Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jonka lapsen kaveri syö usein teillä
Oletko tullut ajatelleeksi, että lapsi voi nähdä nälkää kotona? Vaikka lapsen vanhemmat eivät olisi edes köyhiä, voi olla elämänhallinnassakin puutteita niin, etteivät laita ruokaa. Ainakaan yhtä hyvää ja ravitsevaa kuin teillä. Hyvä antaa vähästäänkin.
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarjoan aina lasten kavereille ruokaa ja välipalaa.
Olen myös sanonut heille, että jos avaimet jää kotiin, meille voi tulla.Teen etätöitä.
Joo mäki oon jakanu ipanoiden kavereille meijän kotiavaimet. Aina saa tulla. Yö tai päivä, ei väliä.
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedostan kyllä sen, että lapsi ei välttämättä saa kotona riittävästi ruokaa ja siksi syö usein meillä. Mutta se ei ole niin yksinkertaista. Jokainen, joka on ollut tällaisen lastensuojelun rajatapauksen kanssa paljon tekemisissä omien lasten kautta, tietää sen olevan muutakin kuin lämmin ruoka silloin tällöin. Siinä pitää tavallaan tehdä tietoinen päätös siitä, kuinka pitkälle jaksaa alkaa pitää tästä lapsesta huolta. Se ei koskaan mene niin, että tarjoan muutaman kerran viikossa ruokaa. Nämä lapset takertuvat, viettävät mielellään _paljon_ aikaa meillä, on puututtava käytösongelmiin, rajattava asioita, muistutettava lämpimästä pukeutumisesta ja kuunneltava suruja ja osoitettava välittämistä.
Tuntuu, että tällaiset lapset kokevat ruoan tarjoamisen huolenpidon ja välittämisen osoituksena ja tarttuvat niihin tosi tiukkaan. Ja jos lapsi syö meille usein, hän osallistuu perheen päivittäiseen kaikkein tärkeimpään yhdessäolohetkeen ja väistämättä alkaa tuntea yhteenkuuluvuutta ja sitä, että hänkin on tärkeä. On hirveän vaikea etäännyttää tällaisen jälkeen lasta perheestämme ja nähdä sitä pettymystä lapsen silmissä.
Olin kyllä iloinen, että aikoinaan lasten ja nuorten kaikki kaverit viihtyivät enimmäkseen meillä. Ruokaa saivat kaikki ja tarpeen tullen jatkettiin riisillä tai makaronilla tms.
Saivatpa siinä kasvatusta pöytätavoissa samalla kun joka perheessä eivät alkeellisetkaan käytöstavat olleet hallussa.
Tiesinpä missä omat olivat kun olivat oman katseen alla.
Kolmen lapsen totaaliyksinhuoltaja ja asuntovelkainen, mutta aina tilaa sydämessä muutamalle lisälapselle. Toin, vein harrastuksiin niin omat kuin vieraatkin.
Perinne tuli jo omasta lapsuudenkodista, jossa omat ja sisarusteni kaverit viettivät aikaa meillä. Isä oli myös yksinhuoltaja ja varsin avarakatseinen.
Tänään niin äitienpäivänä kuin muinakin päivinä saan lahjaksi paljon rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Me ruokitaan aina lasten kaverit. Välillä on viisikin teinipoiikaa kylässä, joten aika paljon saa laittaa ruokaa, mutta tapaan mielelläni lasten kavereita ja tutustun heihin ruokapöydässä. Tykkään myös että he viihtyvät meillä. Lapsiani ruokitaan usein myös kun ovat käymässä kaveriperheissä.
Minusta toi on normaalia ja lapset oppivat oikean laista sosiaalisuutta, mistä on huikean paljon hyötyä aikuisuudessa.
Esim. uskaltavat keskustella isommissakin ryhmissä työelämässä, tuoda esille oman mielipiteensä tai ehdotuksensa.....
No eihän se kovin kallista ole jos yksi ylimääräinen syöjä on, ja laittaa makaronilaatikkoa tai hernekeittoa. Sitten jos on ruoaksi kalaa tai pihvejä, joita harvoin on itsekään varaa ostaa, niin eipä huvita ruokkia ylimääräisiä kovin usein.
