Mies haluaa takaisin

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pettävät sekä miehet, että naiset. Itse olen just se nainen, joka halusikin vapautta ja vähän muita. Ja kun sitten mies teki samoin,,,olin todellakin mustis.

No mitä tästä opimme.  EN TIEDÄ! Paitsi sen, että elämä vaan on...ja se ei ole aina reilua, vaan epistä. Mutta niin se menee.

Kandee silti tarttu mahdollisuuteen, ei kannata jättää tilaisuutta siksi, että pelkä epäonnistumista.

Ja mmeitä molempia on vaivannut mustasukkaisuus todellakin, NYT vuosia vosia jälkeenpäin. Ollaan varmaan 4 kk puhuttu ja puhuttu. Mutta, nyt ollaan sitten puhuttu. Ja juu. se kolmaskin kerta tänään.. tehty.

Nyt tätä elämää eletään!

Hienosti olette tehneet..ilo lukea tällaista..varmasti suhde on nyt syvempi kuin ennen..aloittajalle sanoisin, että ota tästä pariskunnasta mallia..ja eihän siihen seksiin tarvitse heti sinun pystyäkkään jos et vielä voi..mutta pikkuhiljaa kun toivut ja saat ajatuksia kasaan..tuskin miehesi edes odottaa sinulta sen enempää mitä annoit ennen..miksi hän muuten tulisi takaisin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ihan itku lukiessani. Voisi olla melkein mieheni kirjoitus muutamaa eroavaisuutta lukuunottamatta. Mieheni tosiaan on kertonut minulle tunteistaan ja ajatuksistaan. Olemme pysyneet ystävinä kaikesta huolimatta kokoajan. Mieheni kuvasi juuri asiaa noin, että ei tuntunut oikeastaan miltään ja se tyhjä olo vain oli ja pysyi. Kaipaa perhettämme ja minua valtavasti ja tietää tehneensä elämänsä suurinman mokan. Se kokemattomuus vain kasvoi ylivoimaiseksi. Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää. Mutta se ei ole se ongelma jos asiat saa puhuttua. Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri. En usko että pystyn siihen. Olen tämän miehelle avoimesti kertonut ja hän ymmärtää sen ja oli aivan musertunut siitä että tuhosi kaiken. Hänkin kyllä yrittää olla kovin reipas ja olla näyttämättä kuinka paljon sattuu ja antaa minulle oman tilan olla ja ajatella. Minulla ei ole ketään muuta enkä haluakkaan. Rakastan miestä edelleen. Mutta en tiedä jaksanko enää yrittää hänenkään kanssa. Sinun jutustasi saa sen kuvan että ex-vaimosi on löytänyt uuden elämän täysin.

Ap

Ap, en ole tuo jolle vastasit, mutta mieleeni tuli muutama kysymys. Lue ja mieti, olisiko vastauksilla sinulle merkitystä. Ei tarvitse välttämättä vastata tänne.

- "Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri." -> Haittasiko kokemuksen puute sinua aiemmin? Jos ei, miksi se haittaa nyt? Muuttaisiko tilannetta ja suhtautumistasi itseesi, jos saisit nyt vastaavan määrän kokemuksia kuin mies? Miksi sinulle on tärkeää olla miehen kanssa tämän suhteen ns. tasoissa? Voisiko tälle olla tulevaisuudessa tehtävissä jotakin (esim. kokeilemalla ja opettelemalla yhdessä asioita joita ette aiemmin ole tehneet)?

- "Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää." -> Jos tapaisit miehesi ensimmäistä kertaa elämässäsi tänään, rakastuisitko häneen?

- Jos kuvittelet tulevaisuudestasi 2 erilaista skenaariota; elämän ilman tätä miestä ja elämän hänen kanssaan, niin kumman valitsisit?

Kaikki vastaukset ovat oikein, kunhan tunnet ne sydämessäsi oikeiksi.

Kiitos.sain paljon ajateltavaa. Muotoilin sanani ehkä hieman väärin. Minua ei haittaa se oma ns. Kokemuksen puute, vaan se juurikin että mies jonka kanssa olen ennen kokeilut tehnyt yhdessä yhtäkkiä tuleekin uusien temppujen kera sänkyyn ja minulla ei ole niistä mitään kokemusta tai taitoa. Myös se tieto ja muistutus siinä ns. Arimmalla hetkellä kipeimmästä kokemuksestani ja siitä miksi mies jota rakastan osaa nykyään nuo asiat ei tuntuisi hyvältä. Se ehkä se pelko asiasta. Huh..osasinpahan sanoittaa kun tarpeeksi yritin. Minulla ei ole mitään uutta ja hienoa tarjota. En riittänyt viimeksi,.miksi riitäisin nytkään. Jos tapaisin mieheni nyt niin etten tuntisin häntä aijemmin niin kyllä, ihastuisin ja rakastuisin häneen. Hänen huumorin tajuun ja avoimuuteensa. Ja rehellisyyteen. Aina on sanonut asioista ja pystynyt puhumaan näistä vaikeistakin asioista. En tiedä. Mies tulee illalla hakeman lasta ja mietin että olisi hyvä osata jotain osviittaa antaa hänelle mutta kun en tiedä. Pelkään että satutan vain itseäni ja samalla kaipaan miestä valtavasti.

