Lue keskustelun säännöt.
Tukiko teidän vanhemmat koulunkäyntiänne?
06.05.2021 |
Kävin peruskouluni 80-90-luvulla. Jo ala-asteella vanhempieni osallistuminen oli hyvin vähäistä, mutta yläasteelle mentäessä se loppui kokonaan. Läksyjenlukua ei ikinä tarkistettu tai niissä autettu. Ikinä heistä ei kumpikaan mennyt edes vanhempainiltaan, ei koko yläasteen aikana. Ala-asteella sentään äiti kävi. Muistan että lintsailin paljon 7. ja 8. luokilla, mutta huutojen lisäksi ei vanhempani ottaneet kantaa koko asiaan eivätkä yrittäneet selvittää mistä se johtui. Olikohan tuo yleistäkin tuohon aikaan? Oltiin kuitenkin ihan ns. normaali perhe.
Kommentit (30)
Isääni ei olisi voinut vähempää tekemiseni kiinnostaa, äiti painosti opiskelemaan ja pettyi jos kokeesta tuli alle 9, pönkitti menestykselläni omaa itsetuntoaan. Koin ensimmäisen loppuunpalamisen lukion lopulla eikä sen jälkeenkään ole paljon paremmin mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen adhd ja ajalta, jolloin siitä ei vielä mitään tiedetty. VAnhempani ja mummoni panostivat hyvin paljon minuun. Etenkin mummoa muistan, miten hän kärsivällisesti istui vieressäni minun repiessäni vihot, koulukirjat, kynät halutessani ulos ja piti tehdä läksyt. Muutenkin, jos jossakin kokeessa tai koulutyössä onnistuin sitä kehuttiin. Pärjäsin hyvin luovissa aineissa, niin jopa muutkin sukulaiset toivat ihania värikyniä, piirustuspapereita, askastelutarvikkeita.
Olin tosi hankala lapsi ja minusta valitettiin koulusta paljon, joten äitiäni se kyllä hävetti, Hän kuitenkin ratkaisi asian kannustamalla siinä, missä onnistuin ja piti joskus liiankin tiukat rajat mitä saan /en saa tehdä.
Olen ollut lapsena ns onnekas adhd, kuten minua tutkinut neuropsykologi totesi.
Maksoivat oppikoulun ja koulumatkat sekä -ruuan eli satsaus lapseen oli melkoinen. Vanhempainiltoja ei varmaan edes ollut, oletusarvoisesti kun lapset oli koulussa kunnolla ja vanhemmille riitti lapsen koulusta tuoma moniste kertomaan loma-ajat jne. Kouluaineissa he eivät olisi osanneet opettaa, molemmilla oli takana pelkkä kansakoulu. Minusta tuli lopulta tuplamaisteri.
Minun vanhemmat ei paljoa koulunkäyntiini puuttuneet. Tein kaiken tosi omatoimisesti enkä tarvinnut apua. Yläkoulusta lähtien eivät olisi esim. läksyissä edes osanneet auttaa. Myöskään vanhempainilloissa tai koulun juhlissa eivät käyneet. Sisarukseni on minua 10 vuotta nuorempi ja on tarvinnut paljon tukea koulunkäynnin kanssa, ja hänen vanhempainilloissa kävivät myös ahkerammin.
Kyseltiin kokeisiin, jos pyysin. Vanhempani olivat kansakoulun käyneitä, joten eipä heistä isosti apua olisi ollut enää lukiossa varsinkaan. Äiti osasi kyllä ruotsia, oli kirjekurssilla opetellut kun oli hakenut Vaasasta töitä, mutta sitten elämä veikin ihan eri puolelle Suomea. Äidin kirjekursseista opetellin itsekin etukäteen ja seiskalla osasin valmiiksi melkein kaiken. Isä oli kyllä tosi älykäs, mutta hänen aikanaan ei hänen taustoillaan kouluja käyty. Matikka ei minulle ollut vaikeaa, mutta kerran olin viikon pois ja jäin jälkeen. Silloin muistan vlejen opettaneen. Tukiopetusta ei ollut kuin ihan heikoimmille oppilaille.
