Miksi lapsettomuudesta kärsiviä hävettää? Miksi eivät harmittele ihan normaalisti, ettei lasta vain kuulu?

Kysymys on siitäkin kiusallinen, että harva osaa suhtautua rehelliseen vastaukseen. Vai miten utelija suhtautuisi rehellisen vastaukseen, että sain toissapäivänä keskenmenon, syöpä vei mahdollisuuteni saada lapsia, ainoa lapseni on kuollut tai lapseni on huostaanotettu. Kukaan ei osaa reagoida tuohon muuta kuin vaivaannuttavalla hiljaisuudella tai mumisemalla "ai....".

Vierailija kirjoitti:

Joo ja sitten jos harmittelee ettei lasta kuulu niin alkaa se neuvojen tuputus.

Yritätte väärään aikaan tai stressaatte niin siksi vauvaa ei kuulu jne.

Kirves sängyn alle ja tulee poikia.