Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä Mikko Koivun tulisi maksaa ex-vaimolleen 20 000 dollaria kuukaudessa kotitaloudellisiin kuluihin?
13.05.2021 |
Ihan järjetön summa. Tuohan vastaa Suomessa noin 30 000 euron kuukausituloja. On nämä kiekkovaimot kyllä melkoisia kullankaivajia.
Kommentit (3151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan USA:ssa ja ollaan alunperin tultu tänne miehen työn perässä, lapset on syntyneet täällä ja meidän koko elämä on rakennettu tänne.
Mä olin lasten synnyttyä pitkään kotona koska muuten ei perheen ja puolison uran sovittaminen olisi onnistunut mitenkään. Tai lastenhoitokustannukset olisivat olleet tuhansia taaloja kuukaudessa eikä kumpikaan meistä olisi nähnyt lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla
Jos mies nyt jäisi kiinni sivusuhteesta ja ilmoittaisi haluavansa eron Suomessa siksi että säästäisi pitkän pennin ja jättäisi mut kaikkein näiden yhteisten vuosien jälkeen tyhjän päälle niin todellakin huolehtisin niin että ero käsitellään täällä ja nylkisin sen putipuhtaaksi.
Perhe on yhteinen päätös jossa kaikilla on velvollisuutensa, miehellä joka on halunnut kotirouvan se velvollisuus on huolehtia perheestään, senkin jälkeen kun se on experhe..
Ai kauhee 😂 Halunnut kotirouvan. Missä sun itsekunnioitus on? Miehesi lompakossa?
Minä olen ollut kotiäitinä kohta 10 vuotta. Niistä kohta 7 vuotta olemme asuneet ulkomailla. Nimenomaan perhe on yhdessä perustettu ja yhdessä järjestely sovittu. Mulle ei tulisi mieleenkään väittää, että mun mies on minusta kotirouvan tehnyt. Mä olen vastuussa itsestäni, en ole mieheni kotiapulainen. Mulla on järki päässä, en ole elätti enkä mieheni elämän mahdollistaja vaan vaimo ja äiti. Lapsemme eivät ole kortti taloudelliseen hyvään vaan molemmille rakkaita, lapsia. Herranjestas sentään.
No herranjestas sentään taas luetaan kuin piru raamattua. Kuten sanoin olin kotona pitkään lasten kanssa, nyt töissä jo vuosia mutta kyllä se kymmenen vuoden gap työhistoriassa vaikuttaa tulotasoon ja uramahdollisuuksiim koko loppuiän.
No mitä sitten, jos vaikuttaakin? Ihan itse olet ratkaisusi tehnyt miehesi kanssa. Täysin naurettavaa sysätä vastuu miehellesi tai lapsillesi.
Ja todellakin voi vaikuttaa siihen kuinka paljon kotona olo vaikuttaa uraan ja talouteen. Mulla on osakesalkku, oma yritys, johon palata, jos siltä tuntuu, sijoitusasuntoja ja mikä tärkeintä, lapset, joille olen läsnä.
Niin siksihän mä kotiin jäin että olin lapsille läsnä, mitä vastuun sysäämistä se on jos ollaan yhdessä sovittu että ollaan uskollisia ja kumpikin laitetaan oma kortemme kekoon, miehen korsi on taloudellinen mun on se arjen pyörittäminen. Olisiko reilua että jos mies jossain keski-iän kriisissään päättäisi hylätä perheensä ja muuttaisi Suomeen, että lasten koko arki muuttuisi ja heidät revittäisiin irti kaikesta tutusta, koska mun tuloilla pelkästään me ei voitaisi tällä alueella asua?
Ei minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan USA:ssa ja ollaan alunperin tultu tänne miehen työn perässä, lapset on syntyneet täällä ja meidän koko elämä on rakennettu tänne.
Mä olin lasten synnyttyä pitkään kotona koska muuten ei perheen ja puolison uran sovittaminen olisi onnistunut mitenkään. Tai lastenhoitokustannukset olisivat olleet tuhansia taaloja kuukaudessa eikä kumpikaan meistä olisi nähnyt lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla
Jos mies nyt jäisi kiinni sivusuhteesta ja ilmoittaisi haluavansa eron Suomessa siksi että säästäisi pitkän pennin ja jättäisi mut kaikkein näiden yhteisten vuosien jälkeen tyhjän päälle niin todellakin huolehtisin niin että ero käsitellään täällä ja nylkisin sen putipuhtaaksi.
Perhe on yhteinen päätös jossa kaikilla on velvollisuutensa, miehellä joka on halunnut kotirouvan se velvollisuus on huolehtia perheestään, senkin jälkeen kun se on experhe..
Ai kauhee 😂 Halunnut kotirouvan. Missä sun itsekunnioitus on? Miehesi lompakossa?
Minä olen ollut kotiäitinä kohta 10 vuotta. Niistä kohta 7 vuotta olemme asuneet ulkomailla. Nimenomaan perhe on yhdessä perustettu ja yhdessä järjestely sovittu. Mulle ei tulisi mieleenkään väittää, että mun mies on minusta kotirouvan tehnyt. Mä olen vastuussa itsestäni, en ole mieheni kotiapulainen. Mulla on järki päässä, en ole elätti enkä mieheni elämän mahdollistaja vaan vaimo ja äiti. Lapsemme eivät ole kortti taloudelliseen hyvään vaan molemmille rakkaita, lapsia. Herranjestas sentään.
No herranjestas sentään taas luetaan kuin piru raamattua. Kuten sanoin olin kotona pitkään lasten kanssa, nyt töissä jo vuosia mutta kyllä se kymmenen vuoden gap työhistoriassa vaikuttaa tulotasoon ja uramahdollisuuksiim koko loppuiän.
Ja silti sä kyykyttäisit miestäsi erossa. Ok.
Todellakin kyykyttäisin jos se toimisi niin kuin Mikko! Hakisi eroa maassa jossa me ei olla ikinä yhdessä asuttu koska se pääsisi siellä kuin koira veräjästä vaikka olisi omalla käytöksellään eron aiheuttanut.
Todella pikkumaista ajatella, että vain se mies on vastuussa teidän suhteesta. Mies olisi pettänyt sua, ei teidän perhettä. Kasva aikuiseksi.
No tämä Mikko voisi ottaa lapset itselleen Ameriikkaan asumaan niin ei tarttis maksaa eksälle niin paljo. Mutta kun ei…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 000 € tekee vuodessa 240 000 €, kymmenessä vuodessa 2,4 miljoonaa euroa, viidessäkymmenessä vuodessa 12 miljoonaa euroa. Ei tuo ole mielestäni ihan kohtuuuton vaatimus. Kyllä Mikolla on varaa tuohon.
En ymmärrä miksi edes riitelee asiasta koska katsoin että kaksi sopimusta poiki 60 miljoonaa euroa. Liikaa rahaa muutenkin.
Vai liikaa rahaa? Mikä sä olet määrittelemään mikä on liikaa? Kohtuutonta on vaatia itselleen rahaa, joka ei ole omaa. Vain lokki ajattelee, että ”mulle kuuluu toisen rahat, jos sillä on sitä mun mielestä liikaa”.
Vaimo ei ole lokki. Mahdollistanut uran miehellensä. Voit kiukutella vaikka kuinka paljon mutta elatusmaksut tulevat olemaan isot.
