Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kasvisten piilotus ruokaan
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia nirsoja lapsia voi totuttaa kasviksiin piilottamalla niitä, mutta kenellekään muulle sitä ei tulisi tehdä, eikä muutenkaan syöttää "salaa" yhtään mitään.
Miten piilottelu totuttaa kasvisten syöntiin?
Makuun, etenkin jos on niin nirso ettei suostu muuten edes maistamaan. Meillä esim ei suostunut maistamaan kesäkurpitsaa ennen kuin sai sitä sosekeitossa josta tuli heti yksi lemppareista. Joskus ongelma on myös enemmän koostumus kuin maku, ja siinä missä vaikka porkkananpalat kastikkeessa eivät mene, raasteena maistuu hyvin.
Kesäkurpitsa kasvissosekeitossa ei maistu miltään, jos olet muistanut laittaa mausteet.
Pointti oli myös siinä, että sai positiivisen kokemuksen kesäkurpitsasta joten suostui sitä muuallakin maistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oo ikinä piilottanu kasviksia mihinkään. Syödään kasvikset sellaisenaan ja jos ei maistu, niin siihen ei kukaan kuole. Terveitä ollaan kaikki eikä juuri ikinä sairastella. En ymmärrä miksi se kasvisten saaminen pitäisi olla pakko/välttämättömyys tai jopa piilotuksen arvoinen.
Oikeasti on olemassa hyvin ennakkoluuloisia ja nirsoja lapsia, olisi hyvä jos maistuisi muukin kuin liha ja peruna ihan jo vitamiinien takia. Olen tavannut lapsen jonka ainoa vihannes/hedelmä mitä söi oli ketsuppi, lääkäri oli jo todennut puutoksia joten söi vitamiineja saadakseen tarvittavat ravintoaineet.
Vierailija kirjoitti:
En oo ikinä piilottanu kasviksia mihinkään. Syödään kasvikset sellaisenaan ja jos ei maistu, niin siihen ei kukaan kuole. Terveitä ollaan kaikki eikä juuri ikinä sairastella. En ymmärrä miksi se kasvisten saaminen pitäisi olla pakko/välttämättömyys tai jopa piilotuksen arvoinen.
Kasvikset ovat vain osa ruokaa, antavat väriä ja ehkä raikkautta. Ei missään tapauksessa mitenkään pääosassa. Ravinnot ja energia saadaan muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo ikinä piilottanu kasviksia mihinkään. Syödään kasvikset sellaisenaan ja jos ei maistu, niin siihen ei kukaan kuole. Terveitä ollaan kaikki eikä juuri ikinä sairastella. En ymmärrä miksi se kasvisten saaminen pitäisi olla pakko/välttämättömyys tai jopa piilotuksen arvoinen.
Oikeasti on olemassa hyvin ennakkoluuloisia ja nirsoja lapsia, olisi hyvä jos maistuisi muukin kuin liha ja peruna ihan jo vitamiinien takia. Olen tavannut lapsen jonka ainoa vihannes/hedelmä mitä söi oli ketsuppi, lääkäri oli jo todennut puutoksia joten söi vitamiineja saadakseen tarvittavat ravintoaineet.
Puutokset varmaan johtui vähäisestä lihasta.
En tajua miten tää piilottaminen totuttaa lapsia muka yhtään mihinkään kasvisten syöntiin jos ne ei kerran edes huomaa. Ette kai oikeasti luule että ne harrastavat sitten joskus aikuisina omillaan asuessaan tätä samaa piilottelua. Opetellaan syömään kasvikset kasviksina.
