Lue keskustelun säännöt.
Jos mökötät tai olet hiljainen, kysyykö miehesi mikä sinulla on?
12.05.2021 |
Oma ei kysy.. jatkaa ihan normaalia elämää, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Häntä ei siis kiinnosta, mikä minulla on.
Edelliset olisivat kyllä kysyneet. Joo tiedän mököttäminen on rumaa, mutta olisi helmpompi avautua, jos toinen kysyisi. Eikä tämä ole sellaista riidan jälkeen mököttämistä.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni seuraa todella tarkkaan elekieltäni. Siis ihan jatkuvasti. Hän kysyy heti jos toimin vähänkin poikkeavasti. Joskus se on ihan kivaa, joskus taas ärsyttää. Haluaisin joskus märehtiä asioita jotka eivät millään tasolla liity häneen, mutta mieheni kyselee niin kauan että kerron. Hän nimittäin myös huomaa jos valehtelen.
Me olleen mieheni kanssa käyty tästä keskustelua aika usein. Hänellä on kova tarve jatkuvasti olla kärryillä pienimmästäkin nenänasennosta, ja se ei ole normaalia, koska ihmisen pitää sietää sitä että puoliso on hänestä irrallaan oleva henkilö jolla on omat yksityiset ajatukset. Minulle tuo tilanne olisi henkistä väkivaltaa. On eri asia olla kiinnostunut toisen asioista kuin lypsää niitä väkisin niin kauan että kerrotaan, ja vielä päälle etsitään valehtelun merkkejä. En ymmärrä miksi noin paljon on yläpeukutettu tuota.
Kyse on teidän välisestä kommunikaatio-ongelmasta, johon ei ole vain yhtä syyllistä. Kuten huomaat, on kuitenkin olemassa paljon naisia, joiden mielestä miehen tehtävä on nimenomaan kytätä ja kyylätä sitä mikä milloinkin on naisen mielestä pielessä. Jollekin naiselle tuo miehen toiminta olisi jopa toivottavaa.
Veikkaan, että tuossakin vastaus miehen toiminnalle löytyy lapsuudenkodista tai aiemmista suhteista. Voihan mies olla luonteeltaankin herkkä aistimaan ihmisten tunnetiloja (ja ahdistumaan niistä).
Toisaalta, oletko sinä suora, mutta kunnioittava kommunikoidessasi? Kerrotko suoraan ja ystävällisesti, että tarvitset nyt vähän rauhaa ja yksityisyyttä selvittää päätäsi ja kyse ei ole hänestä?
Ehkä se todella vain kuuluu joillain ihan luonteenpiirteeseen. Usein jos miehistä löytyy jotain hyvää sanottavaa, niin se väännetään lapsuudenkodista/existä/kumminkaimanserkusta johtuvaksi traumaksi.
Kaikkihan me toteutetaan lapsuuden mallia! Kuten sanottu jossain suhteessa jokin toimintatapa on hyväksytty ja jopa toivottavaa ja toisessa suhteessa ei ole. Parisuhde on kahdenkauppaa! Vastavuoroista vuorovaikutusta, arvostusta, ymmärrystä. Moni nainen luulee, että hänellä on oikeus asettaa kaikki suhteen kriteerit ja miehen täytyy olla koko ajan anteeksipyytämässä. Ei se niin ole.
Ookei, ota ihan rauhassa niitten huutomerkkien kans. Kiva luento sulla kestävästä parisuhteesta. En ymmärrä miten se liittyy kommenttiini, mutta selvä. Enkä tiedä missä tapaa mainitsemiasi naisia. Ehkä me liikutaan erilaisissa porukoissa.
Esim ap on hyvä merkki. Et tapaa, kun et suostu faktaa myöntämään. Todennäköisesti omassa kaveripiirissäkin lähes jokainen on tuollainen: miehessä vika, miehen täytyy muuttua.