Ai se on kiukuttelua, että sanoo ääneen sen, että hän haluaa kohtuuttoman määrän rahaa itselleen? Ja niinhän ne tulee olemaan isot, kun se nyt jenkkien naurettavan systeemin mukaan menee. Lokki saa haluamansa. Kyllä se on kuule se töitä uransa eteen tehnyt, joka sen on mahdollistanut, ei se rahaa itseensä vuosia käyttänyt. Päinvastoin sitä paitsi, vai mistä sä luulet lokin saaneen rahoituksen yritykselleen?
Eli olet vaimo ja äiti, ja miehesi petettyä ja jätettyä sinut et olekaan muka uhri, vaan oletkin yhtäkkiä lokki, jos pidät puoliasi? (kuten kai meistä jokainen tekisi, niin minä ainakin). T. Mies
Kyllä, olet lokki, jos sä ajattelet, että sulle kuuluu toisen omaisuus sopimuksesta huolimatta. Petetyksi tulemiselle hän on uhri, silloin ei pidetä puolia nyhtämällä rahaa.
Sopimuksessa luultavasti lukee ettei omaisuutta jaeta tasan, mutta se ei poista sitä että Mikko on silti elatusvelvollinen ja USAssa se tarkoittaa ettei vaimon ja lasten tarvitse laskea elintasoaan. Jos $20t kuussa on se mitä perheen kuluihin kuussa menee, sit se on ihan reilu hinta. Luultavasti elareita joutuu maksamaan vain siihen saakka että nuorin lapsista on täysi-ikäinen.
Sulla(kin) unohtuu se pointti. Ei Mikko nillitä rahasta vaan sopimusrikkomuksesta.
Rahasta siinäkin on kyse.
No ei ole kuin välillisesti. Avioehdossa ei ole rajattu edes niin paljon kuin yleensä, joten eipä ole raha edellä menty.
Miksi lasten ja äidin pitäisi muuttaa Suomeen, jos eivät sinne halua?
Koska näin oli sovittu. Ja jääkööt sit, jos haluavat, mutta sit maksakoon elämänsä itse.
Lähdin Hollantiin töihin ja tarkoitus oli muuttaa Suomeen takaisin vuoden kuluttua. Kotiuduin kuitenkin Hollantiin ja se on nykyään kotimaani. Ihmisillä on oikeus muuttaa mieltänsä. Oli miten oli, niin sääliksi käy lapsia.
Toki saa muuttaa mielensä, mutta omilla rahoillaan. Ja kyllä käy lapsia sääliksi, äitiään on syyttäminen.
Tottakai lasten elintason kuuluu pysyä samana, kuin mitä se oli avioliiton aikana. Me puhutaan nyt sellaisesta perheestä, joka edustaa pientä marginaalia ja jossa toimintatapa on ollut miehen työnluonteen takia erilainen, kuin ns. normiperheissä. He eivät ole mikään normi Pirkko ja Pertti. Äiti haluaa taata lapsille hyvän tulevaisuuden ja se on ihan oikein.
Se onkin oikein, Helenan elatus sen sijaan ei. Hän haluaa jäädä Jenkkeihin, koska hänellä on siellä firma, eli rahasta ei ole puutetta.
Koska kaikki vastaperustetut firmathan aina tuottavat ihan sikana.
No ei sikana, mutta ei hän köyhyysrajan alapuolella ole. Sitähän täällä huudellaan, että Mikon pitää mahdollistaa ettei lapset joudu sillan alle.
Ei, vaan täällä huudellaan, että ihan oikein (ja vähintä mitä on syytä vaatia) on se, ettei perhe ainakaan taloudellisesti joudu hankaluuksiin kaikkien muiden isän ja aviomiehen teoista johtuneiden seuraamusten lisäksi.
No eivät joutuisi ihan niillä lasten elareillakaan. Täällä oikeasti pidetään oikeana, että emännälle maksetaan loppuelämäksi elintaso, johon hänellä ei itsellään olisi koskaan mahdollisuutta vain, koska hän on miutaman vuoden ollut edustusvaimo, synnyttänyt kolme lasta ja mies on pettänyt? Ehkä mä ymmärtäisin vähän premmin, jos Helena olisi oikeasti mahdollistanut jotain vaikkapa 15 vuoden ajan. Mutta ei, hän ei ole tehnyt yhtään mitään. Tai on, pettänyt luottamuksen ja rikkonut sopimuksen.
Millä tavoin pettänyt luottamuksen ja rikkonut sopimuksen? Ei ole tehnyt niin.
Eikö? Hänellä on nimi avioehdossa, jossa sanotaan, että eron tullessa osituksessa sovelletaan Suomen lakia. Ja he olivat nimenomaan sopineet, että Suomeen muutetaan.
Sinusta ihminen ei saa siis muuttaa mieltään sen suhteen, että missä kaupungissa tai maassa hän haluaa elää? Tuollaista asiaa on edes turha sopia etukäteen ja sitäpaitsi onko heillä asiasta edes mustaa valkoisella? Ja vaikka olisi, niin ihmisellä on oikeus asua siellä missä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan USA:ssa ja ollaan alunperin tultu tänne miehen työn perässä, lapset on syntyneet täällä ja meidän koko elämä on rakennettu tänne.
Mä olin lasten synnyttyä pitkään kotona koska muuten ei perheen ja puolison uran sovittaminen olisi onnistunut mitenkään. Tai lastenhoitokustannukset olisivat olleet tuhansia taaloja kuukaudessa eikä kumpikaan meistä olisi nähnyt lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla
Jos mies nyt jäisi kiinni sivusuhteesta ja ilmoittaisi haluavansa eron Suomessa siksi että säästäisi pitkän pennin ja jättäisi mut kaikkein näiden yhteisten vuosien jälkeen tyhjän päälle niin todellakin huolehtisin niin että ero käsitellään täällä ja nylkisin sen putipuhtaaksi.
Perhe on yhteinen päätös jossa kaikilla on velvollisuutensa, miehellä joka on halunnut kotirouvan se velvollisuus on huolehtia perheestään, senkin jälkeen kun se on experhe..
Ai kauhee 😂 Halunnut kotirouvan. Missä sun itsekunnioitus on? Miehesi lompakossa?
Minä olen ollut kotiäitinä kohta 10 vuotta. Niistä kohta 7 vuotta olemme asuneet ulkomailla. Nimenomaan perhe on yhdessä perustettu ja yhdessä järjestely sovittu. Mulle ei tulisi mieleenkään väittää, että mun mies on minusta kotirouvan tehnyt. Mä olen vastuussa itsestäni, en ole mieheni kotiapulainen. Mulla on järki päässä, en ole elätti enkä mieheni elämän mahdollistaja vaan vaimo ja äiti. Lapsemme eivät ole kortti taloudelliseen hyvään vaan molemmille rakkaita, lapsia. Herranjestas sentään.
No herranjestas sentään taas luetaan kuin piru raamattua. Kuten sanoin olin kotona pitkään lasten kanssa, nyt töissä jo vuosia mutta kyllä se kymmenen vuoden gap työhistoriassa vaikuttaa tulotasoon ja uramahdollisuuksiim koko loppuiän.
