Lue keskustelun säännöt.
Jos mökötät tai olet hiljainen, kysyykö miehesi mikä sinulla on?
12.05.2021 |
Oma ei kysy.. jatkaa ihan normaalia elämää, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Häntä ei siis kiinnosta, mikä minulla on.
Edelliset olisivat kyllä kysyneet. Joo tiedän mököttäminen on rumaa, mutta olisi helmpompi avautua, jos toinen kysyisi. Eikä tämä ole sellaista riidan jälkeen mököttämistä.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on todella hyvä parisuhde jossa kumpikaan ei pidä suhdetta itsestäänselvyytenä vaan arvostaa toista ja tulee puolitiehen vastaan.
Aivan tätä juuri tarkoitin, tuntuu että meidän välillä on henkinen kuilu.. ja se kasvaa vielä isommaksi, kun toinen olettaa että haluaisin seksiäkin samana iltana kun olen ollut hiljainen ja vaitonainen, erilainen..
ap
Miehesi on tunnelukkoinen ja lisäksi itsekeskeisesti vaativa mm. seksin suhteen. Ota asia puheeksi, kysy miksi hän ei huomaa sinun hiljaisuuttasi tmv.
Kerro, miten toivot miehesi auttavan/ lohduttavan sinua. Kysy miten sinä voit auttaa häntä tunneongelmissa.
Kauanko olette olleet yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minulla tämä tilanne alkoi siitä, että mies puhui asioita, joita en olisi halunut kuulla sellaisia asioita, jotka eivät edes olleen millään tavalla olennaisia asian hoidon kannalta. Aloin kuitenkin miettimään, että onko se edes sellainen asia, josta kannattaa huomauttaa miesystävälle, onko tavallallaan liian vähänpätöinen. Sitten aloin miettimään miten sen asian esittäisin vai esittäisinkö. Onhan tässä se pelko, että mies pitää vähäpätöisenä eli pelkään reaktiota, kun muutenkin mies on sanonut asioita, joita ei olisi tarvinnut kuulla.
Olin sitten pattitilanteessa ja hiljainen. Sitten asia muuttui sellaiseksi että huomasin että eihän tuo miesystävä kysele ja elää elämää kuin mitään ei olisi muuttunut. Aloin sitten tavallaan sitä miettimään ja siksi tein tämän aloituksen.
Mutta ehkä tästä opin, että otan asian puheeksi, jos huomaan että se jää mieleen pyörimään ja aiheuttaa tälläisen hiljaisen/miettelijään hetken.
Sillä tavalla ei ole väkivallasta kysymys, että yrittäisin jotenkin mieheen vaikuttaa.
ap
Juuri näin! Olet tervepäinen, pohdit asioita kuten aikuisen kuuluukin. Ei ole siis kyse mököttömisestä, väkivallasta.
Teillä on vain erilainen tapa suhtautua asioihin - pohtivaa ja hölöttövää.
Ota asiat uudelleen keskusteluun rauhallisesti. Toivottavasti mies kykenee samaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen kysynyt. Saan kuulla, miten kaikki ärsyttää. Jos vielä jatkan kyselyä niin saan kuulla poikkeuksetta olevani ärsytyksen lähde ja "mitä minä taas kyselen". Yritän piristää, mm. voit kertoa jos haluat, hieronko, voinko auttaa, jos ei oikein paha mökötys niin halaus. Ratkaisukeinoista enemmän veikkaisin siltikin oikein pitkävedossa.
Ei sun tarvitse tuollaista sietää. Aseta rajat touhulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu ja mökötys ovat henkistä väkivaltaa
Nii kyse ei ole sellaisesta mykkäkoulusta vaan asiasta josta on vaikea avautua, saa miettelijääks ja hiljaiseksi ja kaipaisin vähän apua "hei kulta, vaivaako sua joku?".. josta olisi helpompi lähteä avautumaan. Ei olisi tarkoitus siis mököttää ja mykkistellä loputtomiin... Ap
Et voi kuvitella, että toinen lukee sun ajatuksiasi. Kyllä sun, aikuisen ihmisen, täytyy saada ihan itse se suusi auki.