Montakos kestävää suhdetta sinulla on? Ja kuinka pitkiä? Oliko syy miehessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa miehessäni ärsyttää seuraaan kaltainen piirre. Jos meillä (minulla) on joku ongelma ja minä sanon hänelle että minusta tuntuu pahalle ja tämä on ongelma, voidaanko puhua tästä, niin hän vain toteaa että aijaa, on olemassa ongelma, ok. Ei esitä mitään lisäkysymyksiä eikä asiasta muodostu dialogia. Hän vaan on hiljaa. Sitten itseäni alkaa ärsyttää kun toinen ei "välitä" ja on vaan hiljaa ja vaihtaa puheenaihetta. Hetken menee niin hän on niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan eikä asiasta enää keskustella, jos minä en taas yritä turhaan aloittaa uutta keskustelua samasta asiasta. Kyllä se alkaa turhauttaa kun toinen ei auta yhtään (mielestäni parisuhteessa voisi yhdessä yrittää ratkaista ongelmia eikä jättää toista yksin). Toisinaan sitten tällaisen tilanteen jälkeen vitutuspäissäni en jaksa puhua hänelle normaalisti (=mökötys?) koska minulla on sellainen tunne että hän vaan ei välitä niin miksi minäkään viitsisin hänen kanssaan normaalisti kommunikoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni seuraa todella tarkkaan elekieltäni. Siis ihan jatkuvasti. Hän kysyy heti jos toimin vähänkin poikkeavasti. Joskus se on ihan kivaa, joskus taas ärsyttää. Haluaisin joskus märehtiä asioita jotka eivät millään tasolla liity häneen, mutta mieheni kyselee niin kauan että kerron. Hän nimittäin myös huomaa jos valehtelen.
Me olleen mieheni kanssa käyty tästä keskustelua aika usein. Hänellä on kova tarve jatkuvasti olla kärryillä pienimmästäkin nenänasennosta, ja se ei ole normaalia, koska ihmisen pitää sietää sitä että puoliso on hänestä irrallaan oleva henkilö jolla on omat yksityiset ajatukset. Minulle tuo tilanne olisi henkistä väkivaltaa. On eri asia olla kiinnostunut toisen asioista kuin lypsää niitä väkisin niin kauan että kerrotaan, ja vielä päälle etsitään valehtelun merkkejä. En ymmärrä miksi noin paljon on yläpeukutettu tuota.
Kyse on teidän välisestä kommunikaatio-ongelmasta, johon ei ole vain yhtä syyllistä. Kuten huomaat, on kuitenkin olemassa paljon naisia, joiden mielestä miehen tehtävä on nimenomaan kytätä ja kyylätä sitä mikä milloinkin on naisen mielestä pielessä. Jollekin naiselle tuo miehen toiminta olisi jopa toivottavaa.
Veikkaan, että tuossakin vastaus miehen toiminnalle löytyy lapsuudenkodista tai aiemmista suhteista. Voihan mies olla luonteeltaankin herkkä aistimaan ihmisten tunnetiloja (ja ahdistumaan niistä).
Toisaalta, oletko sinä suora, mutta kunnioittava kommunikoidessasi? Kerrotko suoraan ja ystävällisesti, että tarvitset nyt vähän rauhaa ja yksityisyyttä selvittää päätäsi ja kyse ei ole hänestä?
Ehkä se todella vain kuuluu joillain ihan luonteenpiirteeseen. Usein jos miehistä löytyy jotain hyvää sanottavaa, niin se väännetään lapsuudenkodista/existä/kumminkaimanserkusta johtuvaksi traumaksi.
Kaikkihan me toteutetaan lapsuuden mallia! Kuten sanottu jossain suhteessa jokin toimintatapa on hyväksytty ja jopa toivottavaa ja toisessa suhteessa ei ole. Parisuhde on kahdenkauppaa! Vastavuoroista vuorovaikutusta, arvostusta, ymmärrystä. Moni nainen luulee, että hänellä on oikeus asettaa kaikki suhteen kriteerit ja miehen täytyy olla koko ajan anteeksipyytämässä. Ei se niin ole.
Ookei, ota ihan rauhassa niitten huutomerkkien kans. Kiva luento sulla kestävästä parisuhteesta. En ymmärrä miten se liittyy kommenttiini, mutta selvä. Enkä tiedä missä tapaa mainitsemiasi naisia. Ehkä me liikutaan erilaisissa porukoissa.
Esim ap on hyvä merkki. Et tapaa, kun et suostu faktaa myöntämään. Todennäköisesti omassa kaveripiirissäkin lähes jokainen on tuollainen: miehessä vika, miehen täytyy muuttua.
Montakos kestävää suhdetta sinulla on? Ja kuinka pitkiä? Oliko syy miehessä?
Selvä. Olet melkoinen kyökkipsykologi. Eli kaikki tuttuni ovat kontrollifriikkejä niinkuin minäkin. Tietämättäni tietysti. Sulla on ihan pettämätön logiikka. Jos ajattelet kaikista ihmisistä vain pahaa niin voiko vika ollakin sinussa?