No mitä sitten, jos vaikuttaakin? Ihan itse olet ratkaisusi tehnyt miehesi kanssa. Täysin naurettavaa sysätä vastuu miehellesi tai lapsillesi.
Ja todellakin voi vaikuttaa siihen kuinka paljon kotona olo vaikuttaa uraan ja talouteen. Mulla on osakesalkku, oma yritys, johon palata, jos siltä tuntuu, sijoitusasuntoja ja mikä tärkeintä, lapset, joille olen läsnä.
Niin siksihän mä kotiin jäin että olin lapsille läsnä, mitä vastuun sysäämistä se on jos ollaan yhdessä sovittu että ollaan uskollisia ja kumpikin laitetaan oma kortemme kekoon, miehen korsi on taloudellinen mun on se arjen pyörittäminen. Olisiko reilua että jos mies jossain keski-iän kriisissään päättäisi hylätä perheensä ja muuttaisi Suomeen, että lasten koko arki muuttuisi ja heidät revittäisiin irti kaikesta tutusta, koska mun tuloilla pelkästään me ei voitaisi tällä alueella asua?
Ei minusta.
Sun mies ei ole sulle mitään velkaa, ihan itse olet vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 000 € tekee vuodessa 240 000 €, kymmenessä vuodessa 2,4 miljoonaa euroa, viidessäkymmenessä vuodessa 12 miljoonaa euroa. Ei tuo ole mielestäni ihan kohtuuuton vaatimus. Kyllä Mikolla on varaa tuohon.
En ymmärrä miksi edes riitelee asiasta koska katsoin että kaksi sopimusta poiki 60 miljoonaa euroa. Liikaa rahaa muutenkin.
Vai liikaa rahaa? Mikä sä olet määrittelemään mikä on liikaa? Kohtuutonta on vaatia itselleen rahaa, joka ei ole omaa. Vain lokki ajattelee, että ”mulle kuuluu toisen rahat, jos sillä on sitä mun mielestä liikaa”.
Vaimo ei ole lokki. Mahdollistanut uran miehellensä. Voit kiukutella vaikka kuinka paljon mutta elatusmaksut tulevat olemaan isot.
Ai se on kiukuttelua, että sanoo ääneen sen, että hän haluaa kohtuuttoman määrän rahaa itselleen? Ja niinhän ne tulee olemaan isot, kun se nyt jenkkien naurettavan systeemin mukaan menee. Lokki saa haluamansa. Kyllä se on kuule se töitä uransa eteen tehnyt, joka sen on mahdollistanut, ei se rahaa itseensä vuosia käyttänyt. Päinvastoin sitä paitsi, vai mistä sä luulet lokin saaneen rahoituksen yritykselleen?
Eli olet vaimo ja äiti, ja miehesi petettyä ja jätettyä sinut et olekaan muka uhri, vaan oletkin yhtäkkiä lokki, jos pidät puoliasi? (kuten kai meistä jokainen tekisi, niin minä ainakin). T. Mies
Kyllä, olet lokki, jos sä ajattelet, että sulle kuuluu toisen omaisuus sopimuksesta huolimatta. Petetyksi tulemiselle hän on uhri, silloin ei pidetä puolia nyhtämällä rahaa.
Sopimuksessa luultavasti lukee ettei omaisuutta jaeta tasan, mutta se ei poista sitä että Mikko on silti elatusvelvollinen ja USAssa se tarkoittaa ettei vaimon ja lasten tarvitse laskea elintasoaan. Jos $20t kuussa on se mitä perheen kuluihin kuussa menee, sit se on ihan reilu hinta. Luultavasti elareita joutuu maksamaan vain siihen saakka että nuorin lapsista on täysi-ikäinen.
Sulla(kin) unohtuu se pointti. Ei Mikko nillitä rahasta vaan sopimusrikkomuksesta.
Rahasta siinäkin on kyse.
No ei ole kuin välillisesti. Avioehdossa ei ole rajattu edes niin paljon kuin yleensä, joten eipä ole raha edellä menty.
Miksi lasten ja äidin pitäisi muuttaa Suomeen, jos eivät sinne halua?
Koska näin oli sovittu. Ja jääkööt sit, jos haluavat, mutta sit maksakoon elämänsä itse.
Lähdin Hollantiin töihin ja tarkoitus oli muuttaa Suomeen takaisin vuoden kuluttua. Kotiuduin kuitenkin Hollantiin ja se on nykyään kotimaani. Ihmisillä on oikeus muuttaa mieltänsä. Oli miten oli, niin sääliksi käy lapsia.
Toki saa muuttaa mielensä, mutta omilla rahoillaan. Ja kyllä käy lapsia sääliksi, äitiään on syyttäminen.
Tottakai lasten elintason kuuluu pysyä samana, kuin mitä se oli avioliiton aikana. Me puhutaan nyt sellaisesta perheestä, joka edustaa pientä marginaalia ja jossa toimintatapa on ollut miehen työnluonteen takia erilainen, kuin ns. normiperheissä. He eivät ole mikään normi Pirkko ja Pertti. Äiti haluaa taata lapsille hyvän tulevaisuuden ja se on ihan oikein.
Se onkin oikein, Helenan elatus sen sijaan ei. Hän haluaa jäädä Jenkkeihin, koska hänellä on siellä firma, eli rahasta ei ole puutetta.
Koska kaikki vastaperustetut firmathan aina tuottavat ihan sikana.
No ei sikana, mutta ei hän köyhyysrajan alapuolella ole. Sitähän täällä huudellaan, että Mikon pitää mahdollistaa ettei lapset joudu sillan alle.
Ei, vaan täällä huudellaan, että ihan oikein (ja vähintä mitä on syytä vaatia) on se, ettei perhe ainakaan taloudellisesti joudu hankaluuksiin kaikkien muiden isän ja aviomiehen teoista johtuneiden seuraamusten lisäksi.
No eivät joutuisi ihan niillä lasten elareillakaan. Täällä oikeasti pidetään oikeana, että emännälle maksetaan loppuelämäksi elintaso, johon hänellä ei itsellään olisi koskaan mahdollisuutta vain, koska hän on miutaman vuoden ollut edustusvaimo, synnyttänyt kolme lasta ja mies on pettänyt? Ehkä mä ymmärtäisin vähän premmin, jos Helena olisi oikeasti mahdollistanut jotain vaikkapa 15 vuoden ajan. Mutta ei, hän ei ole tehnyt yhtään mitään. Tai on, pettänyt luottamuksen ja rikkonut sopimuksen.
Millä tavoin pettänyt luottamuksen ja rikkonut sopimuksen? Ei ole tehnyt niin.
Eikö? Hänellä on nimi avioehdossa, jossa sanotaan, että eron tullessa osituksessa sovelletaan Suomen lakia. Ja he olivat nimenomaan sopineet, että Suomeen muutetaan.
Sinusta ihminen ei saa siis muuttaa mieltään sen suhteen, että missä kaupungissa tai maassa hän haluaa elää? Tuollaista asiaa on edes turha sopia etukäteen ja sitäpaitsi onko heillä asiasta edes mustaa valkoisella? Ja vaikka olisi, niin ihmisellä on oikeus asua siellä missä haluaa.
Asukoon, mutta se on se missä hän huijasi ja petti luottamuksen (sen avioehdon lisäksi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan USA:ssa ja ollaan alunperin tultu tänne miehen työn perässä, lapset on syntyneet täällä ja meidän koko elämä on rakennettu tänne.
