Olen niiiiiiiin vasynyt vauvan hoitoon, etta meinaan pyortya kavellessa. Puoleen vuoteen en ole nukkunut taysia younia. Mies kun tulee duunista niin haluaa levata ja tehda omia jut

Mulla tilanne meni vauva-aikana niin pahaksi, etten enää saanut nukuttua, vaikka olin kuolemanväsynyt. Siihen auttoi sitten lievät unitabletit lapsi muutamaksi yöksi isin hoivattavaksi toiseen päähän taloa.



Joten tee äkkiä jotain tilanteellesi.

Odotin vähän että ois siinä tilanteessa tajunnut ja sanonut jotain että ei hemmetti, kyllä sä saat kotonakin nukkua, hän hoitaa vaikka edes yhden yön. Mutta ei. Vaan eipä se vihjailu auta, suoraanhan se pitäisi sanoa. Sen jälkeen mies alkoi pohtimaan ottaako kaljaa tänä- vai huomeniltana.

Vai onko miehesi niin masentunut, ettei enää jaksa välittää? Pitäisikö hänelle hakea apua? Ei tuo ole enää normaalia.

vai jääkö se isän kanssa kotiin?

sinähän sen joutuisit tekemään ja noin väsyneenä et varmasti jaksa. Muutenkaan en unikouluista perusta *punainen vaate*. Miehesi on se jota kouluttaa pitää.



Monet esikoisten isät eivät yksinkertaisesti ymmärrä, että vauvan kanssa kotona oleminen ei ole " vain olemista" . Voisiko se jonkun ehdottama turva/ensikoti olla oikea paikka teille? Saisit nukkua etkä joutuisi vauvasta eroon. Isän hoitoon lasta ei nyt ehkä kannata jättää että pääsisit nukkumaan, luulen että hän ei pärjäisi kun ei tiedä mitä häneltä tilanteessa vaaditaan.



Kun on unta pallossa, sitten keskustelut jnkun työntekijän kanssa porukalla tms. Jospa ukko sitten älyäisi ettei ihan tikusta ole kyse.



Tsemppiä!

pystyn edelleen niistä maksamaan osuuteni kuluista. Mieskin suhtautuu kuin olisin loinen. Viikonloppuisin käy harrastamassa, nyt tulevana viikonloppuna on taas menossa.



Kyllä mieskin tätä lasta halusi. En tiedä. En olisi arvannut että näin pieleen menee kaikki.



Itsellä on tosi heikko olo niin henkisesti kuin fyysisestikin.



Aion soittaa sairaalaan ja kysästä asiasta, vaikka jotenkin tuntee itsensä entistä luuserimmaksi kun ei itse selviä edes oman lapsensa hoidosta. Kynnys soittaa on siis korkea.



ap

Nyt soitat neuvolaan tai suoraan ensikotiin. Helsingin ensi-koti, ensikodintie 4, Vallilassa. Puh. 774 2460. Varmasti antavat apua. Kerro sitten kuulumisiasi! Soitto vaan ja saat apua! Voimia!

sun ei tartte huolehtia. Tuskin häntä ukkos edes kykenis hoitamaankaan.

jokaiseen vauvan valvottamiseen. Tietysti se voi auttaa mutta toiset lapset nukkuvat huonosti pitkään. Sanot ettet ole nukkunut täyttä yötä puoleen vuoteen.....minulla jo 3 ja puoli vuotta. Tosin lapsia 2.

Voimia, jaksat kyllä!

Silloin tällöin puolivuotiaskin tietysti heräilee, toiset useammin kuin toiset. Mutta ymmärsin, että herää hyvin usein joka yö? Onko varmasti terve? Meillä sama tilanne jatkui 2 vuotta, taustalla vaikeat ruoka-allergiat.



Voimia. Tiedän hyvin miltä tuntuu. Kävin hyvin lähellä hulluksi tuloa, vaikka oli mies täysillä mukana. 2 vuotta ja unta 30min-5h/ eikä mitään tukiverkostoja.



Voin vaan kuvitela, minkälaista on selvitä yksin. Hae apua ennenkuin palat loppuun. Mutta vauvan terveydentila kannattaa ensin tarkistuttaa jos nukkuu hyvin huonosti eikä välissä ole ollut yhtän parempia aikoja.

en osaa auttaa, mutta itse sitten totuin siihen valvomiseen pian puolen vuoden jälkeen. Lapsi alkoi nukkua ensimmäistä kertoja 3 h putkeen vuotiaana. Nyt on sitten ongelma se, etten itse osaa enää nukkua ja otan toisinaan unilääkkeen, jotta pystyn nukkumaan 6h putkeen.

Muista, ettei tilanne ole ikuinen, saattaa piankin jo helpottaa. Miehesi on muuten aika rontti.

Hotelliin menoa en suosittele koska sitten huolehtisit lapsesta koko ajan. Onhan tuo tullut jo selväksi että ukosta ei lapsen hoitamiseen ole. Kyllä se olisi jo kuukausia sitten tehnyt asialle jotakin jos siitä olis vastuuta kantamaan. Jos kaljailtaa vaan miettii niin huh, huh.

