Voiko ihminen olla älykäs, jos ei tajua matematiikkaa?

En tiedä vastausta apn kysymykseen. Voin vain antaa mietittävää muille. Olin koulussa hyvä matematiikassa. Todella hyvä. Ala-asteella pelkkiä kymppejä. Mutta olin kokeissa hidas. Vasta nyt vuosikymmeniä myöhemmin tajusin, etten ollut matemaattisesti lahjakas. En huonokaan. Loin päässäni omat tapani ratkaista matemaattisia ongelmia, jotka oikeasti lahjakkaat näkivät paljon helpommin, ja nopeammin. Tämä sama on jatkunut muissakin ongelmissa elämän varrella. En ollutkaan hyvä matematiikassa, vaan ongelman ratkaisussa. Kun en osaa jotain, koitan käyttää niitä muita ajattelun osa-alueita, ratkaistakseni asian.

Olenko älykäs? Vai tyhmä? En osaa sanoa, mutta ihan hyvin pärjäilen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä matematiikkaa osaamaton ei ole älykäs, ja itse sanon tämän dyskalkuliasta kärsivänä. Onhan se ihan totta että olen tyhmä, kun en osaa laskea mitään perus prosenttilaskujakaan. Tämän takia esim. ammatinvalinta varmaan, hyväpalkkaiseen työhön on ollut mahdotonta. Siispä kouluttauduin media-alalle, se oli ainoa missä ei edes perusmatikkaa ei tarvita, tosin ei työllistä. 

Kielissä olen ollut aina hyvä (puhun täydellisesti 5 eri kieltä suomen lisäksi), mutta kielet onkin naurettavan helppo oppia. Siinä ei tarvita minkäänlaista sinniä. 

Matikkaa tosiaan tarvitaan monissa suorittavan tason töissäkin. Vaikkapa ravintola-alalla ollaan jatkuvasti tekemisissä numeroiden kanssa niin reseptien kuin hintojenkin osalta, kaupan kassallakin on hyvä olla kartalla siitä voiko kassakoneen tarjoama summa mitenkään olla oikea, ja entäs siivous sitten... jos pesuaineliuosta tarvitaan tietty määrä per siivouspyyhe, yksi siivouspyyhe riittää tiettyyn määrään tiloja, ja pesuaineliuos tehdään tietyssä suhteessa laimentamalla, niin ei siinä kovin hankalaa dyskalkuliaa saa olla. Jos muuten pärjää yliopistopuolella, niin yliopistojen humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset alat ovat ehkä vähämatikkaisimpia mitä on (poislukien ne joissa tarvitaan kovasti tilastotiedettä), mutta niiden työllistävyys taas voi olla vähän niin ja näin. Siinä mielessä matikan taidot on kovin keskeisiä elämässä.

Arkimatikka on pääsääntöisesti sitä, joka opetetaan ala-asteella ja yläkoulun parilla ensimmäisellä luokalla.

Arjessa harva tarvitsee trigonometriaa ja edes 1. asteen yhtälöitä.

Vierailija kirjoitti:

Osasin geometrian laskut sekä fyysikan ja kemian. Fysiikan ja kemian numerot olivat aina 9-10, myös lukiossa. Matematiikka taas ei kiinnostanut pätkääkään ja numero oli sen mukainen. Olenko siis valikoivasti älykäs?😀

Jokainen vähänkään aiheesta lukenut tietää, että älykkyyttä on montaa lajia ja matemaattinen älykkyys on vain älykkyyden yksi osa-alue.

Peruskoulussa fysiikka ja kemia olivat minulla kympit, mutta matematiikka keskioppimäärällä vain 8.

Opinto-ohjaaja(joka oli myös luokanvalvojani ja matematiikanopettajani) ihmetteli noiden numeroiden epäsuhtaa.

Ilmeisesti tarvitsen laskuissa jonkun kiinnekohdan konkreettiseen asiaan, niin kuin on fysiikassa asian laita.