Mä olin lasten synnyttyä pitkään kotona koska muuten ei perheen ja puolison uran sovittaminen olisi onnistunut mitenkään. Tai lastenhoitokustannukset olisivat olleet tuhansia taaloja kuukaudessa eikä kumpikaan meistä olisi nähnyt lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla
Jos mies nyt jäisi kiinni sivusuhteesta ja ilmoittaisi haluavansa eron Suomessa siksi että säästäisi pitkän pennin ja jättäisi mut kaikkein näiden yhteisten vuosien jälkeen tyhjän päälle niin todellakin huolehtisin niin että ero käsitellään täällä ja nylkisin sen putipuhtaaksi.
Perhe on yhteinen päätös jossa kaikilla on velvollisuutensa, miehellä joka on halunnut kotirouvan se velvollisuus on huolehtia perheestään, senkin jälkeen kun se on experhe..
Ai kauhee 😂 Halunnut kotirouvan. Missä sun itsekunnioitus on? Miehesi lompakossa?
Minä olen ollut kotiäitinä kohta 10 vuotta. Niistä kohta 7 vuotta olemme asuneet ulkomailla. Nimenomaan perhe on yhdessä perustettu ja yhdessä järjestely sovittu. Mulle ei tulisi mieleenkään väittää, että mun mies on minusta kotirouvan tehnyt. Mä olen vastuussa itsestäni, en ole mieheni kotiapulainen. Mulla on järki päässä, en ole elätti enkä mieheni elämän mahdollistaja vaan vaimo ja äiti. Lapsemme eivät ole kortti taloudelliseen hyvään vaan molemmille rakkaita, lapsia. Herranjestas sentään.
No herranjestas sentään taas luetaan kuin piru raamattua. Kuten sanoin olin kotona pitkään lasten kanssa, nyt töissä jo vuosia mutta kyllä se kymmenen vuoden gap työhistoriassa vaikuttaa tulotasoon ja uramahdollisuuksiim koko loppuiän.
No mitä sitten, jos vaikuttaakin? Ihan itse olet ratkaisusi tehnyt miehesi kanssa. Täysin naurettavaa sysätä vastuu miehellesi tai lapsillesi.
Ja todellakin voi vaikuttaa siihen kuinka paljon kotona olo vaikuttaa uraan ja talouteen. Mulla on osakesalkku, oma yritys, johon palata, jos siltä tuntuu, sijoitusasuntoja ja mikä tärkeintä, lapset, joille olen läsnä.
Niin siksihän mä kotiin jäin että olin lapsille läsnä, mitä vastuun sysäämistä se on jos ollaan yhdessä sovittu että ollaan uskollisia ja kumpikin laitetaan oma kortemme kekoon, miehen korsi on taloudellinen mun on se arjen pyörittäminen. Olisiko reilua että jos mies jossain keski-iän kriisissään päättäisi hylätä perheensä ja muuttaisi Suomeen, että lasten koko arki muuttuisi ja heidät revittäisiin irti kaikesta tutusta, koska mun tuloilla pelkästään me ei voitaisi tällä alueella asua?
Ei minusta.
Sun mies ei ole sulle mitään velkaa, ihan itse olet vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi.
Tämä on se asian ydin. Naiset uhriutuvat, jos heidät petetään, siihen asti on päätös yhteinen, eron jälkeen sen miehen. Kiva huomata, että on myös naisia, jotka aidosti on päättäneet tasa-arvoisesti asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan USA:ssa ja ollaan alunperin tultu tänne miehen työn perässä, lapset on syntyneet täällä ja meidän koko elämä on rakennettu tänne.
Mä olin lasten synnyttyä pitkään kotona koska muuten ei perheen ja puolison uran sovittaminen olisi onnistunut mitenkään. Tai lastenhoitokustannukset olisivat olleet tuhansia taaloja kuukaudessa eikä kumpikaan meistä olisi nähnyt lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla
Jos mies nyt jäisi kiinni sivusuhteesta ja ilmoittaisi haluavansa eron Suomessa siksi että säästäisi pitkän pennin ja jättäisi mut kaikkein näiden yhteisten vuosien jälkeen tyhjän päälle niin todellakin huolehtisin niin että ero käsitellään täällä ja nylkisin sen putipuhtaaksi.
Perhe on yhteinen päätös jossa kaikilla on velvollisuutensa, miehellä joka on halunnut kotirouvan se velvollisuus on huolehtia perheestään, senkin jälkeen kun se on experhe..
Ai kauhee 😂 Halunnut kotirouvan. Missä sun itsekunnioitus on? Miehesi lompakossa?
Minä olen ollut kotiäitinä kohta 10 vuotta. Niistä kohta 7 vuotta olemme asuneet ulkomailla. Nimenomaan perhe on yhdessä perustettu ja yhdessä järjestely sovittu. Mulle ei tulisi mieleenkään väittää, että mun mies on minusta kotirouvan tehnyt. Mä olen vastuussa itsestäni, en ole mieheni kotiapulainen. Mulla on järki päässä, en ole elätti enkä mieheni elämän mahdollistaja vaan vaimo ja äiti. Lapsemme eivät ole kortti taloudelliseen hyvään vaan molemmille rakkaita, lapsia. Herranjestas sentään.
No herranjestas sentään taas luetaan kuin piru raamattua. Kuten sanoin olin kotona pitkään lasten kanssa, nyt töissä jo vuosia mutta kyllä se kymmenen vuoden gap työhistoriassa vaikuttaa tulotasoon ja uramahdollisuuksiim koko loppuiän.
No mutta riippuu ihan ihmisestä ja hänen koulutuksesta. Ei pidä jäädä kymmeneksi vuodeksi kotiin, jos ura on tärkeä. Kyllä Helena olisi varmaan päässyt hotellin respaan töihin jos olisi halunnut. Ei halunnut. Yrityksen perusti ja senkin taatusti miehensä rahoilla. Lapset Mikon ja kaikkien kuuluu elättää, mutta eron jälkeen ei kuulu ex-puolisoa elättää. Ihan mykistävää suorastaan, että joku vaatii itsensä elättämistä eron jälkeen. Itse olin vuosia kotona, mutta osaan elättää itseni kyllä.
Yleensä se jäkisvaimona oleminen ulkomailla tarkoittaa sitä, että nainen laittaa oman uransa/työnsä jäihin siksi aikaa, kun mies tekee uraa. Jääkiekonpelaaja saatetaan myydä toiseen seuraan ja koskaan et tiedä milloin on muutto edessä. Sen lisäksi naisen vastuulle jää perhe. Perinteiset roolit tässä vaiheessa elämää on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sun tilanne on varmasti ollut hyvin erilainen. Itse en voisi elää tuolla tavalla, koska haluan tulla toimeen omillani, enkä pystyisi uhraamaan omaa elämääni jonkun miehen vuoksi. Minusta kaikilla naisilla pitäisi olla omat tulot, eikä elämää saa laskea miehen varaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan USA:ssa ja ollaan alunperin tultu tänne miehen työn perässä, lapset on syntyneet täällä ja meidän koko elämä on rakennettu tänne.
