Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämäni on pilalla kun valitsin ihan vääränlaisen miehen
14.05.2021 |
Nuorempana tarjolla oli vaikka mitä, Australialaista surffaria, jenkkimiljonääriä ja viisaita rauhallisia suomalaisia hyvässä työssä olevia miehiä.
Mitä tein minä, valitsin inisnööriopiskelijan, jonka kanssa harrastukset meni yksiin ja nuorena oli kiva urheilla yhdessä. Sittenpä paljastui perisuomalainen herkkäraivoinen mies sieltä lasten syntymän jälkeen, pelkkää väsymystä ja oman navan tuijotusta. Haluaa edelleen vaan urheilla, raivota ja on aina ihan pa. Kaikki ärsyttää häntä, mököttää hiljaa ja pilaa minun elämäni.
Harmittaa niin paljon että perustin hänen kanssaan perheen ja olen nyt jumissa tässä huonossa elämässä vaikka tarjolla oli niin paljon parempaakin.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjaa asia ja pistä ukko pihalle. Ja varoituksen sana kaikille jotka insinööriä elämäänsä harkitsevat: harkitse uudestaan. Mikään ei ole niin omanapainen, negatiivinen ja empatiakyvytön kuin insinööri.
Älä yleistä. Tunnen insinöörejä jotka ovat empaattisia ja muita ajattelevia. Ei ne kaikki samasta puusta veistettyjä ole.
Komppaan! Mun mies on ihana, kiltti ja empaattinen DI. Ei huuda koskaan, jos täällä joku joskus raivoaa niin se olen minä. Koitan välttää, koska kukaan ei ansaitse sellaista ja kodin hyvä ilmapiiri on lapsillekin todella tärkeä että kasvaa eheäksi. Ehkäpä ap:n mies on kasvanut epävakaassa ilmapiirissä, jolloin saa itse sen mallin että kun ei kaikki mene oman mielen mukaan niin pitää raivota. Hänen koulutuksellaan ei ole välttämättä asian kanssa mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän niissä miehissä on kun osa niistä muuttuu omaa napaa tuijottaviksi kiukuttelijoiksi?
Ne on suomalaisen naisen tekemiä ja kasvattamia. So simple is that. Mikähän niissä naisissa on kun eivät saa seuraavalle sukupolvelle mieleisiä miehiä tehtyä!
Minäkin olisin mielelläni jenkkimiljonääri,
mutta ei.. tänne piti syntyä paskaksi suomalaiseksi mieheksi jonkun vauvakuumeeseen.Olisit siis kaivannut kovempaa kuria ja luonteen karaisua?
Parempia geenejä ihan noin alkajaisiksi.
Jenkkimiljonääriä kiss my ass niin varmaan joo oli tarjolla 😂😂😂 eiköhän nyt menny fantasioinnin puolelle
Vierailija kirjoitti:
Korjaa asia ja pistä ukko pihalle. Ja varoituksen sana kaikille jotka insinööriä elämäänsä harkitsevat: harkitse uudestaan. Mikään ei ole niin omanapainen, negatiivinen ja empatiakyvytön kuin insinööri.
Näin on. T. Insinööri jätti kuin roskan kaiken p*skan päätteeksi
Taas näitä naisten ihme kuvitelmia. Se että joku isomunainen surffarijäbä tai jenkkimiljonääri on joskus tyhjentäneet kassinsa suhun, ei tarkoita sitä että niitä olisi kiinnostanut missään vaiheessa perustaa perhettä sun kanssasi.
Tämän takia naisilla on ihan liian suuret luulot omasta tasostaan, kun joku alfauros kerran panetuksessaan antaa huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en mä ap kyllä tuosta aloituksesta saa selvää siitä että mikä on oma osuutesi tilanteen kehittymiseen. Näitä toisen-syytä-kaikki-aloituksia on palstalla tusinassa ainakin 25.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on sikäli vapaa maa, että siinä suhteessa ollaan ihan vapaaehtoisesti. Mikäli meno ei miellytä, aina voi lähteä. Joka ikinen päivä täällä joku tekee saman aloituksen ja vinkuu. Mitäs jos sen valittamisen sijaan otatte oman elämänne ihan omiin pikku kätösiin ja teette sille asialle jotain.
Kyllä elintaso tuppaa laskemaan, kun ei ole sitä toista kuluja jakamassa, mutta ollaanko nykyään niin materialistisia, että se oma mielenterveys ja hyvinvointi siirretään syrjään vain rahan takia ?
