Only in Finland- asiat - Luetellaan suomalaisia tapoja/outouksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten haluttomuus osallistua lastensa elämään. 99% hoitovapaista pitää äiti. Missään muualla ei ole vastaavaa.

Ja eron tullessa suomalainen mies jää vaikka työttömäksi välttyäkseen elatusmaksuilta.

Missään muualla ei miehet ylpeile kuinka vähän maksavat omien lastensa elatusmaksua.

Oma isäni jättäytyi työttömäksi avioeron jälkeen. Totesi vain että maksakoon yhteiskunta.

No yhteiskunta maksoi 10 vuotta täysin työkykyisen kahden lapsen isän elatusmaksut.

Olen nainen ja mm. sairaanhoitaja. Järkytyin siitä että vaikka vastustin lasteni huostaanottoa niin elatusmaksut peritään vaikka ulosotossa. Myös lasteni isä oli töissä huostaanottoon asti. Elatusmaksut pitää poistaa ja jakaa huoltajuus molemmille yhtä paljon. Myös kulttuuriin sopimattomuus syynä meidän paluumuuttajien lasten lasu-ilmoituksiin ja lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle, tapahtuu vain Suomessa.

En tajunnut tästä mitään.

Tajusin sen, että vain Suomessa eron tullen nainen saa lasten huoltajuuden. Muualla maailmassa isä ei maksa elatustukea, koska yhteishuoltajuus on ehdoton. Suomessa on paljon enemmän huostaanottoja, nelinkertainen määrä Ruotsiin verrattuna. Silloin sekä isä ja äiti joutuu maksamaan elatustukea, joten sinäkin jäisit työttömäksi. Yhteiskunta elättää Suomessa.

Suomessa on pitkään ollut vallalla ”rumat ne vaatteilla koreilee”-tyyppinen mentaliteetti, joka ulottuu myös meikkiin ja hiuksiin. Tässä on ehkä vähän tapahtumassa muutosta nuorempien sukupolvien kohdalla. Mutta itse olen ollut monta kertaa tilanteessa, jossa minua on pidetty kevytkenkäisenä ja vähemmän vakavastiotettavana koska käytän meikkiä lähes joka päivä. Enkä edes meikannut silloin enkä nytkään mitenkään erityisen näyttävästi.

Pidän omasta ulkonäöstäni enemmän kun olen vahvistanut ohuet ja värittömät kulmani, laittanut värittömiin, piikkisuoriin ripsiini maskaraa ja peittänyt kasvoista pahimmat punoitukset.

Sellanen itsestäänselvien lauseiden sanominen, kun ei keksitä muuta smalltalkia. Esim veli oli kylässä ja mun mies tuli suihkusta. Pieni hiljaisuus ja sitten veli sanoo "Jaahas. Sitä on käyty suihkussa." :D

Puolassa tuota kursailua on kyllä ainakin saman verran kuin Suomessa

Turkkilaiset on kursailun maailmanmestareita. Ei meinaa mitenkään saada heitä esim juuri kahvipöytään.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on pitkään ollut vallalla ”rumat ne vaatteilla koreilee”-tyyppinen mentaliteetti, joka ulottuu myös meikkiin ja hiuksiin. Tässä on ehkä vähän tapahtumassa muutosta nuorempien sukupolvien kohdalla. Mutta itse olen ollut monta kertaa tilanteessa, jossa minua on pidetty kevytkenkäisenä ja vähemmän vakavastiotettavana koska käytän meikkiä lähes joka päivä. Enkä edes meikannut silloin enkä nytkään mitenkään erityisen näyttävästi.

Pidän omasta ulkonäöstäni enemmän kun olen vahvistanut ohuet ja värittömät kulmani, laittanut värittömiin, piikkisuoriin ripsiini maskaraa ja peittänyt kasvoista pahimmat punoitukset.

Mun mielestä tästä on päästy jo kyllä hyvin pitkälti yli ainakin kaupungeissa, erityisesti nuoret ihmiset. Olen asunut sekä maaseudulla että kaupungissa, ja kyllä kaupungissa ihmiset pukeutuvat ja ehostautuvat aivan eri tavalla (lue= enemmän ja paremmin) kuin ns. landella. 

Ajellaan keskikesälläkin keskellä päivää valot päällä autoissa myös taajamissa! Haluamme maksimoida turvallisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa että suomalaiset ovat omanlaisiaan. En jaksaisi pinnisteltyä keskustelua bussissa tai rappukäytävissa, en yhtenään kylään pyytäviä ystäviä ja sukulaisia. En silti ole ihmisvihaaja, päinvastoin. Parhaat naapurit antavat minun olla rauhassa jos ei ole asiaa. Tervehdys riittää.

Kannatan silti hyviä käytöstapoja ja esim juhlissa edes jonkinlaista sananvaihtoa tuntemattomien pöytätoverien kanssa. Sen jälkeen on miellyttävämpi ilmapiiri vaikkei syvällisemmin keskusteltaisi. Ja juhlista saa lähteä kun haluaa, mutta hyvästit on käytävä sanomassa.