Teinin kaveriporukassa näkyvät tajunneen ihan itsekin jotain, ovat kokoontuneet jonkun kaverin luokse ja tehneet itse jotain ruokaa, esim täytettyjä patonkeja. Leipovat patongit, porukalla ostavat broikat ja kasvikset jne.
Ihan hyvin toimeentulevia perheitä useimmat näistä kai, mielestäni aika mahtavaa että ovat tajunneet että itsekin voi tehdä eikä odottaa kaikkea valmiina. Eikä ulkopuolelle jää sekään joka ei voi sinne subille lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki tarjoan syömistä myös kavereille, jos ovat ruoka-aikaan meillä tai tulevat suoraan koulusta. Yhden perheen kolme lasta on aina tosi nälkäisiä kyläillessään. Joskus nuorin heistä on pyytänyt ruokaa vartin päästä meille tultuaan, kun on niin nälkä. Kaikki menee mitä annetaan ja pyydetään lisää. Kyllä vähän ihmettelen, miksi lapset lykätään kylään valmiiksi nälkäisenä. Ei ole sydäntä sanoa, että söisitte kotona, kun en ole varma mikä tilanne siellä kotona on. Usein olen joutunut lähtemään kauppaan, kun ilta/aamupalaksi tarkoitetut jutut on jouduttu syöttämään näille nälkäisille kaverilapsille. Meillä lähin kauppa puolen tunnin automatkan päässä.
Mitään vastavuoroisuutta ei hommassa ole, koska heille ei saa koskaan mennä kaverit vaan leikkivät aina pihalla tai puistossa tms. Edes vessaan ei saa mennä sisälle.
Työssäkäyvät vanhemmat ja lapsilla merkkivaatteet, mutta lapset on usein tosi likaisia. Jos voin edes ruoalla tarjota heille jotain turvaa ja huolenpitoa olkoon sitten niin.
Ihan sama mitä uskot. Meillä on kaksi isoa jääkaappia ja pakastin ja niitä täydennetään säännöllisesti. Ruoka ei tästä talosta lopu. Ennen koronaa kävi myös paljon vieraita ja usein syötiin yhdessä. Ruokaa ei taiota vaan sitä tehdään. Teemme joka päivä ruokaa ja yleensä tuplasatsin, jotta saadaan myös seuraavan päivän lounaat etätyöläisille. Teinit syövät välillä siitä ylimääräisen lämpimän ruoan koulun jälkeen, mielestäni parempi näin kuin että syövät välipalaksi vaikka kymmenen voileipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ruokitaan aina lasten kaverit. Välillä on viisikin teinipoiikaa kylässä, joten aika paljon saa laittaa ruokaa, mutta tapaan mielelläni lasten kavereita ja tutustun heihin ruokapöydässä. Tykkään myös että he viihtyvät meillä. Lapsiani ruokitaan usein myös kun ovat käymässä kaveriperheissä.
Anteeksi mutta mun on kyllä vaikea uskoa, että teillä aina on kaapeissa niin paljon että ykskaks yllättäen taiot ruokaa viidelle ”ylimääräiselle” teinipojalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos meillä tehdään ruokaa, kyllä siitä riittää tytön kaverillekin. Yleensä kuitenkin periaate on, että jokainen syö kodissaan. Joskus käy niin, että kaveri ei millään ymmärrä lähteä kotiinsa, joten jos on meillä jo neljättä tuntia, teen muksuille jonkin pastapussin, joita meillä on kaapissa aina muutama varalla.
Nyt kun lapseni on aloittanut koulun, on tullut nähtyä ties millaista uutta kaveria. Jos kaveri on niin röyhkeä, että tulee meille ja ihan ilmoitusluontoisena asiana kertoo, että on nälkä ja haluaa jotain suuhunpantavaa, niin sellaisille mukuloille meillä on tarjolla porkkanaa ja näkkileipää. Kerran yksi saa ma rin kakara söi meillä 13 jäätelöä sillä välin, kun olin koiran kanssa lenkillä. Ihan noin vain kävi omin luvin hakemassa pakastimesta aina uuden jäätelön. Se lapsukainen ei ole meillä sen jälkeen vieraillut. Aikaa saa viettää meidän lapsen kanssa vaikka leikkipuistossa, mutta meille ei ole asiaa.
