Mietittekö aina välillä että mitä järkeä elämässä on loppujen lopuksi?

Vierailija kirjoitti:

Ylikansoitus on vienyt meiltä elämän tarkoituksen, joka on siis lisääntyminen.

Teknologian myötä tullut "hyvinvointi" on sen tarkoituksen vienyt. Ihmisestä tulee ongelmavyyhti, kun sitä vastoin, että hän lähtisi joka aamu etsimään itselleen ruokaa ihan siihen tapaan kuin on kaverien kanssa suunnitellut, hän meneekin tekemään orjatyötä (työn tekemisen lopettaminen aiheuttaa rangaistuksen), jossa tekee rahaa jo valmiiksi rikkaalle orjanomistajalle, ei niinkään itselleen.

Mitä sillä omalla pikkurahalla sitten tehdään? Jämähdetään paikalleen ja luodaan siihen kohtaan itselle jonkinlainen täysin tarpeeton, sormenjälkeä muistuttava omaisuusvuori (jokaisella on omanlaisensa), jonka menettämisen pelko on ensisijainen kuolemanpelon aiheuttaja. Tällainen "hyvinvointi" on modernille ihmiselle myyty ideaalina tapana elää ja lähes kaikki nielevät sen kokonaisena.

Aina silloin tällöin tulee mietittyä.

Erityisesti olen välillä surkutellut vuosina 1911 ja 1921 syntyneiden vanhemieni osaa. He elivät tosi rankan, työntäyteisen ja ilottoman elämän. Meillä nykyhetkessä on paljon paljon helpompaa. Vanhempani, ja tietysti pitkälti koko ikäluokkansa, olisivat ansainneet parempaa kovilla uhrauksillaan.

Olen myös miettinyt kissani elämää ;). Onko sillä hyvä elämä kotikissana? Usein kovin tylsää, eikä lajityypillistä, mutta turvallisempaa. Kissani on söpö ja ihastuttava eläin, mikä on sen elämän tarkoitus.

Kuten sanottu, oma elämäni tämän aikakauden ihmisenä on taloudellisesti turvattua ja vakaata. Mutta eihän tässä mitään järkeä ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös miettinyt kissani elämää ;). Onko sillä hyvä elämä kotikissana? Usein kovin tylsää, eikä lajityypillistä, mutta turvallisempaa. Kissani on söpö ja ihastuttava eläin, mikä on sen elämän tarkoitus.

Ihmisetkään eivät elä lajityypillisesti, mutta monet elävät kuitenkin hyvää elämää. Kissalla on se hyvä puoli, että se ei kykene aktiivisesti miettimään elämän merkitystä. Voi niilläkin kai kuitenkin jonkinlainen depressio olla ainakin niin kauan, kun olosuhteet sitä pitävät yllä. Vähän luulen, että kissallasi on ihan ok elämä, ellet käsittele sitä rakkaudettomasti.

Vierailija kirjoitti:

150 vuotta, kun menee aika eteenpäin, me kaikki tällä hetkellä täällä olevat olemme poistuneet. Jäljelle jää vain hautakivi muistuttamaan olemassa olosta. Ketään ei kiinosta sekään. Lopulta maapallokin tuhoutuu kun aurinko paisuu ja nielaisee sen. Ja Aurinkokkin sammuu lopullisesti joskus. Mitään ei jää jäljelle. 

Silti täällä taistellaan päivästä toiseen. Voi kun osaisi ottaa elämästä kaiken irti, mutta kun en osaa. :D

Jep, ja lopulta kaikki energia sammuu ja pimeyteen jää kenties mustia aukkoja, sammuneiden tähtien jäänteitä ja miljardeittain meidän planeettamme kaltaisia planeettoja - täydelliseen pimeyteen sillä kaikki valonlähteet ovat hiipuneet.