Mun miehellä on niin huono itsetunto että koko ajan kuvittelee että kaikki on hänen syytään. Eli jos olen hiljainen tai väsynyt niin heti olettaa että olen vihainen hänelle jostain. Vaikka olen miljoona kertaa sanonut hänelle että mun vihaisuus purkautuu hetken huutona eikä tuntikausien mökötyksenä. Mutta hä n on itse mököttäjätyyppiä niin ei osaa asettua mun asemaan sen verran että uskoisi mun kertovan kyllä jos joku ongelma on. Joskus ihan kiva että kysyy ootko kunnossa kun oot niin hiljainen mutta yleensä ärsyttää koska jos itse kysyn hä eltä missä mättää niin saatta a vastaus hyvinkin olla niinkuin joku yllä sanoi että "mieti sitä". Ja kun tosiaan en oikeasti muista niin tarkkaan kaikkea mitä on puhuttu viimeisten parin päivän aikana niin turhauttavaa... kerran mm. mökötti aamulla koska edellisenä iltana oli halunnut näyttää mulle jonkun tekemänsä videon enkä ollut tarpeeksi innostunut. Siis sanoin kyllä että ihan hieno tms. mutta ei ollut tarpeeksi i nostusta. Tä.än selvittelyssä kesti yli tunti kun ei suostunut kertomaan mikä mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kysy ja hyvä niin. Mies tietää, että jos olen hiljainen, niin prosessoin jotain asiaa enkä kaipaa kyselijää vierelle. En siis ole loukkaantunut, vihainen, mykkäkoulussa tms., vaan ainoastaan jokin juttu on nyt kesken ja sitä pitää miettiä kaikessa rauhassa. Toiset käyvät asioita läpi loputtomalla jankkaamisella, minä itsekseni hiljaa.
Juuri näin. Ei siis ole heti kyse narsismista ym. joita täällä surutta heitellään lonkalta, miettimättä yhtään mitään!
Narsismia ei ole olla joskus hiljaa, mutta jos ei narsismia, niin äärimmäisen itsekeskeistä on verrata nykyistä puolisoa exiin, kuvitella, että toisella on joku vastuu lukea ajatuksia, arvostella toista tämän kaiken perusteella ja pitää toista jotenkin huonona.
Kyllä ap tekee väärin ja sillä hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni seuraa todella tarkkaan elekieltäni. Siis ihan jatkuvasti. Hän kysyy heti jos toimin vähänkin poikkeavasti. Joskus se on ihan kivaa, joskus taas ärsyttää. Haluaisin joskus märehtiä asioita jotka eivät millään tasolla liity häneen, mutta mieheni kyselee niin kauan että kerron. Hän nimittäin myös huomaa jos valehtelen.
Me olleen mieheni kanssa käyty tästä keskustelua aika usein. Hänellä on kova tarve jatkuvasti olla kärryillä pienimmästäkin nenänasennosta, ja se ei ole normaalia, koska ihmisen pitää sietää sitä että puoliso on hänestä irrallaan oleva henkilö jolla on omat yksityiset ajatukset. Minulle tuo tilanne olisi henkistä väkivaltaa. On eri asia olla kiinnostunut toisen asioista kuin lypsää niitä väkisin niin kauan että kerrotaan, ja vielä päälle etsitään valehtelun merkkejä. En ymmärrä miksi noin paljon on yläpeukutettu tuota.
Kyse on teidän välisestä kommunikaatio-ongelmasta, johon ei ole vain yhtä syyllistä. Kuten huomaat, on kuitenkin olemassa paljon naisia, joiden mielestä miehen tehtävä on nimenomaan kytätä ja kyylätä sitä mikä milloinkin on naisen mielestä pielessä. Jollekin naiselle tuo miehen toiminta olisi jopa toivottavaa.
Veikkaan, että tuossakin vastaus miehen toiminnalle löytyy lapsuudenkodista tai aiemmista suhteista. Voihan mies olla luonteeltaankin herkkä aistimaan ihmisten tunnetiloja (ja ahdistumaan niistä).
Toisaalta, oletko sinä suora, mutta kunnioittava kommunikoidessasi? Kerrotko suoraan ja ystävällisesti, että tarvitset nyt vähän rauhaa ja yksityisyyttä selvittää päätäsi ja kyse ei ole hänestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kysy. Eikä ole kyse siitä ettei välittäisi vaan siitä, että mököttäjällä on itsellään vastuu ottaa puheeksi asia, mikä hiertää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on todella hyvä parisuhde jossa kumpikaan ei pidä suhdetta itsestäänselvyytenä vaan arvostaa toista ja tulee puolitiehen vastaan.
