Lue keskustelun säännöt.
Voinko ”syyttää” mieheni alkoholismia alkoholisoitumisestani?
07.05.2021 |
Ensimmäisten avoliittovuosien ajan meillä meni tosi hyvin. Todella hyvin. Olimme raittiita, reippaita, harrastuksissa viihtyviä parisuhteessa olevia ihmisiä, joilla oli niin yhteiset kuin omatkin jutut. Tosi tervettä yhdessä elämisen meininkiä.
Alkoholi tuli kuvioihin aivan vaivihkaa, ja lopulta jyräsi kaiken muun. Tunnustan: tiesin miehen alkoholismista, ja olin siitä syystä itsekin kieltäytynyt lasillisesta aina, kun olimme yhdessä. Ei saunakaljoja, ei mitään. Ensimmäiset saunakaljat vain ”ilmestyivät” sinne lauteille, yksistä tölkeistä tuli kaksi ja pian kolmesta tuli neljä, ja-niin-todellakin-edelleen.
Nyt, pari vuotta myöhemmin, juomme kaljaa (tai siideriä tai viskiä tms.) joka viikonloppu, perjantaina ja lauantaina, ja kutkulleen humalahakuisesti.
Minä en suhtaudu alkoholiin pakkomielteisesti. Olisi esimerkiksi ihanaa mennä jonain maanantaiaamuna fressinä töihin, mutta miehelle vaihtoehtoja ei ole. Olemme riidelleet asiasta useita kertoja, ja riita päättyy aina siihen, että minun pitäisi ”olla rennompi”.
Ja minä... myötäilen? Suostun? Sopeudun? Alistun..?
Olenko minä ”mahdollistaja”?
Olenko oikeasti se ”pahis” joka syyttää sairasta ihmistä tartuttamisesta, vaikkei koskaan ole halunnut mitään pahaa?
Varsinkin, kun tiesin miehen alkoholismista?
En kuitenkaan voi olla syyttämättä miehen tilannetta omastani. Sanoin, etten suhtaudu alkoholiin pakkomielteisesti, mutta minulla on turran turvallinen olo, kun sitä on kaapissa ja turvaton silloin kun ei ole.
Joten pidän huolen, että on.
Voinko syyttää miehen uudelleen puhjennutta saurautta omasta sairastumisesta, vai onko ylipäätään mitään mieltä syyttää ketään?
Ps. Ero ei ole tässä vaiheessa vaihtoehto. Lähinnä toivon työkaluja työstää alta pois oman ongelmani. Sitten voin koettaa auttaa miestäni, ja jos ei hän silloin ota apua vastaan, on ero taas vaihtoehto.
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö aikuinen nainen osaa enään päättää itse ja olla vastuussa omista valinnoista..herää hyvä ihminen
Kuulostaa siltä, että pystyt lopettamaan jos haluat. Sen jälkeen voit vetää johtopäätökset miehen suhteen. Ihan sama, kenen syy.
Nuorena aloitettu päihdehistoria on vaikuttanut aivojen ja tunne-elämän kehittymiseen eli normaalin kypsymiseen liittyvät asiat ovat jääneet kokematta, jolloin päihderiippuvainen jää tavallaan teini-ikäisen tasolle. Itsekeskeisyys, lyhytjännitteisyys, lapsekas käyttäytyminen jne. eivät siis välttämättä kerro persoonallisuushäiriöistä (vaikka suurimmalla osalla päihderiippuvaisista on diagnoosi), vaan kehityksellisestä jumiutumisesta.
Myös persoonallisuudenpiirteet kuten impulsiivisuus ja elämyshakuisuus ovat osa perimästä tullutta alttiutta päihderiippuvuuteen.
Juoppo löytää aina jonkun jota syyttää juomisestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena aloitettu päihdehistoria on vaikuttanut aivojen ja tunne-elämän kehittymiseen eli normaalin kypsymiseen liittyvät asiat ovat jääneet kokematta, jolloin päihderiippuvainen jää tavallaan teini-ikäisen tasolle. Itsekeskeisyys, lyhytjännitteisyys, lapsekas käyttäytyminen jne. eivät siis välttämättä kerro persoonallisuushäiriöistä (vaikka suurimmalla osalla päihderiippuvaisista on diagnoosi), vaan kehityksellisestä jumiutumisesta.
Myös persoonallisuudenpiirteet kuten impulsiivisuus ja elämyshakuisuus ovat osa perimästä tullutta alttiutta päihderiippuvuuteen.
Hups, meni väärään ketjuun.
Turha syyttää ketään. Hyvä alku jos myöntää oman ongelmansa. Hakeudu avun piiriin. Kukaan ei tee sitä sinun puolestasi. Eikä kenenkään käskystä toinen raitistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä syyttää vaikka mitä ja ketä, ja useimmiten alkoholin liikakäyttö ja siitä seuraava riippuvuus ei ole mikään "tyhmä oma valinta" vaan siihen johtaa moninaiset syyt.
Mutta olosuhteiden syyttäminen ei tasan varmasti auta sinua mihinkään suuntaan.
Terveisin alkoholisti jolla kaikki mahdolliset syyt juoda mutta tiedostan että on oma valinta, mitä elämälleni teen ja miten itseäni kohtelen.
