Lue keskustelun säännöt.
Abortti pelottaa
09.05.2021 |
Kirjoitin tänne jo aiemmin abortista ja adoptiosta. Olen siis 18-vuotias tyttö ja olen raskaana, koska ehkäisy petti.
Lapsen isä ei missään nimessä halua että raskaus jatkuu ja lähipiirini toivoo myös aborttia.
Olen itse yrittänyt esittää kovaa ja ehdottomasti kompannut että tietysti teen abortin eikä muita vaihtoehtoja ole, mutta sisimmässäni tunnen surua ja kipua koko asiasta.
Olen aina halunnut lapsia, mutta nyt olen huonossa elämäntilanteessa eikä minulla ole tukiverkostoa, vaan jäisin täysin yksin. Minulla on PCOS ja endometrioosi, jotka vaikeuttavat varmasti raskautumista myöhemmin. Siksi pohdin, minkälaisen riskin olen tässä ottamassa ja mikä olisi järkevin tapa toimia.
Seuraan monia PCOS-pariskuntia somessa ja lähes kaikilla vaikeuksia luomuraskaudessa nuoresta iästä huolimatta, se mietityttää.
Olisi kuitenkin taloudellinen ja sosiaalinen itsem'rha pitää lapsi.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin, lasten isä on täysin p*rsaukinen opiskelija jolla ei ole pienintäkään aikomusta osallistua lapsen elämään jos sen pidän, ja tämä on minulle ok. Minusta tuntuu, että varastan tässä mieheltä, jos pidän lapsen.
Sekin tuntuu käsittämättömän pahalta ja väärältä. Mies ei halua lasta ollenkaan ja sanoi heti että toivoo aborttia. Tuen miestä päätöksessä enkä todellakaan halua pilata hänen elämäänsä.
Ap
Et pilaa kenenkään elämää sillä, että hänkin kantaa vastuunsa. Päinvastoin. Ja saattaahan hänen mielensä muuttua, jolloin voitte miettiä haluaisiko hän sitten myöhemmin lapseensa yhteyttä pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin, lasten isä on täysin p*rsaukinen opiskelija jolla ei ole pienintäkään aikomusta osallistua lapsen elämään jos sen pidän, ja tämä on minulle ok. Minusta tuntuu, että varastan tässä mieheltä, jos pidän lapsen.
Sekin tuntuu käsittämättömän pahalta ja väärältä. Mies ei halua lasta ollenkaan ja sanoi heti että toivoo aborttia. Tuen miestä päätöksessä enkä todellakaan halua pilata hänen elämäänsä.
Ap
Pärjäät kyllä, jos lapsen päätät pitää. Mitä koet varastavasu mieheltä? Olette molemmat asiasta vastuussa, et vain sinä.
Jos sinulle mies on tärkeämpi, teet abortin.
Jos oma ylpeys, teet abortin.
Jos taloudellinen vakaus, teet abortin.
Jos uskottavuus, teet abortin.
Jos omat mielihalut ja tunteet, pidät pennun ja olet kunnon teiniweetee.
Ajattelen, että jos lapsi on jo saanut alkuunsa, ei ole lainkaan pummia ottaa häntä vastaan! Yhteiskunta tukee taloudellisesti kaikkia lapsiperheitä. Hyvällä mielellä voit ottaa yhteiskunnan tarjoamat tuet sinun ja lapsesi turvaksi. Sinulla on myöhemmin aikaa hankkia ammatti ja alkaa veronmaksajaksi.
Eri asia mielestäni on se, että hankkii lapsia jotta voi maksimoida yhteiskunnan tuet. Jos raskaus oli vahinko, sun ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, että pidät lapsesi. Voi olla, että raskaampi suru on kantaa sielussasi surua, ettet pitänyt lasta...
Koen varastavani rahaa, geenejä ja elämän sekä vapauden mieheltä, jos pidän tämän.
Sekin tuntuu pahemmalta kuin abortti, samoin se, jos välit mieheen katkeaisi tämän takia kokonaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et pilaa kenenkään elämää, päinvastoin annat mahdollisuuden ottaa vastuu. Ja saattaahan hänen mielensä muuttua ja hän onkin joskus osa lapsen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Koen varastavani rahaa, geenejä ja elämän sekä vapauden mieheltä, jos pidän tämän.
Sekin tuntuu pahemmalta kuin abortti, samoin se, jos välit mieheen katkeaisi tämän takia kokonaan.
Ap
Toivottavasti miehesi ottaa sinun halut ja hyvinvoinnin yhtä hyvin huomioon, kuin sinä hänen. Muuten voi katkeruutta syntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koen varastavani rahaa, geenejä ja elämän sekä vapauden mieheltä, jos pidän tämän.