Ap

Eli mustasukkaisuutta on tällä hetkellä (muiden kanssa opitut temput) ja epävarmuutta; miksi riittäisin tulevaisuudessa?

Suosittelen menemään parisuhdeterapian kautta takaisin yhteen, jos halua ja rakkautta riittää, se voisi auttaa noissa yllä olevissa.

Siis mitä? Kuka ei tuntisi itseään lapaseksi tuosaa kohtaa häh? Mies.laittanut menemään ties ketä ja kuinka monta ja naisen pitäisi olla onnellisesti rakastamansa miehen kanssa? Huh huh mitä skeidaa täällä saa lukea. Ap:lle terkut: ÄLÄ ota takaisin. Mies on nyt nähnyt maailmaa ja tasan tarkkaan vertaa sinua niihin muihin naisiin. Haluaa ehkä sitä perheen tuomaa turvaa mutta eipä siinä muuta. Ne naiset olivat vain se juttu jota sitten voi onnellisena kiikkustuolissa muistella kun sinä hoidat häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ihan itku lukiessani. Voisi olla melkein mieheni kirjoitus muutamaa eroavaisuutta lukuunottamatta. Mieheni tosiaan on kertonut minulle tunteistaan ja ajatuksistaan. Olemme pysyneet ystävinä kaikesta huolimatta kokoajan. Mieheni kuvasi juuri asiaa noin, että ei tuntunut oikeastaan miltään ja se tyhjä olo vain oli ja pysyi. Kaipaa perhettämme ja minua valtavasti ja tietää tehneensä elämänsä suurinman mokan. Se kokemattomuus vain kasvoi ylivoimaiseksi. Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää. Mutta se ei ole se ongelma jos asiat saa puhuttua. Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri. En usko että pystyn siihen. Olen tämän miehelle avoimesti kertonut ja hän ymmärtää sen ja oli aivan musertunut siitä että tuhosi kaiken. Hänkin kyllä yrittää olla kovin reipas ja olla näyttämättä kuinka paljon sattuu ja antaa minulle oman tilan olla ja ajatella. Minulla ei ole ketään muuta enkä haluakkaan. Rakastan miestä edelleen. Mutta en tiedä jaksanko enää yrittää hänenkään kanssa. Sinun jutustasi saa sen kuvan että ex-vaimosi on löytänyt uuden elämän täysin.

Ap

Ap, en ole tuo jolle vastasit, mutta mieleeni tuli muutama kysymys. Lue ja mieti, olisiko vastauksilla sinulle merkitystä. Ei tarvitse välttämättä vastata tänne.

- "Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri." -> Haittasiko kokemuksen puute sinua aiemmin? Jos ei, miksi se haittaa nyt? Muuttaisiko tilannetta ja suhtautumistasi itseesi, jos saisit nyt vastaavan määrän kokemuksia kuin mies? Miksi sinulle on tärkeää olla miehen kanssa tämän suhteen ns. tasoissa? Voisiko tälle olla tulevaisuudessa tehtävissä jotakin (esim. kokeilemalla ja opettelemalla yhdessä asioita joita ette aiemmin ole tehneet)?

- "Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää." -> Jos tapaisit miehesi ensimmäistä kertaa elämässäsi tänään, rakastuisitko häneen?

- Jos kuvittelet tulevaisuudestasi 2 erilaista skenaariota; elämän ilman tätä miestä ja elämän hänen kanssaan, niin kumman valitsisit?

Kaikki vastaukset ovat oikein, kunhan tunnet ne sydämessäsi oikeiksi.