Mä olin lasten synnyttyä pitkään kotona koska muuten ei perheen ja puolison uran sovittaminen olisi onnistunut mitenkään. Tai lastenhoitokustannukset olisivat olleet tuhansia taaloja kuukaudessa eikä kumpikaan meistä olisi nähnyt lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla
Jos mies nyt jäisi kiinni sivusuhteesta ja ilmoittaisi haluavansa eron Suomessa siksi että säästäisi pitkän pennin ja jättäisi mut kaikkein näiden yhteisten vuosien jälkeen tyhjän päälle niin todellakin huolehtisin niin että ero käsitellään täällä ja nylkisin sen putipuhtaaksi.
Perhe on yhteinen päätös jossa kaikilla on velvollisuutensa, miehellä joka on halunnut kotirouvan se velvollisuus on huolehtia perheestään, senkin jälkeen kun se on experhe..
Ai kauhee 😂 Halunnut kotirouvan. Missä sun itsekunnioitus on? Miehesi lompakossa?
Minä olen ollut kotiäitinä kohta 10 vuotta. Niistä kohta 7 vuotta olemme asuneet ulkomailla. Nimenomaan perhe on yhdessä perustettu ja yhdessä järjestely sovittu. Mulle ei tulisi mieleenkään väittää, että mun mies on minusta kotirouvan tehnyt. Mä olen vastuussa itsestäni, en ole mieheni kotiapulainen. Mulla on järki päässä, en ole elätti enkä mieheni elämän mahdollistaja vaan vaimo ja äiti. Lapsemme eivät ole kortti taloudelliseen hyvään vaan molemmille rakkaita, lapsia. Herranjestas sentään.
No herranjestas sentään taas luetaan kuin piru raamattua. Kuten sanoin olin kotona pitkään lasten kanssa, nyt töissä jo vuosia mutta kyllä se kymmenen vuoden gap työhistoriassa vaikuttaa tulotasoon ja uramahdollisuuksiim koko loppuiän.
Ja silti sä kyykyttäisit miestäsi erossa. Ok.
Todellakin kyykyttäisin jos se toimisi niin kuin Mikko! Hakisi eroa maassa jossa me ei olla ikinä yhdessä asuttu koska se pääsisi siellä kuin koira veräjästä vaikka olisi omalla käytöksellään eron aiheuttanut.
Todella pikkumaista ajatella, että vain se mies on vastuussa teidän suhteesta. Mies olisi pettänyt sua, ei teidän perhettä. Kasva aikuiseksi.
Häh? Siis se joka pettää on vastuussa pettämisestä tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 000 € tekee vuodessa 240 000 €, kymmenessä vuodessa 2,4 miljoonaa euroa, viidessäkymmenessä vuodessa 12 miljoonaa euroa. Ei tuo ole mielestäni ihan kohtuuuton vaatimus. Kyllä Mikolla on varaa tuohon.
En ymmärrä miksi edes riitelee asiasta koska katsoin että kaksi sopimusta poiki 60 miljoonaa euroa. Liikaa rahaa muutenkin.
Vai liikaa rahaa? Mikä sä olet määrittelemään mikä on liikaa? Kohtuutonta on vaatia itselleen rahaa, joka ei ole omaa. Vain lokki ajattelee, että ”mulle kuuluu toisen rahat, jos sillä on sitä mun mielestä liikaa”.
Vaimo ei ole lokki. Mahdollistanut uran miehellensä. Voit kiukutella vaikka kuinka paljon mutta elatusmaksut tulevat olemaan isot.
Ai se on kiukuttelua, että sanoo ääneen sen, että hän haluaa kohtuuttoman määrän rahaa itselleen? Ja niinhän ne tulee olemaan isot, kun se nyt jenkkien naurettavan systeemin mukaan menee. Lokki saa haluamansa. Kyllä se on kuule se töitä uransa eteen tehnyt, joka sen on mahdollistanut, ei se rahaa itseensä vuosia käyttänyt. Päinvastoin sitä paitsi, vai mistä sä luulet lokin saaneen rahoituksen yritykselleen?
Eli olet vaimo ja äiti, ja miehesi petettyä ja jätettyä sinut et olekaan muka uhri, vaan oletkin yhtäkkiä lokki, jos pidät puoliasi? (kuten kai meistä jokainen tekisi, niin minä ainakin). T. Mies
Kyllä, olet lokki, jos sä ajattelet, että sulle kuuluu toisen omaisuus sopimuksesta huolimatta. Petetyksi tulemiselle hän on uhri, silloin ei pidetä puolia nyhtämällä rahaa.
Sopimuksessa luultavasti lukee ettei omaisuutta jaeta tasan, mutta se ei poista sitä että Mikko on silti elatusvelvollinen ja USAssa se tarkoittaa ettei vaimon ja lasten tarvitse laskea elintasoaan. Jos $20t kuussa on se mitä perheen kuluihin kuussa menee, sit se on ihan reilu hinta. Luultavasti elareita joutuu maksamaan vain siihen saakka että nuorin lapsista on täysi-ikäinen.
Sulla(kin) unohtuu se pointti. Ei Mikko nillitä rahasta vaan sopimusrikkomuksesta.
Rahasta siinäkin on kyse.
No ei ole kuin välillisesti. Avioehdossa ei ole rajattu edes niin paljon kuin yleensä, joten eipä ole raha edellä menty.
Miksi lasten ja äidin pitäisi muuttaa Suomeen, jos eivät sinne halua?
Koska näin oli sovittu. Ja jääkööt sit, jos haluavat, mutta sit maksakoon elämänsä itse.
Lähdin Hollantiin töihin ja tarkoitus oli muuttaa Suomeen takaisin vuoden kuluttua. Kotiuduin kuitenkin Hollantiin ja se on nykyään kotimaani. Ihmisillä on oikeus muuttaa mieltänsä. Oli miten oli, niin sääliksi käy lapsia.
Toki saa muuttaa mielensä, mutta omilla rahoillaan. Ja kyllä käy lapsia sääliksi, äitiään on syyttäminen.
Tottakai lasten elintason kuuluu pysyä samana, kuin mitä se oli avioliiton aikana. Me puhutaan nyt sellaisesta perheestä, joka edustaa pientä marginaalia ja jossa toimintatapa on ollut miehen työnluonteen takia erilainen, kuin ns. normiperheissä. He eivät ole mikään normi Pirkko ja Pertti. Äiti haluaa taata lapsille hyvän tulevaisuuden ja se on ihan oikein.
Se onkin oikein, Helenan elatus sen sijaan ei. Hän haluaa jäädä Jenkkeihin, koska hänellä on siellä firma, eli rahasta ei ole puutetta.
Koska kaikki vastaperustetut firmathan aina tuottavat ihan sikana.
No ei sikana, mutta ei hän köyhyysrajan alapuolella ole. Sitähän täällä huudellaan, että Mikon pitää mahdollistaa ettei lapset joudu sillan alle.
Ei, vaan täällä huudellaan, että ihan oikein (ja vähintä mitä on syytä vaatia) on se, ettei perhe ainakaan taloudellisesti joudu hankaluuksiin kaikkien muiden isän ja aviomiehen teoista johtuneiden seuraamusten lisäksi.
