Only in Finland- asiat - Luetellaan suomalaisia tapoja/outouksia

Vierailija kirjoitti:

Se, että vahinkoa ei pyydetä anteeksi. On aina iso kulttuurishokki tulla Lontoosta Suomeen (kyllä, ennen koronaa kävin siellä muutaman kerran vuodessa siskoni luona), kun ihmiset tönii mennessään eikä kukaan pahoittele sitä mitenkään. 

 

Minä yleensä sanon ääneen näissä tilanteissa; ei se mitään, ei tarvitse pyytää anteeksi. 

On käsittämätönta, ettei suustaan saa edes pientä "sori" sanaa töniessään tms. 

Vierailija kirjoitti:

Harrastaako muut maat tätä outoa kursailua, missä emäntä saa aina viidesti kutsua viersat kahville, ennen kuin joku "kehtaa"?

Esim. Venäjällä kuuluu tyrkyttää tarjottavaa monta kertaa, ennenkuin vieras saa ottaa. On epäkohteliasta, jos tarjoaa vain kerran. On myös epäkohteliasta, jos ei yritä ensin kieltäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Onko muualla sitä, että bussin ikkunapaikalla istuva ei millään saa sanaa suustaan ilmaistakseen käytäväpaikalla istuvalle, että on jäämässä seuraavalla pysäkillä pois? Sieltä ikkunapaikalta yritetään kurkotella painamaan nappia (heti bussin lähdettyä edelliseltä pysäkiltä, jottei vaan kukaan muu ehdi painaa, muutenhan sitä voisi vaikka joutua jotain sanomaan), vedetään hanskoja käteen hyvin huomiotaherättävästi tai ihan suoraan tönäistään sitä vieressä istuvaa. Kun käytäväpaikalla istuva sitten nousee seisomaan tehdäkseen tilaa, häntä ei missään tapauksessa kiitetä. Kiitos-sana kuuluu niihin sanoihin, joiden lausuminen tuntuu olevan monelle suomalaiselle aivan ylivoimaista, ainakin jos se pitäisi sanoa ventovieraalle ihmiselle.

Kun toinen on puskemassa ohitse, kysyn yleensä isoon ääneen, että oletkos tässä jäämässä pois. 

Kylmässä pitää aina PÄRJÄTÄ. Kyl mä pärjään tällä takilla. Ottaisitko kerrastot alle? Ei kyl mä pärjään näin. Lähetsä pelkällä nahkatakilla? Joo mä pärjään tällä.

Ja sitten palellaan.

Miksei suomalaisella saa olla kunnolla lämmin ja hyvä olla? Miksi pärjääminen on ainoa kriteeri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastaako muut maat tätä outoa kursailua, missä emäntä saa aina viidesti kutsua viersat kahville, ennen kuin joku "kehtaa"?

Esim. Venäjällä kuuluu tyrkyttää tarjottavaa monta kertaa, ennenkuin vieras saa ottaa. On epäkohteliasta, jos tarjoaa vain kerran. On myös epäkohteliasta, jos ei yritä ensin kieltäytyä.

Oliko se kolmas vai viides kerta säännön mukaan. Yllättävän monta niitä kertoja oli. Mutta venäläiset taitaa muutenkin olla kovempia puhua pälättämään vieraisilla, niin että se tyrkytys ja kursailu menee kätevästi muun puheen sekaan.

Vierailija kirjoitti:

Kylmässä pitää aina PÄRJÄTÄ. Kyl mä pärjään tällä takilla. Ottaisitko kerrastot alle? Ei kyl mä pärjään näin. Lähetsä pelkällä nahkatakilla? Joo mä pärjään tällä.

Ja sitten palellaan.

Miksei suomalaisella saa olla kunnolla lämmin ja hyvä olla? Miksi pärjääminen on ainoa kriteeri?

Koska liian lämpimässä tulee puolestaan hiki. On hyvä pukea sen verran, että pärjää = liikkuessa on sopiva olla eikä tarvitse repiä takkia auki kesken.

Vierailija kirjoitti:

Kylmässä pitää aina PÄRJÄTÄ. Kyl mä pärjään tällä takilla. Ottaisitko kerrastot alle? Ei kyl mä pärjään näin. Lähetsä pelkällä nahkatakilla? Joo mä pärjään tällä.

