Aloitin lasten tekemisen 40-vuotiaana naisena
Koko ajan painostetaan 30-vuotiaita naisia lapsen tekoon. Itse olen kokenut painostusta ja pelottelua n. 25-vuotiaasta lähtien, että oishan se jo hyvä alkaa perhettä miettimään ja kohta on myöhäistä jne.
Haluan tuoda toisenlaisen näkökulman esiin etenkin kaikille painostajille.
Tiesin jo nuoresta iästä lähtien että jos hankin lapsia niin hankin ne kypsemmässä iässä. Loin uraa, kiersin maailmaa ja nautin elämästä.
Kävin mielenkiinnosta mittauttamassa AMH-arvoni (kertoo munasolujen määrästä) 39-vuotiaana ja se oli lääkärin mukaan 25-vuotiaan tasolla. Sain esikoiseni 40-vuotiaana. Raskautuminen kesti pari kuukautta (joka tukee AMH-mittauksen tulosta). Tarkoituksena on hankkia vielä toinenkin lapsi ennen 45-vuoden ikää.
Tähän tietysti joku saattaa ajatella että olenpa vanha äiti sitten kun lapsi on nuori aikuinen, tai että kuolen kun lapseni ovat vielä nuoria. Meidän suvussa naiset ovat eläneet terveinä n. 95-100-vuotiaiksi. Joten lapseni tulevat todennäköisesti olemaan n. 55-60-vuotiaita kun aikani jättää. Olen muutenkin keskiverto 40-vuotiasta huomattavasti paremmassa kunnossa.
Tarinan pointti?
Sopiva lapsentekoikä on YKSILÖLLISTÄ. Älkää ahdistelko 30-vuotiaita naisia lapsen tekoon ja pelotelko lapsettomuudella. Jokainen tietää itse milloin on sopiva aika perustaa perhe. Jollekin se on 25-vuotiaana ja toiselle 45-vuotiaana. Kiitos!
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tällainen julistaminen, että ”tehkää vaan lapset yli nelikymppisenä!” on vaarallista. Kyllä, jotkut naiset saavat vielä siinä vaiheessa lapsia, mutta suurin osa ei enää siinä onnistu. Munasolujen laatu heikkenee jyrkästi, kromosomivikojen mahdollisuus lisääntyy, keskenmenojen todennäköisyys kasvaa, raskaus ja synnytys ovat riskialttiimpia vanhempana yms.
Itse odotin liian pitkään, aloitin lapsen yrittämisen 35-vuotiaana. Yksi lapsi on hoidoilla onnistuttu saamaan, toista ei millään, terveitä munasoluja ei vain yksinkertaisesti enää tule. Ikää on 40.
Sinänsä ketään ei pitäisi painostaa lasten hankintaan, olipa ikä mikä tahansa. Lapset ovat hyvin henkilökohtainen asia, mikä ei ulkopuolisille kuulu.
Juuri näin. Itselläni on 40-vuotias ystävä, joka mahdollisesti jää yhden lapsen äidiksi, sillä aloitti liian myöhään. Hän sanoi suoraan, ettei edes ajatellut, että voisi tulla vaikeuksia kun tuttavapiirissä on paljon myöhäisellä iällä äidiksi tulleita.
Vierailija kirjoitti:
"Jotta kaksilapsisen perheen todennäköisyys olisi 90 %, naisen pitää alkaa yrittää raskautta viimeistään 27 vuoden iässä (6). Äidin korkeampi ikä lisää myös raskauskomplikaatioita, mm. ennenaikaisen synnytyksen, sikiön kasvuhäiriöiden, sikiökuoleman, istukkakomplikaatioiden ja operatiivisen synnytyksen riskiä (7)."
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset-tiede/synnytysian-ja…
Moni vielä opiskelee noin nuorena ja on lapsi itsekin.
Minun äitini sai kuopuksensa 44 vuotiaana. Itse olen saanut 3 lasta yli 40 vuotiaana.
