Mietittekö aina välillä että mitä järkeä elämässä on loppujen lopuksi?

Vierailija kirjoitti:

Ap: Olet oikeilla linjoilla. Elämällä ei ole mitään tarkoitusta. Mutta voimme toki tehdä omasta elämästämme mahdollisimman tarkoituksellista. Se tekee elämästä mielekkäämmän.

Kun vääntää tarkoituksen tarkoitukselliseksi niin kaikki on hyvin? Minusta lähinnä lapset tuovat elämään jonkun tarkoituksen, kun heille avuttomille pitää olla apuna ja tukena kasvussa. Mutta jos lapsia ei ole eikä aio hankkia, niin tarkoituksellisuudenkaan hakeminen on haastavaa. Oman olemassaolon valo hukkuu niin nopeasti ihmismeren pimeyteen, ettei oma taival kiinnosta lopulta kuin muutamia ihmisiä koko maailmassa. Kaikilla ei ole edes yhtä ainoaa läheistä, jota kiinnostaisi miten menee tai onkohan edes elossa. Pelinhenkeen toki kuuluu olla aina niin välittävinään kaikista tuttavuuksista, mutta kuolon korjatessa on hyvä, jos tuttavat ja työkaverit kerkevät ja muistavat laskumuistutusten tai vaikka ripuloivien lapsukaisten hätätilan keskeltä ripit heittämään faceen.

Mä en enää jaksa miettiä kovin aktiivisesti kaiken turhuutta, kun sen asian pyörittämiseen on jo mennyt koko nuoruus.

Mitä väliä? Jos kerran kaikki on niin turhaa niin on se siitä jatkuva murehtiminenkin sitten turhaa.

Aina maanantaisin.

Kysy sitä vaikka pesosin jeffiltä. Vastaus voisi olla että tehdä hänelle mahdollisimman paljon fyrkkaa.

42

Tai onko sillä edes väliä? Kun tarpeeksi aikaa kuluu, ei ihmisistä ylipäätään jää mitään merkittävää jäljelle. Vähän tyhmä laji, melkein kuin dinosaurukset, niistäkin kaikki informaatio katoaa, kun aurinko muuttaa olomuotoaan. Ihminen tuskin ehtii kehittyä galaktiseksi lajiksi siihen mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Elämä olisi ihan mukavaa ilman tätä järjetöntä, ahdistavaa ja ihmisten elämää rajoittavaa mielivaltaista ja täysin läpimätää paskayhteiskuntasysteemiä, joka vain riistää ja alistaa ihmisiä estäen heitä elämästä elämäänsä vapaasti :/

Muuta pois sellaiseen paikkaan missä saat toteuttaa itseäsi. Turha täällä on vinkua.

Jos en olisi äärimmäisen menestynyt, vaurastunut ja kaikin puolin hyvää elämää elävä, niin miettisin kyllä. Nyt mietin sitä niiden ihmisten näkökulmasta joiden elämä on pelkkää arkista raatamista, että mitä järkeä sellaisessa olemassaolossa lopulta on, jossa ei ole mitään toivoa paremmasta. Olen onnellinen, että olen pystynyt pelastamaan itseni sellaiselta kohtalolta ja aion nauttia elämästäni täysillä niin kauan kuin se kestää. Mitään ikivanhaksi elämisen toiveita en todellakaan elättele vaan enemmän pelkään jos niin käy. Enkä myöskään missään tapauksessa hankkisi lapsia ja tuomitsisi niitä elämään maailmassa, jossa suurin osa elää epätyydyttävää elämää ja joutuu kärsimään.

Materian kautta manifestoituneen elämän tarkoitus on tehdä kaikkeus tietoiseksi itsestään. Käytännössä tämä tapahtuu ainakin tällä hetkellä ihmisen kautta. On tarkoitus saavuttaa yksilöiden tasolla korkeampi tietoisuus ja päästä perille kaikkeuden todellisesta luonteesta. Sitä kautta kosmos tulee tietoiseksi itsestään.