Aivan tätä juuri tarkoitin, tuntuu että meidän välillä on henkinen kuilu.. ja se kasvaa vielä isommaksi, kun toinen olettaa että haluaisin seksiäkin samana iltana kun olen ollut hiljainen ja vaitonainen, erilainen..
ap
No kyllä sä olet vallankäyttäjä! Selvästi mies ei ymmärrä, että joku on nyt sulla pielessä - ja miksi pitäisi ymmärtää. Nautit tuosta vallastasi. Siitäs saa mokoma ku pihtaat! Säälittävää. Sinä ihan itse välillenne sitä kuilua kaivat. Mies ei tiedä yhtään missä mennään. En naisena ymmärrä mikä oikeesti saa noin pois tolaltaan, ettei seksistäkään tule mitään. Jonkun kuolemaako suret? Älä viitsi, draamakuningatar olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on todella hyvä parisuhde jossa kumpikaan ei pidä suhdetta itsestäänselvyytenä vaan arvostaa toista ja tulee puolitiehen vastaan.
Aivan tätä juuri tarkoitin, tuntuu että meidän välillä on henkinen kuilu.. ja se kasvaa vielä isommaksi, kun toinen olettaa että haluaisin seksiäkin samana iltana kun olen ollut hiljainen ja vaitonainen, erilainen..
ap
Miksi ihmeessä EI voisi OLETTAA? Mitä hemmettiä oikeesti? Seksiäkään ei saa toivoa, jos toinen on ollut päivän aikana hiljainen... Jestas sentään, kyllä sympatiat on täysin miehen puolella nyt.
Joskus kysyy, joskus ei. Minulla on tapana märehtiä omat asiani hiljaa itsekseni, puolisoni tietää tämän. Yhteiset asiat puidaan kyllä keskustelemalla ja toki saan omia asioita purkaa hänelle, mikäli koen sen tarpeelliseksi, eikä minun tarvitse erikseen odotella, että hän kysyy, saan kyllä suuni auki kysymättäkin. Mitään mykkäkoulua se ei ole, enkä kiukuttelee tai tiuski näissä hetkissä muuten, mutta toisinaan vain käyn asioitani hiljakseen läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kysy! Alkaa monesti itkettää ihan oikeastikin... :(
Et osaa avata suutasi?
Kyllä vastavuoroisessa parisuhteessa pitää olla kykyä huomata toisen paha olo tms.
On yhtä vaikeaa myös olla tunteistaan puhumattoman miehen koutsaaja, jos mies on niin tunnelukkoinen ettei saa kerrotuksi mikä vaivaa.
Suomessahan näitä tunnelukkoisia miehiö kutsutaan nätisti juroiksi tmv.
Nainen taas on heti narsku, väkivaltaa harrastava mököttäjä.Ongelma parisuhteissa on lähes aina PUHUMATTOMUUS tilanne kuin tilanne.
Juuri näin! Jokainen kaipaa kumppaniltaan huomiota, että onko kaikki hyvin jne. Jos toinen ei koskaan osoita kiinnostusta mielipahaan tai poikkeavaan käyttäytymiseen, on vaikea uskoa hänen olevan kiinnostunut yleisesti puolison tunteista. En harrasta mököttämistä, olen siinä surkea. Joskus olo on apea ja hiljainen ja silloin tuntuu hyvältä, kun mies kysyy, onko kaikki hyvin. Vastaavasti kysyn häneltä samaa asiaa.
Joskus tuntuu, että av:lla korostetaan itsenäisyyttä, täyttä vastuuta ihan jokaisesta omasta sanasta ja tekemisestä, ylimenevää kypsää aikuisuutta, jossa ei tarvitse toiselta mitään apua ja huomaavaisuutta. Me olemme kuitenkin ihmisiä ja tarvitsemme vastavuoroista ihmissuhdetta, jossa huolehditaan, välitetään ja osoitetaan kiinnostusta. Tämä ei tarkoita, että aina pitäisi odottaa toisen kysymystä ennen kuin avaa omia tunteitaan, vaan sellaista lämmintä vuorovaikutusta, jossa osoitetaan kiinnostusta toista kohtaan sanoin ja teoin.
Mies usein valitettavasti olettaa että olen hänelle vihainen jostain. En ajattele että olisi hänen tehtävänään arvailla ja lypsää tietoa.
Yritän opetella sanomaan "Olen huonolla tuulella syystä x, ei johdu sinusta" mutta siinä tunnekuohun keskellä on hyvin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies usein valitettavasti olettaa että olen hänelle vihainen jostain. En ajattele että olisi hänen tehtävänään arvailla ja lypsää tietoa.
Yritän opetella sanomaan "Olen huonolla tuulella syystä x, ei johdu sinusta" mutta siinä tunnekuohun keskellä on hyvin vaikeaa.
Miksi et sano näik tunnekuohun mentyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni seuraa todella tarkkaan elekieltäni. Siis ihan jatkuvasti. Hän kysyy heti jos toimin vähänkin poikkeavasti. Joskus se on ihan kivaa, joskus taas ärsyttää. Haluaisin joskus märehtiä asioita jotka eivät millään tasolla liity häneen, mutta mieheni kyselee niin kauan että kerron. Hän nimittäin myös huomaa jos valehtelen.