Lähinnä menee luottamus äitiin jos joka aterian jälkeen paljastuu totuus: "Hähää! Ettepäs arvanneetkaan senkin pikku p*skiaiset, tämän päivän makaroonilaatikon jauheliha oli pelkkää ruskeaksi värjättyä porkkanaa!!! Odottakaapa vain mitä äiti keksii ensi kerralla!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele että lapset ei usein tykkää, Suomessa kasvisten syönti on edelleenkin se iän ikuinen kurkku, tomaatti ja pari kuivaa salaatinlehteä. Kannattaa käyttää koko ajan vaihtelevasti erilaisia kasviksia ja valmistaa niitä kuten muutakin ruokaa, tehdä herkullisia kasvislisäkkeitä. Paahdettuja uunikasviksia, täytettyjä paprikoita, gratiineja yms. Kyllä varmasti oppii syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on. Lisäksi siinä toista pidetään ihan idioottina. Kyllä sen huomaa että sitä saakelin tomaattia, joka saa koko suun kutisemaan, on siellä ruuassa vaikka se olisi miten yritetty perunamuussiin piilottaa.
Perunamuusiin on mahdotonta piilottaa tomaattia, väristähän se jo paljastuisi.
Sipuli onnistuu piilottaa täydellisesti murekemassoihin, freesaa sipulit ensin ja ajaa hienoksi teholeikkurissa massaan lisättävän nesteen kanssa. Kukaan ei nypi sipuleita valmiista tuotteista.
En ymmärrä sipulin piilottamista. Miksi sipulia pitäisi syödä, jollei siitä pidä? Sipuli on pelkkä lisuke, jonka mukanaoloa ei voi perustella sillä, että sillä "jatkettaisi" jotain kalliimpaa ruoka-ainetta, kuten pettuleivässä puun kuori korvasi osan viljasta.
Sipulin piilottajan motivaatio on siis arveluttava. Melko varmasti se on jonkinlaista vallantunnetta: syötpäs sitten tietämättäsi, senkin niskuroija, lällällää.
Yhtä kummallista on sienten sekoittaminen lihapulliin. Sieni kuihtuu kokatessa inhottaviksi rihmanriekaleiksi, joten niistä ei saa lihapulliin kummoistakaan volyymia. Selitys on aina se, että ei niitä sieltä muiden ainesten joukosta huomaa. No, jollei huomaa, miksi niitä pitää sinne työntää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oo ikinä piilottanu kasviksia mihinkään. Syödään kasvikset sellaisenaan ja jos ei maistu, niin siihen ei kukaan kuole. Terveitä ollaan kaikki eikä juuri ikinä sairastella. En ymmärrä miksi se kasvisten saaminen pitäisi olla pakko/välttämättömyys tai jopa piilotuksen arvoinen.
En minäkään. Eiköhän nirsoilu ole aika yleinen vaihe lapsilla. Suosittelen vaihtelemaan kasviksia. Jos kurkku on ainoa, mikä menee, niin palanen sitä sitten aina lautaselle. Meillä maistuu myös mansikat lapselle.
Pyrin kyllä tekemään lämpimätkin ruoat niin, että niissä on aina myös kasviksia. Esim. Makaroonilaatikossa on yleensä paprikaa, porkkanaraastetta ja tomaattisosetta seassa. Ja minusta se on ihan normaalia ruuanlaittoa. Mutta sitten joskus lapsi syö vain perunamuusia ja kalapuikkoja. Tarjolla on aina vihanneksia, mutten mitenkään tuputa niitä.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että lapset ei usein tykkää, Suomessa kasvisten syönti on edelleenkin se iän ikuinen kurkku, tomaatti ja pari kuivaa salaatinlehteä. Kannattaa käyttää koko ajan vaihtelevasti erilaisia kasviksia ja valmistaa niitä kuten muutakin ruokaa, tehdä herkullisia kasvislisäkkeitä. Paahdettuja uunikasviksia, täytettyjä paprikoita, gratiineja yms. Kyllä varmasti oppii syömään.
Miksi pitää oppia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää piilottaa? Ne voi pistää ruokaan näkyvästi niin, että jos niitä ei halua syödä niin ne pitää närppiä pois. Esim. kastikkeeseen pistää wokkivihanneksia.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten tää piilottaminen totuttaa lapsia muka yhtään mihinkään kasvisten syöntiin jos ne ei kerran edes huomaa. Ette kai oikeasti luule että ne harrastavat sitten joskus aikuisina omillaan asuessaan tätä samaa piilottelua. Opetellaan syömään kasvikset kasviksina.