Ei se lähteminen helppoa ole. Yleensä se nainen on jättänyt urakehityksensä kesken yhteisten lasten takia. Kiva lähteä muksu kainalossa vuokrakämppään, työpaikka voi olla tiukassa ja tulot pieniä kun on uhrattu oma elintaso perheen hyväksi, luotettu siihen että ukko pysyy samana kuin nuorena ja kantaa oman osansa vastuusta. Moni nainen myös luovuttaa jotkut jutut täysin miehen kontolle avioituessa: autohuollot, vakuutukset, lainanhoito jne. Siinä on aikamoinen opettelu yhtäkkiä, kun pitää itse ottaa näistä selvää. Siitä kodinhoidosta ei saa palkkaa, harvoin edes kiitosta. Yleensä miehet tajuavat ex-naisensa arvon vasta kun naista ei enää ole. Pölyt kertyy nurkkiin, ruoka loppuu kaapista ja puhtaat vaatteet vähenee. Tämän kun miehet tajuaisivat, olisi moni liitto onnellisempi.
pyh poh, tuo "kun nainen lähtee" on pätenyt sukupolvi aikaa, mutta ihan oikeassa nykyhetkessä asia ei ole noin. Ei se nainen ole mikään automaattisesti autuaaksi tekevä asia, vaan työtaakkaa lisäävä tekijä, kaikkine vaatimuksineen. Kyllä se kummasti helpottaa kun ei tarvitse pitää yllä kulisseja ja saa olla sellainen kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on sikäli vapaa maa, että siinä suhteessa ollaan ihan vapaaehtoisesti. Mikäli meno ei miellytä, aina voi lähteä. Joka ikinen päivä täällä joku tekee saman aloituksen ja vinkuu. Mitäs jos sen valittamisen sijaan otatte oman elämänne ihan omiin pikku kätösiin ja teette sille asialle jotain.
Kyllä elintaso tuppaa laskemaan, kun ei ole sitä toista kuluja jakamassa, mutta ollaanko nykyään niin materialistisia, että se oma mielenterveys ja hyvinvointi siirretään syrjään vain rahan takia ?
Ei se lähteminen helppoa ole. Yleensä se nainen on jättänyt urakehityksensä kesken yhteisten lasten takia. Kiva lähteä muksu kainalossa vuokrakämppään, työpaikka voi olla tiukassa ja tulot pieniä kun on uhrattu oma elintaso perheen hyväksi, luotettu siihen että ukko pysyy samana kuin nuorena ja kantaa oman osansa vastuusta. Moni nainen myös luovuttaa jotkut jutut täysin miehen kontolle avioituessa: autohuollot, vakuutukset, lainanhoito jne. Siinä on aikamoinen opettelu yhtäkkiä, kun pitää itse ottaa näistä selvää. Siitä kodinhoidosta ei saa palkkaa, harvoin edes kiitosta. Yleensä miehet tajuavat ex-naisensa arvon vasta kun naista ei enää ole. Pölyt kertyy nurkkiin, ruoka loppuu kaapista ja puhtaat vaatteet vähenee. Tämän kun miehet tajuaisivat, olisi moni liitto onnellisempi.
Ei me naisetkaan pysytä samana kuin mitä oltiin nuorena. Suurin virhe, mitä näissä tapauksissa on tehty, on oman elämänsä rakentaminen täysin toisen ihmisen varaan. Aivan samalla tavalla kuin miesten on järkevää osata laittaa ruokaa, siivota ja pestä pyykkinsä, on naisten osata hoitaa omat raha-asiansa, vakuutuksena, auton huoltonsa jne. Mitä tällaiset naiset oikein ovat ajatelleet tekevänsä tilanteessa, jossa mies sairastuukin vakavasti tai kuolee autokolarissa? Etsivät asap uuden miehen hoitamaan asioitaan?
Vierailija kirjoitti:
Hei samassa veneessä ollaan! Mieheni toimii päällikkönä isossa yrityksessä ja on aivan stressaantunut koko ajan, vapaa-ajalla haluaisi vaan makailla sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Viikonloppuisin olut maistuu. Tämmöistä puolta en nähn ennen lapsia ja tuntuu, että vuosi vuodelta menee vaan hurjemmaksi. Elintasomme on hänestä kiinni ja rehellisesti en haluaisi luopua siitä. Siksi olen eroa pitkittänyt. Kavereiden ja naapureiden miehet vaikuttavat upeilta, on heistäkin vikansa, mutta he ovat kotona ahkeria ja eivät tunnu olevan niin raivohulluja, kuin oma mieheni.