Kiitos.sain paljon ajateltavaa. Muotoilin sanani ehkä hieman väärin. Minua ei haittaa se oma ns. Kokemuksen puute, vaan se juurikin että mies jonka kanssa olen ennen kokeilut tehnyt yhdessä yhtäkkiä tuleekin uusien temppujen kera sänkyyn ja minulla ei ole niistä mitään kokemusta tai taitoa. Myös se tieto ja muistutus siinä ns. Arimmalla hetkellä kipeimmästä kokemuksestani ja siitä miksi mies jota rakastan osaa nykyään nuo asiat ei tuntuisi hyvältä. Se ehkä se pelko asiasta. Huh..osasinpahan sanoittaa kun tarpeeksi yritin. Minulla ei ole mitään uutta ja hienoa tarjota. En riittänyt viimeksi,.miksi riitäisin nytkään. Jos tapaisin mieheni nyt niin etten tuntisin häntä aijemmin niin kyllä, ihastuisin ja rakastuisin häneen. Hänen huumorin tajuun ja avoimuuteensa. Ja rehellisyyteen. Aina on sanonut asioista ja pystynyt puhumaan näistä vaikeistakin asioista. En tiedä. Mies tulee illalla hakeman lasta ja mietin että olisi hyvä osata jotain osviittaa antaa hänelle mutta kun en tiedä. Pelkään että satutan vain itseäni ja samalla kaipaan miestä valtavasti.

Ap

Eli mustasukkaisuutta on tällä hetkellä (muiden kanssa opitut temput) ja epävarmuutta; miksi riittäisin tulevaisuudessa?

Suosittelen menemään parisuhdeterapian kautta takaisin yhteen, jos halua ja rakkautta riittää, se voisi auttaa noissa yllä olevissa.

Siis mitä? Kuka ei tuntisi itseään lapaseksi tuosaa kohtaa häh? Mies.laittanut menemään ties ketä ja kuinka monta ja naisen pitäisi olla onnellisesti rakastamansa miehen kanssa? Huh huh mitä skeidaa täällä saa lukea. Ap:lle terkut: ÄLÄ ota takaisin. Mies on nyt nähnyt maailmaa ja tasan tarkkaan vertaa sinua niihin muihin naisiin. Haluaa ehkä sitä perheen tuomaa turvaa mutta eipä siinä muuta. Ne naiset olivat vain se juttu jota sitten voi onnellisena kiikkustuolissa muistella kun sinä hoidat häntä.

 Vaikka täällä onkin sana vapaa. kannattas hiukan punnita sanojaan - tuoko ne hyvää vai huonoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ihan itku lukiessani. Voisi olla melkein mieheni kirjoitus muutamaa eroavaisuutta lukuunottamatta. Mieheni tosiaan on kertonut minulle tunteistaan ja ajatuksistaan. Olemme pysyneet ystävinä kaikesta huolimatta kokoajan. Mieheni kuvasi juuri asiaa noin, että ei tuntunut oikeastaan miltään ja se tyhjä olo vain oli ja pysyi. Kaipaa perhettämme ja minua valtavasti ja tietää tehneensä elämänsä suurinman mokan. Se kokemattomuus vain kasvoi ylivoimaiseksi. Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää. Mutta se ei ole se ongelma jos asiat saa puhuttua. Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri. En usko että pystyn siihen. Olen tämän miehelle avoimesti kertonut ja hän ymmärtää sen ja oli aivan musertunut siitä että tuhosi kaiken. Hänkin kyllä yrittää olla kovin reipas ja olla näyttämättä kuinka paljon sattuu ja antaa minulle oman tilan olla ja ajatella. Minulla ei ole ketään muuta enkä haluakkaan. Rakastan miestä edelleen. Mutta en tiedä jaksanko enää yrittää hänenkään kanssa. Sinun jutustasi saa sen kuvan että ex-vaimosi on löytänyt uuden elämän täysin.

Ap

Ap, en ole tuo jolle vastasit, mutta mieleeni tuli muutama kysymys. Lue ja mieti, olisiko vastauksilla sinulle merkitystä. Ei tarvitse välttämättä vastata tänne.

- "Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri." -> Haittasiko kokemuksen puute sinua aiemmin? Jos ei, miksi se haittaa nyt? Muuttaisiko tilannetta ja suhtautumistasi itseesi, jos saisit nyt vastaavan määrän kokemuksia kuin mies? Miksi sinulle on tärkeää olla miehen kanssa tämän suhteen ns. tasoissa? Voisiko tälle olla tulevaisuudessa tehtävissä jotakin (esim. kokeilemalla ja opettelemalla yhdessä asioita joita ette aiemmin ole tehneet)?

- "Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää." -> Jos tapaisit miehesi ensimmäistä kertaa elämässäsi tänään, rakastuisitko häneen?

- Jos kuvittelet tulevaisuudestasi 2 erilaista skenaariota; elämän ilman tätä miestä ja elämän hänen kanssaan, niin kumman valitsisit?

Kaikki vastaukset ovat oikein, kunhan tunnet ne sydämessäsi oikeiksi.

