Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Only in Finland- asiat - Luetellaan suomalaisia tapoja/outouksia
Täällä oli joskus vastaava, mutta on kadonnut. Eli, mitä outoja tapoja suomalaisilla on, mitä et ole havainnut muun maalaisilla olevan?
Esim. Kun joku kehuu vaikka uutta vaatettasi, "kuuluu" vastata "äh, tämä vanha riepuhan on kirpparilta ajat sitten ostettu"
Kommentit (1050)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silti suomalainen kirjoitti:
Suomessa ei saa olla liian iloinen ja positiivinen. Se on epäilyttävää ja varmasti feikkiä.
Ei saa kehua, se on mielistelyä. Ei saa tervehtiä hymyillen ja silmiin katsoen. Jos on sinut itsensä kanssa, on pakko olla ylimielinen, leuhka tai ainakin luulla itsestään liikoja.
Mulle on ihan suoraan sanottu, että mä hymyilen liikaa.
Muistan aikoinaan, kun työssäni muutin tiloista toiseen, kun työntekijät keskitettiin samaan rakennukseen. Näin monia kollegoja ensimmäistä kertaa ja tervehdin hymyillen erästä nuorta miestä. Hän katsoi mua kuin hullua ja vältteli sen jälkeen eikä ollut näkevinäänkään. Ilmeisesti luuli, että yritin iskeä tai tehdä jotain tuttavuutta :DNykyisellä työpaikallani on espanjalainen nainen ja on kiva kun hänen kanssa voi olla iloinen ja puhelias. Voi kehua nättiä vaatetta olematta mielistelijä ja voi olla ystävällinen ilman, että se on jotenkin epäilyttävää.
Tämä on minunkin mielestäni omituista, kuinka iloinen ja hyväitsetuntoinen ihminen saa täällä helposti ylimielisen teeskentelijän leiman. Joku tilannetajuton töksäyttelijä on sitä vastoin "mainio persoona" ja "niin ihanan aito". Täällä muutenkin pidetään normaaleina monia sellaisia asioita, jotka kielivät ihmisen itsensä pahoinvoinnista, kuten alituista ärsyyntymistä milloin mistäkin asiasta tai ihmisestä.
Tää oli niin hyvin sanottu. Olen luonnostaan positiivinen ja innostuva ihminen, vaikkakin viihdyn myös omissa oloissani eli en ole ekstrovertti, mutta välillä saan käytökseeni vain tuollaisia todella omituisia reaktioita. Osa kavereistakin on ollut tuollaisia ja he ovatkin ajan kanssa jääneet. Siis tympeitä ihmisiä, kaikkeen suhtautuminen on tympeä ja negatiivinen.
Itse olen jopa joskus kokenut, että olen jäänyt ulkopuoliseksi tietyissä yhteisöissä juuri sen vuoksi, että olen iloinen ja otan kontaktia helposti uusiin ihmisiin. Tämä on täysin intuition vastaista, ja varmasti tapahtuu erityisen usein juuri Suomessa. Yrmyt ovat ryhmäytyneet helpommin.
Onneksi nykyisessä työpaikassani on päinvastoin, eivätkä tympimykset heiluta tahtipuikkoa.
Onko mahdollista, että muut eivät kestäneet jokapaikan hölöttäjää?
Miksi ajattelet, että olisin sellainen? Jos olisin vain omiani paasaava höpöttäjä, en varmasti tulisi toimeen missään työpaikassa. Monissa paikoissa tulen erittäin hyvin toimeen ihmisten kanssa, myös ns. ystävällisten introverttien kanssa. Tympeät yrmyt ovat eri asia kuin ystävälliset ujot.
Vaikutat kovin arvostelevalta, tuosta pidän, tuosta en..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahvia kitataan aina ja kaikkialla.Jos et juo kahvia,niin pidetään outona.
