Ensi syksynä ekaluokka: 35% tulee jo valmiiksi tuenpäätöksen kanssa
Aloitan ensi syksynä uuden ekaluokan opettajana. Tiedonsiirrot on nyt tehty ja niiden perusteella 20 oppilaan luokalleni tulee 7 lasta, jolla on jo eskarista tullessaan joko tehostetun (5) tai erityisen tuen (2) päätös. Mukana on yksi, jolla on pidennetty oppivelvollisuus, siksi luokkakoko on noinkin pieni.
Näillä tuen päätöksen saaneilla on eriasteisia kielellisiä vaikeuksia (mm. useita äännepuutoksia ja kieliopillisia puutoksia puheessa, kirjainten ja äänteiden nimeämisen ja tunnistamisen pulmaa, käsitteiden mm. huominen/eilinen ymmärtämättömyyttä, ohjeiden ymmärtämisen haastetta), tunne-elämän pulmaa (empatiakyvyttömyyttä, väkivaltaisuutta, pettymyksensietokyvyn puutetta, manipulointia, auktoriteetin vastustusta, itsetunnon ongelmia) sekä tarkkaavuuden pulmaa (impulsiivisuutta, motorista levottomuutta, lyhytjännitteisyyttä, omiin ajatuksiin vaipumista).
Lisäksi ryhmään tulee 2-3 sellaista oppilasta, joilla ennakkotietojen perusteella voisi jo hyvinkin olla tehostetun tuen päätös (mm. kielellisiä vaikeuksia, tunne-elämän ongelmia, keskittymisen ja tarkkaavuuden pulmaa). Heissä on sellaisia, joiden kohdalla kodit ovat jarruttaneet tukitoimia, siksi asiat eivät ole edenneet.
Tilanne on siis se, että luokalla enää puolet on ns. tavallisia oppilaita, lopuilla on eriasteisia haasteita. Ohjaajan resurssia tulen saamaan ehkä 3-5h viikossa ja erityisopetuksen tukea suunnilleen saman verran, muutoin olen porukan kanssa yksin.
Huh huh.
Kommentit (23)
Kuvastaa hyvin asennettasi työtä ja lapsia kohtaan, että tämän aloituksen teit.
Huhhuh! Olen itse eskariopettaja, ja nostan kyllä teille ekaluokan opettajille hattua. On aikamoista olla tuon kaltaisen porukan kanssa pääosin yksin, me eskarissa kuitenkin usein kolmen hengen voimalla vain pari kuukautta aiemmin. Paljon tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Kuvastaa hyvin asennettasi työtä ja lapsia kohtaan, että tämän aloituksen teit.
Itse ihmettelen, miten meillä tulevaisuudessa tulee riittämään opettajat tällä menolla.
Pienennetään edelleen luokkakokoja, että saadaan opet riittämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvastaa hyvin asennettasi työtä ja lapsia kohtaan, että tämän aloituksen teit.
Itse ihmettelen, miten meillä tulevaisuudessa tulee riittämään opettajat tällä menolla.
Pienennetään edelleen luokkakokoja, että saadaan opet riittämään?
*suurennetaan
Osalla tapahtuu kasvua kesän aikana ja saattaa olla, että suinkaan kaikki eivät jää tuentarpeisiksi. Eri toimipisteissä tehdään vähän eri perustein päätöksiä, toiset tekevät niitä herkemmin. En yritä tällä kommentilla vähätellä tulevan luokkasi haasteita (voi myös olla niin, että kaikki nuo todella tarvitsevat tukensa ja tulee vielä muutama päälle), vaan enemmänkin rohkaista kohtaamaan syksy avoimin mielin.
Itse unohdan ensimmäisiksi viikoiksi tukipaperit siinä määrin kuin se on mahdollista ja kohtaan kaikki oppilaat samalla viivalla. Tämä erityisesti niiden kohdalla, joilla on paperit käytökseen liittyvän haasteen takia - heille täytyy antaa mahdollisuus osoittaa pystyvänsä samaan kuin muutkin.
Pääset askartelemaan kuvatauluja Papunetistä.
Nuo väkivaltaiset tulee aiheuttamaan eniten ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Osalla tapahtuu kasvua kesän aikana ja saattaa olla, että suinkaan kaikki eivät jää tuentarpeisiksi. Eri toimipisteissä tehdään vähän eri perustein päätöksiä, toiset tekevät niitä herkemmin. En yritä tällä kommentilla vähätellä tulevan luokkasi haasteita (voi myös olla niin, että kaikki nuo todella tarvitsevat tukensa ja tulee vielä muutama päälle), vaan enemmänkin rohkaista kohtaamaan syksy avoimin mielin.
Itse unohdan ensimmäisiksi viikoiksi tukipaperit siinä määrin kuin se on mahdollista ja kohtaan kaikki oppilaat samalla viivalla. Tämä erityisesti niiden kohdalla, joilla on paperit käytökseen liittyvän haasteen takia - heille täytyy antaa mahdollisuus osoittaa pystyvänsä samaan kuin muutkin.