No eivät joutuisi ihan niillä lasten elareillakaan. Täällä oikeasti pidetään oikeana, että emännälle maksetaan loppuelämäksi elintaso, johon hänellä ei itsellään olisi koskaan mahdollisuutta vain, koska hän on miutaman vuoden ollut edustusvaimo, synnyttänyt kolme lasta ja mies on pettänyt? Ehkä mä ymmärtäisin vähän premmin, jos Helena olisi oikeasti mahdollistanut jotain vaikkapa 15 vuoden ajan. Mutta ei, hän ei ole tehnyt yhtään mitään. Tai on, pettänyt luottamuksen ja rikkonut sopimuksen.
Millä tavoin pettänyt luottamuksen ja rikkonut sopimuksen? Ei ole tehnyt niin.
Eikö? Hänellä on nimi avioehdossa, jossa sanotaan, että eron tullessa osituksessa sovelletaan Suomen lakia. Ja he olivat nimenomaan sopineet, että Suomeen muutetaan.
Sinusta ihminen ei saa siis muuttaa mieltään sen suhteen, että missä kaupungissa tai maassa hän haluaa elää? Tuollaista asiaa on edes turha sopia etukäteen ja sitäpaitsi onko heillä asiasta edes mustaa valkoisella? Ja vaikka olisi, niin ihmisellä on oikeus asua siellä missä haluaa.
Asukoon, mutta se on se missä hän huijasi ja petti luottamuksen (sen avioehdon lisäksi).
Kukakohan oikeasti petti ja huijasi, kyllä se oli Mikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan USA:ssa ja ollaan alunperin tultu tänne miehen työn perässä, lapset on syntyneet täällä ja meidän koko elämä on rakennettu tänne.
Mä olin lasten synnyttyä pitkään kotona koska muuten ei perheen ja puolison uran sovittaminen olisi onnistunut mitenkään. Tai lastenhoitokustannukset olisivat olleet tuhansia taaloja kuukaudessa eikä kumpikaan meistä olisi nähnyt lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla
Jos mies nyt jäisi kiinni sivusuhteesta ja ilmoittaisi haluavansa eron Suomessa siksi että säästäisi pitkän pennin ja jättäisi mut kaikkein näiden yhteisten vuosien jälkeen tyhjän päälle niin todellakin huolehtisin niin että ero käsitellään täällä ja nylkisin sen putipuhtaaksi.
Perhe on yhteinen päätös jossa kaikilla on velvollisuutensa, miehellä joka on halunnut kotirouvan se velvollisuus on huolehtia perheestään, senkin jälkeen kun se on experhe..
Ai kauhee 😂 Halunnut kotirouvan. Missä sun itsekunnioitus on? Miehesi lompakossa?
Minä olen ollut kotiäitinä kohta 10 vuotta. Niistä kohta 7 vuotta olemme asuneet ulkomailla. Nimenomaan perhe on yhdessä perustettu ja yhdessä järjestely sovittu. Mulle ei tulisi mieleenkään väittää, että mun mies on minusta kotirouvan tehnyt. Mä olen vastuussa itsestäni, en ole mieheni kotiapulainen. Mulla on järki päässä, en ole elätti enkä mieheni elämän mahdollistaja vaan vaimo ja äiti. Lapsemme eivät ole kortti taloudelliseen hyvään vaan molemmille rakkaita, lapsia. Herranjestas sentään.
No herranjestas sentään taas luetaan kuin piru raamattua. Kuten sanoin olin kotona pitkään lasten kanssa, nyt töissä jo vuosia mutta kyllä se kymmenen vuoden gap työhistoriassa vaikuttaa tulotasoon ja uramahdollisuuksiim koko loppuiän.
No mitä sitten, jos vaikuttaakin? Ihan itse olet ratkaisusi tehnyt miehesi kanssa. Täysin naurettavaa sysätä vastuu miehellesi tai lapsillesi.
Ja todellakin voi vaikuttaa siihen kuinka paljon kotona olo vaikuttaa uraan ja talouteen. Mulla on osakesalkku, oma yritys, johon palata, jos siltä tuntuu, sijoitusasuntoja ja mikä tärkeintä, lapset, joille olen läsnä.
Niin siksihän mä kotiin jäin että olin lapsille läsnä, mitä vastuun sysäämistä se on jos ollaan yhdessä sovittu että ollaan uskollisia ja kumpikin laitetaan oma kortemme kekoon, miehen korsi on taloudellinen mun on se arjen pyörittäminen. Olisiko reilua että jos mies jossain keski-iän kriisissään päättäisi hylätä perheensä ja muuttaisi Suomeen, että lasten koko arki muuttuisi ja heidät revittäisiin irti kaikesta tutusta, koska mun tuloilla pelkästään me ei voitaisi tällä alueella asua?
Ei minusta.
Sun mies ei ole sulle mitään velkaa, ihan itse olet vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi.
Mutta lapsilleen on, eikä ne ole vielä tarpeeksi vanhoja asumaan keskenään .
Mutta teoreettistahan tämä, ei olla eroamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästähän pälkähästä tämä ukko pääsis sillä, että lapset asuisivat hänen luonaan entisellä kotipaikkakunnallaan. Eipä vaan sekään ratkaisu taida kelvata kumilätkän lätkijälle. Miksi teki lapset, jos ei heistä halua huolehtia? Ihme kaiffari.
Miten Jenkeissä menee noi viikko/viikko systeemit? Tai elarit silloin? Eikö Mikolla ja Helenalla ole lapset vuoroviikoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan USA:ssa ja ollaan alunperin tultu tänne miehen työn perässä, lapset on syntyneet täällä ja meidän koko elämä on rakennettu tänne.
Mä olin lasten synnyttyä pitkään kotona koska muuten ei perheen ja puolison uran sovittaminen olisi onnistunut mitenkään. Tai lastenhoitokustannukset olisivat olleet tuhansia taaloja kuukaudessa eikä kumpikaan meistä olisi nähnyt lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla
Jos mies nyt jäisi kiinni sivusuhteesta ja ilmoittaisi haluavansa eron Suomessa siksi että säästäisi pitkän pennin ja jättäisi mut kaikkein näiden yhteisten vuosien jälkeen tyhjän päälle niin todellakin huolehtisin niin että ero käsitellään täällä ja nylkisin sen putipuhtaaksi.
Perhe on yhteinen päätös jossa kaikilla on velvollisuutensa, miehellä joka on halunnut kotirouvan se velvollisuus on huolehtia perheestään, senkin jälkeen kun se on experhe..
Ai kauhee 😂 Halunnut kotirouvan. Missä sun itsekunnioitus on? Miehesi lompakossa?
Minä olen ollut kotiäitinä kohta 10 vuotta. Niistä kohta 7 vuotta olemme asuneet ulkomailla. Nimenomaan perhe on yhdessä perustettu ja yhdessä järjestely sovittu. Mulle ei tulisi mieleenkään väittää, että mun mies on minusta kotirouvan tehnyt. Mä olen vastuussa itsestäni, en ole mieheni kotiapulainen. Mulla on järki päässä, en ole elätti enkä mieheni elämän mahdollistaja vaan vaimo ja äiti. Lapsemme eivät ole kortti taloudelliseen hyvään vaan molemmille rakkaita, lapsia. Herranjestas sentään.
No herranjestas sentään taas luetaan kuin piru raamattua. Kuten sanoin olin kotona pitkään lasten kanssa, nyt töissä jo vuosia mutta kyllä se kymmenen vuoden gap työhistoriassa vaikuttaa tulotasoon ja uramahdollisuuksiim koko loppuiän.
