Jäin lapsettomaksi koska en löytänyt miestä

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tekosyyltä. Sun ikäisistä miehistä 44% eli melkein puolet on lapsettomia.

Aivan. Potentiaaliset tyypit eivät halua lapsia ja toinen puoli on sellaista jämämatskua, joka taas ei ole kellekään muillekaan kelvannut.

Olet vasta 35. Ehdit vielä. Mutta pitää kiirehtiä. Nyt tinder tulille ja uusille treffeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen panos lapsen saamiseksi on muutama minuutti. Tähän löytyy miehiä vaikkapa baarista. Kannattaa ottaa valokuva Miehen henkilökortista tai ajokortista, jotta osaat hakea elarit oikeasta osoitteesta.

Kuulostaa reilulta meiningiltä.

Luulisi, että jokainen aikuinen tietää ja ymmärtää, että jokaisesta panosta voi olla seurauksena lapsi. Omassa käytöksessä kannattaa tämä ottaa huomioon. Mitäs läksit.

En tiedä kuinka yleisiä pinnallisia kriteerejä omaavat naiset ovat mutta en ainakaan itse laske kovin paljon painoarvoa johonkin pituuteen tai hoikkuuteen tai siihen onko tukka päässä vai ei. Tietysti myönnän että en välttämättä viehäty paljon itseäni lyhyemmistä miehistä, tosin harvassa ovat alle 160 senttiset miehet. Mahaa saa olla, ei haittaa, kunhan elämäntavat suunnilleen kunnossa eli kaljaa ei ole pakko kiskoa joka ilta. Tärkeintä on että on mukava, huumorintaju ja tietynlaiset kemiat kohtaa, sekä pystyy elättämään itsensä ja laskennallisesti puolet niistä mahdollisista lapsista. Olen juu siinä mielessä kranttu että kohtuullisilla tuloilla olevana ja koulutettuna ihmisenä en elämäntapatyötöntä ihmistä ottaisi puolisoksi.

N35

Vierailija kirjoitti:

Olet vasta 35. Ehdit vielä. Mutta pitää kiirehtiä. Nyt tinder tulille ja uusille treffeille.

Tinder on täynnä seksin vonkaajia ja autisteja. Kannattaa kokeilla ennemmin muita kanavia kuten happypsncake.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kuinka yleisiä pinnallisia kriteerejä omaavat naiset ovat mutta en ainakaan itse laske kovin paljon painoarvoa johonkin pituuteen tai hoikkuuteen tai siihen onko tukka päässä vai ei. Tietysti myönnän että en välttämättä viehäty paljon itseäni lyhyemmistä miehistä, tosin harvassa ovat alle 160 senttiset miehet. Mahaa saa olla, ei haittaa, kunhan elämäntavat suunnilleen kunnossa eli kaljaa ei ole pakko kiskoa joka ilta. Tärkeintä on että on mukava, huumorintaju ja tietynlaiset kemiat kohtaa, sekä pystyy elättämään itsensä ja laskennallisesti puolet niistä mahdollisista lapsista. Olen juu siinä mielessä kranttu että kohtuullisilla tuloilla olevana ja koulutettuna ihmisenä en elämäntapatyötöntä ihmistä ottaisi puolisoksi.

N35

Kannattaisi olla hieman tarkempi, mikäli on tarkoitus sen löydetyn tyypin kanssa siirtää geenejään eteenpäin.

Teeeppäs ap kuule niitä aloitteita aina kun liikuskelet ihmisten ilmoilla. Se on nykyään naisten homma tehdä ensikontakti. Ei tässä miehenä enää viitsi riskeerata yhtään taannoisten metookohujen valossa. Sitä paitsi meiltä tuppisuumiehiltä on korona aika vienyt viimeisetkin sosiaalisuuden rippeet joten älä jää toimettomaksi jos kohtaamasi mies lähtee vauhkona pakoon vaan juokse kiinni ja selitä asia rauhallisesti ja ehdottomasti hymyillen sille luolamiehelle. Kyllä se siitä sitten!!!