Suurin osa maapallon väestöstä juo teetä ja esim englantilaiset juovat sitä aina ja kaikkialla. On ihan normaalia esim alkaa valmistaa teetä toisen kotona kun on siellä vierailulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsekontaktin tarkoituksellinen välttäminen. Suomessa joku kävelee kadulla vastaan, niin katse hakee pitkin maata ja vastakkaiseen suuntaan. Ettei vaan osuisi toisen katseeseen. Asuin puoli vuotta ulkomailla ja kun palasin Suomeen, niin ero iski vastaan välittömästi. Puoli vuotta oli tottunut siihen, että on ihan normaalia katsoa vastaantulijaa silmiin. Tai mikä hurjinta, niin jopa hymyillä. 🙂
Jos olet matkustellut miljoonakaupungeissa niin olet varmaan huomannut, että juuri kukaan ei katsele vastaantulevia silmiin?
Paljonko Suomessa on miljoonakaupunkeja? Toki miljoonakaupungissa usein ihmiset oppii ignoraamaan, kun väkeä vilisee ympärillä. Mutta nyt puhutaan vähän pienemmästä mittakaavasta. Helsingin ja Tampereenkin kokoisissa kaupungeissa on esim. Saksassa aika erilaista. Itseasuin miljoonan asukkaan kaupungissa ja siellä moni uskalsi ainakin vilkaista, kun istut vastapäätä metrossa. Joskus joku jopa sanoi ”hallo” ja pieni hymy.
Suomessa kun istut vastapäätä julkisessa, niin useimmiten katseet hakee jossain seinillä ja vaivaannutaan.
Tukholmassa usein työreissuilla ihmettelin kun vastaantulevat ruotsalaiset miehet hymyilivät ja katselivat (jopa tällaista äitinsä ikäistä) naista silmiin ja olivat tosi iloisen oloisia. Ja puhun nyt sellaisista "perusruotsalaisista", en ns. muualta tulleista kun joku kuitenkin ajattelee niin tästä asiasta. Minusta se oli hirveän mukavaa. Suomessa enemmistä katsoo muualle, ignooraa tai katsoo sillä tavalla, että kohteena oleva on varma, et kohta se sanoo mun reisiläskeistä jotain ilkeää. Siis arvostellen, pilkallisesti, vihaisesti, mulkaisten. Ja olen ITSE samanlainen mörkki!
Olen yrittänyt opetella hymyilemään, edes silmilläni, ja ajattelemaan kivoja. Tää on asia missä me voitais ottaa ruotsalaisista mallia.
Niin, valitettavasti voitas ottaa mallia likimain koko muusta Euroopasta. Lopusta maailmasta en osaa sanoa. Euroopassa olen matkustellut paljon ja joka paikassa toiset ihmiset nähdään. Meillä ei, ja se on ankeeta.
Ai nähdään vai? Tuntemattomat miljoonakaupungeissa? Pariisin metrossa tajusin ensimmäisen kerran, että ihmiset voivat katsoa suoraan kohti, mutta eivät silti näe eikä noteeraa sinua millään tavalla. Ei tullut fiilistä, että mitä tuo tuijottaa. Taito sekin.
Pariisilaisen töykeys on kyllä aivan omaa luokkaansa, ei todellakaan mikään myytti. Tässä yhteydessä voin myös mainita että en ole missään törmännyt siihen että ihmiset keskustelisivat tuntemattoman vieruskaverin kanssa esim bussissa. Tuttujen kanssa tietysti eri asia. Ulkomailla asumisen jälkeen voin sanoa että keskiverto suomalainen on aika kohtelias ja huomaavainen. Täällä missä nyt asun (etelä-Eurooppa) esim liikennevälineisiin tungetaan kyynärpäätaktiikalla, ei todellakaan esim vanhuksia päästetä ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoan kanssa nirsoilu ja ravintola-annosten kustomointi. "Ottaisin ton metsästäjänpihvin, mutta ilman sipulia ja vaihtaisin sienikastikkeen bearnaiseen. Ranskalaisten tilalle keitetyt vihannekset ja chiliä ei missään muodossa. Ja onhan tää gluteeniton?"
Eri asia, jos on tarkoitus koota annos useista vaihtoehdoista, mutta valmiiden annosten kanssa puljaaminen on moukkamaista.