Ja minulle koitetaan tuputtaa kuinka tärkeää on lisääntyä ja jatkaa sukuaan. 🤣

Elämä on kuin golfpallolla: ensin saat sarjan kovia iskuja ja lopuksi joudut maassa olevaan kuoppaan. 😣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen tärkein tehtävä on ottaa vastaan jeesi,jos ei Jeesusta ota vastaan ,eli tule uskoon ja usko Raamattua niin joutuu kadotukseen.

Ottakaa jeesi vastaan!

Jeesi tulee, oletko valmis!?

Vierailija kirjoitti:

Pitää osata nauttia perus asioista, syödä ja naida.

Siitä on hyvä elämä tehty?

Kyllä pelkät syömiset ja naimisetkin ihmisen aika tyhjäksi jättää. Minusta hienot elämykset kuten taide ja rakkaus ovat myös tärkeitä.

Onhan tämä aikamoista taapertamista. Ainakin oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

150 vuotta, kun menee aika eteenpäin, me kaikki tällä hetkellä täällä olevat olemme poistuneet. Jäljelle jää vain hautakivi muistuttamaan olemassa olosta. Ketään ei kiinosta sekään. Lopulta maapallokin tuhoutuu kun aurinko paisuu ja nielaisee sen. Ja Aurinkokkin sammuu lopullisesti joskus. Mitään ei jää jäljelle. 

Silti täällä taistellaan päivästä toiseen. Voi kun osaisi ottaa elämästä kaiken irti, mutta kun en osaa. :D

Näinpä! Kun miettii historiaa, niin kaikki tuntuu unelta. Silti se on tapahtunut joskus. Meillä on oikeastaan ihmeellinen tilaisuus kokea tällainen asia kuin oma elämä, täällä tässä ja nyt LIVENÄ. Tässä ajassa.

Tulevaisuuden ihmiset voi vain miettiä, että minkähänlaista oli elämä 2000-luvun alussa. Kuvia ja filmiä voi katsoa, muttei kokea tätä oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Siksi lisääntyminen onkin tyhmää. Fiksut eivät lisäänny.

Miltä tuntuu elää TYHMIEN jälkeläisenä? :DDDD

On sanonta: Elämä on juhla, johon sinut on kutsuttu. Vanhempasi ovat kutsuneet sinut tänne elämän juhlaan. Eihän elämä aina tietenkään tunnu juhlalta ja kaikilla on välillä vastoinkäymisiä enemmän tai vähemmän, mutta kannattaa suhtautua elämään positiivisella uteliaisuudella. Kuinka paljon hienoa nähtävää on eri maissa ja maanosissa, kuinka ihania kirjoja voi lukea ja elokuvia katsella. Voi käydä konserteissa tai kuunnella itsekseen kerrassaan mahtavia sävellyksiä. Voi käydä taidemuseoissa ihailemassa taidetta ym. Voi tutustua aivan ihaniin ihmisiin ja keskustella hyvän ruuan ja viinin äärellä vaikka juuri siitä elämän tarkoituksesta. Minä ainakin olen ikionnellinen, että olen saanut syntyä tänne maapallolle ja olen myös antanut elämänlahjan tyttärelleni ja pojalleni. Harmittaa vain, ettei yhden elämän aikana ehdi tehdä ja nähdä kaikkea mitä haluaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylikansoitus on vienyt meiltä elämän tarkoituksen, joka on siis lisääntyminen.

Teknologian myötä tullut "hyvinvointi" on sen tarkoituksen vienyt. Ihmisestä tulee ongelmavyyhti, kun sitä vastoin, että hän lähtisi joka aamu etsimään itselleen ruokaa ihan siihen tapaan kuin on kaverien kanssa suunnitellut, hän meneekin tekemään orjatyötä (työn tekemisen lopettaminen aiheuttaa rangaistuksen), jossa tekee rahaa jo valmiiksi rikkaalle orjanomistajalle, ei niinkään itselleen.

