Miksi toisten häät koetaan vaivaksi?
Palstalla on nyt nousussa kaksi keskustelua. Toisessa kysytään, mikä on sopiva summa tää lahjaan ja toisessa pohditaan huonoja kokemuksia häistä (vai miten se nyt meni).
Olen järkyttynyt, koska molemmissa keskusteluissa jauhetaan siitä miten vaivalloista on osallistua toisten häihin. Todennäköisesti jokaisella on joskus ollut tai on tulossa juhlia. Onko niin vaikea asettua juhlakalun asemaan ja nauttia toisten päivästä?
Ymmärrän, ettei aina haluaisi käyttää kesäviikonloppua/viikonloppuja toisten juhliin, mutta onko oikeasti juhlia ”riesaksi” asti?
Kun korona helpottaa, meilläkin aloitetaan tää juhlasuunnitelut ja kauhistuin keskusteluista. Onko todella niin että häät koetaan rasitteena? Itse rakastan juhlia ja lähden juhliin mielelläni. On mukava tavata sukulaisia, ystäviä, syödä hyvää ruokaa ja vaikka olisi pelkkää kakkua ja kahvia. On myös mukava katsoa juhlakalun iloa.
Kommentit (303)
Vierailija kirjoitti:
Omasta puolestani voin sanoa että minulle häihin tai muihin juhliin meneminen on suuri taloudellinen ongelma. Vaatteet ja lahjaraha, kampaajalla käynti, julkiset kulkuneuvot, yöpyminen, ruoat matkalla. Helposti voi mennä 1000€ vaikka halvimmat vaihtoehdot valitsisi. Nyt on tulossa valmistujaiset kuukauden päästä. Pääsen onneksi kimppakyydillä perille 200 km päähän, rahaa lahjaksi ja vanhoilla kuteilla menen. Kampaajalla pitää taas käydä ja tulla junalla takaisin, osa matkasta taksilla, yöpyminen onnistuu toisten nurkissa. Menee silti 100€ joka on kuukauden ruokaraha työkyvyttömän peruspäivärahasta. Tulossa myös suuria laskuja terveydenhoidosta ja kännykkäkin hajosi joten miinukselle mennään että heilahtaa. Haluaisin perua mutta kun on tosi läheinen juhlija ja muihinkaan juhliin en ole päässyt vuosikausiin. Menee taas kuukausia että saan talouden tasapainoon. Lisäksi olen introvertti enkä nauti isoista ihmislaumoista, etenkään näin kipeenä, vaikka kaikki ovatkin tuttuja. Meitä on niin monenlaisia ihmisiä ja monenlaisessa elämän tilanteessa.
Edelliset häät joissa kävin makso bensat+hotelli. Mekko oli vanha, jo useammat juhlat käytetty, samoin asusteet. Kampaajalla en erikseen sitä varten käyny (enkä muitakaan muiden juhlia varten). Itseasiassa kaks serkkua, sisarukset, meni parin vuoden erolla naimisiin ja mulla oli sama mekko molempien häissä.
Ei oikein kiinnosta, kun tietää, että parin vuoden kuluttua ollaan ottamassa eroa. Luvataan olla yhdessä ja halutaan rakastaa, mutta pelkkä kyllästyminen riittää eron syyksi. Lapsikin ehditään hankkia monissa tapauksissa, mutta se vaipan vaihto onkin jo eri juttu. Rahasta riidellään jo kuukauden päästä. Naapuri asui avoliitossa ja heillä oli kaksi lasta. Menivät naimisiin ja sanoin rouvalle, että nythän voikin sitten erota. Vuoden päästä olivat erossa. Miksi mennä lupaamaan mitään, jos ei ymmärretä mitään yhteiselosta.
Mun kokemus häistä on se, että siellä on hirveästi ihmisiä, joita ei tunne eikä tule koskaan ikinä näkemään. Vaikea keksiä puheenaiheita morsiamen sedän tai sulhasen kummin kaiman kanssa.
Lisäksi häät ovat yhtä odotusta. Odotetaan, että päästään syömään, odotetaan, että kaikki saa syötyä, odotetaan seuraavaa ohjelmanumeroa, odotetaan kakun leikkausta jne.
Suomessa kaikenlainen juhlinta ollut aina lähes syntiä. Ei täällä oikein edes osata juhlia. Jos nyt jotain juhlitaan niin sitten mahdollisimman pienesti ja vaatimattomasti, ihan kuin sitä pitäisi vielä hävetä.