No ei todellakaan ole. Moukkamaista on ravintolalta olla reagoimatta asiakkaan toivomuksiin. Ihmisillä voi olla hyviä syitä vaihtaa ainesosia, eivätkä nuo metsästäjän pihvit ole niin taiteellisia ruoka-annoksia, etteikö niitä voisi muuttaa asiakkaan maun mukaisiksi.
Taas ajatellaan, että asiakas on joku ravintolan orja. Ei. Ravintolan on tarkoitus palvella asiakasta.
Suomalaisilla vaan riittää ihmeen paljon niitä hyviä syitä. Ollaan sitten varmaan erityisen herkkävatsaista ja allergista kansaa.
Parempi se silti on jo tilatessa olla jämpti ja selkeäsanainen, kuin jättää kallis ruoka lautaselle inhokki ainesosan takia, tai palautella ruokaa keittiöön vaan koska ei itse tajunnut mainita jotain allergeeniä.
Samapa tuo, mutta ainakaan "ruokamaissa" tällaista ei harrasteta ja pidetään jopa loukkaavana. Suomessa enemmän sääntö kuin poikkeus, ettei annokset kelpaa sellaisinaan vaan jotain viilausta on pakko saada tehdä. Keskustelun otsikko kuitenkin on "only in finland" eikä "saako ravintoloiden annoksia muuttaa?"
Tämä ruoka-annosten kanssa temppuilu on ikävä Amerikasta meille tullut tapa jota ei ainakaan Ranskassa katsota hyvällä. Subway on hyvä ruokapaikka niille jotka haluavat itse valita jokaisen aineosat.
Suomessa jos tavataan porukalla (työ- tai harrastus, pippalot) tapahtuman lopuksi jokainen vain katoaa vähin äänin paikalta sanaakaan sanomatta. Ainakin lattareissa tämä olisi todella outoa ja epäkohteliasta. Esim. siis jos on ollut treenit vaikka jalkapallojoukkueen kesken ei sanota mitään pois lähtiessä tai hyvästellä. En nyt tarkoita, että pitäisi vetää vartin jäähyväiset joka kerta mutta ei edes usein sanota "moikka" vaan karataan vaan paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lattaripuolison mielestä Suomessa erikoista:
Suomessa on talvisinkin niin lämmintä sisällä, että sisällä voi olla vaikka t-paita ja shortsit jalassa. Eipä muuten onnistu kovin monessa muussa maassa, esim. Tanskassakin saa talvisin melkein palella sisällä, Etelä-Euroopasta puhumattakaan.
Lapset kävelevät itse kouluun ja takaisin ja osaavat pukea näppärästi kaikki toppavaatteetkin itse - tämä herätti huvitusta lähinnä siksi, miten paljon lapsille puetaan talvisin vaatetta ja eri kerroksia. Kun anoppi ja appiukko kävivät jouluna kylässä, heiltä meni toppavaatteiden pukemiseen kaksinkertainen aika lapsiin verrattuna.
Ruokien kanssa on todella harvoin mitään kastiketta tarjolla. Lattareissa läträtään kastiketta (salsoja) joka ruokaan. Suomessa syödään kana ja riisi "kuivana", samoin kuin todella monet muut ruuat. Tai lorautetaan ketsuppia sekaan kostukkeeksi.
Tuo aiemmin mainittu hyvästelemättömyys. Livistetään vaan paikalta ja oikein toivotaan ettei kukaan huomaa. Samoin juhliin/kotibileisiin mennessä ei välttämättä tervehditä ketään, vaan istutaan vaan hiljaa paikoilleen.
Porukkaan kuulumattomia ei ikinä kutsuta oman porukan illanistujaisiin. On todella tiiviit pienet ''klikit'' eikä niihin kuulumattomia kutsuta mukaan. Ei ole sellaista ''tule ihmeessä sinäkin mukaan'' -henkeä, vaan halutaan pysyä tarkasti noissa omissa porukoissa.