Lähinnä menee luottamus äitiin jos joka aterian jälkeen paljastuu totuus: "Hähää! Ettepäs arvanneetkaan senkin pikku p*skiaiset, tämän päivän makaroonilaatikon jauheliha oli pelkkää ruskeaksi värjättyä porkkanaa!!! Odottakaapa vain mitä äiti keksii ensi kerralla!"
Ei ole kyllä tähän mennessä mennyt luottamus. Kun kokeillaan uusia reseptejä, ruuista keskustellaan ja lapset saaneet arvailla mitä ruuissa on. Ennakkoluulot hälvenivät ja nyt maistelevat innokkaasti uusia makuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on. Lisäksi siinä toista pidetään ihan idioottina. Kyllä sen huomaa että sitä saakelin tomaattia, joka saa koko suun kutisemaan, on siellä ruuassa vaikka se olisi miten yritetty perunamuussiin piilottaa.
Perunamuusiin on mahdotonta piilottaa tomaattia, väristähän se jo paljastuisi.
Sipuli onnistuu piilottaa täydellisesti murekemassoihin, freesaa sipulit ensin ja ajaa hienoksi teholeikkurissa massaan lisättävän nesteen kanssa. Kukaan ei nypi sipuleita valmiista tuotteista.
En ymmärrä sipulin piilottamista. Miksi sipulia pitäisi syödä, jollei siitä pidä? Sipuli on pelkkä lisuke, jonka mukanaoloa ei voi perustella sillä, että sillä "jatkettaisi" jotain kalliimpaa ruoka-ainetta, kuten pettuleivässä puun kuori korvasi osan viljasta.
Sipulin piilottajan motivaatio on siis arveluttava. Melko varmasti se on jonkinlaista vallantunnetta: syötpäs sitten tietämättäsi, senkin niskuroija, lällällää.
Yhtä kummallista on sienten sekoittaminen lihapulliin. Sieni kuihtuu kokatessa inhottaviksi rihmanriekaleiksi, joten niistä ei saa lihapulliin kummoistakaan volyymia. Selitys on aina se, että ei niitä sieltä muiden ainesten joukosta huomaa. No, jollei huomaa, miksi niitä pitää sinne työntää?
Sipuli ja sienet antavat makua. Kaikki eivät tietenkään tykkää.
Olen entinen nirso. Lapsena söin vuosikausia kasviksista kurkkua, tomaattia, omenaa ja banaania, en edes suostunut maistamaan muita. Ja näitä vain raakana. Muistan kun ensimmäisen kerran uskalsin maistaa mansikoita 7-vuotiaana ja suutuin kun ne olivat niin hyviä, koin että vanhemmat eivät olleet kertoneet miten hyviä ne olivat. Varmasti olivat sanoneet, mutta kun itsepäisesti kieltäydyin maistamasta, luovuttivat. Tämän jälkeen uskaltauduon maistamaan mandariini ja ja salaattia, sama juttu. Sipulin kelpasi, jopa kypsennettynä kunhan vaan maistoin. Tähän se kuitenkin jäi, ja olin edelleen nirso aikuisikään asti. Teininä häpesin nirsouttani ja koin sen hankalaksi kylässä ja matkoilla, mutta vasta omilleni muutettua sain aikaiseksi ottaa ihan projektiksi maistella uusia makuja ja voi elämä miten paljon ihania ruokia löysin.