Ja silti sä kyykyttäisit miestäsi erossa. Ok.
Todellakin kyykyttäisin jos se toimisi niin kuin Mikko! Hakisi eroa maassa jossa me ei olla ikinä yhdessä asuttu koska se pääsisi siellä kuin koira veräjästä vaikka olisi omalla käytöksellään eron aiheuttanut.
Todella pikkumaista ajatella, että vain se mies on vastuussa teidän suhteesta. Mies olisi pettänyt sua, ei teidän perhettä. Kasva aikuiseksi.
Häh? Siis se joka pettää on vastuussa pettämisestä tietenkin.
No kyllä, pettämisestä, ei muusta.
Vierailija kirjoitti:
Tästähän pälkähästä tämä ukko pääsis sillä, että lapset asuisivat hänen luonaan entisellä kotipaikkakunnallaan. Eipä vaan sekään ratkaisu taida kelvata kumilätkän lätkijälle. Miksi teki lapset, jos ei heistä halua huolehtia? Ihme kaiffari.
Nimenomaan haluaa, sehän ei Helenalle sovi, koska hän halusi jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan USA:ssa ja ollaan alunperin tultu tänne miehen työn perässä, lapset on syntyneet täällä ja meidän koko elämä on rakennettu tänne.
Mä olin lasten synnyttyä pitkään kotona koska muuten ei perheen ja puolison uran sovittaminen olisi onnistunut mitenkään. Tai lastenhoitokustannukset olisivat olleet tuhansia taaloja kuukaudessa eikä kumpikaan meistä olisi nähnyt lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla
Jos mies nyt jäisi kiinni sivusuhteesta ja ilmoittaisi haluavansa eron Suomessa siksi että säästäisi pitkän pennin ja jättäisi mut kaikkein näiden yhteisten vuosien jälkeen tyhjän päälle niin todellakin huolehtisin niin että ero käsitellään täällä ja nylkisin sen putipuhtaaksi.
Perhe on yhteinen päätös jossa kaikilla on velvollisuutensa, miehellä joka on halunnut kotirouvan se velvollisuus on huolehtia perheestään, senkin jälkeen kun se on experhe..
Ai kauhee 😂 Halunnut kotirouvan. Missä sun itsekunnioitus on? Miehesi lompakossa?
Minä olen ollut kotiäitinä kohta 10 vuotta. Niistä kohta 7 vuotta olemme asuneet ulkomailla. Nimenomaan perhe on yhdessä perustettu ja yhdessä järjestely sovittu. Mulle ei tulisi mieleenkään väittää, että mun mies on minusta kotirouvan tehnyt. Mä olen vastuussa itsestäni, en ole mieheni kotiapulainen. Mulla on järki päässä, en ole elätti enkä mieheni elämän mahdollistaja vaan vaimo ja äiti. Lapsemme eivät ole kortti taloudelliseen hyvään vaan molemmille rakkaita, lapsia. Herranjestas sentään.
No herranjestas sentään taas luetaan kuin piru raamattua. Kuten sanoin olin kotona pitkään lasten kanssa, nyt töissä jo vuosia mutta kyllä se kymmenen vuoden gap työhistoriassa vaikuttaa tulotasoon ja uramahdollisuuksiim koko loppuiän.
Ja silti sä kyykyttäisit miestäsi erossa. Ok.
Todellakin kyykyttäisin jos se toimisi niin kuin Mikko! Hakisi eroa maassa jossa me ei olla ikinä yhdessä asuttu koska se pääsisi siellä kuin koira veräjästä vaikka olisi omalla käytöksellään eron aiheuttanut.
Todella pikkumaista ajatella, että vain se mies on vastuussa teidän suhteesta. Mies olisi pettänyt sua, ei teidän perhettä. Kasva aikuiseksi.
Häh? Siis se joka pettää on vastuussa pettämisestä tietenkin.
No kyllä, pettämisestä, ei muusta.
Täällä sitä jeesustellaan, että kun mies pettää, hän oilaa kaiken ja rikkoo perheensä. Sit, kun se tapahtuu naapurin Pirkolle, sanotaan, että ei ole ihme, kun Pirkko on semmonen haahka.
Pettäminen on aina väärin ja siitä pitääkin saada läksytystä. Mutta se on vain pettämistä, se ei koskaan tapahdu suhteesta irrallaan ja jos se johtaa eroon, on ero molempien ”syy”. Jos tuonkin kotirouvaksi miehensä pestaamana alistetun naisen suhde päättyisi pettämiseen, olisi se vain tekosyy, se hyvä syy Jenkeissä. Näkeehän sen kilometrien päähän tuosta räkytyksestä, siitä miten hän ouhuu miehestään, että eron aika olisi ollut jo kauan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan USA:ssa ja ollaan alunperin tultu tänne miehen työn perässä, lapset on syntyneet täällä ja meidän koko elämä on rakennettu tänne.
Mä olin lasten synnyttyä pitkään kotona koska muuten ei perheen ja puolison uran sovittaminen olisi onnistunut mitenkään. Tai lastenhoitokustannukset olisivat olleet tuhansia taaloja kuukaudessa eikä kumpikaan meistä olisi nähnyt lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla
Jos mies nyt jäisi kiinni sivusuhteesta ja ilmoittaisi haluavansa eron Suomessa siksi että säästäisi pitkän pennin ja jättäisi mut kaikkein näiden yhteisten vuosien jälkeen tyhjän päälle niin todellakin huolehtisin niin että ero käsitellään täällä ja nylkisin sen putipuhtaaksi.
Perhe on yhteinen päätös jossa kaikilla on velvollisuutensa, miehellä joka on halunnut kotirouvan se velvollisuus on huolehtia perheestään, senkin jälkeen kun se on experhe..
Ai kauhee 😂 Halunnut kotirouvan. Missä sun itsekunnioitus on? Miehesi lompakossa?
Minä olen ollut kotiäitinä kohta 10 vuotta. Niistä kohta 7 vuotta olemme asuneet ulkomailla. Nimenomaan perhe on yhdessä perustettu ja yhdessä järjestely sovittu. Mulle ei tulisi mieleenkään väittää, että mun mies on minusta kotirouvan tehnyt. Mä olen vastuussa itsestäni, en ole mieheni kotiapulainen. Mulla on järki päässä, en ole elätti enkä mieheni elämän mahdollistaja vaan vaimo ja äiti. Lapsemme eivät ole kortti taloudelliseen hyvään vaan molemmille rakkaita, lapsia. Herranjestas sentään.
No herranjestas sentään taas luetaan kuin piru raamattua. Kuten sanoin olin kotona pitkään lasten kanssa, nyt töissä jo vuosia mutta kyllä se kymmenen vuoden gap työhistoriassa vaikuttaa tulotasoon ja uramahdollisuuksiim koko loppuiän.
No mutta riippuu ihan ihmisestä ja hänen koulutuksesta. Ei pidä jäädä kymmeneksi vuodeksi kotiin, jos ura on tärkeä. Kyllä Helena olisi varmaan päässyt hotellin respaan töihin jos olisi halunnut. Ei halunnut. Yrityksen perusti ja senkin taatusti miehensä rahoilla. Lapset Mikon ja kaikkien kuuluu elättää, mutta eron jälkeen ei kuulu ex-puolisoa elättää. Ihan mykistävää suorastaan, että joku vaatii itsensä elättämistä eron jälkeen. Itse olin vuosia kotona, mutta osaan elättää itseni kyllä.