Kiitos.sain paljon ajateltavaa. Muotoilin sanani ehkä hieman väärin. Minua ei haittaa se oma ns. Kokemuksen puute, vaan se juurikin että mies jonka kanssa olen ennen kokeilut tehnyt yhdessä yhtäkkiä tuleekin uusien temppujen kera sänkyyn ja minulla ei ole niistä mitään kokemusta tai taitoa. Myös se tieto ja muistutus siinä ns. Arimmalla hetkellä kipeimmästä kokemuksestani ja siitä miksi mies jota rakastan osaa nykyään nuo asiat ei tuntuisi hyvältä. Se ehkä se pelko asiasta. Huh..osasinpahan sanoittaa kun tarpeeksi yritin. Minulla ei ole mitään uutta ja hienoa tarjota. En riittänyt viimeksi,.miksi riitäisin nytkään. Jos tapaisin mieheni nyt niin etten tuntisin häntä aijemmin niin kyllä, ihastuisin ja rakastuisin häneen. Hänen huumorin tajuun ja avoimuuteensa. Ja rehellisyyteen. Aina on sanonut asioista ja pystynyt puhumaan näistä vaikeistakin asioista. En tiedä. Mies tulee illalla hakeman lasta ja mietin että olisi hyvä osata jotain osviittaa antaa hänelle mutta kun en tiedä. Pelkään että satutan vain itseäni ja samalla kaipaan miestä valtavasti.

Ap

Älä ota liikaa paineita siitä että sulla tarvitsisi olla valmis vastaus jo tänään. Anna itsellesi aikaa. Jos teet lopullisen päätöksen tunnekuohuissa tai "pakotettuna", kun asia on vielä liian arka, niin se päätös ei välttämättä ole sellainen jonka tekisit sitten kun olet saanut käsitellä asiaa enemmän, mahdollisesti yhdessä miehen kanssa. Kirjoitit ja avasit tuntemuksiasi hienosti. Ehkä voisit kertoa nuo samat asiat ja pelot myös hänelle?

En toki tunne teidän koko tarinaa, mutta kertomasi perusteella kuulostaa siltä että suhteenne on ollut hyvä ja että se voisi olla pelastamisen, tai ainakin yrittämisen arvoinen. Sinun ei tarvitse vielä tietää, että pelastuuko suhteenne varmuudella. Alkuun merkityksellisintä on se, haluatteko yrittää.

Kannattaa myös muistaa että jos mies ei olisi pitänyt seksistä juuri sinun kanssasi, niin haluaisiko hän palata luoksesi koettuaan nyt muita naisia? Eikö hän ollut myös todennut, että seksi muiden kanssa oli ollut tyhjää. Sinulla on siis tarjota hänelle jotakin sellaista, jota muilla naisilla ei ole. Rakkaus, aito välittäminen ja pitkä yhteinen historia ovat varmasti oma tekijänsä. Rakastelu sen oman rakkaan kumppanin (sinun) kanssa on luultavasti ollut hänellekin kovin erilaista kuin pelkkä seksi muiden kanssa.

En yritä kääntää päätäsi puoleen enkä toiseen, mutta kiva jos pystyin antamaan jotakin näkökulmia. Kävin itse aikoinaan läpi juuri noita samoja ajatuksia.

13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ihan itku lukiessani. Voisi olla melkein mieheni kirjoitus muutamaa eroavaisuutta lukuunottamatta. Mieheni tosiaan on kertonut minulle tunteistaan ja ajatuksistaan. Olemme pysyneet ystävinä kaikesta huolimatta kokoajan. Mieheni kuvasi juuri asiaa noin, että ei tuntunut oikeastaan miltään ja se tyhjä olo vain oli ja pysyi. Kaipaa perhettämme ja minua valtavasti ja tietää tehneensä elämänsä suurinman mokan. Se kokemattomuus vain kasvoi ylivoimaiseksi. Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää. Mutta se ei ole se ongelma jos asiat saa puhuttua. Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri. En usko että pystyn siihen. Olen tämän miehelle avoimesti kertonut ja hän ymmärtää sen ja oli aivan musertunut siitä että tuhosi kaiken. Hänkin kyllä yrittää olla kovin reipas ja olla näyttämättä kuinka paljon sattuu ja antaa minulle oman tilan olla ja ajatella. Minulla ei ole ketään muuta enkä haluakkaan. Rakastan miestä edelleen. Mutta en tiedä jaksanko enää yrittää hänenkään kanssa. Sinun jutustasi saa sen kuvan että ex-vaimosi on löytänyt uuden elämän täysin.

Ap

Ap, en ole tuo jolle vastasit, mutta mieleeni tuli muutama kysymys. Lue ja mieti, olisiko vastauksilla sinulle merkitystä. Ei tarvitse välttämättä vastata tänne.

