Only in Finland- asiat - Luetellaan suomalaisia tapoja/outouksia

Ei taida missään muussa maassa olla enemmistön valtakieli vähemmistökielen asemassa. Ruotsi on pakollista kaikille koululaisille, mutta suomen kieli ei.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan tuo pärjääminen. Lasten tulee pärjätä jo pienenä ja kulkea itsenäisesti ja omin jaloin. Kuskaamista pidetään syntinä vaikka aikuset ajavat joka paikkaan. Ei muissa Pohjoismaissa alakouluikäiset lapset ole yksin iltapäiviä tai lomia (tosin myös yhteiskunta huolehtii, että ei tarvitse) ja vanhemmat vievät lapsia harrastuksiin. Suomalaislapsilla on myös kännykät todella pienestä pitäen verraten läntisiin naapurimaihin. Ei pienten lasten kuulu olla pärjääviä kaiken kestäviä robotteja, se luo turvattomuutta. Sinänsä hassua, tähän liittyy toinen suomalainen omituisuus; äitien pitkät kotonaolot. Lapsien kanssa ollaan vuositolkulla kotona, mutta kouluun mennessä sitten yhtäkkiä pitääkin pärjätä ja osata olla yksin kotona. 

Ja heti lukion tai ammattikoulun jälkeen on syytä muuttaa omilleen tai on suunnilleen jotain vikaa. Kyllä nuoret näin itsekin ajattelevat, mutta ehkä siksi että se on yleinen käsitys ja asutaan ahtaasti.  

Itse arvostan pehmeämpää kulttuuria, jossa lapset saavat olla pidempään lapsia ja nuoret saavat asua pidempää kotona, mikä on taloudellisestikin järkevää. Syy ei ole pelkästään kansalaisissa vaan myös yhteiskunnassa, joka ei järjestä iltapäivä- ja lomahoitoa, kuten muissa Pohjoismaissa. 

Onhan niitä vaikka mitä iltapäiväkerhoja vai eikö se riitä? Pitääkö äitien tehdä myös lyhennettyä työpäivää?

Vierailija kirjoitti:

Useilta suomalaisilta puuttuvat käytöstavat. 

Juuri tuo tervehtimisen puute raivostuttaa.

Minä tervehdin ja moikkailen kaikkia. Naapureita, lasten päiväkotikavereiden vanhempia, kaikkia jotka tulevat työpaikalla vastaan.

Iso osa ei tervehdi koskaan takaisin, ja se harmittaa.

Saakelin jurot ääliöt, hypätkää suohon.

Totta. Ulkomailla tervehtiminen tuli luontevasti, ei tarvinut jännittää että kannattaakohan tota moikata. Suomessa olen alkanut välttelemään joitain naapureita, joista tiedän etteivät moikkaa. Onhan se vähän kurjaa!

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan tuo pärjääminen. Lasten tulee pärjätä jo pienenä ja kulkea itsenäisesti ja omin jaloin. Kuskaamista pidetään syntinä vaikka aikuset ajavat joka paikkaan. Ei muissa Pohjoismaissa alakouluikäiset lapset ole yksin iltapäiviä tai lomia (tosin myös yhteiskunta huolehtii, että ei tarvitse) ja vanhemmat vievät lapsia harrastuksiin. Suomalaislapsilla on myös kännykät todella pienestä pitäen verraten läntisiin naapurimaihin. Ei pienten lasten kuulu olla pärjääviä kaiken kestäviä robotteja, se luo turvattomuutta. Sinänsä hassua, tähän liittyy toinen suomalainen omituisuus; äitien pitkät kotonaolot. Lapsien kanssa ollaan vuositolkulla kotona, mutta kouluun mennessä sitten yhtäkkiä pitääkin pärjätä ja osata olla yksin kotona. 

Ja heti lukion tai ammattikoulun jälkeen on syytä muuttaa omilleen tai on suunnilleen jotain vikaa. Kyllä nuoret näin itsekin ajattelevat, mutta ehkä siksi että se on yleinen käsitys ja asutaan ahtaasti.  