Ääppä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään häistä! Olen lapseton yli nelikymppinen nainen ja minusta häät ovat aina ihania iloisia juhlia. Olen ollut lukuisissa erinäköisissä hääjuhlissa, kalliin budjetin juhlista hieman vaatimattomampiin. Häissä on aina ihana rakkaudellinen, hyvän mielen tunnelma. Semmoinen "Katsotaan tulevaisuuteen, ollaan onnellisia" -tunnelma, myös vieraiden keskuudessa siis.
Olen vähän romantikkokin, joten nautin hääilmapiiristä kyllä itse. Haluan aina auttaa hääparia onnistumaan hääpäivänään. Jos joku menee järjestelyissä pieleen, sataa yllättäen tai tulee muuta odottamatonta, on tärkeää osoittaa vieraana hääparille että se on pikkujuttu, eikä haittaa iloista mieltä tai vieraiden viihtymistä.
Aina täälläkin palstalla kritisoidaan häiden huonoa ohjelmaa, ja toisaalta sanotaan että tylsää on myös, jos ei ole ohjelmaa. Kukaan ei oikeastaan kuitenkaan sen tarkemmin yksilöi, mitä se hyvä ohjelma sitten olisi? Huonosta ohjelmasta on saatu esimerkkejä (ja siihen sisältyykin kaikki leikeistä, puheista ja morsiamenryöstöstä lähtien).
Toivoisin pääseväni häihin nyt kun koronarajoitukset toivottavasti pikku hiljaa loppuvat. Menkää ihmiset naimisiin! ❤ Minut saa kutsua mukaan häihin!
Kiiiiitos! ❤️ Tämä luo toivoa. Ap
Miä toivoa siinä on, jos joku vanhapiika tykkää kiertää kaikissa häissä syömässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka pakottaa jäämään loppuun asti? Lähtekää heti kakun ja kahvin jälkeen vetää.
Kun se kakku ja kahvi valitettavan monissa häissä tarjotaan vasta monen tunnin odottelun jälkeen. Voisi olla hyvä, jos kakku ja kahvi tarjottaisin heti vihkimisosuuden jälkeen. Sitten alkaisi erilaista ohjelmaa niille, jotka haluavat vielä jäädä. Muutaman tunnin päästä voisi olla ruoka. Ja sen jälkeen alkoholitarjoilu niille, jotka haluavat jäädä vielä dokaamaankin.
Minusta taas pitäisi heti alkajaisiksi olla viinatarjoilu. Sitten saattaisi jaksaa ne puheet ja typerät hääleikit.
Kuluu rahaa vaatteisiin, lahjaan, bussilippuun tai bensoihin, yöpymiseen jos paikka on kaukana - tämä on tosi iso juttu pienituloiselle. Sitten tuntien ajan väkinäistä keskustelua sellaisten ihmisten kanssa, joita ei itse ole lähipiiriinsä valinnut, ja pahimmassa tapauksessa kiusallisia ryhmäleikkejä tai tietovisoja. Tällainen saattaa toistua monta kertaa kesässä.
Jos tuohon lisätään se, että omasta elämäntilanteesta johtuen on masennusta, stressiä, uupumusta, sosiaalista ahdistusta, sairastelua, aistiyliherkkyyttä tai vaikka neurologisia poikkeavuuksia, niin juhlasta tulee helposti helvetti. Esimerkiksi itse pidän kyllä pienistä tapaamisista kaveriporukalla, mutta isot ihmisryhmät kuormittavat minua.
Ja kyllä, aina saa jäädä pois tai lähteä aikaisin. Tämä kuitenkin pahoittaa usein hääparin mielen tai saa aikaan suuttumusta, ehkä juoruilua ja päivittelyä muiden vieraiden kesken, joten sekään ei ole helppo vaihtoehto. Monelle juhlan kohde kuitenkin on tärkeä.
Meidät oli kerran kutsuttu häihin, jotka järjestettiin jossain ihan hevon peessä. Jo kutsussa oli ilmoitettu, että kaikki majapaikat on jo varattu lähisukulaisille.
Eli kyllä tuollainen aikamoista riesaa aiheuttaa kutsutuille.
Miestäni pyydettiin bestmaniksi. Hänen olisi pitämyt rahoittaa polttariryyppyreilausreissu sulhaselle myös baltiaan asti ostamaan (rahoittamaan) viinakset juhlia varten. Korona lopulta muutti suunnitelmat
Eipä voisi olla typerämpää ajanhukkaa kuin joku hääjuhla. Rahareikäkin vielä.
M33
Kaikkiin kutsuihin vastaukseksi kiitos, mutta en tule. Eiköhän kutsut pikkuhiljaa vähene ja saa olla rauhassa.
Mitä vaatteita teillä ihmisillä on oikein vaatekaapissa, kun joka juhlaan pitää käydä erikseen vaatekaupassa? Mitä te oikein arkena käytätte? Pieruverkkareita ja virttyneitä paitojako?
