Lue keskustelun säännöt.
Mistä liiallinen mustasukkaisuus pohjimmiltaan kumpuaa?
06.05.2021 |
Yritän ymmärtää asiaa (en siis hyväksyä). Alan väsyä siihen, että kumppani jatkuvasti kyselee ja kuulustelee minua sillä olettamalla, että puuhaan hänen selkänsä takana ja valehtelen jatkuvasti päin naamaa. Tätä on nyt jatkunut vuoden ja olen ihan kyllästynyt. Enkä nyt puhu normaalista mustasukkaisuudesta vaan siitä, että kumppani noin kerran viikossa räjähtää yllättävästä ylityöstä, halusta nähdä vanha ystävä parin päivän varoitusajalla tai nätistä meikistä/pukeutumisesta.
Millaisia selityksiä överiksi menevälle kumppanin menojen/käytöksen kyttäämiselle olette keksineet?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Jospa hän itse pettää? Tietää miten helppoa se on ja pelkää, että teet samaa.
Totta, kokemusta 70 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma puolisoni oli tuollainen suhteen alkuaikoina. Siis todellakin sairaalloisen mustasukkainen, parhaimmillaan riita syttyi siitä, että MINUN kodissani kenkälusikka oli eri paikassa kuin yleensä. Kaksi kertaa riidan päätteeksi heitin ukon asunnostani ulos ja ilmoitin ettei takaisin tarvitse tulla. Muutoin niin täydellinen mies että otin kuitenkin aina takaisin kun seuraavana päivänä ryömi ovelleni anteeksiantoa anelemaan.
Hänen kohdallaan kyse oli siitä, että jokainen aiempi suhteensa oli päättynyt siihen, että nainen jäi kiinni pettämisestä.
On rauhoittunut vuosien mittaan, olen äärettömän lojaali ja näytän sen myös, nyttemmin jos mustasukkaisuus nostaa päätään, hän kertoo siitä ihan rauhallisesti ja tarvitsee yleensä halauksen ja muutaman syvän hengenvedon ja asia on loppuun käsitelty.
Juuri näin, kuten yllä mainitaan.
En itse ole mustasukkainen, mutta työnnän helposti pois toisen ihmisen, jos epäilen pettämistä - menneisyyteni on sama kuin tämän kommentin puolisolla. Jos nuorella iällä kokee pettämistä jo ensimmäisestä kumppanista lähtien, aktivoituu menettämisen pelko myös muissa orastavissa suhteissa. Ei siihen mitään diagnoosia ole, luotettavan kumppanin läsnäolo ja halaus tilanteessa auttaa, kun toinen istuttaa viereensä ja sanoo, että "kaikki on ihan hyvin".Niin, kaikki on nykyisin ihan hyvin.
Tässä aloituksessa taidetaan nyt puhua henkilöistä, joille ei riitä tuo halaus ja vakuuttelu siitä, että kaikki on hyvin.
Menettämisen pelon myöntäminen kumppanille on täysin eri asia kuin se, että kumppania syytetään ja epäillään aiheettomasti ja siten sysätään tätä kauemmaksi.
Jos kädessä puristaa hiekkaa, se valuu pois nopeammin.
Onnellinen lintu pois ei lennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma puolisoni oli tuollainen suhteen alkuaikoina. Siis todellakin sairaalloisen mustasukkainen, parhaimmillaan riita syttyi siitä, että MINUN kodissani kenkälusikka oli eri paikassa kuin yleensä. Kaksi kertaa riidan päätteeksi heitin ukon asunnostani ulos ja ilmoitin ettei takaisin tarvitse tulla. Muutoin niin täydellinen mies että otin kuitenkin aina takaisin kun seuraavana päivänä ryömi ovelleni anteeksiantoa anelemaan.
Hänen kohdallaan kyse oli siitä, että jokainen aiempi suhteensa oli päättynyt siihen, että nainen jäi kiinni pettämisestä.
On rauhoittunut vuosien mittaan, olen äärettömän lojaali ja näytän sen myös, nyttemmin jos mustasukkaisuus nostaa päätään, hän kertoo siitä ihan rauhallisesti ja tarvitsee yleensä halauksen ja muutaman syvän hengenvedon ja asia on loppuun käsitelty.
Juuri näin, kuten yllä mainitaan.
En itse ole mustasukkainen, mutta työnnän helposti pois toisen ihmisen, jos epäilen pettämistä - menneisyyteni on sama kuin tämän kommentin puolisolla. Jos nuorella iällä kokee pettämistä jo ensimmäisestä kumppanista lähtien, aktivoituu menettämisen pelko myös muissa orastavissa suhteissa. Ei siihen mitään diagnoosia ole, luotettavan kumppanin läsnäolo ja halaus tilanteessa auttaa, kun toinen istuttaa viereensä ja sanoo, että "kaikki on ihan hyvin".Niin, kaikki on nykyisin ihan hyvin.
Miten mustasukkaisuus ja jatkuva, ääneen sanottu epäilys kumppanin oletetusta pettämisestä eroavat lopulta toisistaan? Minusta ”epäily pettämisestä” kuulostaa selittelyltä. Joko kumppaniin luottaa tai ei luota ja on kohtuutonta vaatia toista todistamaan rehellisyyttään. Ilman luottamusta ei ole parisuhdettaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne on pysyvä tai paheneva, usein taustalla on persoonallisuushäiriö, esimerkiksi epäluuloinen persoonallisuushäiriö (F60).
Monelle mustasukkaisuus on vain keino kontrolloida, manipuloida ja kiusata kumppania. Tällöin saattaa olla kyseessä antisosiaalinen persoonallisuushäiriö (F60. 2).
Jotkut ovat ihan harhaluuloisuushäiriöisiä (F22) ja heillä on jopa psykoottistasoisia kuvitelmia.
Turhaan paapotte keksimällä kaikenlaisia epävarmuuksia ynnä muita. Jos niistä on kyse, ihminen oppii palautteesta ja iän myötä, eikä jää junnaamaan sairaaseen käytökseen vuosiksi ja vuosikymmeniksi.
Onko kyökkipsykolookilla muita diagnooseja heittää hatustaan?
Juuri näin, kuten yllä mainitaan.
En itse ole mustasukkainen, mutta työnnän helposti pois toisen ihmisen, jos epäilen pettämistä - menneisyyteni on sama kuin tämän kommentin puolisolla. Jos nuorella iällä kokee pettämistä jo ensimmäisestä kumppanista lähtien, aktivoituu menettämisen pelko myös muissa orastavissa suhteissa. Ei siihen mitään diagnoosia ole, luotettavan kumppanin läsnäolo ja halaus tilanteessa auttaa, kun toinen istuttaa viereensä ja sanoo, että "kaikki on ihan hyvin".
Niin, kaikki on nykyisin ihan hyvin.