- "Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri." -> Haittasiko kokemuksen puute sinua aiemmin? Jos ei, miksi se haittaa nyt? Muuttaisiko tilannetta ja suhtautumistasi itseesi, jos saisit nyt vastaavan määrän kokemuksia kuin mies? Miksi sinulle on tärkeää olla miehen kanssa tämän suhteen ns. tasoissa? Voisiko tälle olla tulevaisuudessa tehtävissä jotakin (esim. kokeilemalla ja opettelemalla yhdessä asioita joita ette aiemmin ole tehneet)?

- "Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää." -> Jos tapaisit miehesi ensimmäistä kertaa elämässäsi tänään, rakastuisitko häneen?

- Jos kuvittelet tulevaisuudestasi 2 erilaista skenaariota; elämän ilman tätä miestä ja elämän hänen kanssaan, niin kumman valitsisit?

Kaikki vastaukset ovat oikein, kunhan tunnet ne sydämessäsi oikeiksi.

Kiitos.sain paljon ajateltavaa. Muotoilin sanani ehkä hieman väärin. Minua ei haittaa se oma ns. Kokemuksen puute, vaan se juurikin että mies jonka kanssa olen ennen kokeilut tehnyt yhdessä yhtäkkiä tuleekin uusien temppujen kera sänkyyn ja minulla ei ole niistä mitään kokemusta tai taitoa. Myös se tieto ja muistutus siinä ns. Arimmalla hetkellä kipeimmästä kokemuksestani ja siitä miksi mies jota rakastan osaa nykyään nuo asiat ei tuntuisi hyvältä. Se ehkä se pelko asiasta. Huh..osasinpahan sanoittaa kun tarpeeksi yritin. Minulla ei ole mitään uutta ja hienoa tarjota. En riittänyt viimeksi,.miksi riitäisin nytkään. Jos tapaisin mieheni nyt niin etten tuntisin häntä aijemmin niin kyllä, ihastuisin ja rakastuisin häneen. Hänen huumorin tajuun ja avoimuuteensa. Ja rehellisyyteen. Aina on sanonut asioista ja pystynyt puhumaan näistä vaikeistakin asioista. En tiedä. Mies tulee illalla hakeman lasta ja mietin että olisi hyvä osata jotain osviittaa antaa hänelle mutta kun en tiedä. Pelkään että satutan vain itseäni ja samalla kaipaan miestä valtavasti.

Ap

Eli mustasukkaisuutta on tällä hetkellä (muiden kanssa opitut temput) ja epävarmuutta; miksi riittäisin tulevaisuudessa?

Suosittelen menemään parisuhdeterapian kautta takaisin yhteen, jos halua ja rakkautta riittää, se voisi auttaa noissa yllä olevissa.

Siis mitä? Kuka ei tuntisi itseään lapaseksi tuosaa kohtaa häh? Mies.laittanut menemään ties ketä ja kuinka monta ja naisen pitäisi olla onnellisesti rakastamansa miehen kanssa? Huh huh mitä skeidaa täällä saa lukea. Ap:lle terkut: ÄLÄ ota takaisin. Mies on nyt nähnyt maailmaa ja tasan tarkkaan vertaa sinua niihin muihin naisiin. Haluaa ehkä sitä perheen tuomaa turvaa mutta eipä siinä muuta. Ne naiset olivat vain se juttu jota sitten voi onnellisena kiikkustuolissa muistella kun sinä hoidat häntä.

En tarkoittanut että nuo Ap:n tunteet olisivat nyt kiellettyjä. Sanoitin ne ääneen, mitä hän kirjoitti ja vinkkasin että suosittelen niitä käsittelemään terapiassa ja ihan miehen kanssa. Rakkaus asiassa on kuitenkin se avainsana, muttei ollenkaan huonompi juttu olisi että parisuhteeseen palattais terapian kautta. Sama

Vierailija kirjoitti:

Hän oli aika kokematon kuten minäkin kun tapasimme ja aloitimme yhteisen elämän.

Ap

Tämä varmaan olikin syy eroon. Elämä on jäänyt elämättä nuorena, joten keski-ikäisenä otetaan kiinni ettei jää elämä elämättä. Välillä itsekin harkitsen tuota vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ihan itku lukiessani. Voisi olla melkein mieheni kirjoitus muutamaa eroavaisuutta lukuunottamatta. Mieheni tosiaan on kertonut minulle tunteistaan ja ajatuksistaan. Olemme pysyneet ystävinä kaikesta huolimatta kokoajan. Mieheni kuvasi juuri asiaa noin, että ei tuntunut oikeastaan miltään ja se tyhjä olo vain oli ja pysyi. Kaipaa perhettämme ja minua valtavasti ja tietää tehneensä elämänsä suurinman mokan. Se kokemattomuus vain kasvoi ylivoimaiseksi. Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää. Mutta se ei ole se ongelma jos asiat saa puhuttua. Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri. En usko että pystyn siihen. Olen tämän miehelle avoimesti kertonut ja hän ymmärtää sen ja oli aivan musertunut siitä että tuhosi kaiken. Hänkin kyllä yrittää olla kovin reipas ja olla näyttämättä kuinka paljon sattuu ja antaa minulle oman tilan olla ja ajatella. Minulla ei ole ketään muuta enkä haluakkaan. Rakastan miestä edelleen. Mutta en tiedä jaksanko enää yrittää hänenkään kanssa. Sinun jutustasi saa sen kuvan että ex-vaimosi on löytänyt uuden elämän täysin.