Mitä sillä omalla pikkurahalla sitten tehdään? Jämähdetään paikalleen ja luodaan siihen kohtaan itselle jonkinlainen täysin tarpeeton, sormenjälkeä muistuttava omaisuusvuori (jokaisella on omanlaisensa), jonka menettämisen pelko on ensisijainen kuolemanpelon aiheuttaja. Tällainen "hyvinvointi" on modernille ihmiselle myyty ideaalina tapana elää ja lähes kaikki nielevät sen kokonaisena.

Joo, onhan se absurdia. Mutta kaikilla eliöillä on joku pesä, jota ne rakentaa turvakseen ympärilleen. Eikä sitä mukaansa saa kuoltuaan.

Minä taas ihmettelen, että kun kaikki teknologia on keksitty tehostamaan hommia ja tekemään raskaat työt - ja näin luomaan ihmisille vapaa-aikaa, niin silti työpäivän pituus on samat 8h vuorokaudessa kuten sata vuotta sitten. Eikö koneiden lisääntyessä ja työn määrän vähetessä pitäisi työpäivänkin lyhentyä - tai ainakin työn määrää pitäisi jakaa, että sitä riittäisi vähän kaikille ja kaikilla on kivaa? Ja näin palkkaakin tulisi kaikille?

Kuka vie tehostuneen työn hedelmät???

Vierailija kirjoitti:

Aina silloin tällöin tulee mietittyä.

Erityisesti olen välillä surkutellut vuosina 1911 ja 1921 syntyneiden vanhemieni osaa. He elivät tosi rankan, työntäyteisen ja ilottoman elämän. Meillä nykyhetkessä on paljon paljon helpompaa. Vanhempani, ja tietysti pitkälti koko ikäluokkansa, olisivat ansainneet parempaa kovilla uhrauksillaan.

Olen myös miettinyt kissani elämää ;). Onko sillä hyvä elämä kotikissana? Usein kovin tylsää, eikä lajityypillistä, mutta turvallisempaa. Kissani on söpö ja ihastuttava eläin, mikä on sen elämän tarkoitus.

Kuten sanottu, oma elämäni tämän aikakauden ihmisenä on taloudellisesti turvattua ja vakaata. Mutta eihän tässä mitään järkeä ole.

Juu, omat isovanhempani ovat eläneet ikävän aikakauden:

syntyivät köyhään, vasta itsenäistyneeseen ja sisällissodasta toipuvaan Suomeen jossa oli nälkää ja lapsetkin pantiin töihin, olivat 30-luvun laman nuoria, päätyivät parikymppisinä kuudeksi vuodeksi sotaan, keskittyivät pelkkään sodanjälkeiseen jälleenrakentamiseen, karuun fyysiseen pienipalkkaiseen työntekoon ja päätyivät pienelle eläkkeelle ja hautaan.

Nyt valitetaan, kun netti pätkii ja tuli ostettua väärää jugurttia.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on kasvaa ihmisenä.

Rakastaa. Kunnioittaa. Kohdella toisia kauniisti.

Tämä on suurin harha, mitä meille annetaan ymmärtää. Vähän kuin kahvikuppiin kirjoitetut mietelauseet, että jokainen päivä on elämisen arvoinen. Molemmat ihan yhtä väärin. 

Tärkeintä ei ole kasvaa ihmisenä, vaan olla onnellinen. Tai jos ei nyt onnellinen, niin ainakin oppia olemaan neutraali. Siis joko löytää sopiva lääkitys, terapeutti tai muulla tavoin kyetä elämään. Vasta tämän jälkeen voi alkaa miettiä ihmisenä kasvamista, mihin itse suhtaudun hieman kyynisesti. Mitä se sellainen ihmisenä kasvaminen on? Ja onko se oikeasti kaiken sen miettimisen arvoista eli saavuttaako sillä onnen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

150 vuotta, kun menee aika eteenpäin, me kaikki tällä hetkellä täällä olevat olemme poistuneet. Jäljelle jää vain hautakivi muistuttamaan olemassa olosta. Ketään ei kiinosta sekään. Lopulta maapallokin tuhoutuu kun aurinko paisuu ja nielaisee sen. Ja Aurinkokkin sammuu lopullisesti joskus. Mitään ei jää jäljelle. 