Enkä ole aikeissa lopettaa juomista. It is what it is. Ittensä ja omien valintojensa kanssa on elettävä.
Kenenkään syyttäminen tilanteesta ei vie asioita kummankan haluamaan suuntaan, joten sen voi skipata. Haluaisit siis joskus viettää selvinpäin viikonlopun, mutta mies ei? Miksi et vietä? Jos et jaksa katella toisen kännäämistä, mene sukuloimaan, kaverille tai hotelliin viikonlopuksi. Voit tehdä sen ihan vain kertaluonteisena kokeiluna muistutellaksesi, millainen olikaan freesi maanantaiaamu. Jos on kiva, kokeile uusiksi piakkoin.
Astetta kierompi homma vois olla laimentaa pullojen sisältöä, niin mieskin hyötyy.
Voit myös lakata kantamasta alkoholia kotiin. Mies hoitakoon sen, jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juoppo löytää aina jonkun jota syyttää juomisestaan.
Kaksi alkoholistia kätevästi syyttelee toisiaan.
Mihin tarvitset sen syyllisen? Mieti hetki sitä. Jos mielesi askartelee alkoholin parissa etkä pysty olemaan juomatta, niin mieti omaa elämääsi ja syitä miksi juot. Mihin alkoholia tarvitset? Kyse on sinusta itsestäsi ensisijaisesti.
Omalla kohdalla tuossa tilanteessa ajattelisin, että en jaksaisi selvin päin katsella jatkuvasti juopottelevaa miestä. En tiedä onko järkeä parisuhteessa, missä kotoa pitäisi lähteä pois, ettei tarvitse katsoa puolison juopottelua. Jos teillä on lapsia, niin olet vastuussa heihin nähden millaista elämäsi on. Juomisesi ei ole pysynyt salassa heiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei tässä syyllisiä kaivata vaan Lahtista ja konekivääriä" -Tuntematon sotilas
Unohda syylliset. Päihderiippuvuus on sairaus, eikä siinä syyllisiä ole. Tai sitten vika on itsessä - siinähän podet sitten syyllisyyttä, hyvä syy ryypätä lisää.
Itse koen ettei syyllisiä ole mutta aivan sama vaikka olisikin, paljon hedelmällisempää on etsiä ratkaisuja. Se syyllisen löytämisen paras lopputulema kun on "vai niin, no ei tarvitse soimata itseään" ja pahin mahdollinen joko lamaava omantunnontuska tai vastuun ulkoistaminen. Miehen vika, keskityn nalkuttamaan niin hyvä tulee.
Syyllistä ei ole eikä ole mielekästä etsiä. Jos itsellesi juominen ei ole pakonomaista, lopeta heti. Lakkaa mahdollistamasta miehesi juomista, ja lopeta juovan miehen hyysääminen läheisriippuvaisella tavalla. Aseta tiukat rajat ja suojele omaa hyvinvointia ja varo mahdollistama miestä, älä "pelasta" sitä juomiseltaan. Joko nostat kädet pystyyn ja annat kärsiä, tai sitten aggressiivisella välittämisellä painostat sen Minnesota-hoitoo ja AA:n penkille.
Niin lapselle kuin juopolle, rakkaus on rajojen asettamista.
Voimia.
-toinen päihderiippuvainen
Ai niin, ja mene itsekin AA:han tai Al-Anoniin hakemaan vertaistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus otsikon kysymykseen: Et voi.
Onko se mies väkisin kaatanut viinaa kurkkuusi. Ota vastuu omista tekemisistäsi.
Saat syyttää mielessäsi vaikka naapurin koiraa, mutta eri asia sitten, pitääkö se paikkansa. Julkisesti onkin jo vähän eri asia.
Hyviä vastauksia. Yksi asia vielä. Mikset voi erota? Aina voi.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena aloitettu päihdehistoria on vaikuttanut aivojen ja tunne-elämän kehittymiseen eli normaalin kypsymiseen liittyvät asiat ovat jääneet kokematta, jolloin päihderiippuvainen jää tavallaan teini-ikäisen tasolle. Itsekeskeisyys, lyhytjännitteisyys, lapsekas käyttäytyminen jne. eivät siis välttämättä kerro persoonallisuushäiriöistä (vaikka suurimmalla osalla päihderiippuvaisista on diagnoosi), vaan kehityksellisestä jumiutumisesta.
Myös persoonallisuudenpiirteet kuten impulsiivisuus ja elämyshakuisuus ovat osa perimästä tullutta alttiutta päihderiippuvuuteen.
Minkä ihmeen takia tuo elämyshakuisuus pitää aina sotkea noihin addiktioihin??
Liittyykö se siihen ettei ymmärretä kuinka paljon todellisuudessa tässä maailmassa on nähtävää ja koettavaa, ei tiedetä miten vähän tiedetään?
Miksi kukaan OIKEASTI elämyshaluinen haluisi tuhlata resurssinsa, aikansa ja kuntonsa harrasteeseen joka todellisuudessa vain ja ainoastaan VÄHENTÄÄ mahdollisuuksia nähdä ja kokea?
Selittäkää joku minulle tuo logiikka, ei nimittäin aukea.
Molemmat voi syyttää itseään