Ap

Ap, en ole tuo jolle vastasit, mutta mieleeni tuli muutama kysymys. Lue ja mieti, olisiko vastauksilla sinulle merkitystä. Ei tarvitse välttämättä vastata tänne.

- "Se että toinen tulisi minun lähelleni kokemuksineen monista muista naisista ja minä olen edeleen se sama vanha ilman mitään vastaavaa kokemusta on minulle suuri muuri." -> Haittasiko kokemuksen puute sinua aiemmin? Jos ei, miksi se haittaa nyt? Muuttaisiko tilannetta ja suhtautumistasi itseesi, jos saisit nyt vastaavan määrän kokemuksia kuin mies? Miksi sinulle on tärkeää olla miehen kanssa tämän suhteen ns. tasoissa? Voisiko tälle olla tulevaisuudessa tehtävissä jotakin (esim. kokeilemalla ja opettelemalla yhdessä asioita joita ette aiemmin ole tehneet)?

- "Ei, sama mies hän ei olekkaan enää. Minäkään en ole se sama nainen enää." -> Jos tapaisit miehesi ensimmäistä kertaa elämässäsi tänään, rakastuisitko häneen?

- Jos kuvittelet tulevaisuudestasi 2 erilaista skenaariota; elämän ilman tätä miestä ja elämän hänen kanssaan, niin kumman valitsisit?

Kaikki vastaukset ovat oikein, kunhan tunnet ne sydämessäsi oikeiksi.

Kiitos.sain paljon ajateltavaa. Muotoilin sanani ehkä hieman väärin. Minua ei haittaa se oma ns. Kokemuksen puute, vaan se juurikin että mies jonka kanssa olen ennen kokeilut tehnyt yhdessä yhtäkkiä tuleekin uusien temppujen kera sänkyyn ja minulla ei ole niistä mitään kokemusta tai taitoa. Myös se tieto ja muistutus siinä ns. Arimmalla hetkellä kipeimmästä kokemuksestani ja siitä miksi mies jota rakastan osaa nykyään nuo asiat ei tuntuisi hyvältä. Se ehkä se pelko asiasta. Huh..osasinpahan sanoittaa kun tarpeeksi yritin. Minulla ei ole mitään uutta ja hienoa tarjota. En riittänyt viimeksi,.miksi riitäisin nytkään. Jos tapaisin mieheni nyt niin etten tuntisin häntä aijemmin niin kyllä, ihastuisin ja rakastuisin häneen. Hänen huumorin tajuun ja avoimuuteensa. Ja rehellisyyteen. Aina on sanonut asioista ja pystynyt puhumaan näistä vaikeistakin asioista. En tiedä. Mies tulee illalla hakeman lasta ja mietin että olisi hyvä osata jotain osviittaa antaa hänelle mutta kun en tiedä. Pelkään että satutan vain itseäni ja samalla kaipaan miestä valtavasti.

Ap

Eli mustasukkaisuutta on tällä hetkellä (muiden kanssa opitut temput) ja epävarmuutta; miksi riittäisin tulevaisuudessa?

Suosittelen menemään parisuhdeterapian kautta takaisin yhteen, jos halua ja rakkautta riittää, se voisi auttaa noissa yllä olevissa.

Siis mitä? Kuka ei tuntisi itseään lapaseksi tuosaa kohtaa häh? Mies.laittanut menemään ties ketä ja kuinka monta ja naisen pitäisi olla onnellisesti rakastamansa miehen kanssa? Huh huh mitä skeidaa täällä saa lukea. Ap:lle terkut: ÄLÄ ota takaisin. Mies on nyt nähnyt maailmaa ja tasan tarkkaan vertaa sinua niihin muihin naisiin. Haluaa ehkä sitä perheen tuomaa turvaa mutta eipä siinä muuta. Ne naiset olivat vain se juttu jota sitten voi onnellisena kiikkustuolissa muistella kun sinä hoidat häntä.

 Vaikka täällä onkin sana vapaa. kannattas hiukan punnita sanojaan - tuoko ne hyvää vai huonoa.

Niin no...toiset silittää päätä ja toiset kertoo asiat niinkuin ne on. Miksi pitäisi valehdella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän oli aika kokematon kuten minäkin kun tapasimme ja aloitimme yhteisen elämän.