Puhtaasta matematiikasta abstraktina en saa niin hyvin otetta.

Itse olen todella huono matikassa. Ulkoa opettelu ja kaavat ovat asioita, jotka eivät ole ihan minun juttuni. Tykkään pohtia asioita ja minun tulee aina ymmärtää, miksi mikäkin menee mitenkin. Muissa AMKin aineissa saan numeroita 4-5 (asteikolla 1-5). Minulla on omanlainen tapa laskea matikan laskut, minkä takia opettajat antoivat usein kokeista hylsyt, vaikka vastaukset olivat oikeat ja olin myös tietenkin paperille laksenut ja perustellut tehtävät, omalla tavallani vain. Aika tympäisevää siis.

Usein ajattelen, että minun on pakko olla yksinkertaisesti vain vammainen, kun en pärjää lukio ja amk tason matikassa menestyksekkäästi. Kaikki muut tuntuu aina puhuvan, että " Kirjoitin pitkän matikan ja se oli lasten leikkiä. Miten jollekin voi olla muka noin ylitsepääsemättömän vaikeaa? "

Toisaalta kun älykkyyden kokonaiskuvaa katsotaan, empatia ja asioiden ymmärtäminen muidenkin kannalta ja kyky ajatella asioiden syitä, ovat olennainen osa älykkyyttä. 

Tunnen erään juristin joka on erittäin terävä ja osiaalisesti supliikki sananiekka ja puhuu pyörryksiin kenet vaan ja lisäksi omaa ihan käsittämättömän ulkomuistin mutta ei osaa laskea edes yhteen ja eksyy omalla pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen erään juristin joka on erittäin terävä ja osiaalisesti supliikki sananiekka ja puhuu pyörryksiin kenet vaan ja lisäksi omaa ihan käsittämättömän ulkomuistin mutta ei osaa laskea edes yhteen ja eksyy omalla pihalla.

Miten hän on pääsyt opiskelemaan juristiksi kun pääsyvaatimuksena matikka korostuu paljon? En siis epäile ettetkö puhuisi totta, mutta kiinnostaa vain!

Vierailija kirjoitti:

Matematiikan taidot ei ole mikään älyn mittari. T. Armovitonen

______________________

"Vaikka ihmiset eroavatkin jossain määrin toisistaan ”älykkyysprofiileiltaan”, eri älykkyyden lajien testitulokset ovat vahvassa yhteydessä toisiinsa. Tätä tekijää kutsutaan yleisälykkyydeksi eli g-tekijäksi."

Toisaalta tiedän ihan lähipiiristä teinipojan, joka on syystä tai toisesta on varsin heikko matematiikassa mutta kielistä napsuu useimmiten kymppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen erään juristin joka on erittäin terävä ja osiaalisesti supliikki sananiekka ja puhuu pyörryksiin kenet vaan ja lisäksi omaa ihan käsittämättömän ulkomuistin mutta ei osaa laskea edes yhteen ja eksyy omalla pihalla.

Miten hän on pääsyt opiskelemaan juristiksi kun pääsyvaatimuksena matikka korostuu paljon? En siis epäile ettetkö puhuisi totta, mutta kiinnostaa vain!

Juristikavereissani on kyllä matikkakisojen voittajia ja 10 matikkapäitä. Itse olen matemaatikko enkä tiedä mitkä olivat oikiksen matikkavaatimukset silloin 80 luvulla. Nykyaikana vaatimukset ehkä eri.

Omasta mielestäni suurinta lahjakkuutta on sosiaalinen lahjakkuus jolla ihmiset saadaan puhaltamaan yhteen hiileen koko ihmiskuntaa hyödyttäviin saavutuksiin. Esimerkiksi Elon Musk Tesla ja SpaceX.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla älykäs vaikka ei osaa ratkoa diferentiaaliyhtälöitä tai hallitse vektorialgebraa tai täydellistä induktiota.

Älykäs ei tuhlaa aikaa tällaiseen jos ei halua.