Tapaamisiin

yks mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kuinka yleisiä pinnallisia kriteerejä omaavat naiset ovat mutta en ainakaan itse laske kovin paljon painoarvoa johonkin pituuteen tai hoikkuuteen tai siihen onko tukka päässä vai ei. Tietysti myönnän että en välttämättä viehäty paljon itseäni lyhyemmistä miehistä, tosin harvassa ovat alle 160 senttiset miehet. Mahaa saa olla, ei haittaa, kunhan elämäntavat suunnilleen kunnossa eli kaljaa ei ole pakko kiskoa joka ilta. Tärkeintä on että on mukava, huumorintaju ja tietynlaiset kemiat kohtaa, sekä pystyy elättämään itsensä ja laskennallisesti puolet niistä mahdollisista lapsista. Olen juu siinä mielessä kranttu että kohtuullisilla tuloilla olevana ja koulutettuna ihmisenä en elämäntapatyötöntä ihmistä ottaisi puolisoksi.

N35

Kannattaisi olla hieman tarkempi, mikäli on tarkoitus sen löydetyn tyypin kanssa siirtää geenejään eteenpäin.

Kyllä tässä maailmassa on tilaa erilaisille ihmisille. Jos täällä siis on tilaa kellekään. En usko rodun jalostukseen.

Sulla on vielä aikaa. Toista se on tädilläni.. Kuulemma vuodet vain vieri eikä ketään sopivaa osunut kohdalle. Syynä saattoi olla syrjäinen asuinpaikka sekä mummin omaishoitajana toiminen. Mieletön persoona, mutta aika tuli vastaan. Kaikille ei vaan löydy tässä elämässä sitä oikeaa jonka kanssa voisi perustaa perheen.

Sanon samaa kuin muutkin, harkitse hoitoja tai laajenna hakua ulkomaille Suomi on kumminkin vähän turhan pieni maa.

Vierailija kirjoitti:

Teeeppäs ap kuule niitä aloitteita aina kun liikuskelet ihmisten ilmoilla. Se on nykyään naisten homma tehdä ensikontakti. Ei tässä miehenä enää viitsi riskeerata yhtään taannoisten metookohujen valossa. Sitä paitsi meiltä tuppisuumiehiltä on korona aika vienyt viimeisetkin sosiaalisuuden rippeet joten älä jää toimettomaksi jos kohtaamasi mies lähtee vauhkona pakoon vaan juokse kiinni ja selitä asia rauhallisesti ja ehdottomasti hymyillen sille luolamiehelle. Kyllä se siitä sitten!!!

Tapaamisiin

yks mies

Kuulostat vihamieliseltä.

Tiedoksi, tein nykyiselle aloitteen ja kiitoksena toi mulle kukkia. Muutenkin ihan helmi tyyppi

Minä hankin samassa iässä lapsen yksin. Elämäni paras päätös. :)

Miestä ehtii etsiä loppuikänsä, lapsen hankinta on tietyssä kohtaa nyt tai ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Meidät yksinäiset lapsettomat unohdetaan todella usein, kun puhutaan vain lapsettomista pariskunnista. Heillä on kuitenkin puoliso, jonka kanssa käsitellä surua yhdessä. Sinkulla on tuplasuru (parittomuus ja lapsettomuus).

Lisäisin vielä tähän sen, että lapsettomuus yksinäisenä on vielä sitäkin pahempi asia käsiteltäväksi kun tiedän, että minulla ei ole mitään fysiologista estettä saada lapsi.. mutta puolisoa ei löydy...

Minäkin jäin ilman lapsia ja edelleen ilman miestä. Uskon, että moni pitää hyvänä tyyppinä, mutta ei vaan tullut sopivaa vastaan enää aikuisena. Varmaan sitten olen ruma, läski ja ärsyttävä. Itselläni ei ole ollut muita kriteerejä miehelle kuin että meidän tulee sopia yhteen ja tykätä toisistamme.