Minulla on vain yksi monta vuotta kestänyt suhde ja meillä oli ihanat häät puoli vuotta sitten. Mies riepu on kuin täi tervassa minun manipuloitavissa kunnes älyää tulostaa eropaperit tai kunnes kuolema hänet pelastaa. (Lisään vielä koska vaikutat ihmiseltä joka ei ymmärrä sarkasmia; tekstini on täynnä sitä)
Vierailija kirjoitti:
Omassa miehessäni ärsyttää seuraaan kaltainen piirre. Jos meillä (minulla) on joku ongelma ja minä sanon hänelle että minusta tuntuu pahalle ja tämä on ongelma, voidaanko puhua tästä, niin hän vain toteaa että aijaa, on olemassa ongelma, ok. Ei esitä mitään lisäkysymyksiä eikä asiasta muodostu dialogia. Hän vaan on hiljaa. Sitten itseäni alkaa ärsyttää kun toinen ei "välitä" ja on vaan hiljaa ja vaihtaa puheenaihetta. Hetken menee niin hän on niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan eikä asiasta enää keskustella, jos minä en taas yritä turhaan aloittaa uutta keskustelua samasta asiasta. Kyllä se alkaa turhauttaa kun toinen ei auta yhtään (mielestäni parisuhteessa voisi yhdessä yrittää ratkaista ongelmia eikä jättää toista yksin). Toisinaan sitten tällaisen tilanteen jälkeen vitutuspäissäni en jaksa puhua hänelle normaalisti (=mökötys?) koska minulla on sellainen tunne että hän vaan ei välitä niin miksi minäkään viitsisin hänen kanssaan normaalisti kommunikoida.
Sama. Ollaan sitten hiljaa. Ei puhuta muutakaan. Eikä harrastella seksiäkään. en vaivaa näinkään häntä. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on todella hyvä parisuhde jossa kumpikaan ei pidä suhdetta itsestäänselvyytenä vaan arvostaa toista ja tulee puolitiehen vastaan.
Aivan tätä juuri tarkoitin, tuntuu että meidän välillä on henkinen kuilu.. ja se kasvaa vielä isommaksi, kun toinen olettaa että haluaisin seksiäkin samana iltana kun olen ollut hiljainen ja vaitonainen, erilainen..
ap
Miksi ihmeessä EI voisi OLETTAA? Mitä hemmettiä oikeesti? Seksiäkään ei saa toivoa, jos toinen on ollut päivän aikana hiljainen... Jestas sentään, kyllä sympatiat on täysin miehen puolella nyt.
Seksi ei ole miehen oikeus, jota nainen toteuttaa naps, aina kun mies haluaa. Jos miestä ei kiinnosta miksi nainen on hiljainen tmv. ei naistakaan kiinnosta ”palvella” miestä millään tavalla.
Miksi kiinnostaisi, kun nainen on kuin ilmaa siihen saakka, että äijä saa tyhjentää pallinsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin vähän uutena tätä keskustelua ja ei voi muuta sanoa että kylläpä täällä on keskustelemassa aggressiivisia ihmisiä jotka eivät osaa yhtään kunnioittaa keskustelukumppaneitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on todella hyvä parisuhde jossa kumpikaan ei pidä suhdetta itsestäänselvyytenä vaan arvostaa toista ja tulee puolitiehen vastaan.
Aivan tätä juuri tarkoitin, tuntuu että meidän välillä on henkinen kuilu.. ja se kasvaa vielä isommaksi, kun toinen olettaa että haluaisin seksiäkin samana iltana kun olen ollut hiljainen ja vaitonainen, erilainen..
ap
Miksi ihmeessä EI voisi OLETTAA? Mitä hemmettiä oikeesti? Seksiäkään ei saa toivoa, jos toinen on ollut päivän aikana hiljainen... Jestas sentään, kyllä sympatiat on täysin miehen puolella nyt.
Seksi ei ole miehen oikeus, jota nainen toteuttaa naps, aina kun mies haluaa. Jos miestä ei kiinnosta miksi nainen on hiljainen tmv. ei naistakaan kiinnosta ”palvella” miestä millään tavalla.
Miksi kiinnostaisi, kun nainen on kuin ilmaa siihen saakka, että äijä saa tyhjentää pallinsa?
Pitääkin kokeilla että alan ite hiljaa mököttää ja jos nainen ei tule lohduttamaan, niin suutun hänelle. Arvaa vaan saisinko kohta narsismidiagnoosin naisen ystäviltä, kun tämä soittaa pari puhelua käytökseeni liittyen? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ihme, että parisuhteessa on vaikeaa, kun on tuo asenne. Kyllä se on ihan aikuisen ihmisen itse otettava oloistaan vastuu ja kerrottava puolisolle, jos on jotain mielessä. Todella lapsellista touhua.