Itse arvostan pehmeämpää kulttuuria, jossa lapset saavat olla pidempään lapsia ja nuoret saavat asua pidempää kotona, mikä on taloudellisestikin järkevää. Syy ei ole pelkästään kansalaisissa vaan myös yhteiskunnassa, joka ei järjestä iltapäivä- ja lomahoitoa, kuten muissa Pohjoismaissa. 

Tajuatteko, että monissa maissa lasten on oikeasti paljon vaarallisempaa pärjätä yksin? Omillaan kulkeva lapsi kun huomattaisiin niin napattaisiin pakettiautoon ja se jäikin viimeiseksi kerraksi kun hänet nähtiin.

Ei Suomessakaan pikkulapset kulje esimerkiksi yksin perjantai-iltana Helsingin keskustassa. Sen sijaan vaikka Hämeenlinnassa olevalla okt-alueella saattavat voida juosta talonpihasta toiseen ainakin yhdeksään asti.

Ei anneta tilaa esim kadulla jos on ahdas kohta. Jos väistät lumessa kapealta polulta hankeen, vain harvat kiittävät tai ottavat katsekontaktin. Nuoret miehet rynnivät avaamistasi ovista ensin.

Suomalainen ei pidä minään sellaisia pieniä eleitä, kuin että päästät jonkun ensin ja olet läsnä siinä tilanteessa, näytät että annat toiselle pienen ”lahjan”.

Meillä laitetaan enemmän energiaa siihen, että ollaan kuin ei oltaisikaan, vaikka sattumalta kävellään suoraan jonkun eteen. Muissa maissa tässä tilanteessa olisi normaalia hieman väistää ja osoittaa, että olkaa hyvä päästän teidät, johon toinen vastaa kiitoksella.

Tällaisesta myönteisestä pienestä vuorovaikutuksesta myös itsetunto vahvistuu.

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsena ihmettelin joissain kyläpaikoissa kun perheen emäntä/äiti ei istunut kahville/tarjottavien ääreen muiden kanssa vaan seisaallaan jossain tiskipöydän päässä hörppi "istukaa te vaan, kyllä minä tässä hyvin saan" vaikka itse oli ne kahvit keittänyt ja leiponut tarjottavat"

Tätä tapaa olen kyllä käsittänyt olevan enemmän ulkomailla, ja vanhemman polven parissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan tuo pärjääminen. Lasten tulee pärjätä jo pienenä ja kulkea itsenäisesti ja omin jaloin. Kuskaamista pidetään syntinä vaikka aikuset ajavat joka paikkaan. Ei muissa Pohjoismaissa alakouluikäiset lapset ole yksin iltapäiviä tai lomia (tosin myös yhteiskunta huolehtii, että ei tarvitse) ja vanhemmat vievät lapsia harrastuksiin. Suomalaislapsilla on myös kännykät todella pienestä pitäen verraten läntisiin naapurimaihin. Ei pienten lasten kuulu olla pärjääviä kaiken kestäviä robotteja, se luo turvattomuutta. Sinänsä hassua, tähän liittyy toinen suomalainen omituisuus; äitien pitkät kotonaolot. Lapsien kanssa ollaan vuositolkulla kotona, mutta kouluun mennessä sitten yhtäkkiä pitääkin pärjätä ja osata olla yksin kotona. 

Ja heti lukion tai ammattikoulun jälkeen on syytä muuttaa omilleen tai on suunnilleen jotain vikaa. Kyllä nuoret näin itsekin ajattelevat, mutta ehkä siksi että se on yleinen käsitys ja asutaan ahtaasti.  

Itse arvostan pehmeämpää kulttuuria, jossa lapset saavat olla pidempään lapsia ja nuoret saavat asua pidempää kotona, mikä on taloudellisestikin järkevää. Syy ei ole pelkästään kansalaisissa vaan myös yhteiskunnassa, joka ei järjestä iltapäivä- ja lomahoitoa, kuten muissa Pohjoismaissa. 

Onhan niitä vaikka mitä iltapäiväkerhoja vai eikö se riitä? Pitääkö äitien tehdä myös lyhennettyä työpäivää?

Iltapäiväkerho on tarkoitettu pääsääntöisesti ekaluokkalaisille, eikä sinne mahdu kaikki halukkaat. Lisäksi se on maksullinen (100€/kk), joka rajaa osan halukkaista pois. 