Koen, että olisin päässyt paljon helpommalla jos vanhemmat joskus olisivat ujuttaneet mukaan ruokia joita kohtaan olin epäluuloinen, eivätkä vaan menneet nirsoiluuni mukaan. Omassa lapsessa ollut samoja piirteitä, ja siksi välillä on tehty juuri noin että sekaan on laitettu jotain "en edes maista" juttua. Ruokavalio huomattavasti monipuolisempi kuin minulla samassa iässä, ja on oppinut että tykkää mm raasta kukkakaalista muttei kypsästä. Eli maistelee myös eri lailla valmistettuja eikä ole heti yökkimässä jos ekalla kerralla ei rakasta jotain. Eikä ole luottamus mennyt, kun osa lempiruuista onkin sellaisia joissa on mukana alunperin "epäilyttäviä" aineksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen nirso. Lapsena söin vuosikausia kasviksista kurkkua, tomaattia, omenaa ja banaania, en edes suostunut maistamaan muita. Ja näitä vain raakana. Muistan kun ensimmäisen kerran uskalsin maistaa mansikoita 7-vuotiaana ja suutuin kun ne olivat niin hyviä, koin että vanhemmat eivät olleet kertoneet miten hyviä ne olivat. Varmasti olivat sanoneet, mutta kun itsepäisesti kieltäydyin maistamasta, luovuttivat. Tämän jälkeen uskaltauduon maistamaan mandariini ja ja salaattia, sama juttu. Sipulin kelpasi, jopa kypsennettynä kunhan vaan maistoin. Tähän se kuitenkin jäi, ja olin edelleen nirso aikuisikään asti. Teininä häpesin nirsouttani ja koin sen hankalaksi kylässä ja matkoilla, mutta vasta omilleni muutettua sain aikaiseksi ottaa ihan projektiksi maistella uusia makuja ja voi elämä miten paljon ihania ruokia löysin.
Koen, että olisin päässyt paljon helpommalla jos vanhemmat joskus olisivat ujuttaneet mukaan ruokia joita kohtaan olin epäluuloinen, eivätkä vaan menneet nirsoiluuni mukaan. Omassa lapsessa ollut samoja piirteitä, ja siksi välillä on tehty juuri noin että sekaan on laitettu jotain "en edes maista" juttua. Ruokavalio huomattavasti monipuolisempi kuin minulla samassa iässä, ja on oppinut että tykkää mm raasta kukkakaalista muttei kypsästä. Eli maistelee myös eri lailla valmistettuja eikä ole heti yökkimässä jos ekalla kerralla ei rakasta jotain. Eikä ole luottamus mennyt, kun osa lempiruuista onkin sellaisia joissa on mukana alunperin "epäilyttäviä" aineksia.
Tää ketju käsittelee ihan normi ihmisiä, ei sairaita. Joten esimerkkisi on typerä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on. Lisäksi siinä toista pidetään ihan idioottina. Kyllä sen huomaa että sitä saakelin tomaattia, joka saa koko suun kutisemaan, on siellä ruuassa vaikka se olisi miten yritetty perunamuussiin piilottaa.
Perunamuusiin on mahdotonta piilottaa tomaattia, väristähän se jo paljastuisi.
Sipuli onnistuu piilottaa täydellisesti murekemassoihin, freesaa sipulit ensin ja ajaa hienoksi teholeikkurissa massaan lisättävän nesteen kanssa. Kukaan ei nypi sipuleita valmiista tuotteista.
Ja tämän takia EN KOSKAAN syö muiden tekemiä "seosruokia", lukuunottamatta parhaan ystäväni kokkaamia sapuskoja. Hän tietää ja MUISTAA, että olen allerginen sipulille, eikä piilota sitä mihinkään. Hän ei myöskään pilko tomaatteja sillä samalla leikkuulaudalla, jolla on 27 vuotta joka halvatun päivä silputtu sipulit. Aika vähissä on ne ravintolaruuatkin, joita uskaltaa syödä, etenkin kun ravintolassa ammattitaito päättyy siihen, kun kerron, että en voi syödä sipulia, purjoa enkä edes ruohosipulia. Oman äitini ruokia en ole pystynyt syömään turvallisesti koskaan.
Käytän kotona paljon kasviksia ruuanlaitossa. Lapset syövät kasviksi ilman ongelmia, ongelmana on tuo keski-ikäinen mies, joka ei suostu kasviksia syömään. Kun ei kerro, niin vetelee soijarouhelasagnenkin silmät kiiluen ja vielä syö lasten lautasilta tähteet. Huom! Mies EI ole allerginen kuin punasipulille (ja sitä meillä ei sattuneesta syystä ole, koska saan jo pelkästä raa'asta sipulinhajusta hengenahdistuskohtauksen).
