Tukiko teidän vanhemmat koulunkäyntiänne?

Ei tukenut mutta myöhemmin jaksanut syyllistää, kuinka on kouluttanut kolme lasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyseltiin kokeisiin, jos pyysin. Vanhempani olivat kansakoulun käyneitä, joten eipä heistä isosti apua olisi ollut enää lukiossa varsinkaan. Äiti osasi kyllä ruotsia, oli kirjekurssilla opetellut kun oli hakenut Vaasasta töitä, mutta sitten elämä veikin ihan eri puolelle Suomea. Äidin kirjekursseista opetellin itsekin etukäteen ja seiskalla osasin valmiiksi melkein kaiken. Isä oli kyllä tosi älykäs, mutta hänen aikanaan ei hänen taustoillaan kouluja käyty.  Matikka ei minulle ollut vaikeaa, mutta kerran olin viikon pois ja jäin jälkeen. Silloin muistan vlejen opettaneen. Tukiopetusta ei ollut kuin ihan heikoimmille oppilaille. 

Missä ei ollut vanhempainiltoja? Itse olen maaseutukirkonkylästä ja vanhempainiltoja oli ainakin yläasteella kerran vuodessa jo 70-luvulla. Olen ensimmäistä peruskouluikäpolvea, sitä kokeiluversiota. 

Vanhempainiltoja ei ollut ennen peruskoulua eli ns. oppikoulun/keskikoulun aikoihin. Tukiopetukseen liittyen, tuohon aikaanhan moni opiskelija otti lisätunteja pientä korvausta vastaan. Opetuksen antajana oli monesti esim. lukiolainen. Ihan lehti-ilmoituksella mainostettiin.  Luokalle ei sopinut jäädä (tämä oli selkärangassa), muuten olisi tullut huutoa - oppikouluhan oli kallis. Ehdot sai max kahdesta aineesta, mitkä piti kesän aikana hyväksytysti suorittaa, jos useampi aine - jäi luokalle. VM -58

Ei kovin paljon. Kansakoulussa ja oppikoulun alussa isä auttoi jossain matikkaläksyssä mutta ei sitten enää, huomasin että hänellä ei taidot riittänyt. Oli juristi ammatiltaan ja ylioppilas jne , mutta 40 vuotta minua vanhempi. Taloudellista tukea ja kannustusta sain. Äiti oli merkonomi ja osasi vain neljä laskutapaa. Kumpikin osasivat kieliä huonomminn kuin minä,

Minulla on itselläni poika joka lukiossa ja sama juttu toistuu. En pysty auttamaan häntä pitkän matikan läksyissä vaikka hän tarvitsisi apua jossain asiassa. En siitä huolimatta että olen DI. Meilläkin on ikäeroa 40 v joten mun taidot ruostuneet.  Peruskoulussa autoin häntä englannin kielessä ja siitä oli ehkä jotain apua.

Kyllä auttoivat tarvittaessa. Osallistuivat vanhempainiltoihin.

Menin peruskouluun vuonna 1980. Vanhempani, duunariperhe, osallistuivat aktiivisesti. Läksyjä kuullusteltiin, niissä autettiin, käytiin läpi enkun ja ruotsin sanat jne. Joka ikiseen vanhempainiltaan osallistuttiin jne. 

Juu, sellasta perustukemista; kuulustelivat peruskoulussa kokeisiin (vikoilla luokilla lähinnä aineet jotka oli mulle vaikeita), ala-asteella usein muistuttivat että ensin läksyt koulun jälkeen ja sit vasta leikkimään kavereiden kanssa. Joskus ihan alimmilla luokilla vissiin katsoivatkin että läksyt on tehty, mut vähitellen vastuu oli kokonaan itselläni.

Ja kyllä ne kävi tunnollisesti vanhempainilloissa, vielä ysiluokallakin, vaikka kuulemma harvat vanhemmat siellä enää silloin kävi. Olivat yleisesti kiinnostuneita miten koulussa menee, tarkistivat koenumerot ja kannustivat ja kehuivat jos tuli erityisiä onnistumisia. 

Kävin peruskoulun v. 98-07

Kyllä tukivat. Alkuvaiheessa ekaluokalla ihan konkreettisesti esim. saattoivat luokkaan asti kun olin niin pelokas. Myöhemmin kun koulu alkoi sujua niin seurasivat kiinnostuneena sivusta, hankkivat kaikki tarvittavat kouluvälineet, kävivät vanhempainilloissa, osallistuivat talkoisiin ym. Tukivat myös lukion käyntiä samalla tavalla eli kustansivat koulutarvikkeet ja maksoivat elämiseni niin ettei tarvinnut käydä koulun ohessa töissä. Sain tukea vielä korkeakouluopintoihinkin niin, ettei tarvinnut nostaa opintolainaa eikä käydä lukukausien aikana töissä. Aloitin koulun vuonna 1980, jos sillä nyt on jotain merkitystä-

Lukiokirjat ja muut tarvikkeet äiti maksoi. Vanhempani eivät kuitenkaan arvostaneet minua eivätkä erittäin hyvää koulumenestystäni.

Ei mun ennen sotia syntyneillä vanhemmilla olisi ollut edes edellytyksiä auttaa minua koulutehtävissä. Yläkoulussa jo aineet oli sen verran ylemmällä tasolla mitä vanhemmat olivat keskikoulussa ehtineet oppia, että oli aivan turha kysellä neuvoja.

Eikä yläkoulussa enää järjestetty vanhempainiltoja seiskan jälkeen, siellä he kyllä kävivät.

Olin hyvä koulussa, luin kahta ylimääräistä kieltä ja pitkän matikan lukiossa, joista kirjoitin kuusi laudaturia. Olennaisempaa tukea oli se, että vanhemmat kannustivat opiskelemaan, kehuivat ja arvostivat menestystä, maksoivat hyviä harrastuksia ja kotona keskusteltiin uutisista ja politiikasta ja ylipäätään melkein mistä vaan. Utelias kiinnostus asioihin opitaan kotoa ja se auttaa pitkälle

54, YTM

Todistuksiin tuli huoltajan allekirjoitus, arvosanoja kommentoitiin esim jos kokeesta tuli seiska niin "menikin nyt huonosti". Jatko-opiskelua, ammatinvalintaa tai muuta ei kyselty tai kannustettu.

Isä ei käsittääkseni oikein koulussa pärjännyt ja äiti ei jostain syystä käynyt niitä kouluja, mitä olisi kai halunnut (sairaanhoito). Tuskin siis osasivat edes kannustaa (40-luvulla syntyneitä). Töissä toki kävivät, kyllä tuolle polvelle on aina jotain töitä ollut ilman koulujakin.