Vierailija kirjoitti:

Asuin pitkään Espanjassa ja kun palasin Suomeen niin jotenkin vaistomaisesti tervehdin koko kerrostalon väen kun näin rappukäytävässä. Tuijotettiin pitkään pitäen jotenkin vinksahtaneena. Osa tervehti hätäisesti moi. Toiset katselivat lattiaa ja livahtivat ohi sanomatta mitään.

Kotimaan erämaissa ja kanssalispuistoissa väki on kuin etelä-euroopassa. Kaikkia vastaantulijoita ja tauon pitäjiä moikataan, vaihdetaan jopa kuulumisia. Käytös loppuu heti parkkipaikalla :D

Mulla jää moikkailu usein päälle ja heiputtelen vieraita ihmisiä hotellin käytävillä ja huoltoasemilla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nuoret pakotetaan itsenäistymään hyvin nuorina muuhun maailmaan verrattuna. Pitää muuttaa omilleen mieluiten 18-vuotiaana ja vanhemmat suunnilleen heittävät ulos viimeistään 20 vuoden paikkeilla, vaikka jäisi siis opiskelemaan samaan kaupunkiin. Siis vanhempien luona asuessa rahan säästämisen sijaan on jostain syystä parempi mahdollisimman nopeasti "itsenäistyä" muuttaen yhteiskunnan rahoilla asumaan itsemurhayksiöön ja elämään kädestä suuhun.

Esimerkiksi Italiassa ja Etelä-Koreassa on hyvin tyypillistä, että yliopiston jälkeenkin ihan työssä käyvinä aikuisina asutaan vanhempien luona suunnilleen avioliittoon saakka, eli lähes 3-kymppiseksi. Sen jälkeenkään sitä ei pidetä erityisen outona.

Ei aina ”pakoteta”, ainakin omassa kaveripiirissä se vaan oli suorastaan noloa jos joku vielä täysi-ikäisenä asui äidin helmoissa. Eli ihan nuorilla itsellään oli hinku päästä itsenäistymään. Tunnen noita ulk-kareita jotka asuu naimisiinmenoon asti kotona, ja heille usein myös ostetaan asunto ym etuuksia tulee vanhemmilta. Ei suomessa ole varaa sellaiseen hyysäämiseen, joten mielestäni on vaan hyve että itsenäisyyttä pidetään täällä arvossa. Tähän liittyy myös aiemmassa kommentissa parjatut ”avainkaulalapset”. En näe siinäkään mitään vikaa että omatoimisuutta harjoitellaan täällä jo ajoissa, ei se ole synonyymi millekään heitteillejätölle tms.

Höpöhöpö. Ei muualla ostella lapsille asuntoja sen enempää kuin täälläkään. Lapset asuvat muualla pitkään kotona, koska ei ole varaa muuttaa omilleen.

Avainkaulalapset on suomalainen ilmiö. Muualla pienten lasten yksinjättäminen on usein laitonta ja johtaa kyllä äkkiä viranomaisten puuttumiseen asiaan. Jostain syystä Suomessa ajatellaan, että lapset oppii itsenäisyyttä karaisemalla ja yksin jättämisellä. Ilmankos täällä on niin paljon masennusta.

Johtunee hyvin pitkälti siitä, kun Suomessa on toistaiseksi esm. lapsikaappaukset erittäin harvinaisia. Joissain maissa se on niin yleistä, että on pakko kuskata ja vahtia.

Jos meno olis kun täällä, niin kyllä ne sielläkin sais kulkee yksin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei (välttämättä) moikata naapuria ja jos kaupassa tulee tuttu vastaan, esitetään niinkuin ei huomattaisi.

Tämä on tosi jännä. Joku kaverin kaveri saattaa täysin olla moikkaamatta vaikka ruokakaupassa, mutta jos huomaa minut baarissa, niin silloin onkin sopiva ympäristö tunnistaa ja tunnustaa, että tuttuja ollaan.