Silti täällä taistellaan päivästä toiseen. Voi kun osaisi ottaa elämästä kaiken irti, mutta kun en osaa. :D

Jep, ja lopulta kaikki energia sammuu ja pimeyteen jää kenties mustia aukkoja, sammuneiden tähtien jäänteitä ja miljardeittain meidän planeettamme kaltaisia planeettoja - täydelliseen pimeyteen sillä kaikki valonlähteet ovat hiipuneet.

Ja minulle koitetaan tuputtaa kuinka tärkeää on lisääntyä ja jatkaa sukuaan. 🤣

Kannattaa sitä niin kauan jatkaa kuin se on mahdollista. Mikäs eläin se sellainen on joka meinaa jättää leikin kesken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylikansoitus on vienyt meiltä elämän tarkoituksen, joka on siis lisääntyminen.

Teknologian myötä tullut "hyvinvointi" on sen tarkoituksen vienyt. Ihmisestä tulee ongelmavyyhti, kun sitä vastoin, että hän lähtisi joka aamu etsimään itselleen ruokaa ihan siihen tapaan kuin on kaverien kanssa suunnitellut, hän meneekin tekemään orjatyötä (työn tekemisen lopettaminen aiheuttaa rangaistuksen), jossa tekee rahaa jo valmiiksi rikkaalle orjanomistajalle, ei niinkään itselleen.

Mitä sillä omalla pikkurahalla sitten tehdään? Jämähdetään paikalleen ja luodaan siihen kohtaan itselle jonkinlainen täysin tarpeeton, sormenjälkeä muistuttava omaisuusvuori (jokaisella on omanlaisensa), jonka menettämisen pelko on ensisijainen kuolemanpelon aiheuttaja. Tällainen "hyvinvointi" on modernille ihmiselle myyty ideaalina tapana elää ja lähes kaikki nielevät sen kokonaisena.

Aamen. Se on just tuo, kun selviytymisaspekti on poissa ja jos mitään uutta ei ole tilalle, niin turhalta tuntuu. Ehkä yhteiskunta on kehittynyt liian nopeasti? Meillä on liikaa kaikkea ja tavallaan liian helposti. Kilpavarustelua, liikaa virikkeitä, tavaraa ja kaaosta, kun oikeasti kaipaamme yksinkertaista elämää, luontoyhteyttä ja sitä, että pikkuhiljaa voimme tehdä elämästämme parempaa ja helpompaa. Emme edes tiedä mitä haluamme, koska olemme pyörällä päästämme kaiken keskellä. Pitäisi olla peruselämä ja 1-2 selkeää haavetta, joita kohti mennä. Sen sijaan meillä haaveetkin vaihtuu päivittäin ja niitä on liikaa, mihinkään ei osata keskittyä.

mitä hyötyä lisääntymisestä on sulle? idiootti

miksi sitten valitat elämästäsi ja olet täälä vieläkin? ps.oisko 1v1 cs

Turhaa kakkaa olemassaolo. Avioliitossa tärkeintä nussiminen.

Kyllä, missään ei tunnu olevan ihmisten kannalta mitään järkeä, erinäisten laitosten ja instituutioiden etu jyrää ihmisten edun aina alleen. Nekin on kumminkin vain ihmisten keksimiä eikä mikään luonnonlaki. Vaikuttaa että ne on keksitty vain, että jotkut ihmiset pääsisivät alistamaan, määräilemään ja vedättämään toisia ihmisiä, mikä on täysin sairasta ja väärin!