Mikset ota itse vastuuta elintasostasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mies tai miksei nainenkin osaa kyllä esittää vuosiakin. Lasten synnyttyä se todellinen luonne hiipii esiin. Omakin ex mies oli kunnollinen, ei juonut tai räyhännyt. Hoiti asiansa ja oman osuuden kotitöistä jne. Aika meedio olisi pitänyt olla, että olisi tiennyt, että räyhää sitten lapsilleen ihan pikkuasioista. Ja olettaa, että minä hoidan kaiken, kun minusta tuli äiti. Mutta maksan silti puolet kaikesta, vaikka olisin kotihoidontuella. Ja mieskään ei lapsia päiväkotiin halunnut kuin vasta 3v. Arvostus myös täysi nolla minun tekemisiin kodin ja lasten hyväksi. Aikani katsoin ja yritin, mutta ei sitä loputtomiin jaksa. Nyt on oma tupa ja oma lupa. Rahaakin jää enemmän, kun asumis ja ruokakulut on pienemmät. Exä vinkuu yksinäisyyttään, kun ei pysty enää ilmeisesti teeskentelemään treffikumppaneilleen. Minulla on vientiä, mutta en halua vapauttani menettää.
Vierailija kirjoitti:
Moni mies tai miksei nainenkin osaa kyllä esittää vuosiakin. Lasten synnyttyä se todellinen luonne hiipii esiin. Omakin ex mies oli kunnollinen, ei juonut tai räyhännyt. Hoiti asiansa ja oman osuuden kotitöistä jne. Aika meedio olisi pitänyt olla, että olisi tiennyt, että räyhää sitten lapsilleen ihan pikkuasioista. Ja olettaa, että minä hoidan kaiken, kun minusta tuli äiti. Mutta maksan silti puolet kaikesta, vaikka olisin kotihoidontuella. Ja mieskään ei lapsia päiväkotiin halunnut kuin vasta 3v. Arvostus myös täysi nolla minun tekemisiin kodin ja lasten hyväksi. Aikani katsoin ja yritin, mutta ei sitä loputtomiin jaksa. Nyt on oma tupa ja oma lupa. Rahaakin jää enemmän, kun asumis ja ruokakulut on pienemmät. Exä vinkuu yksinäisyyttään, kun ei pysty enää ilmeisesti teeskentelemään treffikumppaneilleen. Minulla on vientiä, mutta en halua vapauttani menettää.
Täällä aivan sama tilanne, sukupuolet vain toisinpäin. No ei auttanut kuin jättää nainen ja nyt on suurissa ongelmissa, niin mielensä kuin rahan kanssa. Omasta egosta pidetään kiinni viimeiseen asti ja sitten kun on aika katsoa peiliin, kaikki romahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jenkkimiljonääriä kiss my ass niin varmaan joo oli tarjolla 😂😂😂 eiköhän nyt menny fantasioinnin puolelle
Se on juuri sitä naisten harhaa, joku rikas mies vähä liehittelee ja kävästään makkarissa yö niin heti luullaan että suhdetta halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Moni mies tai miksei nainenkin osaa kyllä esittää vuosiakin. Lasten synnyttyä se todellinen luonne hiipii esiin. Omakin ex mies oli kunnollinen, ei juonut tai räyhännyt. Hoiti asiansa ja oman osuuden kotitöistä jne. Aika meedio olisi pitänyt olla, että olisi tiennyt, että räyhää sitten lapsilleen ihan pikkuasioista. Ja olettaa, että minä hoidan kaiken, kun minusta tuli äiti. Mutta maksan silti puolet kaikesta, vaikka olisin kotihoidontuella. Ja mieskään ei lapsia päiväkotiin halunnut kuin vasta 3v. Arvostus myös täysi nolla minun tekemisiin kodin ja lasten hyväksi. Aikani katsoin ja yritin, mutta ei sitä loputtomiin jaksa. Nyt on oma tupa ja oma lupa. Rahaakin jää enemmän, kun asumis ja ruokakulut on pienemmät. Exä vinkuu yksinäisyyttään, kun ei pysty enää ilmeisesti teeskentelemään treffikumppaneilleen. Minulla on vientiä, mutta en halua vapauttani menettää.
