Elämäni on pilalla kun valitsin ihan vääränlaisen miehen

Vaikea uskoa ettei noissa yhteisissä urheiluharrastuksissa olisi näkynyt mitään viitteitä tulevasta. Ylikorostunut voitontahto esim.

Teit paskan päätöksen ja se on miesten vika? Just joo taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korjaa asia ja pistä ukko pihalle. Ja varoituksen sana kaikille jotka insinööriä elämäänsä harkitsevat: harkitse uudestaan. Mikään ei ole niin omanapainen, negatiivinen ja empatiakyvytön kuin insinööri.

Älä yleistä. Tunnen insinöörejä jotka ovat empaattisia ja muita ajattelevia. Ei ne kaikki samasta puusta veistettyjä ole.

Nämä insinöörijankkaajat ovat ihan oma juttunsa. Niille koulutus on ainoa ihmistä määrittävä tekijä. Ihan kuin suurin osa jengistä ei vain hanki jotain koulutusta, jolla itsensä elättää. 

Vierailija kirjoitti:

aloittajan seurassa kuka tahansa masentuisi.

itse olet valintasi tehtnyt. missä on se kuuluisa naisen vaisto, taas kerran? 

Ainakin kaksi ihmistä on ap tehnyt onnelliseksi, australialaisen surffarin ja jenkkimiljonäärin. Ne kaverit voi taputella itseään selkään joka päivä.

Jokaista parisuhteeseen valikoitunutta itsekeskeistä mulqvistia kohden on yksinäisenä 2-3 oikeasti kunnollista ja hyvää miestä, jotka eivät naiselle vaan jostain syystä kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa ettei noissa yhteisissä urheiluharrastuksissa olisi näkynyt mitään viitteitä tulevasta. Ylikorostunut voitontahto esim.

Mitenkähän ap:n kuvaama tilanne liittyy mitenkään ylikorostuneeseen voitontahtoon? Taas vedetään ihme yhteyksiä. Viitteitä tulevasta varmasti näkyy, mutta kyllä se ennustmainen on sittenkin vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on sikäli vapaa maa, että siinä suhteessa ollaan ihan vapaaehtoisesti. Mikäli meno ei miellytä, aina voi lähteä. Joka ikinen päivä täällä joku tekee saman aloituksen ja vinkuu. Mitäs jos sen valittamisen sijaan otatte oman elämänne ihan omiin pikku kätösiin ja teette sille asialle jotain. 

Kyllä elintaso tuppaa laskemaan, kun ei ole sitä toista kuluja jakamassa, mutta ollaanko nykyään niin materialistisia, että se oma mielenterveys ja hyvinvointi siirretään syrjään vain rahan takia ?

Ei se lähteminen helppoa ole. Yleensä se nainen on jättänyt urakehityksensä kesken yhteisten lasten takia. Kiva lähteä muksu kainalossa vuokrakämppään, työpaikka voi olla tiukassa ja tulot pieniä kun on uhrattu oma elintaso perheen hyväksi, luotettu siihen että ukko pysyy samana kuin nuorena ja kantaa oman osansa vastuusta. Moni nainen myös luovuttaa jotkut jutut täysin miehen kontolle avioituessa: autohuollot, vakuutukset, lainanhoito jne. Siinä on aikamoinen opettelu yhtäkkiä, kun pitää itse ottaa näistä selvää. Siitä kodinhoidosta ei saa palkkaa, harvoin edes kiitosta. Yleensä miehet tajuavat ex-naisensa arvon vasta kun naista ei enää ole. Pölyt kertyy nurkkiin, ruoka loppuu kaapista ja puhtaat vaatteet vähenee. Tämän kun miehet tajuaisivat, olisi moni liitto onnellisempi.

Ihan puhtaita tekosyitä. Suomessa on maailman parhaita tukijärjestelmiä. Pidätkö oikeasti naisia niin tyhminä, etteikö osaisi itse soitella vakuutuksista, autohuolloista ym. ? Aika harva ihminen on niin umpityhmä, etteikö saa selvitettyä asioita. Se, että ei lähde vaikka itsellä on huono olla, ei johdu mistään muusta kuin siitä, että on laiska tai rahan perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aloittajan seurassa kuka tahansa masentuisi.

itse olet valintasi tehtnyt. missä on se kuuluisa naisen vaisto, taas kerran? 

Ainakin kaksi ihmistä on ap tehnyt onnelliseksi, australialaisen surffarin ja jenkkimiljonäärin. Ne kaverit voi taputella itseään selkään joka päivä.

Muutenkin tämä ap:n aloitus on lähinnä säälittävä. Miehiä on toki ympärillä voinut pyöriä nuorena, mutta ei ap:llakaan ole ollut valtaa päättää yksin, kenen kanssa syntyy toimiva, kestävä parisuhde. 