Menot ja kaverien tapaamiset pitää suunnitella oikeasti tyyliin kuukausi etukäteen, mikään harvemmin tapahtuu spontaanisti. Ja sekin tapaaminen mikä on kaverin kanssa ennalta hyvissä ajoin sovittu, usein päättyy lyhyeen koska ''pitää mennä pesemään pyykkiä / salille / tms.'' Muualla saadaan paljon helpommin illanistujaiset jonkun luona vaikka samalle illalle käyntiin. Ehkä ihmiset ovat muualla myös viitseliäämpiä tulemaan paikalle. Olisi myös todella törkeää lähteä kiireellä paikalta johonkin pyykinpesuun vedoten.
Viitseliäisyys ylipäätään. Ketään ei haluta vaivata eikä varsinkaan tehdä mitään vaivallosta toisen eteen. Sukulaiset tai ystävät eivät koskaan mene toisten luokse yöksi (vaikka tilaa olisi) vaan mennään aina hotelliin. Lattareissa olet tervetullut sen kaukaisimmankin sedän luokse koko perheen kera, ja setä oikein ilomielin hakee teidät tunnin päästä lentokentältä tai juna-asemalta. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan, että haettaisi se serkkutyttö tunnin ajomatkan päästä tai siitä pyydettäisiin vähintään kunnon rahallinen korvaus!
Vierailija kirjoitti:
Porukkaan kuulumattomia ei ikinä kutsuta oman porukan illanistujaisiin. On todella tiiviit pienet ''klikit'' eikä niihin kuulumattomia kutsuta mukaan. Ei ole sellaista ''tule ihmeessä sinäkin mukaan'' -henkeä, vaan halutaan pysyä tarkasti noissa omissa porukoissa.
Tämä on totta. Olen monta kertaa kuullut kommentteja tyyliin "en halua ketään ulkopuolisia tänne", kun joku porukkaan kuuluva ehdottaa "ulkopuolista" kaveriaan mukaan bileisiin. Samaan kategoriaan menee sekin, että vieraat lapset eivät ole tervetulleita ruokapöytään, kun halutaan syödä "omalla porukalla". Suomessa ei olla vieraanvaraisia edes puolitutuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukkaan kuulumattomia ei ikinä kutsuta oman porukan illanistujaisiin. On todella tiiviit pienet ''klikit'' eikä niihin kuulumattomia kutsuta mukaan. Ei ole sellaista ''tule ihmeessä sinäkin mukaan'' -henkeä, vaan halutaan pysyä tarkasti noissa omissa porukoissa.
Tämä on totta. Olen monta kertaa kuullut kommentteja tyyliin "en halua ketään ulkopuolisia tänne", kun joku porukkaan kuuluva ehdottaa "ulkopuolista" kaveriaan mukaan bileisiin. Samaan kategoriaan menee sekin, että vieraat lapset eivät ole tervetulleita ruokapöytään, kun halutaan syödä "omalla porukalla". Suomessa ei olla vieraanvaraisia edes puolitutuille.
Tämäkin on ihan yksilö- ja sukupolvikohtaista. Suuriin ikäluokkiin kuuluva anoppini majoittaa serkun miehen kaverin perheen silmää räpäyttämättä ja soittaa aina naapurin kummin serkulle, jos liikkuu siellä päin käydäkseen kahvilla tai jopa yökylässä. Ei ikinä tarvitse hotellimajoitusta, tai no kerran Pariisissa taisi olla hotellissa mutta Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa on yöpynyt kaukaisten sukulaisten tai tuttavien tuttavien luona.
Mies sitten ei halua majoittaa edes anoppia, haluaa elää tiukasti oman perheen kesken, kun on koko lapsuutensa reissannut muiden nurkissa. Itse olen siitä välistä. Sukulaiset majoitetaan mutta itse menen mieluummin hotelliin kuin toisten nurkkiin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä perinteinen, jos bussin ikkunapaikat ovat täynnä, yleensä ihmiset ennemmin seisovat (näin keskimäärin ennenkin korona-aikaa)
Muuallakin, tietty henkilö ottaa aina tietyn paikan, jos siinä on joku muu, seisotaan mieluiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukkaan kuulumattomia ei ikinä kutsuta oman porukan illanistujaisiin. On todella tiiviit pienet ''klikit'' eikä niihin kuulumattomia kutsuta mukaan. Ei ole sellaista ''tule ihmeessä sinäkin mukaan'' -henkeä, vaan halutaan pysyä tarkasti noissa omissa porukoissa.