Ja sitten palellaan.

Miksei suomalaisella saa olla kunnolla lämmin ja hyvä olla? Miksi pärjääminen on ainoa kriteeri?

Tämä!

Minä olen pärjännyt oikein hyvin, kun olen pukeutunut sään mukaan, hankkinut apua kun olen sitä tarvinnut ja kuunnellut itseäni monessa asiassa ja siten tuntenut rauhaa ja onnea omasta elämästä, vaikka se ei suomalaisen mittapuun mukaan ole kovin iso menestystarina. 

Jostain syystä ihmisiä ärsyttää se, että voin ihan hyvin ja tulen toimeen ihan hyvin, ja että teen mistä tykkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nuoret pakotetaan itsenäistymään hyvin nuorina muuhun maailmaan verrattuna. Pitää muuttaa omilleen mieluiten 18-vuotiaana ja vanhemmat suunnilleen heittävät ulos viimeistään 20 vuoden paikkeilla, vaikka jäisi siis opiskelemaan samaan kaupunkiin. Siis vanhempien luona asuessa rahan säästämisen sijaan on jostain syystä parempi mahdollisimman nopeasti "itsenäistyä" muuttaen yhteiskunnan rahoilla asumaan itsemurhayksiöön ja elämään kädestä suuhun.

Esimerkiksi Italiassa ja Etelä-Koreassa on hyvin tyypillistä, että yliopiston jälkeenkin ihan työssä käyvinä aikuisina asutaan vanhempien luona suunnilleen avioliittoon saakka, eli lähes 3-kymppiseksi. Sen jälkeenkään sitä ei pidetä erityisen outona.

Ei aina ”pakoteta”, ainakin omassa kaveripiirissä se vaan oli suorastaan noloa jos joku vielä täysi-ikäisenä asui äidin helmoissa. Eli ihan nuorilla itsellään oli hinku päästä itsenäistymään. Tunnen noita ulk-kareita jotka asuu naimisiinmenoon asti kotona, ja heille usein myös ostetaan asunto ym etuuksia tulee vanhemmilta. Ei suomessa ole varaa sellaiseen hyysäämiseen, joten mielestäni on vaan hyve että itsenäisyyttä pidetään täällä arvossa. Tähän liittyy myös aiemmassa kommentissa parjatut ”avainkaulalapset”. En näe siinäkään mitään vikaa että omatoimisuutta harjoitellaan täällä jo ajoissa, ei se ole synonyymi millekään heitteillejätölle tms.

Höpöhöpö. Ei muualla ostella lapsille asuntoja sen enempää kuin täälläkään. Lapset asuvat muualla pitkään kotona, koska ei ole varaa muuttaa omilleen.

Avainkaulalapset on suomalainen ilmiö. Muualla pienten lasten yksinjättäminen on usein laitonta ja johtaa kyllä äkkiä viranomaisten puuttumiseen asiaan. Jostain syystä Suomessa ajatellaan, että lapset oppii itsenäisyyttä karaisemalla ja yksin jättämisellä. Ilmankos täällä on niin paljon masennusta.

Ei minulla ainakaan mitään masennusta ole, vaikka avainkaulalapsi olinkin. En kokenut turvattomuutta, kun vanhemmat olivat töissä ja minä yksin kotona tai ulkona leikkimässä. En oikein ymmärrä, mikä siinä oli niin kamalaa. Jos olisi joku hätä tullut, olisin saanut apua heti. Ei kyllä koskaan tullut.

Niinpä, enemmän sitä on huolissaan perheistä, joissa vanhempi on kotona, mutta ei koskaan oikeasti läsnä. Tai että vanhemmat paahtaa omissa menoissaan ja lasta pompotetaan hoitoon sinne ja tänne.

Ei (välttämättä) moikata naapuria ja jos kaupassa tulee tuttu vastaan, esitetään niinkuin ei huomattaisi.