Ja tämä australialinen surffari - toki heti syntyy mielikuva lihaksikkaasta rastapäästä, mutta lopulta, mitä ihmeellistä siinä on, jos mies harrastaa surffausta ja on kotoisin Austraaliasta? Kymmenen vuotta myöhemmin sama jätkä voi hyvin olla kaljaa kittaava keskikehon rakentaja ja toimiiko se parisuhde sitten paremmin jo pari kertaa vuodessa kaivetaan lauta autotallista ja lähdetään rannalle katsomaan bikinibabeja kavereiden kanssa?

Täällä toinen huonosti valinnut. Ja kyllä ne huonot puolet oli nähtävissä mutta ne ensimmäiset vuodet oli aina tosi hyvä syy esittää kun niistä puhuttiin. Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin vituttaa ja itkettää rankasti. Olen mies, joten asia ei ole sukupuolisidonnainen.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän niissä miehissä on kun osa niistä muuttuu omaa napaa tuijottaviksi kiukuttelijoiksi?

Nuorempana vakipillua jahdatessa tietty peittävät todellisen luonteensa. Sitten kun on saatu kotiorjaa nalkkiin, ei tarvitse enää yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa ettei noissa yhteisissä urheiluharrastuksissa olisi näkynyt mitään viitteitä tulevasta. Ylikorostunut voitontahto esim.

Mitenkähän ap:n kuvaama tilanne liittyy mitenkään ylikorostuneeseen voitontahtoon? Taas vedetään ihme yhteyksiä. Viitteitä tulevasta varmasti näkyy, mutta kyllä se ennustmainen on sittenkin vaikeaa. 

Ylikorostunut voitontahto on yleistä juuri ap.n miehen kaltaisilla herkkäraivoisilla ja itsekeskeisillä ihmisillä. Jos vetää hampaat irvessä urheilukentällä aina ja ottaa kiekkaa jos ei mene "putkeen" (lue: voita aina), niin ottaa todennäköisesti kiekkaa muuallakin. 

Minuakin ärsyttäisi ja mököttäisin mikäli olis tuommonen valittava ja elämäänsä kyllästynyt akka.

Otapa ne asiat omiin kätösiis ja tee asioille jotain äläkä laita onnellisuuttas tai sen puutetta muiden syyksi. Vai onko liian suuri kynnys luopua materialistisesta elämänlaadusta kun toinen tienaa ja elättää perheen? Ei ihme jos miehelle kalja maistuu ja kaikki kyllästyttää kun ikinä ei kiitoksen sanaa kuulu tai välittävää kosketusta tunne. Jätä se sika ja mene etsimään sitä australialaista surffaavaa jenkkimiljonääriä. Onnea valitsemallasi tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Hei samassa veneessä ollaan! Mieheni toimii päällikkönä isossa yrityksessä ja on aivan stressaantunut koko ajan, vapaa-ajalla haluaisi vaan makailla sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Viikonloppuisin olut maistuu. Tämmöistä puolta en nähn ennen lapsia ja tuntuu, että vuosi vuodelta menee vaan hurjemmaksi. Elintasomme on hänestä kiinni ja rehellisesti en haluaisi luopua siitä. Siksi olen eroa pitkittänyt. Kavereiden ja naapureiden miehet vaikuttavat upeilta, on heistäkin vikansa, mutta he ovat kotona ahkeria ja eivät tunnu olevan niin raivohulluja, kuin oma mieheni.

Saman kokenut ja nyt eronnut. Loppuvaiheessa mies alkoi lisäksi pettämään eri tavoin (treffipalstat ja sivusuhde työkaveriin) Lapset kasvatin lukio- ja yläkouluikään ja sitten morjens. Sain hyvät rahat erossa ja kivan velattoman asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän niissä miehissä on kun osa niistä muuttuu omaa napaa tuijottaviksi kiukuttelijoiksi?

Ne on suomalaisen naisen tekemiä ja kasvattamia. So simple is that. Mikähän niissä naisissa on kun eivät saa seuraavalle sukupolvelle mieleisiä miehiä tehtyä!

Minäkin olisin mielelläni jenkkimiljonääri,

mutta ei.. tänne piti syntyä paskaksi suomalaiseksi mieheksi jonkun vauvakuumeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on sikäli vapaa maa, että siinä suhteessa ollaan ihan vapaaehtoisesti. Mikäli meno ei miellytä, aina voi lähteä. Joka ikinen päivä täällä joku tekee saman aloituksen ja vinkuu. Mitäs jos sen valittamisen sijaan otatte oman elämänne ihan omiin pikku kätösiin ja teette sille asialle jotain. 