Tuo on totta. On ihmisiä, jotka rakastavat matikkaa ja laskevat kaiken vapaa-aikansa kin. Eräs sukulainen on tällainen, hyvä myös kemiassa ja fysiikassa.

Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa matikka. Lukion matikan suoritin rimaa hipoen ja tuskin kävin edes tunneilla. Mutta sovellan kuitenkin aika sujuvasti yhtälöitä omissa projekteissani, tosin en numeraalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisen, joka ei osaa matematiikkaa (länsimaalaisuudesta huolimatta), siis jopa normaali päässälasku tuottaa vaikeuksia ja lukiossa kävi lyhyen matikan noin kutosen arvosanoilla.

Tuosta huolimatta hän on Mensan jäsen ja muutenkin tosi hyvä visuaalista päättelyä vaativissa tehtävissä. Tämä on kiinnostavaa erityisesti siksi, että kuviopäättely rinnastetaan matemaattiseen älykkyyteen. Mikä ihme tuossa voisi olla taustalla?

Minulla on myös matematiikassa häikkää, ja kyseinen aine mukautettiin ollessani kolmannella luokalla. Kertotaulu vaati kolmannen luokan jälkeenkin preppausta. Jotain osaan laskea päässä. Aivot menee solmuun X:stä ja Y:stä, mutta sisäistin edes väliaikaisesti prosenttilaskujen, sinien, cosinien ja tanin sekä geometrian kaavat peruskoululaisena. Prosenttien päälle nyt tosin vieläkin ymmärrän, kun kaupassa käydessä yleensä lasken punaisilla tarroilla olevat prosentit kertolaskulla. Pyöristämisestä myös tajuan ja olen aina se, joka pyöristää 1,57 1,55 , 0,92 snt 0,90 snt jne.

Peruslaskujen päälle ymmärrän, ja osaan kuvamuistista antaa takaisin jonkun verran rahaa, jos annettu käteinen on suurempi on kassan näyttämä summa. Ihan nyt en ala suurempien summien kanssa ottamaan tällaista riskiä, ja olen yleensä se, joka varmistaa pari kertaa. Huomaan helposti virheitä.

Kellonaikojen opettelu ja rahan laskeminen oli vielä kehitettävä osa-alue ala-asteella, joista jälkimmäistä taitoa karttui neljännellä luokalla kotioloissa. Viidennellä luokalla halusin oppia kellon ja sain siihen jelppiä koulunkäynninohjaajana toimineelta henkilöltä. Aiemmin olin ainoastaan oppinut kertomaan kellon olevan tasan yksi tai neljä, mutten osannut kertoa sen olevan varttia vaille neljä tai puoli kahdeksan. Olen käsittänyt, että nämä vaikeudet liittyisi matemaattiseen oppimishäiriöön ja dysfasiaan, joista jälkimmäisestä olin saanut diagnoosin ollessani pieni. Olen sataprosenttisen varma, että dyskalkulia löytyy joko lievänä tai keskivaikena, kun kuitenkin selvisin kassatarjoilijan työstä eikä kukaan epäillyt, että olisin tehnyt virheitä lukujen kanssa.

Minua itseäni yllätti kohta pari vuotta sitten tehdyistä koulupsykologin testeistä, että matriisitehtävän (kutsun sitä Mensa-testiksi, kun joskus vitsillä tein ilmaisversion) tulokset olivat keskitasoa. Sama tulos tuli myös ammatinvalintapsykokogin testistä, vaikkei se varsinaisesti ollut mikään kognitiivinen testi, ja tuloksen saatuani kysyin jopa, että ihanko totta. Luulin, että minulla on hahmotushäiriö. Minun mielikuva on ollut, että mensalaiset ja muuten sen tyyppisissä testeissä loistavat ovat matikkaneroja, mitä taas itse en ole. Muilla osaamisalueilla olen taas heikko tai heikkoa keskitasoa epätasaisine kykyprofiileineen. Yleistietous lienee ok.