Hyvin harva toki ainakaan vielä pystyy toteuttamaan tämän ilmiön, mitä yksilön tasolla myös valaistumiseksi kutsutaan.

Lisääntyminen ym. ovat alemman tason selityksiä elämän tarkoitukselle. Toki jokainen ihminen luo oman persoonansa tasolla merkityksen omalle elämälleen, mutta syy siihen miksi elämä tänne Maapallolle on ylipäänsä manifestoitunut on selitetty ylempänä.

Ennen mietin asiaa paljonkin, nykyään olen ottanut sen asenteen, että elän just niinkuin itse haluan, enkä välitä muiden mielipiteistä. Perinteisellä mittapuulla olen varmasti epäonnistunut, lähes nelikymppisenä asun vuokralla, olen lapseton eikä kiinnosta mikään oravanpyörä pätkääkään. Äidilleni elämäntyylini kauhistus, mutta en jaksa välittää. Olen päättänyt nauttia olostani siinä määrin kuin mahdollista, en halua mitään satojentonien velkoja ja lapsiperherumbaa. En kaipaa elämään mitään sen ihmeempää merkitystä kuin että saan tehdä kivoja juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä olisi ihan mukavaa ilman tätä järjetöntä, ahdistavaa ja ihmisten elämää rajoittavaa mielivaltaista ja täysin läpimätää paskayhteiskuntasysteemiä, joka vain riistää ja alistaa ihmisiä estäen heitä elämästä elämäänsä vapaasti :/

On näitä jotka pakenevat yhteiskuntaa metikköön ja elävät siellä omavaraisesti. Ota heistä mallia äläkä vikise.

Akka ja lapset tuskin innostuisivat, joten omalta osaltani tämä paatti lienee jo seilannut.

T. eri kuin jolle vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus on saada mahdollisimman hyvä elintaso ja lisääntyä, ja saada mahdollisimman hyvä elintaso jälkeläisille. Kaikki eläimet käyttäytyvät tällä lailla.

Kyllä, mutta miksi? Mikä sen tarkoitus on?

Mitä saadaan, kun yhdistetään ateisti ja jehovantodistaja?

Kaveri, joka pimputtaa ihmisten ovikelloja vailla mitään tarkoitusta.

Vaikka en usko jumaluuksiin, eli olen kai sitten ateisti, koen että elämällä on merkitystä ja sillä on tarkoitus. Sen tarkoitus on olla ystävällinen muille ihmisille ja tuntea myötätuntoa sekä itseä että muita ihmisiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus on saada mahdollisimman hyvä elintaso ja lisääntyä, ja saada mahdollisimman hyvä elintaso jälkeläisille. Kaikki eläimet käyttäytyvät tällä lailla.

Kyllä, mutta miksi? Mikä sen tarkoitus on?

Mitä saadaan, kun yhdistetään ateisti ja jehovantodistaja?

Kaveri, joka pimputtaa ihmisten ovikelloja vailla mitään tarkoitusta.

Vaikka en usko jumaluuksiin, eli olen kai sitten ateisti, koen että elämällä on merkitystä ja sillä on tarkoitus. Sen tarkoitus on olla ystävällinen muille ihmisille ja tuntea myötätuntoa sekä itseä että muita ihmisiä kohtaan.

Ja kyllä, olen miettinyt, että mitä järkeä tässä elämässä on. Ei mitään.

Joo. Olen nyt 1,5 vuotta ihmetellyt, että miten tämä on mennyt tämmöseksi vaikeaksi ja ikäväksi ihan kokonaan. Ennen oli vain pieniä vaikeuksia silloin tällöin. Semmosia tavalliseen elämään kuuluvia mutta nyt on ollut tosiaan yhtä vaikeutta jo putkeen se 1,5 vuotta eikä loppua näy. 

Alkaa olla jo elämänilo ja mielekkyys ihan hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen tärkein tehtävä on ottaa vastaan jeesi,jos ei Jeesusta ota vastaan ,eli tule uskoon ja usko Raamattua niin joutuu kadotukseen.