Pikkupuheen vaikeus, kaikki otetaan kirjaimellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kylmässä pitää aina PÄRJÄTÄ. Kyl mä pärjään tällä takilla. Ottaisitko kerrastot alle? Ei kyl mä pärjään näin. Lähetsä pelkällä nahkatakilla? Joo mä pärjään tällä.

Ja sitten palellaan.

Miksei suomalaisella saa olla kunnolla lämmin ja hyvä olla? Miksi pärjääminen on ainoa kriteeri?

Musta taas tuntuu, että suomalaisilla (äideillä) on tapana pukea lapsilleen ja itselleen tarpeettoman paljon vaatetta, ettei vaan VILUSTU. Mukavaa olla tönkkönä ja liikuntakyvyttömänä neljät housut päällekkäin.

Vierailija kirjoitti:

Ei (välttämättä) moikata naapuria ja jos kaupassa tulee tuttu vastaan, esitetään niinkuin ei huomattaisi.

Tämä on tosi jännä. Joku kaverin kaveri saattaa täysin olla moikkaamatta vaikka ruokakaupassa, mutta jos huomaa minut baarissa, niin silloin onkin sopiva ympäristö tunnistaa ja tunnustaa, että tuttuja ollaan.

Rokotepassista aikaisemmin käyty keskustelu oli hyvin suomalaista. Ravintolat on suljettu, eikä henkilöllä A, eikä henkilöllä B ole oikeutta käydä ravintolassa. Ehdotetaan että henkilö A voisi päästä ravintolaan, koska hänelle on annettu koronarokotus. Tämä ei käy, koska henkilö B ei ole silloin yhdenvertaisessa asemassa. Eli tämä henkilö B, jolla ei edelleenkään ole oikeutta käydä ravintolassa, hyötyy jollain tavalla siitä, että henkilö A:lta kielletään ravintolakäynnit.

Toinen Suomi-juttu: köyhät ihmiset ovat jollain tapaa jalomielisempia, parempia ja kaikin puolin hienompia kuin "rikkaat".

Kaksi suomalaista voi istua rannalla kalja- tai limupullot kädessä sanomatta sanaakaan viiteen minuuttiin ilman, että siinä on mitään ahistavaa. Ulkomailla tämä olisi nolo hiljaisuus, joka pyrittäisiin lopettamaan hölisemällä kaikenlaista sheissea.

Vierailija kirjoitti:

Kylmässä pitää aina PÄRJÄTÄ. Kyl mä pärjään tällä takilla. Ottaisitko kerrastot alle? Ei kyl mä pärjään näin. Lähetsä pelkällä nahkatakilla? Joo mä pärjään tällä.

Ja sitten palellaan.

Miksei suomalaisella saa olla kunnolla lämmin ja hyvä olla? Miksi pärjääminen on ainoa kriteeri?

Koska luterilainen (?) kasvatus kieltää nauramisen ja iloitsemisen, varsinkin julkisesti. Liittyy taivaaseen pääsemiseen ja muuhun vastaavaan shaibaan.

Naurakaa vaan rohkeasti enemmän ihmiset!

Antaa muiden jurottaa 🌞😊🤸‍♂️❤👍💪

Missään muualla ei vihata omaa kotimaata yhtä antaumuksella kuin suomessa. Pieni mutta sitäkin äänekkäämpi vähemmistö tekee kaikkensa kampittaakseen inhoamaansa maata. Enemmistö pysyy hiljaa koska jos erehtyy ääneen sanomaan tykkäävänsä kotimaastaan saa kokea wokecancelloinnin raivon nahoissaan ja kuulee olevansa äärìoikeistonatìonalistinatsì.

Tosiaan tuo pärjääminen. Lasten tulee pärjätä jo pienenä ja kulkea itsenäisesti ja omin jaloin. Kuskaamista pidetään syntinä vaikka aikuset ajavat joka paikkaan. Ei muissa Pohjoismaissa alakouluikäiset lapset ole yksin iltapäiviä tai lomia (tosin myös yhteiskunta huolehtii, että ei tarvitse) ja vanhemmat vievät lapsia harrastuksiin. Suomalaislapsilla on myös kännykät todella pienestä pitäen verraten läntisiin naapurimaihin. Ei pienten lasten kuulu olla pärjääviä kaiken kestäviä robotteja, se luo turvattomuutta. Sinänsä hassua, tähän liittyy toinen suomalainen omituisuus; äitien pitkät kotonaolot. Lapsien kanssa ollaan vuositolkulla kotona, mutta kouluun mennessä sitten yhtäkkiä pitääkin pärjätä ja osata olla yksin kotona. 