Sekin tuntuu pahemmalta kuin abortti, samoin se, jos välit mieheen katkeaisi tämän takia kokonaan.
Ap
Geeninsä hän itse ”antoi”, rahat ovat lapselle eikä hänen elämänsä ole menossa pilalle millään tapaa. Ihan perus reaktio mieheltä (ihan niinkuin sinun ajatulsesi ja pohdintasi sinultakin) ensin miettiä ”helppoa” ratkaisua, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta kun tulisi järkiinsä. Ja jos mies lähtee litomaan tämä vuoksi, olisi se lähtenyt lopulta muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on noin vahvoja tunteita ja epäilyksiä asiaa vastaan. Mieti vielä. Kysy vaikka terveysasemalta, jos voisit saada keskusteluapua asiaan? 18-vuotiaana yhärinäkin saisit varmasti monenlaista käytännön tukea raskauteen, synnytykseen ja lapsiarkeen. Ensi- ja turvakotiliitosta voit varmaan saada doulan ja jonkinlaista äitiyden alkumatkan tukea. Kannattaa katsella niiden sivuja. Miehen ja sun perheen mielipiteillä ei ole väliä. Se on sun lapsi. Voit ihan hyvin kasvattaa sen itse. Siihen hommaan ei miestä tarvii. Eli jos mies ei halua olla mukana, niin ei tarvitse.
En halua painostaa sun päätöksentekoon. Vaikutat vain hyvin surulliselta ja epäröivältä. Tommonen voi jäädä kaihertamaan mielen päälle pitkään, etenkin jos käykin niin ettei voikaan myöhemmin enää raskautua. Pyydä keskusteluapua päätökseen. Ammattilaisilla on antaa lisää järjestöjen ja auttavien tahojen linkkejä.
Mä itse olen viimeisellä kolmanneksella raskaana ja ihan yksin. Jätin miehen, koska hän oli väkivaltainen. Mulla on ystäviä, mutta mitään konkreettista vauvanhoitoapua ei oikeastaan. Olen lähipiirini ensimmäinen lisääntyvä. Omista vanhemmistakaan ei ole tukea. Mutta mä uskon, että selviän. Haluan tän lapsen todella vahvasti. Paljon uutta ja pelottavaahan siinä on. Elämä muuttuu paljon. Mutta se on muutos, jonka haluan. Onneksi asutaan hyvinvointivaltiossa. Saan tukia sen verran, että pärjätään vauva-aika mainiosti. Itse olen jo 25-vuotias. Mutta kyllä 18-vuotiaskin siihen kykenee. Ja tutkinnon ehtii suorittaa myöhemminkin. Mieti kuitenkin mitä juuri sinä haluat.
Abortti on syntiä. Abortti on murhaamista. Joudut helvettiin, jos teet abortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä yksin pärjää kun asuu Suomessa. Täällä saa tukea ja apua.
Katso myös ituprojekti.net -sivut.
-33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapsen tulla ja anna mielummin adoptioon kun teet abortin mutta uskon että susta pidetään huolta jos ei läheiset niin sossut pitää huolta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen siitä edellisestä aloituksesta jo huomasi (ja siihenkin asiasta kommentoin), että haluat lapsen pitää. Ja silloin et kuuntele muita vaan pidät lapsesi. Jos olet varma, että et työllisty kunnon ammattiin, ei se ”oikea aika” lapselle ole ihan heti tulossakaan. Ja sinun sairauksillasi sitä lasta ei välttämättä saa sitten, kun kokee ajan oikeaksi. Ja isän ei tarvitse olla mukana lapsen elämässä, jos ei halua, mutta taloudellisesta vastuustaan toivottavasti silti ottaa kopin. Kun avoimesti kerrot jo raskauden aikana neuvolassa huolesi, saat apua ja tukea. Neuvolan kautta löydät myös verkostoa, erilaisten perhekerhojen ja vertaistuen kautta saatat saada jopa uusia ystäviä. Onnea vielä kerran ja usko itseesi. Hyvin se menee!
Minä olin uusi paikkakunnalla, jossa vauvaa odotin ja neuvola suositteli minulle perheryhmää juurikin tutustuakseni samassa elämäntilanteessa oleviin perheisiin. Sieltä sain paitsi neuvoja arkeen ja mukavaa tekemistä, elinikäisen ystävän. Todellakin apua ja tukea saa. Myös perhekerhot ovat tosi kivoja, itse kävin seurakunnan kerhossa vaikka en kirkkoon kuulukaan. Siellä oli mukavaa seuraa ja lapsille puuhaa. Iso tsemppihalaus ap, kyllä sä pystyt tähän!