Tämä on totta. Olen monta kertaa kuullut kommentteja tyyliin "en halua ketään ulkopuolisia tänne", kun joku porukkaan kuuluva ehdottaa "ulkopuolista" kaveriaan mukaan bileisiin. Samaan kategoriaan menee sekin, että vieraat lapset eivät ole tervetulleita ruokapöytään, kun halutaan syödä "omalla porukalla". Suomessa ei olla vieraanvaraisia edes puolitutuille.
Tämäkin on ihan yksilö- ja sukupolvikohtaista. Suuriin ikäluokkiin kuuluva anoppini majoittaa serkun miehen kaverin perheen silmää räpäyttämättä ja soittaa aina naapurin kummin serkulle, jos liikkuu siellä päin käydäkseen kahvilla tai jopa yökylässä. Ei ikinä tarvitse hotellimajoitusta, tai no kerran Pariisissa taisi olla hotellissa mutta Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa on yöpynyt kaukaisten sukulaisten tai tuttavien tuttavien luona.
Mies sitten ei halua majoittaa edes anoppia, haluaa elää tiukasti oman perheen kesken, kun on koko lapsuutensa reissannut muiden nurkissa. Itse olen siitä välistä. Sukulaiset majoitetaan mutta itse menen mieluummin hotelliin kuin toisten nurkkiin.
Tässä puhuttiin vaan illanvietoista ja kestitsemisestä, ei yöpymisestä toisten "nurkissa".
Vierailija kirjoitti:
Laktoosi-intoleranssi
Muualla, esim. monissa Aasian maissa, laktoosi-intoleranssi on normi. Täällä kun ennen nykyaikaa ihmiset, jotka pystyivät käyttämään eläinten maitoa ravinnokseen tuppasivat kuolemaan nälkään harvemmin kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko aihe nyt suomalaiset hyveet vai suomalaiset harhat?
Suomen hyvä puoli: ollaan Suomessa.
Suomen huono puoli: kaikki haluaa Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Jos koulu alkaa kello 8 ammulla, saksalainen tulee kouluun täsmällisesti tasan kello 8, espanjalainen vartin yli ja suomalainen ainakin puoli tuntia etuajassa. :D se on hyve ja kunnioituksenosoitus olla ajoissa.
Tuntemani henkilö joka oli haluttu työmarkkinoilla, puhui juuri pilkun viilaamisesta, että siinä menetetään hyvää ainesta. 5 minuuttia voi merkitä 5 vuotta ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa että suomalaiset ovat omanlaisiaan. En jaksaisi pinnisteltyä keskustelua bussissa tai rappukäytävissa, en yhtenään kylään pyytäviä ystäviä ja sukulaisia. En silti ole ihmisvihaaja, päinvastoin. Parhaat naapurit antavat minun olla rauhassa jos ei ole asiaa. Tervehdys riittää.
Kannatan silti hyviä käytöstapoja ja esim juhlissa edes jonkinlaista sananvaihtoa tuntemattomien pöytätoverien kanssa. Sen jälkeen on miellyttävämpi ilmapiiri vaikkei syvällisemmin keskusteltaisi. Ja juhlista saa lähteä kun haluaa, mutta hyvästit on käytävä sanomassa.
Ulkosuomalainenn kirjoitti:
Tuossa aiemmin kirjoitin suomimiehen tunnusmerkit (lippis, reppu, pälyilevä katse). Tässä suominainen: Caprihousut, kirjava jättitunika, rumat ecco/riekersandaalit, kananpersetukka ja kantava ääni.