Niinhän se on, että ihminen tuntee olonsa yleensä kotoisaksi ja hyväksi „omanlaistensa“ seurassa. Kulttuurit on niin erilaisia. Kumpa useammin muistettaisiin että kyse ei ole paremmuudesta tai huonommuudesta vaan pelkästään erilaisuudesra.

Home- ja sisäilmaoireilu. Olen asunut neljässä maassa ja minulla on kavereita todella monista eri maista. Missään muualla ei tunneta tätä sisäilmaoireilua ja homeet maalataan parin vuoden välein piiloon.

Olin jo teini-ikäisenä kiinnostunut höyryvetureista. Siitä tuli harrastus jonka vuoksi sain sekunnissa kylähullun maineen ja koko ajan kysyttiin että "mikä sä luulet olevasi". Muut ikäryhmästäni harrastivat lähinnä viinakaupan hinnastojen ulkoa opettelemista ja taas: "mikä sä luulet olevasi"? Tätä kerta kerran jälkeen, myös omilta sisaruksiltani. Omasta ammattikoululuokastani olin ainoa joka jatkoi opiskelua teknilliseen saakka. Taas: "mikä sä luulet olevasi"?

Suomessa on kuolemansynti erottua porukasta! Tästä johtuu koulukiusaamiset, naapuriviha ja -kateus. Jos joku nousee ylemmälle tasolle yhteiskunnassa niin taatusti häntä yritetään repiä takaisin sen paljon puhutun "kansan" tasolle! Vihaan tuulipukuja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nuoret pakotetaan itsenäistymään hyvin nuorina muuhun maailmaan verrattuna. Pitää muuttaa omilleen mieluiten 18-vuotiaana ja vanhemmat suunnilleen heittävät ulos viimeistään 20 vuoden paikkeilla, vaikka jäisi siis opiskelemaan samaan kaupunkiin. Siis vanhempien luona asuessa rahan säästämisen sijaan on jostain syystä parempi mahdollisimman nopeasti "itsenäistyä" muuttaen yhteiskunnan rahoilla asumaan itsemurhayksiöön ja elämään kädestä suuhun.

Esimerkiksi Italiassa ja Etelä-Koreassa on hyvin tyypillistä, että yliopiston jälkeenkin ihan työssä käyvinä aikuisina asutaan vanhempien luona suunnilleen avioliittoon saakka, eli lähes 3-kymppiseksi. Sen jälkeenkään sitä ei pidetä erityisen outona.

Ei aina ”pakoteta”, ainakin omassa kaveripiirissä se vaan oli suorastaan noloa jos joku vielä täysi-ikäisenä asui äidin helmoissa. Eli ihan nuorilla itsellään oli hinku päästä itsenäistymään. Tunnen noita ulk-kareita jotka asuu naimisiinmenoon asti kotona, ja heille usein myös ostetaan asunto ym etuuksia tulee vanhemmilta. Ei suomessa ole varaa sellaiseen hyysäämiseen, joten mielestäni on vaan hyve että itsenäisyyttä pidetään täällä arvossa. Tähän liittyy myös aiemmassa kommentissa parjatut ”avainkaulalapset”. En näe siinäkään mitään vikaa että omatoimisuutta harjoitellaan täällä jo ajoissa, ei se ole synonyymi millekään heitteillejätölle tms.

Höpöhöpö. Ei muualla ostella lapsille asuntoja sen enempää kuin täälläkään. Lapset asuvat muualla pitkään kotona, koska ei ole varaa muuttaa omilleen.

Avainkaulalapset on suomalainen ilmiö. Muualla pienten lasten yksinjättäminen on usein laitonta ja johtaa kyllä äkkiä viranomaisten puuttumiseen asiaan. Jostain syystä Suomessa ajatellaan, että lapset oppii itsenäisyyttä karaisemalla ja yksin jättämisellä. Ilmankos täällä on niin paljon masennusta.

Minä rakastin sitä, että sain koulun jälkeen olla yksin! Oli minulla isosisko, mutta meillä oli omat huoneet ja sisko tuli usein myöhemmin koulusta kuin minä. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut syntyä Suomeen ja olla lapsi aikana, jolloin lapsia ei vielä hyysätty ja heidän aikaansa valloitettu täysin. Minulle olisi ollut aivan tekemätön paikka norkoilla jossain iltapäiväkerhossa tai jos kotiin olisi palkattu joku hoitaja kyyläämään.

Vierailija kirjoitti:

Ajellaan keskikesälläkin keskellä päivää valot päällä autoissa myös taajamissa! Haluamme maksimoida turvallisuuden.

Se on kuitenkin pakko

En lukenut koko ketjua mutta pikkuvauvojen nukuttaminen talvipakkasissa ulkona on kylla 100% suomalainen tapa. Muualla tulisi lasu ja huostaanotto.

Eihan tropiikissakaan laiteta lapsia ulos keskipaivan helteella.

Ei tervehditä. Naapurin mullipariskunta kääntyy pihallaan katsomaan pusikkoon kun ajan ohi ettei tarvitse tervehtiä. Olemme asuneet naapurissa 10 vuotta.

Rynnitään kaupassa päälle ja möllötetään syyttävästi jos osutaan korilla tai kärryillä.