Ite sain ekan ku olis just täyttänyt 19 v. Ei töitä, ei mitään . Pärjäsin. Nyt hän on jo 26v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin täysin yksin tämän lapsen kanssa.
Lapsen isä sanoi ettei ole kiinnostunut ja toivoo aborttia, kuten muukin lähipiirini.
Tuloni muodostuvat asumistuesta ja opintotuesta, viikkobudjettini ruokaan on 5e ja loput menee puhelinlaskuun. Elän täysin kädestä suuhun.
Tämä on välttämätön paha tässä tilanteessa, lapsi ei ole välttämätön, joten mielelläni en sellaista ottaisi muiden rahoilla kasvatettavaksi, se sotii omia arvojani vastaan aborttiakin enemmän.
ApLapsen isä on taloudellisessa vastuussa lapsestaan. Sen lisäksi saat lapsilisät, hoitotuen ja nuo nyt olevat tuet. Pärjäät kyllä. Kotiäiti ei ole sosiaalipummi, kaikki saa nuo em. tuet vaikka olisi hyväpalkkaisessa työssäkin. Jokainen kasvattaa lapsensa itse, yhteiskunta antaa siihen vain pienen rahallisen tuen, joten sitä älä ainakaan mieti.
Tuo on vain pelkkää sanahelinää. Ei kukaan voi pakottaa isää ottamaan taloudellista vastuuta lapsestaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin, lasten isä on täysin p*rsaukinen opiskelija jolla ei ole pienintäkään aikomusta osallistua lapsen elämään jos sen pidän, ja tämä on minulle ok. Minusta tuntuu, että varastan tässä mieheltä, jos pidän lapsen.
Sekin tuntuu käsittämättömän pahalta ja väärältä. Mies ei halua lasta ollenkaan ja sanoi heti että toivoo aborttia. Tuen miestä päätöksessä enkä todellakaan halua pilata hänen elämäänsä.
Ap
Luin tähänastiset kommenttisi ja sanon sinulle sen, mitä toivon että joku olisi sanonut minulle 20 vuotta sitten: Sinun tarpeesi ja toiveesi ovat ihan yhtä tärkeitä kuin kaikkien muidenkin. Sinä et ole rasite, jonka tehtävä on varmistaa, että kukaan muu ei joudu tekemään vuoksesi mitään. Sinä olet arvokas ja tarpeesi ovat tärkeitä. Sinä olet tärkeä. Vastaat vain omista valinnoistasi, et muiden. Lapsesi isä valitsi itse harrastaa seksiä kanssasi, et sinä. Sinä otit pillerisi, eikä tämä seuraus ole yhtään enempää sinun vastuullasi kuin hänenkään. Paitsi että sinä joudut tekemään päätöksen abortista.
Jos haluat lapsia, ja tämä on kenties ainoa mahdollisuutesi saada niitä, on hyvä pohtia nyt, miltä abortin tekeminen saattaa näyttäytyä nelikymppisen lapsettoman itsesi silmin. Ja unohtaa kaikkien muitten hörinät. Meillä on vain yksi elämä, ja sinun tehtäväsi on varmistaa että myös sinä saat tehdä siitä omannäköisesi.
Valitettavasti lähipiirisi suhtautuminen on sellaista, etten välttämättä kuuntelisi heidän mielipiteitään ensimmäisenä. Jos saat lapsen, olen varma että ehdit vielä opiskelemaan ja tekemään töitä ihan riittämiin ollaksesi yhteiskunnan nettomaksaja. Huomaa että sinut on kasvatettu arvostamaan työtä ja pärjäämistä. Toivottavasti myös itseäsi.
Jos päätät tehdä abortin, niin tee se ainoastaan, jos oikeasti haluat sitä. Ei pelosta tai painostuksesta, koska elämä kyllä kantaa, kun siihen uskoo.
Voimia, paljon.
Kuten sanoin, lasten isä on täysin p*rsaukinen opiskelija jolla ei ole pienintäkään aikomusta osallistua lapsen elämään jos sen pidän, ja tämä on minulle ok. Minusta tuntuu, että varastan tässä mieheltä, jos pidän lapsen.
Sekin tuntuu käsittämättömän pahalta ja väärältä. Mies ei halua lasta ollenkaan ja sanoi heti että toivoo aborttia. Tuen miestä päätöksessä enkä todellakaan halua pilata hänen elämäänsä.
Ap