Tässä on lapsia arvostava asenne!
Suomessa on jo vuosia ollut se tilanne, että ne joiden ei pitäisi lisääntyä, lisääntyvät, ja sitten ne joiden pitäisi, eivät voi/uskalla. Tässäpä sitten lopputulema. Hyysätään vaan tukien varassa lisääntyvää heikompaa ainesta, kohta on tuhoon tuomittu koko kansa. Ei riitä opettajia, eikä kyllä myöskään hoitajia tällä menolla.
Ei ole aina edes kiinni siitä, että vanhemmat jarruttelisi vaan pikemminkin kaupungin budjetti jarruttelee pienluokille pääsyä. Kaikkien etuhan se on, että ”ongelmalliset” lapset pääsisivät pienluokille. Itsekin soittelin jokaiseen paikkaan ja hankin neurolta ja kaikkialta lausunnot, että erityislapseni pääsisi pienluokalle. Kunnan budjetti ei vaan riittänyt.
Integraation ihmeitä tämäkin. Ainakin pitäisi saada kunnon avustajaresurssit, jos noin paljon erityistä tukea tarvitsevia oppilaita luokassa. Miten opettajat jaksavat, entä miten tavalliset oppilaat oppivat tällaisissa luokkamuodoissa?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on jo vuosia ollut se tilanne, että ne joiden ei pitäisi lisääntyä, lisääntyvät, ja sitten ne joiden pitäisi, eivät voi/uskalla. Tässäpä sitten lopputulema. Hyysätään vaan tukien varassa lisääntyvää heikompaa ainesta, kohta on tuhoon tuomittu koko kansa. Ei riitä opettajia, eikä kyllä myöskään hoitajia tällä menolla.
Mikä on lopputulema?
Se, että lapset saavat tukea. Ennen sitä tukea ei ollut. Ei paperilla eikä käytännössä.
Näistä päätöksistä koulu saa lisää rahaa.
Toki jos tarkoitat lopputulemalla opettajan huonoa asennetta ja kutsua palstalaisille tulla haukkumaan lapsia ja vanhempia ja koulua. Niin tähän on tultu!
Mistä tämä erityistarpeisten määrän lisääntyminen johtuu? Kertokaa joku joka tuntee alaa.
Vierailija kirjoitti:
Osalla tapahtuu kasvua kesän aikana ja saattaa olla, että suinkaan kaikki eivät jää tuentarpeisiksi. Eri toimipisteissä tehdään vähän eri perustein päätöksiä, toiset tekevät niitä herkemmin. En yritä tällä kommentilla vähätellä tulevan luokkasi haasteita (voi myös olla niin, että kaikki nuo todella tarvitsevat tukensa ja tulee vielä muutama päälle), vaan enemmänkin rohkaista kohtaamaan syksy avoimin mielin.
Itse unohdan ensimmäisiksi viikoiksi tukipaperit siinä määrin kuin se on mahdollista ja kohtaan kaikki oppilaat samalla viivalla. Tämä erityisesti niiden kohdalla, joilla on paperit käytökseen liittyvän haasteen takia - heille täytyy antaa mahdollisuus osoittaa pystyvänsä samaan kuin muutkin.
Kesä on todellakin monella huiman kasvun aikaa. Osan kohdalla haasteet varmasti helpottuvat ajan kanssa muutenkin, ekaluokan keväällä ollaan jo paljon nohevampia monessa suhteessa. :) Kokemus on kuitenkin osoittanut, ettei tukipäätöksiä ole tehty ihan turhaan ja niiden purkaminen onkin hyvin harvinaista erityisesti alkuopetuksessa.
Joku kritisoi, että aloituksen tekeminen kuvastaa asennettani lapsia ja työtä kohtaan. Jäinkin tätä ihan miettimään. Aloituksessa on tosiaan keskitytty haasteiden esiin tuomiseen. Ajattelenko siis samoin koko työstä, siis että vain ikävät asiat ovat pinnassa?
Juuri nyt ajatukset täyttää huoli ja riittämättömyyden tunne. Koronavuosi myös painaa takana, joten tällaisen ennakkotiedon edessä kyllä meinaa polvet notkahtaa. Harmittaa myös niiden taitavien lasten puolesta, kun tiedän jo nyt, että vähintäänkään syksyllä minulla ei ole heille aikaa.