Joillekin näiden uusien kavereiden vanhemmille on pitänyt ihan erikseen sanoa, että koulusta mennään suoraan omaan kotiin, syödään välipalaa ja tehdään läksyt ja näytetään naama äidille/isälle, ennen kuin saa lähteä kaverin kanssa ulos. Meille ei ole asiaa eikä meidän lapsi tule kaverin luo ennen sitä eikä varsinkaan suoraan koulusta.
Samaa olen ajatellut. Kun laittaa ruokaa siitä kyllä riittää muutamalle lapsen kaverille. Enkä ole huomannut, että ruokalaskut olisi suurentuneet.
Ajatellaan nyt vaikka makaronilaatikkoa, lohisoppaa, nakkikeittoa tms niin samalla vaivalla tekee hieman suuremman annoksen, eikä näy kuluissa. Tavallista kotiruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sovittu lasten kavereiden vanhempien ja lasten kanssa, että lähellä asuvat syövät kotonaan ja sillä siisti. Joskus voi tulla meille syömään ja lapseni voi syödä kaverillaan, mutta se on lähinnä poikkeus, eikä tapahdu usein. Koulussa on ruokaa ja siellä saa vetää näkkäriä niin paljon kuin napaan mahtuu, joten sillä pitää pärjätä ne muutama tunti mitä yhdessä ovat tai sitten pitää mennä kotiin. Meidän lähellä ei ole köyhiä perheitä edes, joten kenenkään köyhäinapuna ei tarvitse olla.
Meillä menee noin 1000 euroa kuukaudessa ruokaan, laskin sen muutama viikko sitten kauppojen laskureilla, ja se riittää hyvin meille, vieraita en viitsi niin kestitä enää. Jos joku ei asiasta tykkää, niin ihan sama, en ole muista vastuussa.
Minkäkokoinen perhe teillä on jos tonni menee ruokaan /kk?
Ihan nelihenkisellä perheellä menee helposti tonni + ulkona syömiset. Jossei syödä pelkkää metripitsaa ja sikanautaa.
Minulla on yhden hengen talous, mutta 5 hengen kulut (ilman ylimääräisiä lapsia ) seuraan hyvin tarkasti kulutustani ja puhtaasti ruokaan kuluu kuukaudessa 600-700€. Erottelen kauppakuiteista omaan sarakkeeseen kodin puhtauteen, hygieeniaan ym liittyvät kulut. Ruuan edullisuus perustuu suunnitelmallisuuteen ja siihen, että ruoka valmistetaan itse.
Sää ny vallan erinomainen tirehtööri olet. Enpä viittis mainostaa, että yksineläjällä on viiden hengen kulut. Kiristääkö pipo kovastikin?
En käytä pipoa, mutta arvatenkin se alkaisi kyllä kiristämään heti kun tapaisin sinunlaisesi talousneron. Mikä kommentissani jäi kiertämään aivosolussasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä mäkin oon välillä pyytänyt lasten kavereita pöytään mutta ärsyttää varsinkin tytöt kun nirppaillaan ja arvostellaan tarjottavia ruokia.
Minua ärsytti jo lapsena kuinka kaverini nyrpisteli ja arvosteli perheemme ruokia. Itsellä ei käynyt koskaan mielessäkään valittaa mistään, olin vain kiitollinen kun minullekin tarjottiin ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Toki tarjoan syömistä myös kavereille, jos ovat ruoka-aikaan meillä tai tulevat suoraan koulusta. Yhden perheen kolme lasta on aina tosi nälkäisiä kyläillessään. Joskus nuorin heistä on pyytänyt ruokaa vartin päästä meille tultuaan, kun on niin nälkä. Kaikki menee mitä annetaan ja pyydetään lisää. Kyllä vähän ihmettelen, miksi lapset lykätään kylään valmiiksi nälkäisenä. Ei ole sydäntä sanoa, että söisitte kotona, kun en ole varma mikä tilanne siellä kotona on. Usein olen joutunut lähtemään kauppaan, kun ilta/aamupalaksi tarkoitetut jutut on jouduttu syöttämään näille nälkäisille kaverilapsille. Meillä lähin kauppa puolen tunnin automatkan päässä.