Ja heti lukion tai ammattikoulun jälkeen on syytä muuttaa omilleen tai on suunnilleen jotain vikaa. Kyllä nuoret näin itsekin ajattelevat, mutta ehkä siksi että se on yleinen käsitys ja asutaan ahtaasti.  

Itse arvostan pehmeämpää kulttuuria, jossa lapset saavat olla pidempään lapsia ja nuoret saavat asua pidempää kotona, mikä on taloudellisestikin järkevää. Syy ei ole pelkästään kansalaisissa vaan myös yhteiskunnassa, joka ei järjestä iltapäivä- ja lomahoitoa, kuten muissa Pohjoismaissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen kaatuu kadulla - Möykkääjä ahdistelee metrovaunussa nuorta äitiä - Vieressä kävelevän ostoskassi räsähtää maahan ja appelsiini leviävät lattialle... Suomalainen kääntää katseensa vaivautuneena pois ja leikkii, että ei huomaa mitään, jatkaa matkaansa.

Jos juon kaksi lasia viiniä ruokapöydässä lasten seurassa keskiviikkoiltana tai tarjoan aikuisille kuohuviinilasilliset lapsen ristiäisissä, sitä ihmetellään ja paheksutaan. Ainako sen viinan kanssa pitää ja vielä lasten aikana ja lapsen juhlissa!? Samojen ihmisten mielestä on ihan tavallista vetää pikkujouluissa, vappuaattona, uutenavuotena ja juhannuksena mökillä sellaiset perseet, että kontataan ja oksennetaan ja meinataan hukkua. Näitä muistellaan naureskellen. Aivan normaalia alkoholinkäyttöä.  

Tämä alkoholin käyttö! Minulla on kaveri, joka juo huolella ja hartaasti kovaan humalaan pari kertaa kuussa kavereiden kanssa. Hänen lastensa nähden ei kuitenkaan saa ottaa pisaraakaan. Nosti metelin, kun kerran olin ruoan kanssa viiniä, kun lapset oli mukana. Omani ovat tottuneet siihen, että ruoan kanssa juodaan olutta tai viiniä, vaikka kumpikaan meistä vanhemmista ei ole ollut humalassa moneen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Olin aikoinani Amerikassa vaihtarina, jos kakusta jäi yksi pala, sitä oltiin suunnilleen rohmuamassa kyynärpäätaktiikalla omalle lautaselle. Suomessa kukaan ei kehtaa ottaa sitä. Siitä korkeintaan nyrsitään pieniä palasia ja edelleen se viimeinen pikku palanen jää kakkutarjottimelle :D (ja lentää yleensä lopulta roskiin)

Lapsuudessa kursailua tuli seurattua tosi paljon ja nykyisinkin vierailuilla se tahtoo aina iskeä lihasmuistista päälle varsinkin viimeisten tarjottavien kanssa. Tietynlaista sosiaalista tanssiahan se on. Emäntänä toimiessa yritän helpottaa tilannetta tokaisemalla, että "syötäväksi ne on tarkoitettu" tai jos on kakku kyseessä, niin "ei tässä nyt atomia ruveta halkomaan" eli kakkua ei tarvi kuvitellusta sosiaalisesta paineesta alkaa viipaloimaan millin ohkaisiksi paloiksi, jota kumminkin jää pieni nokare kakkuvadille, kun pala alkaa olla halkomattoman kokoinen. Yleensä se tuntuu ihmisiä helpottavan, kun saa luvan kanssa ottaa sen viimeisenkin palan (tai murun) ja saa emännältä luvan toimia "röyhkeästi".

Suomessa osataan esimerkillisesti suojata pienet lapset auringolta. 

Ja ylipäätään osataan pukeutua sään mukaan.

Ihailen katson Suomessa on lapsilla on lippalakkia tai pipoa. 

Hyvä Suomi!!