Tässä ei ole välttämättä kyse edes esittämisestä. Monet ihmiset ovat ihan mukavia silloin kun ovat hyvällä mielellä eikä taakkana ole hirveää stressiä. Perheen perustaminen, ja erityisesti haastavat vauvavuodet, ikävä kyllä nostavat monessa ihmisessä huonot piirteet esille. Tämä ei tietysti millään tavalla oikeuta vittumaista käytöstä, tarkoitan vain että se luonteen muuttuminen voi tulla sille huonokäytöksiselle puolisolle itselleenkin yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei samassa veneessä ollaan! Mieheni toimii päällikkönä isossa yrityksessä ja on aivan stressaantunut koko ajan, vapaa-ajalla haluaisi vaan makailla sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Viikonloppuisin olut maistuu. Tämmöistä puolta en nähn ennen lapsia ja tuntuu, että vuosi vuodelta menee vaan hurjemmaksi. Elintasomme on hänestä kiinni ja rehellisesti en haluaisi luopua siitä. Siksi olen eroa pitkittänyt. Kavereiden ja naapureiden miehet vaikuttavat upeilta, on heistäkin vikansa, mutta he ovat kotona ahkeria ja eivät tunnu olevan niin raivohulluja, kuin oma mieheni.
En tiedä oletko kotiäiti ja täysin miehesi tulojen varassa, myöskään ap ei kerro onko hänellä itsellään ammattia ja työpaikkaa joiden varassa voisi irrottautua epätyydyttävästä suhteesta. Valitettavaa on että vielä tänäkin päivänä moni nainen valitsee kotiäidin roolin kun hyvintoimeentuleva mies sen hänelle tarjoaa. Nainen ikäänkuin pienentää itsensä koska siten pääsee helpommalla eikä tarvitse itse ponnistella rahan ja toimeentulon eteen.
Sitten syntyy näitä epätasa-arvoisia ja taloudelliseen riippuvuuteen perustuvia epäterveitä suhteita joissa voi pahimmillaan ilmetä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Voi olla että naisella itsellään on ammatti mutta kyseessä on niin matalapalkkainen työ että jos ero tulisi, elintaso romahtaisi merkittävästi. Siinä voi nainen sitten enää päättää haluaako olla itsenäinen ja köyhä vai riippuvuussuhteessa ja varakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei samassa veneessä ollaan! Mieheni toimii päällikkönä isossa yrityksessä ja on aivan stressaantunut koko ajan, vapaa-ajalla haluaisi vaan makailla sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Viikonloppuisin olut maistuu. Tämmöistä puolta en nähn ennen lapsia ja tuntuu, että vuosi vuodelta menee vaan hurjemmaksi. Elintasomme on hänestä kiinni ja rehellisesti en haluaisi luopua siitä. Siksi olen eroa pitkittänyt. Kavereiden ja naapureiden miehet vaikuttavat upeilta, on heistäkin vikansa, mutta he ovat kotona ahkeria ja eivät tunnu olevan niin raivohulluja, kuin oma mieheni.
En tiedä oletko kotiäiti ja täysin miehesi tulojen varassa, myöskään ap ei kerro onko hänellä itsellään ammattia ja työpaikkaa joiden varassa voisi irrottautua epätyydyttävästä suhteesta. Valitettavaa on että vielä tänäkin päivänä moni nainen valitsee kotiäidin roolin kun hyvintoimeentuleva mies sen hänelle tarjoaa. Nainen ikäänkuin pienentää itsensä koska siten pääsee helpommalla eikä tarvitse itse ponnistella rahan ja toimeentulon eteen.
Sitten syntyy näitä epätasa-arvoisia ja taloudelliseen riippuvuuteen perustuvia epäterveitä suhteita joissa voi pahimmillaan ilmetä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Voi olla että naisella itsellään on ammatti mutta kyseessä on niin matalapalkkainen työ että jos ero tulisi, elintaso romahtaisi merkittävästi. Siinä voi nainen sitten enää päättää haluaako olla itsenäinen ja köyhä vai riippuvuussuhteessa ja varakas.