T. Yhdessä yli 30 v.
Jos mulla on vaisu olo, yleensä vetäydyn yksinäni jonnekin pötköttelemään ja silloin mies jossain vaiheessa tulee kysymään, että ”ootko kulta kauheen väsyny..” Mutta ei meillä kyllä valitettavasti hirveesti keskustella mistään, jos on paha mieli tmv. Niitä taitoja meidän pitäisi vielä opetella, avautua enemmän ja kannustaa toistakin avautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen näkökulma asiaan. Jos kumppani käyttäytyy noin kuin AP kertoo, kysyn onko kaikki hyvin. Jos vastaus on kyllä, uskon kumppaniani. Jos vastaus on kyllä, mutta hän ei tarkoita sitä, se on hänen ongelma.
-Tämä on asia jonka teen erittäin selväksi, sillä en halua analysoida jokaista tuhahdusta tai pierua, joka naisesta irtoaa.
Älkää naiset jatkuvasti esittäkö ja veivatko. Olkaa suoria ja rehellisiä, kaikilla on perkeleellisen parempi olla.
Vierailija kirjoitti:
Olen kysynyt. Saan kuulla, miten kaikki ärsyttää. Jos vielä jatkan kyselyä niin saan kuulla poikkeuksetta olevani ärsytyksen lähde ja "mitä minä taas kyselen". Yritän piristää, mm. voit kertoa jos haluat, hieronko, voinko auttaa, jos ei oikein paha mökötys niin halaus. Ratkaisukeinoista enemmän veikkaisin siltikin oikein pitkävedossa.
Voi että..kuulostat ihanalta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se huomaa, istutaan illat toinen toisessa huoneessa.
No, meillä on sellaista että jos jotain sanomista tulee, niin sanotaan, se ei pääty ikinä minkäänlaiseen anteeksipyyntöön, tai toteamiseen että selvitetään asia, kun se on sanottu, se on sanottu. Puoliso ei myönnä koskaan olleensa väärässä, tai käyttäytyneensä tyhmästi, tai unohtaneensa jotain, jolloin minä suutun, olen hiljaa, hän suuttuu ja on hiljaa. Asia menee ohi, mutta näitä juttuja on paljon, ja kaikki selvittämättä. Ei hyvä. Olemmekin eroamassa. Meillä on kommunikaatio-ongelma, joka on johtanut muihin ongelmiin.
Enkä väitä että minä itse toimisin oikein näissä tilanteissa, en enää osaa, enkä varmaan enää edes yritä. En jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa miehessäni ärsyttää seuraaan kaltainen piirre. Jos meillä (minulla) on joku ongelma ja minä sanon hänelle että minusta tuntuu pahalle ja tämä on ongelma, voidaanko puhua tästä, niin hän vain toteaa että aijaa, on olemassa ongelma, ok. Ei esitä mitään lisäkysymyksiä eikä asiasta muodostu dialogia. Hän vaan on hiljaa. Sitten itseäni alkaa ärsyttää kun toinen ei "välitä" ja on vaan hiljaa ja vaihtaa puheenaihetta. Hetken menee niin hän on niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan eikä asiasta enää keskustella, jos minä en taas yritä turhaan aloittaa uutta keskustelua samasta asiasta. Kyllä se alkaa turhauttaa kun toinen ei auta yhtään (mielestäni parisuhteessa voisi yhdessä yrittää ratkaista ongelmia eikä jättää toista yksin). Toisinaan sitten tällaisen tilanteen jälkeen vitutuspäissäni en jaksa puhua hänelle normaalisti (=mökötys?) koska minulla on sellainen tunne että hän vaan ei välitä niin miksi minäkään viitsisin hänen kanssaan normaalisti kommunikoida.
Aloitat sanomalla että on ongelma ja sitten kun toinen on hiljaa ja odottaa että kerrot mikä on, et puhukaan mitään. Ja mies tässä muka se hölmö?
Kyllä mun mies kysyy mikä painaa, jos olen tavallista hiljaisempi. Toki mä sanon, jos on kehno päivä ja mikä sen aiheuttaa, mutta joskus olen vasta muotoilemassa lausetta, kun mies ehtii jo kysyä. Ihana. :)
Ei. Luojan kiitos.
Sanoo vaikka sen sijaan, että tehdään lämpimiä voileipiä
Minusta tuo on toisen hallitsemisen ja kontrolloinnin ja narsismin merkki, niin oudolta kuin se äkkiseltään kuulostaakin.
Ookei, ota ihan rauhassa niitten huutomerkkien kans. Kiva luento sulla kestävästä parisuhteesta. En ymmärrä miten se liittyy kommenttiini, mutta selvä. Enkä tiedä missä tapaa mainitsemiasi naisia. Ehkä me liikutaan erilaisissa porukoissa.