Mitään vastavuoroisuutta ei hommassa ole, koska heille ei saa koskaan mennä kaverit vaan leikkivät aina pihalla tai puistossa tms. Edes vessaan ei saa mennä sisälle.
Työssäkäyvät vanhemmat ja lapsilla merkkivaatteet, mutta lapset on usein tosi likaisia. Jos voin edes ruoalla tarjota heille jotain turvaa ja huolenpitoa olkoon sitten niin.
Taitaapa olla härskiä hyväksikäyttöä. Ja jos on näitä nälässäpitäjiä joita palstallakin välillä näkee, niin ehkä paras apu olisi se lasu. Tai kun lasten nälkä tulee koulussa jne ilmi, niin tekevät sieltä, jos ei itse kehtaa. Joten tavallaan syöttämällä vain pitkität asian ilmituloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerin juttu on, että lapsen kaverin vanhemmat luulee tekevänsä palveluksen tarjoamlla ruokaa lapselle, kysymättä lupaa lapsen vanhemmilta.
Todella törkeää.
Muutaman lapsen vanhempien kanssa olemme sopineet käytännöstä: Lapset syövät kotonaan ja ruoka-ajat ovat klo xx:xx. (lapset ovat 8-9v)
Miten sitten käy sovittujen asioiden kanssa.Perhe1 poikkeaa säännöistä ja lapsi tulee kotiin ruokapöytään ja ilmoittaa, että söi jo kaverin luona. Soitan ja kysyn miten tässä nyt näin kävi. "No kun meillä ei oikein oltu keritty syömään ja lapsillakin alkoi olla kiljuva nälkä. Laitettiin sitten pikaisesti... nuudeleita, ranskalaisia, pizzaa..." täysin tajutonta ajatuksen virtaa...
Perhe2 lapsi tulee sovitusti kylään, ruokailu-aika lähenee... pyydän lasta soittamaan vanhemmilleen, jotta ovat kotona kun lapsi lähtee kotiin. (Lapsella kajarit auki): "Syö nyt vaan siellä, tässä menee vielä muutama tunti ennen kun pääsen kotiin. Kyllä ne ymmärtää, ettei lasta voi jättää nälkäiseksi jos kaikki muutkin siellä syö. Muista sanoa, että olet allerginen vehnälle ja naudanlihalle. Maitotuotteet ei myöskään sovi sinulle, pitää olla kaurapohjaista ja mieluummin luomua. Niin ja ei sitten myöskään purkkihernekeittoa, jota se yksi perhe tarjoili sinulle kun olit siellä viime viikolla.
Vielä villimpää on lasten kohdalla, joiden vanhempiin ei saa edes yhteyttä. Yksi tyttö (oma lapseni on poika) jäi yllättäen meille yli viikonlopun, koska vanhempiin ei saatu yhteyttä. Ilmoitin asiasta koulun rehtorille jo perjantai iltapäivällä. Maanantaina tyttö ei enää tullut koulun jälkeen meille. Kuulin, että tyttö oli ilmoitettu sairaaksi jo viikon ennen kun jäi meille viikonlopuksi.
Kai teit LaSun perhe2:n toiminnasta ja jo puhelimessa kerroit ettei heidän suunnitelmansa ole validi?
LaSu?
En puhunut itse puhelimessa, vaan lapsella oli kajarit auki. Olen kirjoittanut nimeni ja puh numeron lapulle, jonka pyysin antamaan vanhemmille.
Mitä muuta voisin asialle tehdä?
Lasten suojeluilmoitus!
Jos kerran oli kajari auki, niin olisit voinut huutaa sinne sekaan että hakekaa kakaranne kotiin, täällä ei tarvi siipeillä.