Mutta anoppini sai molemmat lapsensa alle 25 vuotiaana. Hän olisi halunnut kolmannenkin lapsen, mutta ei yrityksistä huolimatta saanut.
Esikoistyttäreni on nyt 22v, enkä todellakaan hoputa häntä perhettä perustamaan, vaikka hänellä onkin olemassa riski, ettei enää yli 30-vuotiaana tule raskaaksi. Lapsen voi nykyisin hankkia muutenkin kuin synnyttämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down riski suurimpia syitä jankkia ennen 40v ikää
Riski on noin 1%.
Ei ole. Down riski on 0,4% yli 40-vuotiaalla synnyttäjällä.
Näkyyhän se seulassa.
Ensinnäkin, riski on suurempi ja kasvaa koko ajan niin, että 45-vuotiaan riski on moninkertainen verrattuna 40-vuotiaaseen. Myös keskenmenoriski kasvaa huimasti.
Lisäksi nykyään ei tarjota automaattisesti kromosomitutkimusta vaan pitää maksaa omasta pussista, jos julkisen puolen seulat ei hälytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tällainen julistaminen, että ”tehkää vaan lapset yli nelikymppisenä!” on vaarallista. Kyllä, jotkut naiset saavat vielä siinä vaiheessa lapsia, mutta suurin osa ei enää siinä onnistu. Munasolujen laatu heikkenee jyrkästi, kromosomivikojen mahdollisuus lisääntyy, keskenmenojen todennäköisyys kasvaa, raskaus ja synnytys ovat riskialttiimpia vanhempana yms.
Itse odotin liian pitkään, aloitin lapsen yrittämisen 35-vuotiaana. Yksi lapsi on hoidoilla onnistuttu saamaan, toista ei millään, terveitä munasoluja ei vain yksinkertaisesti enää tule. Ikää on 40.
Sinänsä ketään ei pitäisi painostaa lasten hankintaan, olipa ikä mikä tahansa. Lapset ovat hyvin henkilökohtainen asia, mikä ei ulkopuolisille kuulu.
Juuri näin. Itselläni on 40-vuotias ystävä, joka mahdollisesti jää yhden lapsen äidiksi, sillä aloitti liian myöhään. Hän sanoi suoraan, ettei edes ajatellut, että voisi tulla vaikeuksia kun tuttavapiirissä on paljon myöhäisellä iällä äidiksi tulleita.
Niin ja mitähän väliä sillä lukumäärällä on, kun se ensimmäinen jo tarjoaa mahdollisuuden kotileikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Down riski suurimpia syitä jankkia ennen 40v ikää
Riski on noin 1%.
Ei ole. Down riski on 0,4% yli 40-vuotiaalla synnyttäjällä.
Näkyyhän se seulassa.
Ensinnäkin, riski on suurempi ja kasvaa koko ajan niin, että 45-vuotiaan riski on moninkertainen verrattuna 40-vuotiaaseen. Myös keskenmenoriski kasvaa huimasti.
Lisäksi nykyään ei tarjota automaattisesti kromosomitutkimusta vaan pitää maksaa omasta pussista, jos julkisen puolen seulat ei hälytä.
Onko jotain väärää siinä etteivät muut ihmiset maksa menojasi?
Jokainen tehkööt miten tekee. Toiset ei halua lapsia yhtään missään iässä ja sekin on täysin ok.
Jos kuitenkin aivan ehdottomasti haluaa lapsia niin en suosittelisi odottelemaan 40v asti.
Oma äiti on saanut minut 35v eikä hän ole missään vaiheessa tuntunut mitenkään "vanhalta" Minuun verrattuna, ihan normaali ikäero. Koulussakin kavereiden äidit oli aina suunnilleen saman ikäisiä kuin omakin äiti.