Siellä kaupassa saattaa pelätä, että tulee kiusallinen small talk -tilanne. Mutta huppelissahan se ei haittaa mittään, mukavaa päästä pölisemään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nuoret pakotetaan itsenäistymään hyvin nuorina muuhun maailmaan verrattuna. Pitää muuttaa omilleen mieluiten 18-vuotiaana ja vanhemmat suunnilleen heittävät ulos viimeistään 20 vuoden paikkeilla, vaikka jäisi siis opiskelemaan samaan kaupunkiin. Siis vanhempien luona asuessa rahan säästämisen sijaan on jostain syystä parempi mahdollisimman nopeasti "itsenäistyä" muuttaen yhteiskunnan rahoilla asumaan itsemurhayksiöön ja elämään kädestä suuhun.

Esimerkiksi Italiassa ja Etelä-Koreassa on hyvin tyypillistä, että yliopiston jälkeenkin ihan työssä käyvinä aikuisina asutaan vanhempien luona suunnilleen avioliittoon saakka, eli lähes 3-kymppiseksi. Sen jälkeenkään sitä ei pidetä erityisen outona.

Ei aina ”pakoteta”, ainakin omassa kaveripiirissä se vaan oli suorastaan noloa jos joku vielä täysi-ikäisenä asui äidin helmoissa. Eli ihan nuorilla itsellään oli hinku päästä itsenäistymään. Tunnen noita ulk-kareita jotka asuu naimisiinmenoon asti kotona, ja heille usein myös ostetaan asunto ym etuuksia tulee vanhemmilta. Ei suomessa ole varaa sellaiseen hyysäämiseen, joten mielestäni on vaan hyve että itsenäisyyttä pidetään täällä arvossa. Tähän liittyy myös aiemmassa kommentissa parjatut ”avainkaulalapset”. En näe siinäkään mitään vikaa että omatoimisuutta harjoitellaan täällä jo ajoissa, ei se ole synonyymi millekään heitteillejätölle tms.

Höpöhöpö. Ei muualla ostella lapsille asuntoja sen enempää kuin täälläkään. Lapset asuvat muualla pitkään kotona, koska ei ole varaa muuttaa omilleen.

Avainkaulalapset on suomalainen ilmiö. Muualla pienten lasten yksinjättäminen on usein laitonta ja johtaa kyllä äkkiä viranomaisten puuttumiseen asiaan. Jostain syystä Suomessa ajatellaan, että lapset oppii itsenäisyyttä karaisemalla ja yksin jättämisellä. Ilmankos täällä on niin paljon masennusta.

Johtunee hyvin pitkälti siitä, kun Suomessa on toistaiseksi esm. lapsikaappaukset erittäin harvinaisia. Joissain maissa se on niin yleistä, että on pakko kuskata ja vahtia.

Jos meno olis kun täällä, niin kyllä ne sielläkin sais kulkee yksin

Nimenomaan kuskata, sillä monessa maassa ei ole myöskään yksinkertaisresti näin turvallista ja toimivaa jalankulku mahdollisuutta, vaan auto on se pääsääntöinen siirtymisväline kevyenliikeenteenväylien puuttuessa jopa kokonaan. Ihan käytännön syitä siellä takana on miksi täällä lapset kulkevat vapaammin.

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen tömistely sisään tullessa. Vielä ymmärtää kun on talvi ja lunta, mutta ehkä ryskäämistä voisi harjoitella vähentämään muina vuodenaikoina ja varsinkin ulkomailla liikuttaessa.

Ulkomailla lämpimissä maissakin suomalaiset turistit tunnistetaan ja kuullaan kaukaa kun kaupan ovella alkaa norsulauman tömistely ja kenkien hakkaaminen maahan.

Vierailija kirjoitti:

Englannin kielen oikein ääntämistä katsotaan kieroon.

Jos sanot ostaneesi Fairy-astianpesuainetta ja graham-sämpylöitä sekä ajavasi Dodge-merkkisellä autolla ääntäen vierassanat oikein, et tule ymmärretyksi.

Hahahaha, on ihan universaalia että ihmiset ääntävät vierassanat (ja myös vieraskieliset henkilön nimet) oman kielensä mukaisesti. Nimim. Ulkomailla töissä ja kollegoita noin 15 eri maasta...

"Mikä toikin/sekin luulee olevansa" - tämä lause kiteyttää suomalaisuuden likimain täydellisesti.