Ilman sukua ja tukiverkkoja en edes harkinnut lasta yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Meidät yksinäiset lapsettomat unohdetaan todella usein, kun puhutaan vain lapsettomista pariskunnista. Heillä on kuitenkin puoliso, jonka kanssa käsitellä surua yhdessä. Sinkulla on tuplasuru (parittomuus ja lapsettomuus).

Lisäisin vielä tähän sen, että lapsettomuus yksinäisenä on vielä sitäkin pahempi asia käsiteltäväksi kun tiedän, että minulla ei ole mitään fysiologista estettä saada lapsi.. mutta puolisoa ei löydy...

Mistä sinä sen tiedät? Voihan olla että mikäli sinulla olisi kumppani geeniyhdistelmänne ei tuottaisi elinkelpoisia alkioita syystä tai toisesta.

Minä jäin myös. Nyt ikää jo 46 ja esivaihdevuosioireet kovina päällä joten lapsettomuus on varma. 

Mulle kävi niin että nuorena kun kävin baareissa löytyi kyllä parisuhteita. En itse asiassa niitä edes hakenut vaan yhden illan seikkailuja, mutta ne tuppasivat päätymään siihen että mies ihastui ja alkoikin suhde. Mutta eihän nämä baarimiehet lopulta mitään avioliitto- ja isämateriaalila olleet joten ne suhteet oli yleensä lyhyitä, muutamasta kuukaudesta vuoteen.

Sitten 30 ikävuodeen jälkeen ei enää baarit kiinnostaneet. Olen introvertti luonne joka en kauheasti käy kuin ruokakaupassa ja töissä, joten eipä niitä miehiä mistään löytynyt. Joskus yritin netin deittipalstoja (Tinderiä ei vielä ollut) mutta aina kävi niin että mies ihastui, mutta minusta tuntui että ei ole mitään ns. kemiaa eikä seksuaalista vetovoimaa, joten lopetin deittailun koska en halunnut loukata lisää miehiä sillä että joudun sanomaan ei kiitos ihan mukavalle miehelle taas. Tajusin että tunnen sellaista vetoa äärimmäisen harvaan, elämäni aikana olin ehkä kolmeen tuntenut. 

Ennen 40 v harkitsin lapsen hankkimista yksin, mutta koska siskollani on vaikeahoitoinen erityislapsi, päädyin siihen että en jaksaisi yksin jos minulle syntyisi samanlainen tai ehkä jopa vielä vaikeampi kehitysvammainen tms. lapsi. Hyväksyin sitten vaan lapsettomuuden. Miehettömyys - sen olen hyväksynyt vasta ihan viime vuosina, ennen vielä haaveilin vähän että jos vanhuudenpäiviksi löytyis kumppanni, vaikkei lapsia tulekaan enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene hedelmöityshoitoihin tai pane töpinäksi miehen etsimisessä. Etsi tarvittaessa ulkomailta (paljon helpompaa).

Mutta haluaisinko kokea sen kaiken yksin? Kun haluaisin nimen omaan perheen, eli miehen ja lapsen. En vain jompaa kumpaa. 

Toki olen miettinyt myös ulkomaista miestä, vakavastikin. En vaan tiedä missä edes törmäisin. Etäsuhteisiin en usko. 

Mitä jos vielä jaksaisit etsiä?

Ilmoittaisit seuranhaussa avoimesti etsiväsi parisuhdetta tositarkoituksella, haluavasi miehen ja perheen.

Uskon edelleen, että pitkäaikaista parisuhdetta ja perhettä toivovia, seuraa etsiviä miehiä Suomessa on vähintään kymmeniä tuhansia. Uskon vakaasti, että tästä joukosta löytyisi sinullekin sopiva mies.