Naapuriporukka puhuu Allahista. Kumpikohan on oikeassa vai onko kumpikaan?

Ei olekaan missään mitään järkeä. Totaalisen turhaa on tämä ihmisten räpiköinti jalometallien (ihmisen määritelmä että mikä metalli on jalompaa kuin toinen - täysin järjetöntä sekin), paperinpalasten tai digitaalisten numeroiden perässä. Born, buy, consume, die. Kosmisessa mittakaavassa ihminen on yksi hyttysen kusi valtameressä. Mitä väliä. Ei ole merkitystä yksilön tuskalla, eikä siinä samaisessa mittakaavassa edes kansanmur halla. Ei ole merkitystä sillä imeytyykö kokonainen galaksi mustaan aukkoon vai putkahteleeko niitä kymmenkertaisesti lisää.

Täällä sitä kuitenkin vaan ollaan. Seuraavan aterian, levon, naurun tai panon perässä. Ihan kuin muutkin elukat.

Tiedostan kyllä olevani masentunut, mutta on liki mahdoton ajatus keksiä motivaatiota sille että miksi pitäisi nousta tästä ylös ja heilutella tätä raatoani tehden jotain. Mitä väliä? Tyhjän saa tekemättäkin. Iloa en saa juuri mistään kuin hetkellistä ja häivähdyksenomaista, joka kirvelee kuitenkin yhtä aikaa jollain tasolla. Jos voisin päättää, en koskaan syntyisi. Mutta täällä sitä ollaan. Mistä saisin seuraavan naurun, seuraavan panon.

Lasken vuosia ja odotan, että tiimalasista olisi santa viimein valunut. Että pääsisi viimein eroon tästä lihavankilasta. Mitä minä tällä teen, täällä. Merkityksetöntä. Kaikki kuitenkin sanoo että tämä on pakko lusia, jostain syystä. Joten lusitaan sitten. Eihän mulla ole muuta kuin aikaa. Mutta voi elämä (pun intended) että tuntuu turhalta. Koska se on.

En. Ajattelen asian niin, että minulla on rajallinen määrä aikaa, ja ”tehtäväni” on käyttää se aika mahdollisimman hyvin. Olla hyvä niin itselleni kuin kanssaihmisilleni ja yhteiskunnallekin. Siten elämässä mielestäni on hyvinkin järkeä.

Olen alkanut laittaa rahaa avustuksiin. Esim. Lähetysyhdistys Kylväjän kautta lahjoitan rahaa erilaisiin projekteihin. Että tulen elämässäni tehneeksi edes jotakin hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Olen nyt 1,5 vuotta ihmetellyt, että miten tämä on mennyt tämmöseksi vaikeaksi ja ikäväksi ihan kokonaan. Ennen oli vain pieniä vaikeuksia silloin tällöin. Semmosia tavalliseen elämään kuuluvia mutta nyt on ollut tosiaan yhtä vaikeutta jo putkeen se 1,5 vuotta eikä loppua näy. 

Alkaa olla jo elämänilo ja mielekkyys ihan hukassa.

Vaikean parisuhteen jälkeen tää viimeiset 1,5 vuotta on ollut lepposaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut laittaa rahaa avustuksiin. Esim. Lähetysyhdistys Kylväjän kautta lahjoitan rahaa erilaisiin projekteihin. Että tulen elämässäni tehneeksi edes jotakin hyvää.

Mulla on tavoite tehdä joka päivä ainakin yksi hyvä teko. Aina se ei onnistu, mutta joinain päivinä tulee tehtyä sitten useampi. Ja se teko voi olla vaikka kuinka pieni tahansa, tai suurikin. Suosittelen.

Mietin juuri eilen illalla tuota päivittäistä hyvän teon tekemistä. Täällä oli joskus ketju, jossa ihmiset kertoivat omista hyvistä teoistaan. Muistaako joku? Mistähän sen löytäisi? Siellä monet kirjoittivat, että toisten tekojen lukeminen inspiroi heitä itseäänkin ja toi hyvää mieltä.