Toisaalta joku voi ajatella, että tekee heti alkuun selväksi kaikki rajat, jotta käytöstavat valkenevat lapselle. Jos lapsella ei ole rajoja kyläpaikan aikuinen voi ne tarvittaessa ystävällisesti rajata. Sillon lapsi oppii miten kylässä tulee olla.
On myös huomaavaista opettaa lapselle kuinka kauan on sopivaa olla kylässä. Voi selittää hyväksyvässä ja myönteisessä valossa, että toiset tykkäävät, että on tarkat ajat ja rajat ja niitä myös silloin noudatetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta kysyn teiltä, joilla kaverit saa syödä myös, että minkälaisia määriä ruokaa teette ja miten viikon ruoat suunnittelette?
Meillä käydään kerran viikossa isoilla ruokaostoksilla, jossa pyritään suunnittelemaan ma-pe ruoat. Meillä myös tehdään kahden päivän ruokia, sillä olemme noin viiden aikaan kotona (vanhemmat) jolloin se ruoka on oltava lämmitysvalmis kun on jo nälkä, ei ole viideltä työpäivän jälkeen enää jaksamista alkaa kokkailemaan. Usein tehdään esim. sunnuntai-iltana ma-ti ruoka valmiiksi jotta alkuviikko sujuisi helpommin.
Meillä on kaksi alakoululaista, joskus molemmilla on kaveri kylässä, joskus vain toisella tai joskus ei kummallakaan. Ei kyllä voida alkaa tehdä ruokaa lisää vain siksi, että joku kaveri mahdollisesti on kylässä tai sitten ei. Olisi ihanaa olla sellainen maailmaa syleilevä pullantuoksuinen, lettuja paistava äiti, mutta en taida olla koska vapaa-aika töiden jälkeen on niin vähäistä. Meillä saa kyllä välipalaa, leipää ja päällisiä. Yritetään pitää jääkaapin sisältö terveellisenä joten ei ole sokerijugurtteja tai muita herkkuja kyllä välipalallakaan. Varmaan meidän tarjoiluista kerrottaessa tulee vaikutelma, että köyhää on..
Ohi aiheen,
"Suomalainen"-tapa siirtyä heti töiden jälkeen ruokapöytään on asia, mitä en koskaan ole ymmärtänyt.
On paljon mukavampaa tulla rauhassa kotiin, haukata jotain pientä (hedelmä/smoothie/riisipiirakka/rahka tmv.) hetken "hengähtää" ja sitten hieman myöhemmin valmistaa (joko alusta saakka, tai lämmittää aiemmin tehty) ruoka ja asettua pöytään.
Monissa maissa illallinen syödään vasta hyvin myöhään, toki ilmastokin vaikuttanee (ei ole niin kuuma mitä päivällä) mutta onhan se muutenkin järkevää, voi rauhoittua perheen kanssa kun päivän koulut/työt/harrastukset/muut menot siltä päivältä hoidettu.
Meillä on käyneet naapurin lapset syömässä sillointällöin jo pari vuotta. Lasuperhe, yh-äidillä notkuu välillä jaksaminen kunnolla. Ei ole sydäntä pitää lapsia nälässä ja parempi että he meillä kuin jossain hyväksikäytettävinä. Tarkistan heiltä läksyjä ja olen kertonut murrosiästä ym. Sydäntä riipii, mutta yritän pitää heistä huolta sen mitä kykenen. Huostaanoton perusteet ei heillä täyty, olen selvittänyt.
Tee ruoka aina sisäfileestä niin pääset uhriutumaan vielä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Olin kyllä iloinen, että aikoinaan lasten ja nuorten kaikki kaverit viihtyivät enimmäkseen meillä. Ruokaa saivat kaikki ja tarpeen tullen jatkettiin riisillä tai makaronilla tms.
Saivatpa siinä kasvatusta pöytätavoissa samalla kun joka perheessä eivät alkeellisetkaan käytöstavat olleet hallussa.
Tiesinpä missä omat olivat kun olivat oman katseen alla.
Kolmen lapsen totaaliyksinhuoltaja ja asuntovelkainen, mutta aina tilaa sydämessä muutamalle lisälapselle. Toin, vein harrastuksiin niin omat kuin vieraatkin.