Yksi lapsista on allerginen tomaatille, joten sitäkään ei "piilotella" ruokiin. Voin tehdä erikseen tomaattikastikkeen, mutta tälle yhdelle täytyy olla erillinen annos ilman.
Peruskombo on porkkanaraaste-(kesä)kurpitsa-punajuuri-jauheliha. Sikanauta kun alkaa pursuta jo korvista, niin tuo maistuu raikkaammalle. Joskus on punajuuri unohtunut kauppalistalta, ja lapsilta on välittömästi tullut palautetta, että ei ole yhtä hyvää kuin yleensä.
Käytän paljon myös viherjauheita. Ja pinaattiletut, nokkosletut, lehtikaaliletut kelpaavat kaikille.
Huh, vaikutat raskaalta tyypiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen nirso. Lapsena söin vuosikausia kasviksista kurkkua, tomaattia, omenaa ja banaania, en edes suostunut maistamaan muita. Ja näitä vain raakana. Muistan kun ensimmäisen kerran uskalsin maistaa mansikoita 7-vuotiaana ja suutuin kun ne olivat niin hyviä, koin että vanhemmat eivät olleet kertoneet miten hyviä ne olivat. Varmasti olivat sanoneet, mutta kun itsepäisesti kieltäydyin maistamasta, luovuttivat. Tämän jälkeen uskaltauduon maistamaan mandariini ja ja salaattia, sama juttu. Sipulin kelpasi, jopa kypsennettynä kunhan vaan maistoin. Tähän se kuitenkin jäi, ja olin edelleen nirso aikuisikään asti. Teininä häpesin nirsouttani ja koin sen hankalaksi kylässä ja matkoilla, mutta vasta omilleni muutettua sain aikaiseksi ottaa ihan projektiksi maistella uusia makuja ja voi elämä miten paljon ihania ruokia löysin.
Koen, että olisin päässyt paljon helpommalla jos vanhemmat joskus olisivat ujuttaneet mukaan ruokia joita kohtaan olin epäluuloinen, eivätkä vaan menneet nirsoiluuni mukaan. Omassa lapsessa ollut samoja piirteitä, ja siksi välillä on tehty juuri noin että sekaan on laitettu jotain "en edes maista" juttua. Ruokavalio huomattavasti monipuolisempi kuin minulla samassa iässä, ja on oppinut että tykkää mm raasta kukkakaalista muttei kypsästä. Eli maistelee myös eri lailla valmistettuja eikä ole heti yökkimässä jos ekalla kerralla ei rakasta jotain. Eikä ole luottamus mennyt, kun osa lempiruuista onkin sellaisia joissa on mukana alunperin "epäilyttäviä" aineksia.Tää ketju käsittelee ihan normi ihmisiä, ei sairaita. Joten esimerkkisi on typerä.
Mikähän sairauden minulle diagnosoit?
Kyllä. Haluan, että kasvikset ovat ruoassani kunnolla esillä! Siis mitä ideaa syödä vaikka pinaattikeittoa, jos pinaatti on piilossa? Mitä ratatouillesta ihanine väreineen jää jäljelle, jos kasvikset piilotetaan?
En ole tajunnutkaan, että tää piilottelu nähdään näin ikävänä eleenä. Esimerkiksi isäni haluaisi syödä perunamuusia ja lihapullia ilman mitään kasviksia joka päivä, pikkuveli samoin, niin olen kotona asuessani esim. lisännyt lihapullien mukaan porkkanaa ja soseuttanut perunamuusin sekaan vähän kukkakaalia silloin, kun on ollut ruoanlaittovuoro. Aina kehutaan hyväksi, mutta yhtäkkiä muuttuukin syöväkelvottomaksi, jos ennen kokkailua uskaltautuu ehdottamaan että mitä jos tekisikin tämän kukkakaalitwistillä.
Äitini tekee samaa, enkä ole koskaan pitänyt mitenkään pahana juttuna, ihan kivana toimintana pikemminkin. Jos oli iskän vuoro laittaa ruokaa, niin tein itselleni oheen salaattia enkä tuputtanut muille.