Sääliksi kävi miesparkaa, joka kaupassa ehti jo ottaa käteensä croissantpaketin. Hirveä eukkonsa rääkäisi: Elä ota niitä, ne MURENOO! Nenä maassa mies laski pakkauksen kädestään.
Kun nyt kerran elämässä olisi saanut hyvää leipää.
Kumma että tuo on yleistä, pirtti hirmut. Jossain kohtaa he kumminkin antavat takaisin muijilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten haluttomuus osallistua lastensa elämään. 99% hoitovapaista pitää äiti. Missään muualla ei ole vastaavaa.
Ja eron tullessa suomalainen mies jää vaikka työttömäksi välttyäkseen elatusmaksuilta.
Missään muualla ei miehet ylpeile kuinka vähän maksavat omien lastensa elatusmaksua.Oma isäni jättäytyi työttömäksi avioeron jälkeen. Totesi vain että maksakoon yhteiskunta.
No yhteiskunta maksoi 10 vuotta täysin työkykyisen kahden lapsen isän elatusmaksut.Olen nainen ja mm. sairaanhoitaja. Järkytyin siitä että vaikka vastustin lasteni huostaanottoa niin elatusmaksut peritään vaikka ulosotossa. Myös lasteni isä oli töissä huostaanottoon asti. Elatusmaksut pitää poistaa ja jakaa huoltajuus molemmille yhtä paljon. Myös kulttuuriin sopimattomuus syynä meidän paluumuuttajien lasten lasu-ilmoituksiin ja lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle, tapahtuu vain Suomessa.
En tajunnut tästä mitään.
Hän on halunnut yhteishuoltajuutta. Miksi viljelet tuota: en tajunnut mitään?
Se että ei voi tervehtiä ihmisiä jotka ovat vain naapureita, työkavereita tai muuten vain tuttavia. Oikein ylpeillään sillä että "minä en mitään naapureita moikkaa kun ei kiinnosta heidän elämä muutenkaan*
Olen tavannut monta ulkomaalaista jotka ovat hämmästyneet tästä tavasta. Tässä mielessä en todellakaan ihmettele miksi suomalaisia pidetään ulkomailla vähän epäkohteliaina juntteina.
Suomessa on aggressiivisinta lasu. Vain Saksassa ja Sveitsissä lähes yhtä pahasti asiat. Kun tulimme Suomeen, vein lapseni neurologiseen tutkimuksiin. Sairaalassa tehtiin lasu, että olin tullut Suomeen ja kotona vähän leluja. Koulu teki lasun minkä mukaan en opeta lapsilleni suomea. Minusta tehtiin lasu koska en muka anna aamiaista. Huostaus HO:ssa tapahtui siten että lasu ei todista tai puhu järkeviä. Nyt lapset pahasti traumatisoituneita. Erikoisinta Suomessa on että harva nuori valmistuu ammattiin ja moni jää eläkkeelle. Oma tyttäreni 18-vuotiaana eläkkeelle ja veli sama kunhan on täysi-ikäinen. Kiitettävän oppilaita, mutta suomalainen ilmoantokulttuuri laitostuttaa lapsemme.
Vierailija kirjoitti:
Se että ei voi tervehtiä ihmisiä jotka ovat vain naapureita, työkavereita tai muuten vain tuttavia. Oikein ylpeillään sillä että "minä en mitään naapureita moikkaa kun ei kiinnosta heidän elämä muutenkaan*
Olen tavannut monta ulkomaalaista jotka ovat hämmästyneet tästä tavasta. Tässä mielessä en todellakaan ihmettele miksi suomalaisia pidetään ulkomailla vähän epäkohteliaina juntteina.
Kun kerroin ranskalaisille, ettemme tervehdi naapureita he sanoivat: “vous etes sauvages.” Olemme villieläimiä.
Alue: Aihe vapaa
Ai nähdään vai? Tuntemattomat miljoonakaupungeissa? Pariisin metrossa tajusin ensimmäisen kerran, että ihmiset voivat katsoa suoraan kohti, mutta eivät silti näe eikä noteeraa sinua millään tavalla. Ei tullut fiilistä, että mitä tuo tuijottaa. Taito sekin.