Jenkeissä on vähän eriasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan Mikon tajunneen änäriuran loputtua ettei pysty ylläpitämään sitä samaa elintasoa kuin aktiiviaikoina mm. isot talot, huvilat, veneet, autot yms.. Järkevänä ihmisenä laski tietysti, että muutto suomeen on pitkällä tähtäimellä parasta ja lapsillekin turvallisinta. Paluu siis vaatimattomampaan elämiseen kaiken puolin. Tässä on sitten golddiggeri vetänyt herneet syvälle, polkenut jalkaa ja nakellut niskojaan minkä ehtii. Lopulta vedetty pettämiskortti esiin. Veikkaanpa, että tällä Helenallakin on jo jenkeissä mies katsottuna valmiina tai ollut jo pitemmän aikaa...
Hyvin moni, suurin osa ulkomailla ammattilaisena pelaavista haluaa palata Suomeen, kun ura on ohi. Ja suurin osa palaakin. Enkä yhtään ihmettele, koska Suomi on paras maa asua ja elää.
Suomi on ehkä sulle paras maa asua ja elää, mutta suurimmalle osalle ihmisistä ei.
Ja tällänenkin provo. En tartu tähän. Suomi on kaikille hyvä maa elää. Ei ole tuollaisia typeriä avioehdon-dissaus juttuja, vaan Suomessa avioehto on avioehto ja tuollaisia typeriä elatusvelvollisuusjuttuja entistä vaimoa kohtaan ei ole. Lapsia kohtaan kyllä, mutta ei vaimoa kohtaan. Harvinaisen typerä maa on USA.
Et osaa suhteuttaa asiaa. Usassa systeemi on täysin erilainen kuin Suomessa; siellä ei ole näin kattavaa sosiaaliturvaa, melkein ilmaista terveydenhuoltoa ja päivähoitoa jne. Suomessa maksetaan toki veroja paljon, mutta täällä ei kukaan joudu heitteille. Usassa on ihan perusteltua usein tuo elatusvelvollisuus.
Aivan. Kyllä osaan ja siksi Suomi on hyvä, ellei paras maa elää. Köyhät ovat USA:ssa sitten oikeasti köyhiä, sosiaaliturva ei ole, terveydenhuoltoon pitää olla vakuutus. Ihan hanurista tuollainen ex-puolison elatusvelvollisuus. Siis aivan perseestä.
juristit ratkaisee usassa perheen eduksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan USA:ssa ja ollaan alunperin tultu tänne miehen työn perässä, lapset on syntyneet täällä ja meidän koko elämä on rakennettu tänne.
Mä olin lasten synnyttyä pitkään kotona koska muuten ei perheen ja puolison uran sovittaminen olisi onnistunut mitenkään. Tai lastenhoitokustannukset olisivat olleet tuhansia taaloja kuukaudessa eikä kumpikaan meistä olisi nähnyt lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla
Jos mies nyt jäisi kiinni sivusuhteesta ja ilmoittaisi haluavansa eron Suomessa siksi että säästäisi pitkän pennin ja jättäisi mut kaikkein näiden yhteisten vuosien jälkeen tyhjän päälle niin todellakin huolehtisin niin että ero käsitellään täällä ja nylkisin sen putipuhtaaksi.
Perhe on yhteinen päätös jossa kaikilla on velvollisuutensa, miehellä joka on halunnut kotirouvan se velvollisuus on huolehtia perheestään, senkin jälkeen kun se on experhe..
Ai kauhee 😂 Halunnut kotirouvan. Missä sun itsekunnioitus on? Miehesi lompakossa?
Minä olen ollut kotiäitinä kohta 10 vuotta. Niistä kohta 7 vuotta olemme asuneet ulkomailla. Nimenomaan perhe on yhdessä perustettu ja yhdessä järjestely sovittu. Mulle ei tulisi mieleenkään väittää, että mun mies on minusta kotirouvan tehnyt. Mä olen vastuussa itsestäni, en ole mieheni kotiapulainen. Mulla on järki päässä, en ole elätti enkä mieheni elämän mahdollistaja vaan vaimo ja äiti. Lapsemme eivät ole kortti taloudelliseen hyvään vaan molemmille rakkaita, lapsia. Herranjestas sentään.
No herranjestas sentään taas luetaan kuin piru raamattua. Kuten sanoin olin kotona pitkään lasten kanssa, nyt töissä jo vuosia mutta kyllä se kymmenen vuoden gap työhistoriassa vaikuttaa tulotasoon ja uramahdollisuuksiim koko loppuiän.
No mitä sitten, jos vaikuttaakin? Ihan itse olet ratkaisusi tehnyt miehesi kanssa. Täysin naurettavaa sysätä vastuu miehellesi tai lapsillesi.
Ja todellakin voi vaikuttaa siihen kuinka paljon kotona olo vaikuttaa uraan ja talouteen. Mulla on osakesalkku, oma yritys, johon palata, jos siltä tuntuu, sijoitusasuntoja ja mikä tärkeintä, lapset, joille olen läsnä.
Niin siksihän mä kotiin jäin että olin lapsille läsnä, mitä vastuun sysäämistä se on jos ollaan yhdessä sovittu että ollaan uskollisia ja kumpikin laitetaan oma kortemme kekoon, miehen korsi on taloudellinen mun on se arjen pyörittäminen. Olisiko reilua että jos mies jossain keski-iän kriisissään päättäisi hylätä perheensä ja muuttaisi Suomeen, että lasten koko arki muuttuisi ja heidät revittäisiin irti kaikesta tutusta, koska mun tuloilla pelkästään me ei voitaisi tällä alueella asua?
Ei minusta.
Sun mies ei ole sulle mitään velkaa, ihan itse olet vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi.
Mutta lapsilleen on, eikä ne ole vielä tarpeeksi vanhoja asumaan keskenään .
Mutta teoreettistahan tämä, ei olla eroamassa.
Ja sen vuoksi, että sinä olet heidän äitinsä, exäsi tulee jatkaa sun elätystä vai? Ei, hänen tulee maksaa lapsensa kulut ja jos sä et hoida omaa osuuttasi, sun tulee olla etävanhempi.
Jenkit on sairas maa, kun siellä mahdollistetaan tällainen täysin sairas lapsilla kiristäminen. Lapset kärsii eniten, kun sunlaiset eron tullessa syyttää lasten isää, keinotekoisesti muka jatkaa kuten ennenkin, vanhassa kodissa ilman isää, uuden rahapussin patjana.
Ketju on lukittu.
Sveitsissä on oikeasti tosi hyvä elää, se on puhdas ja turvallinen maa. Minusta Sveitsissä työelämä toimii paremmin kuin Suomessa ja palkkaus on parempi, ainakin jos näin sairaanhoitajana vertailen asioita. Silti Norja voittaa näissä asioissa sekä suomen että Sveitsin. Suomessa on hyvä koulutusjärjestelmä, mutta hajontaa on paljon jopa saman kaupungin sisällä. Menee ohi aiheen, mutta pointtini on se, että joka maassa on sekä hyvät että huonot puolet.