Ainakin itse pukeudun arkenakin töihin (ennen koronaa) business casual-tyyliin ja tämä kyllä kelpaa lähes jokaisiin häihin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaatteita teillä ihmisillä on oikein vaatekaapissa, kun joka juhlaan pitää käydä erikseen vaatekaupassa? Mitä te oikein arkena käytätte? Pieruverkkareita ja virttyneitä paitojako?
Ainakin itse pukeudun arkenakin töihin (ennen koronaa) business casual-tyyliin ja tämä kyllä kelpaa lähes jokaisiin häihin.
No jos perheessä on vaikka lapsia, niin niille on usein pakko ostaa uudet juhlavaatteet ja kengät, lapset kun tuppaavat kasvamaan.
Mielenkiintoista tosiaan. Olen sosiaalinen ihminen, mutta tuskastun heti, jos postiluukusta kolahtaa hääkutsu. Jotain uskomattoman raskassoutuista niissä suomalaisissa häissä on.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaatteita teillä ihmisillä on oikein vaatekaapissa, kun joka juhlaan pitää käydä erikseen vaatekaupassa? Mitä te oikein arkena käytätte? Pieruverkkareita ja virttyneitä paitojako?
Ainakin itse pukeudun arkenakin töihin (ennen koronaa) business casual-tyyliin ja tämä kyllä kelpaa lähes jokaisiin häihin.
Ei häihin kuulu laittaa mitään business casualia vaan iltapuku
Vika on varmaan siinä, että häistä on alettu tehdä liian hienoja. On korkea kynnys osallistua. Täytyy olla hieno lahja, hienot vaatteet, kampaus, meikki, majoitus jne. Usein et tunne juhlista juuri ketään. Istutaan jossain hienossa ravintolassa tai muussa tyylikkäässä juhlapaikassa kaukana kotoa ja syödään fiinisti, seurustellaan pöytäryhmittäin, istumajärjestyskin on ennalta määrätty, ja kaikki tämä kestää tuntikausia. Otetaan paljon valokuvia ja poseerataan huolella, usein on ammattivalokuvaaja paikalla. Ei voisi olla mitään tylsempää.
Ennen vanhaan oli ehkä se yksi parempi pyhäpuku joka pistettiin päälle. Juhlavieraat olivat toisilleen tuttuja, asuivat samalla kylällä. Juhlapaikkana lato tai joku seuraintalo. Oli varmasti kaikkien mielestä oikeasti hauskaa mennä häihin! Muistan tällaisia häitä vielä 80-luvulta mutta sen jälkeen on lähdetty ihan väärälle linjalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaatteita teillä ihmisillä on oikein vaatekaapissa, kun joka juhlaan pitää käydä erikseen vaatekaupassa? Mitä te oikein arkena käytätte? Pieruverkkareita ja virttyneitä paitojako?
Ainakin itse pukeudun arkenakin töihin (ennen koronaa) business casual-tyyliin ja tämä kyllä kelpaa lähes jokaisiin häihin.
Ei häihin kuulu laittaa mitään business casualia vaan iltapuku
Sä voit mennä ihan missä tahansa vaatteissa hääjuhlaan. Ja vaikka alasti, jos siltä tuntuu, kun et kirkkoon tunge perseinesi.
Ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä. Miksi järjestää juhlia johon pakottaa koko suku ja tuttavat mukaan? Juhlia voi pienellä porukalla ilman että pilataan usean sadan ihmisen viikonloppu. Muillakin on elämää.
Tykkään rennoista häistä. Ikävintä on jos joutuu odottelemaan jossain pihalla kuvien ottoa (ottakaa kuvat siis mielellään toiseen aikaan!) ja sitten nämä "juhlimme aikuisten kesken" + muita outoja vaatimuksia häät.
Häät on perhejuhla! Mieluummin voisi ilmaista vaikka että "iltajuhla alkoholitarjoiluineen alkaa kahvin jälkeen, eikä välttämättä sovi perheen pienimmille". Itse olen tehnyt niin että mennään koko perhe ja joko lähdetään alkuillasta tai sitten lapset menee kakun jälkeen mummilaan.
Puheita mielellään vain pari, yksi hääleikki riittää! Rentoa meininkiä :)
Olen ollut vain kaksissa häissä. Toisissa oli ihan ok, koska olin siellä kavereiden kanssa. Toisissa tunsin vain morsiamen, olin ihan yksin, lahja oli vaikea keksiä ja olin köyhä opiskelija (aiemmissa häissä vietiin köyhinä joku kimppalahja), jouduin menemään autolla eli en voinut juoda. Oli tosi epämukava tilanne, mutta selvisin sen.