Ap

Tämä varmaan olikin syy eroon. Elämä on jäänyt elämättä nuorena, joten keski-ikäisenä otetaan kiinni ettei jää elämä elämättä. Välillä itsekin harkitsen tuota vaihtoehtoa.

Eletään elämä ja oletetaan kumppanin ottavan takaisin. Nyt saisi elää niin antaa palaa. Miksi palata.

Ap voisitko itse kokeilla useampaa vierasta miestä nyt ja hankkia niitä kokemuksia? Olisitte enemmän ns tasoissa ja voisitte palata sitten ehkä yhteen, jos vielä haluatte. Tulkitsin että sinua kaivertaa eniten epäsuhta, että mies on hankkinut kokemuksia ja sinä olet pysynyt "samana".

N50

Vierailija kirjoitti:

Ap voisitko itse kokeilla useampaa vierasta miestä nyt ja hankkia niitä kokemuksia? Olisitte enemmän ns tasoissa ja voisitte palata sitten ehkä yhteen, jos vielä haluatte. Tulkitsin että sinua kaivertaa eniten epäsuhta, että mies on hankkinut kokemuksia ja sinä olet pysynyt "samana".

N50

Onko tuo joskus oikeasti auttanut jotakin pariskuntaa? Ihan mielenkiinnosta vaan kysyn. Voisin kuvitella että itseäni tuo hajottaisi vaan lisää, jos "pitäisi" antaa itsensä joillekin vieraille miehille vain päästäkseni "tasoihin" sen ainoan miehen kanssa, jota oikeasti kaipaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap voisitko itse kokeilla useampaa vierasta miestä nyt ja hankkia niitä kokemuksia? Olisitte enemmän ns tasoissa ja voisitte palata sitten ehkä yhteen, jos vielä haluatte. Tulkitsin että sinua kaivertaa eniten epäsuhta, että mies on hankkinut kokemuksia ja sinä olet pysynyt "samana".

N50

Huh..Onpas asia saanut aikaan keskustelua. Ei, minä en halua muita. Olisihan minulla ollut aikaa tässä puolentoista vuoden aikana, mutta en ole halunnut eikä ole sopivaa edes osunut kohdalle. Olen hieman outolintu tuossa asiassa. En oikein lämpene ihan nopeasti tai halua kenen tahansa kanssa sänkyyn. Tuo jonkun mainitsema vertailu on varmaan alitajunnassa se pelko. En riittänyt mikä olisi nyt eri tavalla. Mies haki lapset. Istuimme hetken alas ja mies kysyi millä mielellä olen? Kerroin rehellisesti etten tiedä. En vain tiedä. Haluan aikaa ja paljon. En pysty tähän ainakaan nyt. Olen liian rikki edelleen. Mies selvästi tuli surulliseksi mutta tsemppasi kovin. Sanoi että ymmärtää ihan täysin ja hänellä ei ole ketään muuta nyt eikä tule. Hän odottaa ja vaikka en haluaisi enää mitään tulevaisuutta hänen kanssaan sekin olisi ok ja hän ymmärtäisi. Kovimmin häntä satuttaa kuulemma juuri se, että minä kuvittelen olevani huonompi tai että minussa olisi ollut tai on jotain huonoa. Se että tekee päätöksiä jotka saavat rakastamansa ihmisen ajattelemaan noin itsestään on murskaavaa. Ja se, ettei saa asiaa korjattua ja minua näkemään asiaa hänen silmin. Mieheni sanoja lainaten;jokainen tekee omat valintansa ja kärsii niistä seuraukset. Ja valitettavasti tehtyä ei saa tekemättömäksi vaikka kuinka haluaisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap voisitko itse kokeilla useampaa vierasta miestä nyt ja hankkia niitä kokemuksia? Olisitte enemmän ns tasoissa ja voisitte palata sitten ehkä yhteen, jos vielä haluatte. Tulkitsin että sinua kaivertaa eniten epäsuhta, että mies on hankkinut kokemuksia ja sinä olet pysynyt "samana".