Kyllä elintaso tuppaa laskemaan, kun ei ole sitä toista kuluja jakamassa, mutta ollaanko nykyään niin materialistisia, että se oma mielenterveys ja hyvinvointi siirretään syrjään vain rahan takia ?

Ei se lähteminen helppoa ole. Yleensä se nainen on jättänyt urakehityksensä kesken yhteisten lasten takia. Kiva lähteä muksu kainalossa vuokrakämppään, työpaikka voi olla tiukassa ja tulot pieniä kun on uhrattu oma elintaso perheen hyväksi, luotettu siihen että ukko pysyy samana kuin nuorena ja kantaa oman osansa vastuusta. Moni nainen myös luovuttaa jotkut jutut täysin miehen kontolle avioituessa: autohuollot, vakuutukset, lainanhoito jne. Siinä on aikamoinen opettelu yhtäkkiä, kun pitää itse ottaa näistä selvää. Siitä kodinhoidosta ei saa palkkaa, harvoin edes kiitosta. Yleensä miehet tajuavat ex-naisensa arvon vasta kun naista ei enää ole. Pölyt kertyy nurkkiin, ruoka loppuu kaapista ja puhtaat vaatteet vähenee. Tämän kun miehet tajuaisivat, olisi moni liitto onnellisempi.

Ihan puhtaita tekosyitä. Suomessa on maailman parhaita tukijärjestelmiä. Pidätkö oikeasti naisia niin tyhminä, etteikö osaisi itse soitella vakuutuksista, autohuolloista ym. ? Aika harva ihminen on niin umpityhmä, etteikö saa selvitettyä asioita. Se, että ei lähde vaikka itsellä on huono olla, ei johdu mistään muusta kuin siitä, että on laiska tai rahan perässä.

Ainakin oma äitini 60v. on jättänyt kaiken isäni hoidettavaksi, myös oman firmansa paperihommat. En sitä sano etteikö hänkin osaisi ottaa asiat omaan hoitoon, mutta se on kertarysäyksellä aika iso savotta. Ja minä taas teen mieheni veroilmoituksen, kun multa se yksinkertaisesti luonaa nopeammin ja helpommin. Onneksi kulttuurimme on muuttumassa siten, että naisetkin alkavat hoitaa raha-asioitaan ja muita pakollisia elämään kuuluvia juttuja, mutta vielä on tekemistä että tasa-arvo toteutuu tässäkin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aloittajan seurassa kuka tahansa masentuisi.

itse olet valintasi tehtnyt. missä on se kuuluisa naisen vaisto, taas kerran? 

Ainakin kaksi ihmistä on ap tehnyt onnelliseksi, australialaisen surffarin ja jenkkimiljonäärin. Ne kaverit voi taputella itseään selkään joka päivä.

Ikävä kyllä surffari ja miljonääri ovat mielikuvituksen tuotetta ja tämäkin avaus on vain miesvihaajan uusi provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän niissä miehissä on kun osa niistä muuttuu omaa napaa tuijottaviksi kiukuttelijoiksi?

Ne on suomalaisen naisen tekemiä ja kasvattamia. So simple is that. Mikähän niissä naisissa on kun eivät saa seuraavalle sukupolvelle mieleisiä miehiä tehtyä!

Minäkin olisin mielelläni jenkkimiljonääri,

mutta ei.. tänne piti syntyä paskaksi suomalaiseksi mieheksi jonkun vauvakuumeeseen.

Olisit siis kaivannut kovempaa kuria ja luonteen karaisua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on sikäli vapaa maa, että siinä suhteessa ollaan ihan vapaaehtoisesti. Mikäli meno ei miellytä, aina voi lähteä. Joka ikinen päivä täällä joku tekee saman aloituksen ja vinkuu. Mitäs jos sen valittamisen sijaan otatte oman elämänne ihan omiin pikku kätösiin ja teette sille asialle jotain. 

Kyllä elintaso tuppaa laskemaan, kun ei ole sitä toista kuluja jakamassa, mutta ollaanko nykyään niin materialistisia, että se oma mielenterveys ja hyvinvointi siirretään syrjään vain rahan takia ?

Ei se lähteminen helppoa ole. Yleensä se nainen on jättänyt urakehityksensä kesken yhteisten lasten takia. Kiva lähteä muksu kainalossa vuokrakämppään, työpaikka voi olla tiukassa ja tulot pieniä kun on uhrattu oma elintaso perheen hyväksi, luotettu siihen että ukko pysyy samana kuin nuorena ja kantaa oman osansa vastuusta. Moni nainen myös luovuttaa jotkut jutut täysin miehen kontolle avioituessa: autohuollot, vakuutukset, lainanhoito jne. Siinä on aikamoinen opettelu yhtäkkiä, kun pitää itse ottaa näistä selvää. Siitä kodinhoidosta ei saa palkkaa, harvoin edes kiitosta. Yleensä miehet tajuavat ex-naisensa arvon vasta kun naista ei enää ole. Pölyt kertyy nurkkiin, ruoka loppuu kaapista ja puhtaat vaatteet vähenee. Tämän kun miehet tajuaisivat, olisi moni liitto onnellisempi.