Perinne tuli jo omasta lapsuudenkodista, jossa omat ja sisarusteni kaverit viettivät aikaa meillä. Isä oli myös yksinhuoltaja ja varsin avarakatseinen.
Tänään niin äitienpäivänä kuin muinakin päivinä saan lahjaksi paljon rakkautta.
Minä vietin yläasteella tosi paljon aikaa kaverini luona, jonka isä oli yksinhuoltaja ja näin jälkikäteen ajateltuna aika pienituloinen. Ei oma perheenikään mikään rikas ollut, mutta kahden vanhemman tulot kuitenkin. Aina sain siellä ruokaa ja olin tervetullut.
Tuo kaverini isä on vaikuttanut tosi paljon siihen, millainen mielikuva minulla on miehistä. Hän oli huolehtiva ja rento, mutta kuitenkin jämäkkä ja odotti että hommat hoidetaan. Häntä kiinnosti meidän nuortenkin elämä ja hänen kanssaan oli kiva jutella. Oma isäni oli paljon vanhempi ja etäisempi eikä kauheasti tehnyt kotitöitä tai edes ollut kotona.
Jälkikäteen ajateltuna olen arvostanut häntä entistä enemmän, vaikka ystävys kaverin kanssa hiipuikin siinä vaiheessa, kun muutettiin kumpikin ensin eri puolille kaupunkia yläasteen jälkeen ja lopulta eri kaupunkeihin opiskelemaan. Tuskin kaverini isä tietää miten merkityksellistä hänen kanssaan vietetty aika minulle oikeasti oli, se osoitti että miehetkin voi välittää, hoivata ja olla kiinnostuneita teinien elämästä. Omasta perhepiiristä sellaista mallia ei tullut mistään mualta.
Vierailija kirjoitti:
SvenskHurri kirjoitti:
Itellä ei ole lapsia (liian nuori siihen) mutta kun mulla on niin kyllä lasten kaverit saa syödä meillä. Lapsena mun hyvän kaverin vanhemmat tarjos aina ruokaa ja yleensä söin. Jotkut taas ei halunnut antaa. Odottaisin myös silloin että lapseni saisi syödä kavereidensa luona. Oikeesti, ei ne lapset syö paljon. Se vie enintään pari euroa kun lapsesi kaveri syö teillä.
Ajatuksesi on kiva ja olet selvästi elänyt keskiluokkaisessa perheessä lapsuutesi. Omassa lapsuudessa rahat oli ihan oikeasti aina loppu. Hyvä jos sai itse joka päivä ruokaa, joka oli yleensä kyllä paljon halvempaa kuin 2 euron ruoka koko päivänkään aikana. 2 euroa piti riittää koko perheelle kun penniä venytettiin.
Siinä muiden lasten ruokkiminen samalla olisi ollut täysi mahdottomuus.
Älä ala ruokkimaan toisia ja olemaan ystävällinen muille ihmisille, koska AnnaLiisalla oli köyhä lapsuus. Perkele kaikki auttaminen loppuu nyt heti!
Kyllähän sitä joskus pitää ihmetellä, että yksinhuoltajan pöydässä syö ydinperheiden kersat, ihan kuin minulla olisi varaa koko kylä ruokkia. Kyllä täällä kaikille on välipalaa tarjolla, mutta riippuu vähän mitä on iltaruoaksi suunnitteilla, että riittääkö siitä omille vai myös vieraille.
Esim jos teen spaghettikastikkeen 400g jauhelihasta, niin ei siitä oikein kovin monelle ylimääräiselle ole, jos ei jotenkin kastiketta jatka.
Jostain tuli mieleeni pikku Kalle-vitsi. Kalle oli usein kaverin luona ruoka-aikaan. Kallen äiti kysyi, eivätkö ne tykkää huonoa siellä kylässä kun siellä niin usein ruoka-aikaan olet. Kalle vastasi: Ei ollenkaan tykkää huonoa, ne oikein odottaa minua siellä. Tänäänkin kun menin sinne, niiden äiti sanoi: Tuo se vielä puuttui.