Aloituksesi on vastuuton. Se, että sinä sait hyviä uutisia mittauksesta 39-vuotiaana, ei tilastollisesti eikä biologian kannaltakaan ole todellakaan yleistä eikä tavallista. Mielestäni on todella vastuutonta ja lapsellista kertoa täällä faktana, että lapsesta haaveilevisen on syytä odottaa 40-vuotiaaksi asti. Tiedän itse aivan liian monia, jotka havahtuivat asiaan vasta tuossa iässä ja lukuisten hoitojenkaan jälkeen ei tullut lasta.
Hyvä kuitenkin, että olet tyytyväinen valintaasi! Näin lapsellinen ja vastuuton aloitus tukeekin sitä teoriaa, että olit tosiaan aiemmin epäkypsä äidiksi - jos nytkin olet noin epäkypsä.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesi on vastuuton. Se, että sinä sait hyviä uutisia mittauksesta 39-vuotiaana, ei tilastollisesti eikä biologian kannaltakaan ole todellakaan yleistä eikä tavallista. Mielestäni on todella vastuutonta ja lapsellista kertoa täällä faktana, että lapsesta haaveilevisen on syytä odottaa 40-vuotiaaksi asti. Tiedän itse aivan liian monia, jotka havahtuivat asiaan vasta tuossa iässä ja lukuisten hoitojenkaan jälkeen ei tullut lasta.
Hyvä kuitenkin, että olet tyytyväinen valintaasi! Näin lapsellinen ja vastuuton aloitus tukeekin sitä teoriaa, että olit tosiaan aiemmin epäkypsä äidiksi - jos nytkin olet noin epäkypsä.
Synnyttämättömyys on vastuutonta, ihan jo sen lapsen näkökulmaa ajatellen: https://www.worldometers.info/world-population/
Ei ketään saa hoputtaa lastentekoon. Ei kaikki halua lapsia, nykyään tuntuu olevan aika yleistä se ettei toivota lapsia. Ne jotka haluavat niin tiedostavat kyllä nuo faktat itsekin.
Sinänsä oikein, täysin yksilöllistä missä iässä voi raskaustua. Kuitenkin tiede ei ole ap:n puolella. Valtaosalla se lisääntymisen TODENNÄKÖISYYS yksinkertaisesti heikkenee iän myötä. Ei kai se niiden "painostajien" vika ole, että fakta on fakta. Koko ajan yhä useampi jää tahattomasti lapsettomiksi juuri siksi, että pidetään meteliä siitä, kuin joku on saanut lapsia 40-vuotiaana. Sitten ajatellaan, että se on normi, vaikkei tosiasiassa ole. Asiantuntijat jo miettivät, että ehkäisyneuvonnan yhteydessä pitäisi jatkossa myös pitää lisääntymisvalistusta, niin utopiassa monet elävät.
Lisäksi tuo ap:n "nautin elämästä, sitten tein lapset" kura on ihan käsittämätöntä. Elämästä voi nauttia, matkustella, kehittää uraa jne. vaikka olisit lapsesi tehnyt 25-vuotiaana.
Njaaah.
Jos sinulle käy kuten äidilleni niin lapsesi jäävät äidittömiksi alle kouluikäisinä, hän siis kuoli 47v iässä. Sairastumiset ymv kun ei katso ikää paitsi, että mm eri syöpien todennäköisyys kasvaa iän myötä.
T. 45v ja lapset 18v ja pian 20v ja olen äärettömän onnellinen, että ovat tuossa vaiheessa kasvuaan (opiskelijoita yliopistossa ja toisaalla) niin, että olen heitäkin varten (vielä) elossa.
PS, olen heidän syntymänsä jälkeen opiskellut lisääkin alaani+matkusteltu paljonkin. Asuntolainakin kymppitonnia vaille maksettu (vaikka olin kotiäitikin liki 6v).
Tietäisi edes haluaako lapsia vai ei. Minä en tiedä vielä 26- vuotiaana ollenkaan sitä haluanko lapsia vai ei. Kivempi se on jos on selkeä kanta siitä että ehdottomasti haluaa tai ehdottomasti ei halua. Inhottavinta on tällainen totaali tietämättömyys siitä haluaako vai ei. En ainakaan tällaisella en tiedä- asenteella lähde lasta yrittämään.