Tosikkomaisuus. Kaikkien on noudatettava sääntöjä, muuten katsotaan pahasti ja marmatetaan juuri kuuluvasti ihmisistä, jotka tekee .... jotain mitä he, oikeanlaiset ihmiset, eivät tee.

Lastenkasvatuksen säännöt ja sairas kilpailu ja muiden arvostelu. Muualla ei katsota niin kieroon muiden tapaa syöttää, ulkoiluttaa, nukuttaa, pukea, valita harrastuksia, ulkoilla jne jne kuin Suomessa. Kaikki pitää tehdä lapsen ehdoilla, luomusti ja täydellisesti.

Ylimielisyys. Ne, jotka onnistuvat tekemään kaiken just oikein ovat erittäin ylimielisiä muita kohtaan.

Maalla vieraiden ihmisten avoin toljottaminen. Ihan kuin ei olisi ihmistä nähneet. Muutenkin joillain suomalaisilla on tapana toljottaa, kun luulevat, ettei heitä huomaa.

Samassa työpaikassa saattaa vuosikausia olla ihmisiä töissä, jotka eivät tervehdi tai tauolla sano sanaakaan. Mitä vi**ua!

Juoruilu ja kateus. Varsinkin sukulaisten, ystävien ja naapureiden.

Ja persoonallisuuden täysi muutos kännissä. Se tyyppi, joka ei ikinä tervehdi onkin sinun paras kaverisi ja roikkuu ihastuksissaan kaulassasi kun se on kunnon kännissä.

Karkkipaiva, ei ole muualla kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajellaan keskikesälläkin keskellä päivää valot päällä autoissa myös taajamissa! Haluamme maksimoida turvallisuuden.

Se on kuitenkin pakko

Suomeen tuotaviin autoihin asennetaan se asetus, että valot menee aina päälle moottoria käynnistäessä. Muualla (en tiedä onko koko EU:ssa sama laki) valot pitää itse laittaa päälle.

Hillitön määrä erilaisia lehmänmaitoja, pienessä lähikaupassakin voi olla lähes 10 erilaista. Onko missään muussa maassa samanlaista valikoimaa? Yleensä kai on joku pari kolme vaihtoehtoa.

Suomessa on enemmän ihmisiä aut ismin kirjolla kuin monissa muissa maissa keskimäärin. Itse hyväksyn tämän erilaisuuden ja pidän sitä tavallaan vahvuutenakin. Suomalaisella pysyy keskimäärin tunteet hallinnassa todella pahoissakin paikoissa, koska me ei olla tunneihmisiä. Robottimainen suorittaminen on rauhan aikanakin monissa töissä hyvä ominaisuus ja sen ansiosta Suomessa tulee kaikki säännöt yleensä noudatettua, ainakin päällepäin.

Haittapuoli on se, että auti stiset ihmiset todella aidosti rakastavat sääntöjä, jos mitään. Eli eivät pysty toimimaan ns. tilanteen mukaan, vaan aina mennään säännöt edellä. Tämä on neuronormaaleista ahdistavaa, mutta suomalaiselle siitä tulee turvallinen olo.

Vierailija kirjoitti:

Olin jo teini-ikäisenä kiinnostunut höyryvetureista. Siitä tuli harrastus jonka vuoksi sain sekunnissa kylähullun maineen ja koko ajan kysyttiin että "mikä sä luulet olevasi". Muut ikäryhmästäni harrastivat lähinnä viinakaupan hinnastojen ulkoa opettelemista ja taas: "mikä sä luulet olevasi"? Tätä kerta kerran jälkeen, myös omilta sisaruksiltani. Omasta ammattikoululuokastani olin ainoa joka jatkoi opiskelua teknilliseen saakka. Taas: "mikä sä luulet olevasi"?

Suomessa on kuolemansynti erottua porukasta! Tästä johtuu koulukiusaamiset, naapuriviha ja -kateus. Jos joku nousee ylemmälle tasolle yhteiskunnassa niin taatusti häntä yritetään repiä takaisin sen paljon puhutun "kansan" tasolle! Vihaan tuulipukuja!

Jep, ja toinen valitusvirsi on "Miks pitää aina yrittää olla jotenkin erikoinen, miksei voi olla ihan tavallinen?". Eli jos erotut joukosta ihan luonnostaan, niin yrität olla erikoinen :D

Tämä voi ehkä selittää sitä, miksi täällä on tapana kiusata jollain tapaa erottuvia ihmisiä. Oletus on, että erilainen ihminen diivailee erilaisuudellaan ja yrittää olla parempi kuin muut. Tuntuu jotenkin järjettömältä, että aikuisetkaan eivät pysähdy kyseenalaistamaan olettamuksiaan toisista. On erilainen kuin muut = on olevinaan parempi kuin muut. Ei muuten ole, nyt näytetään sille k-päälle närhen värkit!

Vierailija kirjoitti:

Karkkipaiva, ei ole muualla kuin Suomessa.

Irtokarkkien ostelu ja niiden napostelu yleensäkin vaikuttaa olevan joku skandinaavien juttu.