Jos et asu ahtaasti, tai aja hopeanharmaalla Corollalla, tai pidä päivittäin päälläsi Tokmannin tuulipukua, tai et juo Juhla Mokkaa, jne jne jne , niin selän takana pauhataan välittömästi "mikäköhän tuokin luulee olevansa?".

Minä myös ihmettelen tuota, kun muita ei voi millään kehua. Että onpas sulla kivat hiukset tai kiva mekko päällä. SE mielletään feikiksi.. Minä tartutin tämän omiin kollegoihini, kesän tullen monilla on värikkäämpää päällä ja aloin kehumaan aidosti tietenkin. Minäkin saan vaatteista nykyään kehuja ja kyselyjä, että mistä ostin.

Vierailija kirjoitti:

Alko.

Muualla voit ostaa viinaa kaupasta keskellä yötä.

Siltikin Suomessa eniten juoppoja, pitäisikö löysätä pipoa.

Kun Suomeen tuli vuonna 1919 kieltolaki, melko vähäinen alkoholinkulutus nousi salakuljetuksen ansiostaennätyslukemiin. Sitä samaa satoa tässä vieläkin sata vuotta myöhemmin korjataan

Asun toisessa maassa, ja seuraaviin kiinnitän jatkuvasti huomiota. Osa on täällä mainittukin.

Etuajassa saapuminen on Suomessa hyvin yleistä. Muistan, kuinka lapsena vanhempani halusivat aina lähteä joka paikkaan niin aikaisin, että perillä oltiin aina vähintään varttia ennen tilaisuuden alkua. Tämä oli joskus tosi noloakin. Jos mentiin vaikka jonkun kodissa järjestettäviin juhliin, joiden oli ilmoitettu alkavan klo 17, me olimme paikalla klo 16.30-16.45, ja juhlien isäntä tulee avaamaan oven kylpytakissa ja emäntä on vessassa laittamassa hiuksia.

Nykyisessä asuinmaassani juhlien alkamisaika tarkoittaa paremminkin sitä, että sen jälkeen sopii tulla. Tasan ilmoitetulta kellonlyömältä saapuminen (ja varsinkin sitä ennen) on moukkamaista. Jos kutsussa lukee esim. klo 18, on täysin OK saapua seuraavan tunnin sisällä. Sellaiset tilaisuudet joissa on jokin ohjelma, ovat tietenkin eri asia.

Lisäksi minua ihmetyttää aina se, kuinka Suomessa joku voi kävellä työpaikan kahvihuoneeseen tervehtimättä siellä olevia ihmisiä tai tervehtiä saamatta vastausta tervehdykseen. Täällä olisi hirvittävän noloa olla tervehtimättä tai vastaamatta tervehdykseen. Suomessa saatetaan vain töllöttää tervehtijää kuin hän olisi jotenkin tärähtänyt.

Se, kuinka Suomessa joku voi saada vaikka sairauskohtauksen kadulla ilman että kukaan pysähtyy auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen tömistely sisään tullessa. Vielä ymmärtää kun on talvi ja lunta, mutta ehkä ryskäämistä voisi harjoitella vähentämään muina vuodenaikoina ja varsinkin ulkomailla liikuttaessa.

Ulkomailla lämpimissä maissakin suomalaiset turistit tunnistetaan ja kuullaan kaukaa kun kaupan ovella alkaa norsulauman tömistely ja kenkien hakkaaminen maahan.

😂 No mutta eihän tämä nyt niin negatiivinen asia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vähättely, itsen ja muiden. Jos joku kuvittelee itsestään liikaa, se kyllä pian palautetaan ruotuun.

Suomessa on kuitenkin todella persoonallisia ihmisiä, toisin kuin vaikka Ruotsissa. Siinä maassa kaikki todellakin on palautettu samaan ruotuun.

Suomalaisten suuri outous on lähettää aina kuluneet tai suosiotaan menettäneet poliitikot EU-vaaleissa Brysseliin, ja ajatuksena on saada heidät pois kotimaanpolitiikkaa sotkemasta :D Esim. Jäätteenmäki, Pekkarinen, Hakkarainen, mitä näitä nyt on.

Erikoistahan tässä on se, että tuolla Brysselin pöydissä sitä suurempaa valtaa nykyään käytetään..