Missä ei ollut vanhempainiltoja? Itse olen maaseutukirkonkylästä ja vanhempainiltoja oli ainakin yläasteella kerran vuodessa jo 70-luvulla. Olen ensimmäistä peruskouluikäpolvea, sitä kokeiluversiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tukenut.
Hyviä numeroita vaadittiin mutta missään ei autettu. Ja joka kokeen jälkeen kysyttiin aina "mitä liisa sai?" ja oltiin vihaisia, jos liisa sai paremman numeron. Äitini riidellyt liisan äidin kanssa ja siksi minutkin siihen sotkettiin.
Ei. Ei vissiin kiinnostanut tarpeeksi. Yksin sain pärjätä. N36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läksyjen tekoa vahtivat, auttoivat kokeisiin valmistautumisessa kyselemällä. Sain englantiin apua sedän vaimolta, joka opiskeli tuolloin opettajaksi (ei tainnut huomata hänkään lukihäiriötäni, diagnoosin sain vasta amkissa). Vanhempainiltaan menivät usein yhdessä, vielä amiksen aikaankin. Siellä ope sanoi, että kaikki muut vanhemmat olisi halunnut paikalle, mutta mun porukoiden ei olisi tarvinnut kun mun koulu sujui hyvin🙈
Vanhemmat auttoivat, jos pyysin apua yksittäisissä tehtävissä. Läksyjen tekoa ei valvottu tai niitä ei kyselty, tentattu sanoja tai muuta, itse piti hoitaa. Vanhempani eivät osallistuneet vanhempainiltoihin koko peruskouluaikanani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti joskus kuulusteli kokeisiin, varsinkin kielten sanakokeisiin, jos pyysin. Olin/olen tunnollinen, joten hoidin läksyt ja muut itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n teksti voisi olla omaa kirjoitustani, paitsi itse en koskaan lintsannut. Kai se oli vähän ajan henkeä silloin. Mitään yhteyttä ei koulun ja vanhempien välilläkään ollut.
Hoidin asiani, joten en tuottanut huolia. valmistuin maisteriksi kuten molemmat siskoni myös, joista toinen on vielä tohtori. Omat vanhemmat ammattikoulun käyneitä ja tosiaan ei mitenkään kouluaikana tuettu ja katsottu perään. Kaikki lapset kuitenkin korkeakouluttautuivat - kenties jonkinlaisena vastareaktiona?
Ei tuettu, kun ei tarvinnut. Ihmettelin aina kavereiden vanhempia jotka sekaantu läksyihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun 70-luvulla syntynyt äitini ei saanut lapsena mitään tukea koulunkäynnissä, minua äitini on yrittänyt auttaa aivan liikaa. Olisi riittänyt vaikka se että läksyt tarkistetaan. Jos on virheitä käsketään miettiä uudelleen, jos on oikein niin kehutaan.
Mun piti ennen kokeita lukea viikko monta tuntia päivässä. Äiti suuttui jos haukottelin tai olin liian kauan vessassa, koska se merkitsi laiskottelua. Kavereita en saanut nähdä n.viikkoon ennen kokeita. Aina järkyttävän ahdistava ja kireä ilmapiiri, ja kaikista pienistäkin virheistä tiuskittiin tai jopa huudettiin. Myöhemmin en enää antanut äidin auttaa yhtään missään, koska se apu oli aina turhien yksityiskohtien tenttaamista tunteja päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Olen adhd ja ajalta, jolloin siitä ei vielä mitään tiedetty. VAnhempani ja mummoni panostivat hyvin paljon minuun. Etenkin mummoa muistan, miten hän kärsivällisesti istui vieressäni minun repiessäni vihot, koulukirjat, kynät halutessani ulos ja piti tehdä läksyt. Muutenkin, jos jossakin kokeessa tai koulutyössä onnistuin sitä kehuttiin. Pärjäsin hyvin luovissa aineissa, niin jopa muutkin sukulaiset toivat ihania värikyniä, piirustuspapereita, askastelutarvikkeita.