Enkä tietenkään kavereille tai puolituntemattomille yrittäisi ujuttaa kasviksia sekaan, kun ei tiedä onko kyse allergiasta tms. Muutenkin ihan eri juttu jos on nirso vain muutaman kasviksen suhteen, eikä välttele ihan kaikkea periaatteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on. Lisäksi siinä toista pidetään ihan idioottina. Kyllä sen huomaa että sitä saakelin tomaattia, joka saa koko suun kutisemaan, on siellä ruuassa vaikka se olisi miten yritetty perunamuussiin piilottaa.
Perunamuusiin on mahdotonta piilottaa tomaattia, väristähän se jo paljastuisi.
Sipuli onnistuu piilottaa täydellisesti murekemassoihin, freesaa sipulit ensin ja ajaa hienoksi teholeikkurissa massaan lisättävän nesteen kanssa. Kukaan ei nypi sipuleita valmiista tuotteista.
Ja tämän takia EN KOSKAAN syö muiden tekemiä "seosruokia", lukuunottamatta parhaan ystäväni kokkaamia sapuskoja. Hän tietää ja MUISTAA, että olen allerginen sipulille, eikä piilota sitä mihinkään. Hän ei myöskään pilko tomaatteja sillä samalla leikkuulaudalla, jolla on 27 vuotta joka halvatun päivä silputtu sipulit. Aika vähissä on ne ravintolaruuatkin, joita uskaltaa syödä, etenkin kun ravintolassa ammattitaito päättyy siihen, kun kerron, että en voi syödä sipulia, purjoa enkä edes ruohosipulia. Oman äitini ruokia en ole pystynyt syömään turvallisesti koskaan.
Käytän kotona paljon kasviksia ruuanlaitossa. Lapset syövät kasviksi ilman ongelmia, ongelmana on tuo keski-ikäinen mies, joka ei suostu kasviksia syömään. Kun ei kerro, niin vetelee soijarouhelasagnenkin silmät kiiluen ja vielä syö lasten lautasilta tähteet. Huom! Mies EI ole allerginen kuin punasipulille (ja sitä meillä ei sattuneesta syystä ole, koska saan jo pelkästä raa'asta sipulinhajusta hengenahdistuskohtauksen).
Yksi lapsista on allerginen tomaatille, joten sitäkään ei "piilotella" ruokiin. Voin tehdä erikseen tomaattikastikkeen, mutta tälle yhdelle täytyy olla erillinen annos ilman.
Peruskombo on porkkanaraaste-(kesä)kurpitsa-punajuuri-jauheliha. Sikanauta kun alkaa pursuta jo korvista, niin tuo maistuu raikkaammalle. Joskus on punajuuri unohtunut kauppalistalta, ja lapsilta on välittömästi tullut palautetta, että ei ole yhtä hyvää kuin yleensä.
Käytän paljon myös viherjauheita. Ja pinaattiletut, nokkosletut, lehtikaaliletut kelpaavat kaikille.
Allergiat ovat eri asia, en tietenkään allergiselle piilottele allergiaa aiheuttavia aineita. Sipuliallergia on erittäin harvinainen, yhden olen tavannut. Kuitenkin ammatikseni ruokaa tehnyt vuosikymmeniä. Sipulinirsoja tapaa todella usein, lihapullista nypitään sipulit. Sipuli antaa hyvää makua ruokiin ja sitä käytetään paljon. Allergioihin suhtaudun suurella vakavuudella sillä pahimillaan seuraa anafylaksia joka voi johtaa kuolemaan.
Alue: Aihe vapaa
Miten totutat nirson lapsen kasviksiin, jotka maistuvat makkaralta? Kaveri kehui, miten oli onnistunut opettamaan lapsensa syömään porkkanaa ja parsakaalia laittamalla niitä makkarapataan. Kun meillä porkkana olikin vain höyrytetty ja vailla makkaran makua, ei kasviksia syöty. Mikä minusta oli ihan OK, porkkanan pitää maistua porkkanalta eikä soijakastikkeelta.