N50

Jos ap: llä ei ole itsellä tarvetta ja halua kokemuksiin toisten kanssa niin ei kuullosta järkevältä vaihtoehdolta..tuskin pystyis nauttimaan niistä hetkistä pelkällä koston mentaliteetilla

Ap, olen tosi pahoillani että joudut käymään läpi noita ajatuksia. Kiitos kuitenkin että olet jakanut niitä täällä. Tavallaan mukava kuulla että joku toinen käy läpi ihan samanlaisia pelkoja. Luulin olevani suunnilleen ainut ja vaan liian herkkä yms. Nykyään tuntuu olevan niin suurta huutoa kaikki avoimet suhteet, aisankannatukset jne. että mietin jo olenko ainoa vanhanaikainen outolintu joka haluaa olla yhden miehen kanssa kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen tosi pahoillani että joudut käymään läpi noita ajatuksia. Kiitos kuitenkin että olet jakanut niitä täällä. Tavallaan mukava kuulla että joku toinen käy läpi ihan samanlaisia pelkoja. Luulin olevani suunnilleen ainut ja vaan liian herkkä yms. Nykyään tuntuu olevan niin suurta huutoa kaikki avoimet suhteet, aisankannatukset jne. että mietin jo olenko ainoa vanhanaikainen outolintu joka haluaa olla yhden miehen kanssa kerrallaan.

Taidetaan olla outolintuja molemmat. Se ei ole helppoa eikä mukavaa nykypäivänä.

Ap

Minusta ap:n kannattaa ehdottomasti antaa miehelle mahdollisuus, jos rakastaa häntä vielä. Toki rehellisiä keskusteluja ja ehkäpä myös pariterapiaa niiden tueksi tarvitaan. Jotain suhteessa on ollut "vialla", kun miehen teki mieli kokeilla, löytyisikö jotain parempaa muualta. Ei löytynyt hänelle. Ap:kin voisi miettiä, olisiko jotain, mitä hän itse haluaisi muuttaa paremmaksi entisestä suhteesta ja sitten yhdessä ap ja mies voisivat rakentaa uudesta suhteesta heille molemmille paremman.

Ihan ehdottaisin aluksi tapailua ja treffejä ja jos sitä kipinää löytyy edelleen, niin siitä suhdetta lämmittelemään. Ei sillä tavalla että mies vain muuttaa vanhaan kotiin ja jatketaan niin kuin ennenkin. Saisi ap:kin siinä itse niitä "uusia kokemuksia", kun pääsisi treffeille jne "vieraan" (eli oman vanhan) miehen kanssa. Vähän romantiikkaa ja kosiskelua, ne mies on ap:lle velkaa. Anna miehen hurmata sinut takaisin, ap!

Vierailija kirjoitti:

Tuo jonkun mainitsema vertailu on varmaan alitajunnassa se pelko. En riittänyt mikä olisi nyt eri tavalla.

Kyllä se vertailu on jo tehty ja sinä "voitit". Ei mies muuten haluaisi takaisin. Minusta tilanteen tekee paremmaksi vielä sekin, että mies oli rehellinen tunteistaan jo ennen eroa, eikä alkanut vehtaamaan Ap:n selän takana muiden naisten kanssa. Se osoittaa edes jonkinlaista selkärankaa.

Periaatteessa ainakin mä näen tilanteen sellaisena josta olisi mahdollista jatkaa jos asiat käsitellään kunnolla. Minusta on myös tärkeä tehdä selväksi, että se olisi sitten viimeinen uusi mahdollisuus. Mä kyllä kanssa suosittelen sitä uutta yritystä jos olit muuten vanhaan suhteeseen tyytyväinen. Ymmärrän hyvin tuon kokemattomuuden paikkaamisen jossain vaiheessa ja siksi en itse haluaisikaan kumppaniksi kovin kokematonta juuri tuosta syystä.

Aika karua luettavaa. Mä en pystyis. Mies jättää muide naiste takia ja kun on seikkailunsa seikkaillut vinkuu takasin. Eipä sua paljookaa arvosta. Ja kuinkas monta piti laittaa välissä et ties et haluaa sut? 10?50?100? Älä vaan mene toho halpaa.

Joo ei. Mies nyt puhuu sinulle, mitä haluat kuulla, jotta ottaisit takaisin. Tuo juttu vaivaisi luultavasti sinua vielä mummonakin, jos olisitte yhdessä. Mies teki valintansa, ja voisi jättää sinut rauhaan, jos olisi mies.

M43

Mutta ajatelkaapa siltä kantilta, että nyt on vain kaksi surullista ja onnetonta ihmistä jotka kaikesta huolimatta rakastaa toisiaan..en puolustele miehen tekoja mutta usein miehillä seisoo järki ja se yhtäaikaa ja nyt tuli tehtyä järjetön temppu..

Vierailija kirjoitti:

Mutta ajatelkaapa siltä kantilta, että nyt on vain kaksi surullista ja onnetonta ihmistä jotka kaikesta huolimatta rakastaa toisiaan..en puolustele miehen tekoja mutta usein miehillä seisoo järki ja se yhtäaikaa ja nyt tuli tehtyä järjetön temppu..

Totta, mutta minultakin jäi kokematta paljon nuorena. En silti ole jättänyt perhettäni. On olemassa miehiä, jotka eivät tee noin pahasti ihmiselle jota rakastaa.