Olin tosi hankala lapsi ja minusta valitettiin koulusta paljon, joten äitiäni se kyllä hävetti, Hän kuitenkin ratkaisi asian kannustamalla siinä, missä onnistuin ja piti joskus liiankin tiukat rajat mitä saan /en saa tehdä.
Olen ollut lapsena ns onnekas adhd, kuten minua tutkinut neuropsykologi totesi.
Adhd myös mutta valitettavasti en ollut noin onnekas. Tukea ei tullut kotoa, vanhempien mielestä koulu oli täysin oppilaan oma työ mihin vanhemmat eivät saaneet sotkeutua. Myöhästelyä myöhästelyn perään, unohtelua, haaveilin ja en osannut keskittyä. Koulut kävin 2000-luvun alussa, eli aikana jolloin noiden olisi pitänyt jo soittaa joitain hälytyskelloja. Sainkin kivasti tietää aikuisena että opettajat kyllä yrittivät ottaa tuon puheeksi vanhempieni kanssa ja puuttua asiaan, mutta tuollainen oli heidän mielestään turhaa höpönlöpöä.
Näin myöhemmin ajateltuna perusajatus oli, että työtä tekemällä rikastuu. Päätin peruskoulun siis 1999. Piti saada äkkiä ammatti että pääsee töihin (amis) mutta piti olla myös hyväpalkkainen työ...
Lähihoitajat pesee vain vanhusten perseitä ja mitä näitä hienoja mielipiteitä nyt olikaan..
Se ammatti minkä luet on se mitä teet loppuelämäsi siinä ekassa työpaikassa minkä saat.
Jos luki kirjaa (etsiviä, akkaria...) niin se oli turhaa... Taas Nenä Kiinni Kirjassa sanottiin. Lukeminen oli turhaa mutta se taas olisi kehittänyt myös läksyjenlukua...
Vanhemmilla ei ollut mitään käsitystä, millaista on opiskelu ja koulunkäynti. Kansakoulupohjalta molemmat...
Eli koulunkäyntiä kyllä pidettiin tärkeänä ja vars. äiti vaati hyviä numeroita mutta olisin tarvinnut opastusta, miten opiskellaan niin että se jää päähän. Hauki on kala -jankkaus ja ulkoaopiskelu ei toimi minulla. Tajusin sen vadta amkssa.
No jos tuli 7 kokeesta niin huudettiin kurkku suorana ettei minusta tuu ikinä mitään ja kaikki muut on parempia ja olen vain laiska paskiainen .
Tuota enempää ei puututtu mihinkään, ei edes siihen onko syönyt ruokaa tänään vai ei .
Ja tuota teki valtion toimesta palkittu ala-asteen opettaja siis, nyt eläkkeellä.
Kyllä. Auttoivat, minkä pystyivät, tukivat ja varmistivat, että hommat tuli tehtyä. Olivat kiinnostuneita arvosanoista, ja viikkoraha riippui muun muassa siitä, että koulu hoidettiin kunnolla. Lukiossa auttoivat myös ostamalla koulunkäyntiä varten tarvittavat kirjat, kynät, paperit ja laskimen sekä bussiliput. Aloitin koulun vuonna 2000.
Ennen koulun alkamista opetettiin reitti kouluun turvallisesti. Aamulla soi yksi kello herätessä ja toinen, kun piti lähteä (koska en osannut ekaluokalla kelloa). Aamupala oli valmiina ja jumppavaatteet puhtaat ja pakattu. Vanhempainilloissa käytiin ja luokkaretkimyyjäisiin leivottiin. Reissuvihko luettiin ja kirjoitettiin vastaukset. Sanoin ekaluokan ekana päivänä, että hoidan läksyt itse. Kirjoitin 12 vuoden päästä ällän paperit. No, matematiikassa olisin yläasteella tarvinnut apua, mutta olisiko vanhemmat edes osanneet auttaa?
Sain asua kotona, oli ruokaa ja vaatteet päällä. Siinä se vanhempien tuki.
En ole koskaan valvonut myöskään omien lasteni läksyjen tekoa saati auttanut läksyissä.