Oletko aikamatkaaja 50-luvulta? Lähipiirissäni ei ole yhtään naista joka on jättäytynyt puolison armoille: ovat koulutettuja, osaavat todellakin remontoida, hoitaa raha-asiansa, kykevät viemään auton huoltoon (95% miehistä ei osaa huoltaa itse eikä uusia ajopelejä edes voi huoltaa ilman ammattilaisen työkaluja; nesteiden lisääminen ei vaadi kvanttimekaaniikan tohtorintutkintoa) ja yleensäkin ovat itsenäisiä. Tässä se nähdään miksi jokaisen tulisi itsenäistyä: tilanteen vaatiessa ei tarvitse kestää mitä tahansa p*skaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on sikäli vapaa maa, että siinä suhteessa ollaan ihan vapaaehtoisesti. Mikäli meno ei miellytä, aina voi lähteä. Joka ikinen päivä täällä joku tekee saman aloituksen ja vinkuu. Mitäs jos sen valittamisen sijaan otatte oman elämänne ihan omiin pikku kätösiin ja teette sille asialle jotain. 

Kyllä elintaso tuppaa laskemaan, kun ei ole sitä toista kuluja jakamassa, mutta ollaanko nykyään niin materialistisia, että se oma mielenterveys ja hyvinvointi siirretään syrjään vain rahan takia ?

Ei se lähteminen helppoa ole. Yleensä se nainen on jättänyt urakehityksensä kesken yhteisten lasten takia. Kiva lähteä muksu kainalossa vuokrakämppään, työpaikka voi olla tiukassa ja tulot pieniä kun on uhrattu oma elintaso perheen hyväksi, luotettu siihen että ukko pysyy samana kuin nuorena ja kantaa oman osansa vastuusta. Moni nainen myös luovuttaa jotkut jutut täysin miehen kontolle avioituessa: autohuollot, vakuutukset, lainanhoito jne. Siinä on aikamoinen opettelu yhtäkkiä, kun pitää itse ottaa näistä selvää. Siitä kodinhoidosta ei saa palkkaa, harvoin edes kiitosta. Yleensä miehet tajuavat ex-naisensa arvon vasta kun naista ei enää ole. Pölyt kertyy nurkkiin, ruoka loppuu kaapista ja puhtaat vaatteet vähenee. Tämän kun miehet tajuaisivat, olisi moni liitto onnellisempi.

Ihan puhtaita tekosyitä. Suomessa on maailman parhaita tukijärjestelmiä. Pidätkö oikeasti naisia niin tyhminä, etteikö osaisi itse soitella vakuutuksista, autohuolloista ym. ? Aika harva ihminen on niin umpityhmä, etteikö saa selvitettyä asioita. Se, että ei lähde vaikka itsellä on huono olla, ei johdu mistään muusta kuin siitä, että on laiska tai rahan perässä.

Ainakin oma äitini 60v. on jättänyt kaiken isäni hoidettavaksi, myös oman firmansa paperihommat. En sitä sano etteikö hänkin osaisi ottaa asiat omaan hoitoon, mutta se on kertarysäyksellä aika iso savotta. Ja minä taas teen mieheni veroilmoituksen, kun multa se yksinkertaisesti luonaa nopeammin ja helpommin. Onneksi kulttuurimme on muuttumassa siten, että naisetkin alkavat hoitaa raha-asioitaan ja muita pakollisia elämään kuuluvia juttuja, mutta vielä on tekemistä että tasa-arvo toteutuu tässäkin asiassa.

Täytän tänä vuonna 60 vuotta enkä ainakaan omasta tuttavapiiristäni tiedä ketään ikäistäni naista, joka ei osaisi hoitaa omia asioitaan. Ollaan vielä sitä sukupolvea, joka hoiti aikoinaan kaikki lastenkin asiat. Googlen käyttökin onnistuu normaalilla 60-vuotiaalla ihan hyvin. Jos äitisi on noin avuton, kehota häntä aloittamaan omien asioidensa hoitamisen opettelu jo nyt. Naiset kun elävät yleensä pidempään kuin miehet, voisi olla hyvä alkaa varautumaan siihen päivään, kun isäsi ei ole enää hoitamassa äitisi asioita. Muuten äitisi asioiden hoitaminen jää sinun ja sisarustesi vastuulle. 

Miksi aloitus on saanut enemmän yläpeukkuja kuin alapeukkuja?