Tosi kiva kun äidit täällä arvostelee toisiaan. Eiköhän se ole jokaisen oma asia missä iässä niitä lapsia tekee ja kuinka monta. Miten äidit jaksaa tuolla tavalla arvostella toisten äitien tekemisiä? Jokaisellahan on oma elämä ja elämäntilanne, ei tuohon ole mitään oikeaa kaavaa, että missä vaiheessa ne lapset tulisi tehdä tai missä iässä.
Hedelmällisyyden lasku iän myötä ei koske *valtaosaa" naisia, vaan kaikkia naisia.
Laskee jo 25v tultua mittariin hieman ja 35v kohdalla radikaalisti.
Ellei sitten synnytysopin/raskausajan proffa luennoinut väärin.
Hedelmällisyyden lasku iän myötä ei koske *valtaosaa" naisia, vaan kaikkia naisia.
Laskee jo 25v tultua mittariin hieman ja 35v kohdalla radikaalisti.
Ellei sitten synnytysopin/raskausajan proffa luennoinut väärin.
Vierailija kirjoitti:
Njaaah.
Jos sinulle käy kuten äidilleni niin lapsesi jäävät äidittömiksi alle kouluikäisinä, hän siis kuoli 47v iässä. Sairastumiset ymv kun ei katso ikää paitsi, että mm eri syöpien todennäköisyys kasvaa iän myötä.
T. 45v ja lapset 18v ja pian 20v ja olen äärettömän onnellinen, että ovat tuossa vaiheessa kasvuaan (opiskelijoita yliopistossa ja toisaalla) niin, että olen heitäkin varten (vielä) elossa.
PS, olen heidän syntymänsä jälkeen opiskellut lisääkin alaani+matkusteltu paljonkin. Asuntolainakin kymppitonnia vaille maksettu (vaikka olin kotiäitikin liki 6v).
Valtaosa tuossa iässä porsineista kertoo olevansa tyytyväisiä kuten myös valtaosa yli nelikymppisenä.
Ihmismielellä on tapana selitellä ne omat valinnat oikeiksi. Siksi ei oikeastaan ole väliä mihin ratkaisuun päädyt, sillä pidät sitä kuitenkin hyvänä.
Vierailija kirjoitti:
Tietäisi edes haluaako lapsia vai ei. Minä en tiedä vielä 26- vuotiaana ollenkaan sitä haluanko lapsia vai ei. Kivempi se on jos on selkeä kanta siitä että ehdottomasti haluaa tai ehdottomasti ei halua. Inhottavinta on tällainen totaali tietämättömyys siitä haluaako vai ei. En ainakaan tällaisella en tiedä- asenteella lähde lasta yrittämään.
Olen 27vuotias yhden lapsen äiti. Minulla ei koskaan ollut vauvakuumetta enkä koskaan oikeastaan välittänyt lapsista. Teimme kuitenkin lapsen, koska se oli miehelle tärkeää ja en ollut mitenkään asiaa vastaankaan. Nyt kyllä kaduttaisi, jos ei olisi lasta tehty. Aivan mahtava vesseli ja toinen työn alla. Käyn yliopistotutkintoa tässä samalla, joten äitiysloma ja hoitovapaa on tehokkaassa käytössä ja sitten voikin jo siirtyä työelämään. Edelleenkään muiden lapset ei oikein herätä tunteita.
Ystäväni 35v yrittänyt lasta viimeiset 4-5v, ei ole tärpännyt. Toinen ystäväni sai esikoisensa 20v ikäisenä ja lapsella Down-syndrooma jonka todennäköisyys kasvaa odottajan iän mukana aika vauhdilla ja sen kuten muidenkin vammojen ja oireyhtymän+keskenmenojen riski kasvaa paljon 30v ja varsinkin 35v iän jälkeen.
Näkyyhän se seulassa.