Niin se on vastuuta omasta elämästä. Moni vaan kieltäytyy ottamasta sitä vastuuta kun pääsee helpommalla toisen siivellä. Sitä niittää mitä kylvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mies tai miksei nainenkin osaa kyllä esittää vuosiakin. Lasten synnyttyä se todellinen luonne hiipii esiin. Omakin ex mies oli kunnollinen, ei juonut tai räyhännyt. Hoiti asiansa ja oman osuuden kotitöistä jne. Aika meedio olisi pitänyt olla, että olisi tiennyt, että räyhää sitten lapsilleen ihan pikkuasioista. Ja olettaa, että minä hoidan kaiken, kun minusta tuli äiti. Mutta maksan silti puolet kaikesta, vaikka olisin kotihoidontuella. Ja mieskään ei lapsia päiväkotiin halunnut kuin vasta 3v. Arvostus myös täysi nolla minun tekemisiin kodin ja lasten hyväksi. Aikani katsoin ja yritin, mutta ei sitä loputtomiin jaksa. Nyt on oma tupa ja oma lupa. Rahaakin jää enemmän, kun asumis ja ruokakulut on pienemmät. Exä vinkuu yksinäisyyttään, kun ei pysty enää ilmeisesti teeskentelemään treffikumppaneilleen. Minulla on vientiä, mutta en halua vapauttani menettää.
Tässä ei ole välttämättä kyse edes esittämisestä. Monet ihmiset ovat ihan mukavia silloin kun ovat hyvällä mielellä eikä taakkana ole hirveää stressiä. Perheen perustaminen, ja erityisesti haastavat vauvavuodet, ikävä kyllä nostavat monessa ihmisessä huonot piirteet esille. Tämä ei tietysti millään tavalla oikeuta vittumaista käytöstä, tarkoitan vain että se luonteen muuttuminen voi tulla sille huonokäytöksiselle puolisolle itselleenkin yllätyksenä.
Onhan se edelleenkin tietynlainen tabu että lastensaanti haastaa parisuhteen ja nostaa ihmisten pimeän puolen esiin. Voisi jopa sanoa että lapsuuden käsittelemättömät haavat aktivoituvat ja aiheuttavat käytöstä josta ei seurusteluvaiheessa ollut tietoakaan. Ei ihme että tilastollisesti tarkasteltuna juuri stressaavassa pikkulapsivaiheessa erotaan paljon.
Onhan siitäkin tutkimustuloksia että parisuhde on onnellisimmillaan ennen lapsia ja näiden muutettua kotoa. Todella karua kun sitä oikein pysähtyy ajattelemaan.
Joo, toi on totta, että sen jonka kanssa nuorena viihtyy, ei todellakaan istu enää kun ikää tulee. Minulle oma aviomies muistuttaa mielipiteiltää, arvomaailmaltaan ja näkemyksiltään lähinnä edesmennyttä vaariani, eikä aviomiestä. Pitää alkaa katselemaan itselleen parempaa elintilaa ja asuntoa, ei hänestä ole enää mihinkään, nalkuttaa kuin vanha ämmä, minulla on vielä virtaa vaikka kuinka ja suunnittelunhalua, äijä on kuin vanha lapanen.
Vierailija kirjoitti:
Hei samassa veneessä ollaan! Mieheni toimii päällikkönä isossa yrityksessä ja on aivan stressaantunut koko ajan, vapaa-ajalla haluaisi vaan makailla sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Viikonloppuisin olut maistuu. Tämmöistä puolta en nähn ennen lapsia ja tuntuu, että vuosi vuodelta menee vaan hurjemmaksi. Elintasomme on hänestä kiinni ja rehellisesti en haluaisi luopua siitä. Siksi olen eroa pitkittänyt. Kavereiden ja naapureiden miehet vaikuttavat upeilta, on heistäkin vikansa, mutta he ovat kotona ahkeria ja eivät tunnu olevan niin raivohulluja, kuin oma mieheni.
Ehkäpä miehesikin pettyi valintoihinsa joita tuli tehtyä.
Voi se jenkkimiljonäärikin tiuskia heikkohermoisena ja haluta vain maata sohvalla, kun on kaikesta niin uupunut.
Nimim. Kokemusta on
Alue: Aihe vapaa
Siis mitä ihmettä?
Älähän yleistä!
Oma äitini 83v teki jo 70-luvulla omat veroilmoituksensa jne.
Ennemmin ehkä tuolloin näkyi se, että kun perheessä oli yksi auto, oli se miehen silmäterä ja hän sitä huollatti. Mutta kyllä äitini aivan mainosti osasi itse varata renkaanvaihdot ja huollot sen jälkeen kun isä kuoli. Ei se nyt niin vaikeaa ole puhelimella soittaminen.
Ja apua, oikeesti! "Naiset alkavat hoitaa raha-asioitaan" - eihän täällä oikeasti enää ole ketään kant-ista jonka mies vastaisi naisenkin rahoista, eihän???