Kerron kokemuksesta et liian pitkään jatkunut valvominen voi sairastuttaa ihmisen vakavasti. Ja miehesi ei kyllä kuulosta kovinkaan vastuulliselta perheenisältä. Ei KUKAAN ihminen jaksa valvoa koko ajan.

sairaalaan nukkumaan tai sitten annat minun nukkua koko sunnuntai-päivän. Siis niin pitkään kun sattuu nukuttamaan. Etkä käy makuuhuonessa yhtään. Olet vauvan kanssa niin kuin minua ei oliskaan. Ukko suostui. Tämä on nyt testi, katotaan miten käy. Jos ei onnistu niin sitten se sairaala.



Ukolle kaikki on aina " ihan sama" . Aiemminhan kommentoi sairaalaan menoa että " ihan niin kuin näet parhaaksi" .



En kai sitten ole tarpeeksi väsynyt kuitenkaan kun vaan lykkään sitä neuvolaan soittoa. Tänä aamuna sain itseasiassa nukuttua vähän enemmän kun vauva nukkui vieressäni pidemmät unet. Silti kaipaisin sitä että saisi nukuttua ihan itsekseen joskus kunnolla. Jos vauva on vieressä se ei kuitenkaan ole ihan sitä syvintä unta kun takaraivossa raksuttaa että pitää muistaa varoa vauvelia.



Joku mainitsi pyörrytyksen tunteen ja niskasäryn yhteyden. Varmaan pitääkin paikkansa. Mulla on niskat tosi kipeät. Ukko ei suostu hieromaan, ei vaikka olen sanonut että voidaan sen jälkeen yrittää seksiä.. Koetan aina välillä venytellä näitä lihaksia mutta hieroja se varmaan parasta ois tässä vaiheessa.



Oli muuten lohduttavaa kuulla että muutkin ovat olleet samanlaisessa tilanteessä miestensä kanssa, vaikkei tällasta tietysti kellekään toivo. Ehkä minäkin selviän jos tekin ootte selvinneet.

Soita ihmeessä sinne ensikotiin tai sairaalaan ennen kuin tilanne tuosta vielä pahenee. Kohta et pysty itsekään hoitamaan vauvaasi ollenkaan ja mitä sitten käy?

Vaikuttaa siltä, että saat hoitaa yhteisen lapsenne lisäksi myös miehesi. Voi itku.

kirjoitusten perusteella on tullut selväksi että ei siitä ukosta ole hoitamaan ketään kun ei älyä tilannetta ollenkaan.

En ap tarkoita, että olisit, vaan tarkoitan, että toivoisin, ettei kenelläkään ole tuollaista.



Miehesi ei kuulosta ihan normaalilta tapaukselta kuvauksesi perusteella. Hänkin taitaa olla aika pihalla kaikesta.



Jos et ole jo mennyt, niin mene heti sinne turvakotiin. Naista ei ole luotu hoitamaan ihmisvauvaa täysin yksin, vaikka moni siihen joten kuten pystyykin (*hatun nosto*). Ihminen on " laumaeläin" ja tarvitsee tuossa vaiheessa apua isovanhemmilta, sisaruksilta, ystäviltä ja nykymaailmassa ennen kaikkea siltä aviopuolistolta.



Miehet ei ehkä ennen niin vauvanhoitoon osallistuneet, mutta silloin naisilla oli paljon vahvemmat tukiverkot kuin nykyään.

Meillä oli aivan samanlaista esikoisen kanssa, kun itkin että väsyttää ja olisi pakko päästä nukkumaan, mies totesi tietokonepelin äärestä " sehän menee parin tunnin päästä unille, mee säkin silloin" ... Jostain syystä ei millään tajunnut kuinka väsynyt ja rikki olin, ennenkuin kerran kauppareissulla mies heitti mielestään hyvän tölväisyn ja aloin itkemään keskellä kauppakeskusta.



Sen jälkeen mies alkoi pikku hiljaa ottamaan osaa ja kasvamaan isäksi. Nykyään meillä on kolme lasta ja mies on mahtavasti mukana menossa, ei voisi uskoa, millainen törppö hän oli esikoisen vauva-aikana!



Tsemppihali ap:lle! Koeta päästä vaikka sinne ensi-ja turvakotiin lepäämään pahimmat univelat pois. Kun vähän tokenet, kannattaa välillä vaan ottaa omaa aikaa ja lähteä pariksi tunniksi pois kotoa, jättää vauva siksi aikaa miehelle. Joutuu sitten pakostakin tutustumaan lapseensa, kun ei voi sitä sinulle lykätä.

Lapsi tosin jo nyt 3-vuotias, mutta yhtä monta vuotta meillä on valvottu. Minä hoidin yöt hoitovapaalla ja kas kummaa minä hoidan nyt kun olen palannut työelämään (3-vuorotyö). Jos joskus yritän sanoa miehelle, että voisitko mennä, hän siihen, että " suahan se huutaa" . Miksiköhän? Nyt jakselen jo paremmin, harmittelen tosin sitä, että en tajunnut/halunnut hakea apua. Kamala pirttihirmu minusta on tullut.