Me olleen mieheni kanssa käyty tästä keskustelua aika usein. Hänellä on kova tarve jatkuvasti olla kärryillä pienimmästäkin nenänasennosta, ja se ei ole normaalia, koska ihmisen pitää sietää sitä että puoliso on hänestä irrallaan oleva henkilö jolla on omat yksityiset ajatukset. Minulle tuo tilanne olisi henkistä väkivaltaa. On eri asia olla kiinnostunut toisen asioista kuin lypsää niitä väkisin niin kauan että kerrotaan, ja vielä päälle etsitään valehtelun merkkejä. En ymmärrä miksi noin paljon on yläpeukutettu tuota.
Käviköhän tässä niin että väänsit kommenttini koska omassa suhteessasi on ongelmia? Minä aikuisena osaan vetää rajani ja tiedän mitä on henkinen väkivalta. Suhteessani ei ole siitä kyse, etkä sinä määrittele mikä on kenellekkin normaalia ja mikä ei. Mieheni vain huomaa todella pienistä asioista että jotain on vialla ja haluaa auttaa tai helpottaa oloani. Ei hänkään jankkaamista jatkaisi jos ärähtäisin kunnolla, mutta en koe siihen tarvetta. Kun ajattelee pahinta skenaariota kommenttini pohjalta, niin ymmärrän suuttumuksesi. Meillä tämä nyt on vain lempeää huolehtimista, ei vänkäämistä tai väkivaltaa. Teillä vissiin sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni seuraa todella tarkkaan elekieltäni. Siis ihan jatkuvasti. Hän kysyy heti jos toimin vähänkin poikkeavasti. Joskus se on ihan kivaa, joskus taas ärsyttää. Haluaisin joskus märehtiä asioita jotka eivät millään tasolla liity häneen, mutta mieheni kyselee niin kauan että kerron. Hän nimittäin myös huomaa jos valehtelen.
Me olleen mieheni kanssa käyty tästä keskustelua aika usein. Hänellä on kova tarve jatkuvasti olla kärryillä pienimmästäkin nenänasennosta, ja se ei ole normaalia, koska ihmisen pitää sietää sitä että puoliso on hänestä irrallaan oleva henkilö jolla on omat yksityiset ajatukset. Minulle tuo tilanne olisi henkistä väkivaltaa. On eri asia olla kiinnostunut toisen asioista kuin lypsää niitä väkisin niin kauan että kerrotaan, ja vielä päälle etsitään valehtelun merkkejä. En ymmärrä miksi noin paljon on yläpeukutettu tuota.
Kyse on teidän välisestä kommunikaatio-ongelmasta, johon ei ole vain yhtä syyllistä. Kuten huomaat, on kuitenkin olemassa paljon naisia, joiden mielestä miehen tehtävä on nimenomaan kytätä ja kyylätä sitä mikä milloinkin on naisen mielestä pielessä. Jollekin naiselle tuo miehen toiminta olisi jopa toivottavaa.
Veikkaan, että tuossakin vastaus miehen toiminnalle löytyy lapsuudenkodista tai aiemmista suhteista. Voihan mies olla luonteeltaankin herkkä aistimaan ihmisten tunnetiloja (ja ahdistumaan niistä).
Toisaalta, oletko sinä suora, mutta kunnioittava kommunikoidessasi? Kerrotko suoraan ja ystävällisesti, että tarvitset nyt vähän rauhaa ja yksityisyyttä selvittää päätäsi ja kyse ei ole hänestä?
Ehkä se todella vain kuuluu joillain ihan luonteenpiirteeseen. Usein jos miehistä löytyy jotain hyvää sanottavaa, niin se väännetään lapsuudenkodista/existä/kumminkaimanserkusta johtuvaksi traumaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kysy! Alkaa monesti itkettää ihan oikeastikin... :(
Et osaa avata suutasi?
Kyllä vastavuoroisessa parisuhteessa pitää olla kykyä huomata toisen paha olo tms.
On yhtä vaikeaa myös olla tunteistaan puhumattoman miehen koutsaaja, jos mies on niin tunnelukkoinen ettei saa kerrotuksi mikä vaivaa.
Suomessahan näitä tunnelukkoisia miehiö kutsutaan nätisti juroiksi tmv.
Nainen taas on heti narsku, väkivaltaa harrastava mököttäjä.Ongelma parisuhteissa on lähes aina PUHUMATTOMUUS tilanne kuin tilanne.