Voisitko itse olla aktiivinen? Avata keskusteluja miesten kanssa joko netissä tai irl?

Tiedän, että joillekin on vaikeaa; jotkut eivät koko elämänsä aikana löydä sellaista ihmistä, joka sytyttäisi sen juuri oikean "kipinän" heti ensitapaamisella. Jotkut joutuvat tapaamaan jopa satoja ihmisiä löytääkseen sellaisen leimahduksen.

Mutta jos asia on sinulle tärkeä, kannattaa miettiä, voisitko lähteä mukavuusalueesi ulkopuolelle ja ryhtyä itse hiukan avoimemmin ja aktiivisemmin tutustumaan miehiin?

Mulle on nyt kahdessa pitkässä (noin viiden vuoden suhteessa käynyt niin), että mies kyllä antaa ymmärtää olevansa kiinnostunut perheen perustamisesta, mutta kun se "joskus tulevaisuudessa" alkaakin lähestyä niin sitten tuleekin olo, että pitääkin vielä olla sinkku ja tämä ei ehkä ollutkaan se juttu. 

Kyllä mulle on vähän katkera fiilis tullut siitä, kun tuntuu että äärimmäisen vaikea on löytää miestä, joka tosissaan haluaisi sitoutua. 

t. kolmikymppinen

Olen itse mies, joka pitkään tuskaili tämän kanssa. Löysin kyllä kiinnostavia naisia, mutta lopulta oli syitä jos toisia, etteivät halunneet lapsia. Pisin suhteeni pimitti sitä asiaa – ja lätkäisi asian pöytään, kun täytin 30. “En muuten halua niitä lapsia”. Hän oli ajatellut, että kun täytän 30, en viitsi lopettaa hyvää suhdetta asian vuoksi. No viitsin. Ja vaikka olisin ihminen, joka luopuu tästä haaveesta hyvän suhteen vuoksi, niin tuollainen “annan ymmärtää, mutta kusetan vain” -valhe ei erityisemmin lisää sitä mahdollisuutta. Hyvää syntymäpäivää, jne.

Sen jälkeen treffailin huonolla menestyksellä pari vuotta. Huomasi, ettei se vapaa naismateriaalikaan ihan parasta enää ollut. Erilaiset elämäntapa- ja mielenterveysongelmat nostivat päätään. Sohvaperunoita, raivottaria ja pelastajaa etsiviä olisi löytynyt.

Lopulta laitoin selkeästi Tinder-profiiliin, että etsin vakavaa suhdetta ja tulevaisuuden haaveisiini kuuluu perhe ja suhde, jossa molemmat käy töissä, että rahaa on turvallisesti ja on varaa puuhata ja matkustella ja kokea kaikkea hauskaa ja liikkua yhdessä.

Parit ehkä vähenivät, mutta laatu parani. Mitä nyt muutama “unelmatyöni on kotiäiti” -tyyppi löytyi :D Nykyään minulla on kiva parisuhde, hyvää seksiä ja kivaa tekemistä ja tulevaisuuden unelmatkin on yhteisiä. Täytän tänä syksynä 34, joten 3,5 vuotta jouduin treffailemaan.

Tuossa vaiheessa ei auta kuin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Jos nimenomaan haluat miehen ja sitä kautta lapsen ja perheen, niin kaikki tarmo siihen. Toisaalta, jos oman lapsen saaminen on kaikista tärkeintä, lähde tavoittelemaan sitä yksin. Se ei edelleenkään estä sitä, että löytäisit miehen, mutta se taas, jos ensin yrität löytää miehen, voi johtaa ettet biologista lasta ehdi enää saamaan.

Mieti kumpaa kadut kymmenen vuoden päästä ja toivottavasti löydät vastauksen.

Yksinäinen nainenhan voi saada lapsen, tarvitaan vain spermanluovuttaja. Omia lapsia haluava mies ei mitenkään.