Olen niiiiiiiin vasynyt vauvan hoitoon, etta meinaan pyortya kavellessa. Puoleen vuoteen en ole nukkunut taysia younia. Mies kun tulee duunista niin haluaa levata ja tehda omia jut

Vierailija:

meidän 8-vuotiaskaan ei ole vielä kertaakaan ollut yökylässä.

eikö tosiaan aika harvinaista.

Eikö löydy mummolaa/kummipaikkaa tai jotain muuta sellaista paikkaa, missa lapsi voisi harjoitella olla yksin yötä, sillä siitä tulee josku ongelma, jos ei ole koskaan ollut vanhemmistaan irti.

ymmärrä miksi unikouluun suhtaudutaan niin negatiivisesti. Meillä esikoinen heräili ensimmäisen puoli vuotta tunnin välein eikä päivisinkään nukkunut sen pitempiä aikoja. Olin todella väsynyt! Neuvolasta sain unikoulu ohjeet ja se toimi vajaassa yössä. Poika itki n.2h, kävimme säännöllisesti tarkistamassa että kaikki oli kunnossa. Heräs yöllä 2 kertaa, ei itkenyt, ei annettu maitoa ja nukhati itekseen molemmilla kerroilla kymmenessä minuutissa. Sen jälkeen ei ole enää heräillyt :) Pian alkaa kuopuksen unikoulu, hänkin heräilee tunnin välein.



UniKOULU on minunkin mielestä " typerä" nimitys, mutta ennemmin pidän tätä koulua yhden yön kun menetän järkeni.

joka keksi ne jutut et mies nakkas yhtäkkiä sormuksen ja haukkui huoraksi ja sen et ukko katos työpäivän jälkeen ja halus vaan nukkua kun tuli kotiin ja haukkui horoperseeksi.

Oujee.

t. Ap

Ja tuosta pyörtymisen tunteesta; puhuit jossain viestissäsi myös siitä, että niskasi ovat kipeinä. Pyörtymisen tunne tulee siitä, olen kokenut vastaavaa vauva-aikoina, kun jouduin nukkumaan paljon kyljelläni ja kanniskelemaan vauvaa. Varaa aika hierojalle ja tee niska-hartia jumppaa sekä venyttele. Auttaa oikeasti.



Miehestä vielä; miehesi toimii nyt todella epäreilusti, mutta ehkä nyt ei ole sinun kannaltasi paras mahdollinen aika selvittää tilannetta. Kun elämässä on liikaa stressi pisteitä (vauva, mies, väsymys yms.) ei kannata alkaa hoitaa kaikkia samalla kertaa, joten kehottaisin sinua keskittymään oman olotilasi parantamiseen! Joskus voi joidenkin asioiden kohdalla antaa ajan kulua, tunne epäreiluudesta ja sen aiheuttama voimaton raivo eivät ainakaan auta sinua mihinkään suuntaan - miehen tulisi tehdä yhteistyötä.



Ihmettelen välillä, että palstalla enemmän lietsotaan toisen pahaa oloa kuin etsitään rakentavia ratkaisuja :(



Kolmen rankan vauva-ajan vuoksi tiedän mistä puhun! Tsemppiä sulle, ja muista rakastaa itseäsi.

Miehesihän on aivan käsittämätön vastuunpakoilija. Ja anoppia pitää vissiin kans vähän kouluttaa.



Mä en oikeasti ymmärrä, että mistä noita -50-luvun asenteen omaavia miehiä vielä tänä päivänä riittää! Tosin, jos äitinsä on tuollaiseksi kasvattanut niin minkäs teet...



*huoh*