Juuri näin! Jokainen kaipaa kumppaniltaan huomiota, että onko kaikki hyvin jne. Jos toinen ei koskaan osoita kiinnostusta mielipahaan tai poikkeavaan käyttäytymiseen, on vaikea uskoa hänen olevan kiinnostunut yleisesti puolison tunteista. En harrasta mököttämistä, olen siinä surkea. Joskus olo on apea ja hiljainen ja silloin tuntuu hyvältä, kun mies kysyy, onko kaikki hyvin. Vastaavasti kysyn häneltä samaa asiaa.
Joskus tuntuu, että av:lla korostetaan itsenäisyyttä, täyttä vastuuta ihan jokaisesta omasta sanasta ja tekemisestä, ylimenevää kypsää aikuisuutta, jossa ei tarvitse toiselta mitään apua ja huomaavaisuutta. Me olemme kuitenkin ihmisiä ja tarvitsemme vastavuoroista ihmissuhdetta, jossa huolehditaan, välitetään ja osoitetaan kiinnostusta. Tämä ei tarkoita, että aina pitäisi odottaa toisen kysymystä ennen kuin avaa omia tunteitaan, vaan sellaista lämmintä vuorovaikutusta, jossa osoitetaan kiinnostusta toista kohtaan sanoin ja teoin.
Ap:lla on itselläänkin suuri vastuu, mutta jostain syystä hän ei ole valmis tekemään muuta kuin arvostelemaan miestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni seuraa todella tarkkaan elekieltäni. Siis ihan jatkuvasti. Hän kysyy heti jos toimin vähänkin poikkeavasti. Joskus se on ihan kivaa, joskus taas ärsyttää. Haluaisin joskus märehtiä asioita jotka eivät millään tasolla liity häneen, mutta mieheni kyselee niin kauan että kerron. Hän nimittäin myös huomaa jos valehtelen.
Me olleen mieheni kanssa käyty tästä keskustelua aika usein. Hänellä on kova tarve jatkuvasti olla kärryillä pienimmästäkin nenänasennosta, ja se ei ole normaalia, koska ihmisen pitää sietää sitä että puoliso on hänestä irrallaan oleva henkilö jolla on omat yksityiset ajatukset. Minulle tuo tilanne olisi henkistä väkivaltaa. On eri asia olla kiinnostunut toisen asioista kuin lypsää niitä väkisin niin kauan että kerrotaan, ja vielä päälle etsitään valehtelun merkkejä. En ymmärrä miksi noin paljon on yläpeukutettu tuota.
Kyse on teidän välisestä kommunikaatio-ongelmasta, johon ei ole vain yhtä syyllistä. Kuten huomaat, on kuitenkin olemassa paljon naisia, joiden mielestä miehen tehtävä on nimenomaan kytätä ja kyylätä sitä mikä milloinkin on naisen mielestä pielessä. Jollekin naiselle tuo miehen toiminta olisi jopa toivottavaa.
Veikkaan, että tuossakin vastaus miehen toiminnalle löytyy lapsuudenkodista tai aiemmista suhteista. Voihan mies olla luonteeltaankin herkkä aistimaan ihmisten tunnetiloja (ja ahdistumaan niistä).
Toisaalta, oletko sinä suora, mutta kunnioittava kommunikoidessasi? Kerrotko suoraan ja ystävällisesti, että tarvitset nyt vähän rauhaa ja yksityisyyttä selvittää päätäsi ja kyse ei ole hänestä?
Ehkä se todella vain kuuluu joillain ihan luonteenpiirteeseen. Usein jos miehistä löytyy jotain hyvää sanottavaa, niin se väännetään lapsuudenkodista/existä/kumminkaimanserkusta johtuvaksi traumaksi.
Kaikkihan me toteutetaan lapsuuden mallia! Kuten sanottu jossain suhteessa jokin toimintatapa on hyväksytty ja jopa toivottavaa ja toisessa suhteessa ei ole. Parisuhde on kahdenkauppaa! Vastavuoroista vuorovaikutusta, arvostusta, ymmärrystä. Moni nainen luulee, että hänellä on oikeus asettaa kaikki suhteen kriteerit ja miehen täytyy olla koko ajan anteeksipyytämässä. Ei se niin ole.
Ei kysy, koska ehdin sanoa syyn, ennen kuin se pelle edes huomaa mitään, sen jälkeen hän alkaa uhriutua ja mököttää.
No, oletko antanut itse aihetta epäilyyn?
Kerroit, että mies näkee kun valehtelet.
Miksi valehtelet? Ymmärrätkö, että valehtelusi murskaa miehesi luottamuksen parisuhteessanne?