäni.
Maanantaista alkaen huutaminen ja muu meluaminen alkoi taas - entistä voimakkaampana.
Pari viikkoa sitä rauhallisuutta siis kesti.
Vierailija kirjoitti:
Kiljusen herrasväki.
Mainio parodia elävästä elämästä.
Tiesitkö, että esikuvana oli maa h an muut tajaperhe? Tosin eurooppalainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiljusen herrasväki.
Mainio parodia elävästä elämästä.
Tiesitkö, että esikuvana oli maa h an muut tajaperhe? Tosin eurooppalainen.
En tiennyt. Paluumuuttajia?
Vanhemmalla pojalla on eräänlainen fetissi. Hakkaaminen.
Viime kesänä poika hakkasi vasaralla, nyt moni muukin väline kelpaa tehtävään.
Siis ei hajoittaminen tai lyöminen, vaan hakkaaminen itsessään... hän tekee sitä usein, ja pitkään. Saa siitä jotain nautintoa. Hänestä varmaan tulee rakennusmies.
En ole ajatellut hakkaamista fetissinä, mutta voihan se olla, aivan kuten leikkaaminenkin.
Tänään pojalle iski todellinen mania sen hakkaamisen kanssa. Hakkasi melkein tunnin ajan, yksin. Ehkä hänet oli "heitetty pihalle". Ei tehnyt mitään muuta, hakaksi vain. Välillä tuli sellainen kunnon määrätietoinen, "täysillä" lyönti, jonka jälkeen oli hetken hiljaista...
Huh huh. Oli rankkaa, sillä yritin nukkua tavallisen myöhään aamulla. Naapureilla oli ollut yöllä karaoke, ja toisillakin naapureilla jotku bileet edellisyönä.
Onneksi tämä hakkausmania on sentään säädylliseen aikaan. Mutta ihme ilmiö... En tiedä, kumpi haittaa enemmän, huutaminen vai hakkaaminen. Joskus on päiviä, kun hakkaaminen tuntuu korvaavan huutamisen.
Meitä vastapäässä krs-talossa asuu koko suku Kiljusia. Eivät osaa puhua kuin huutamalla (ja miehet ns. miesäänellä) ja kun tullaan kotiin, töötötetään auton torvea ja kovaa ja jatkuvasti. "Pomo"-Kiljunen on lyhyt ja paksu. Pihtikintut ja polvet eivät ilmeisesti taivu, koska kävelee jalkaa heittäen.
Täkäläiset eivät pidä heistä, ei mekään.
Joskus ihmetellään, kuinka monta henkeä mahtuu kerrostaloasuntoon.
Naisilla on mustat vaatteet, tiukat kuin makkarankuoret. Vanha mamma on päästä varpaisiin mustissaan, musta huivi sidottuna tiukasti päähän. Asunnossa on ollut ilmeisesti kuuma, koska iltaisin koko naislauma istuu talon rappusilla. Pyykkiä pestään jatkuvasti.
Varmaan osaatte ajatellakin, mikä lauma siellä majailee. ;)
Se on Kiljusen perhe.