Rakastan kuitenkin aidosti työtäni ja odotan myös ensi syksyä innolla. Ekaluokkalaiset ovat ihania: ihan pieniä ja samaan aikaan omasta mielestään niin isoja, kun ovat jo koulussa. Päivien pitäisi olla täynnä oppimisen iloa, toiminnallista oivaltamista ja kavereiden kanssa yhdessä puuhaamista. Hetkittäin se varmasti sitä onkin myös tämän luokan kanssa. Silti tiedän jo nyt, että en voi vetää tämän ryhmän kanssa sellaista opetusta kuin haluaisin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on jo vuosia ollut se tilanne, että ne joiden ei pitäisi lisääntyä, lisääntyvät, ja sitten ne joiden pitäisi, eivät voi/uskalla. Tässäpä sitten lopputulema. Hyysätään vaan tukien varassa lisääntyvää heikompaa ainesta, kohta on tuhoon tuomittu koko kansa. Ei riitä opettajia, eikä kyllä myöskään hoitajia tällä menolla.
Mikä on lopputulema?
Se, että lapset saavat tukea. Ennen sitä tukea ei ollut. Ei paperilla eikä käytännössä.
Näistä päätöksistä koulu saa lisää rahaa.
Toki jos tarkoitat lopputulemalla opettajan huonoa asennetta ja kutsua palstalaisille tulla haukkumaan lapsia ja vanhempia ja koulua. Niin tähän on tultu!
Lopputulema on se, että erityistarpeisten lasten määrä kasvaa kasvamistaan, ja tavalliset lapset jäävät näiden jalkoihin! Kukaan ei opi mitään ja opettajat palaa loppuun!
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä erityistarpeisten määrän lisääntyminen johtuu? Kertokaa joku joka tuntee alaa.
Siitä, että päätöksistä saa rahaa.
Koulu on kuin mielisairaala sillä erolla, että mielisairaalassa ovat mömmöillä rauhoitettu. Ei mene kauan, kun tunku opettajiksi loppuu! Itsekin haluaisin vaihtaa alaa mutta 52-vuotiaana en saisi vakituista työtä enää mistään. T. Ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla tapahtuu kasvua kesän aikana ja saattaa olla, että suinkaan kaikki eivät jää tuentarpeisiksi. Eri toimipisteissä tehdään vähän eri perustein päätöksiä, toiset tekevät niitä herkemmin. En yritä tällä kommentilla vähätellä tulevan luokkasi haasteita (voi myös olla niin, että kaikki nuo todella tarvitsevat tukensa ja tulee vielä muutama päälle), vaan enemmänkin rohkaista kohtaamaan syksy avoimin mielin.
Itse unohdan ensimmäisiksi viikoiksi tukipaperit siinä määrin kuin se on mahdollista ja kohtaan kaikki oppilaat samalla viivalla. Tämä erityisesti niiden kohdalla, joilla on paperit käytökseen liittyvän haasteen takia - heille täytyy antaa mahdollisuus osoittaa pystyvänsä samaan kuin muutkin.
Kesä on todellakin monella huiman kasvun aikaa. Osan kohdalla haasteet varmasti helpottuvat ajan kanssa muutenkin, ekaluokan keväällä ollaan jo paljon nohevampia monessa suhteessa. :) Kokemus on kuitenkin osoittanut, ettei tukipäätöksiä ole tehty ihan turhaan ja niiden purkaminen onkin hyvin harvinaista erityisesti alkuopetuksessa.
Joku kritisoi, että aloituksen tekeminen kuvastaa asennettani lapsia ja työtä kohtaan. Jäinkin tätä ihan miettimään. Aloituksessa on tosiaan keskitytty haasteiden esiin tuomiseen. Ajattelenko siis samoin koko työstä, siis että vain ikävät asiat ovat pinnassa?
Juuri nyt ajatukset täyttää huoli ja riittämättömyyden tunne. Koronavuosi myös painaa takana, joten tällaisen ennakkotiedon edessä kyllä meinaa polvet notkahtaa. Harmittaa myös niiden taitavien lasten puolesta, kun tiedän jo nyt, että vähintäänkään syksyllä minulla ei ole heille aikaa.
Rakastan kuitenkin aidosti työtäni ja odotan myös ensi syksyä innolla. Ekaluokkalaiset ovat ihania: ihan pieniä ja samaan aikaan omasta mielestään niin isoja, kun ovat jo koulussa. Päivien pitäisi olla täynnä oppimisen iloa, toiminnallista oivaltamista ja kavereiden kanssa yhdessä puuhaamista. Hetkittäin se varmasti sitä onkin myös tämän luokan kanssa. Silti tiedän jo nyt, että en voi vetää tämän ryhmän kanssa sellaista opetusta kuin haluaisin.
Ap
Mistäsen nyt jo tiedät millaista opetusta voittehdä? Et mistään!
Huonoaasennettasikuvaa erityisrsti se, että teet aloituksen, johon tiedät saavasi mitä tilaat. Ja sitähän jo saitkin.
Se on noloa!
Vierailija kirjoitti:
Koulu on kuin mielisairaala sillä erolla, että mielisairaalassa ovat mömmöillä rauhoitettu. Ei mene kauan, kun tunku opettajiksi loppuu! Itsekin haluaisin vaihtaa alaa mutta 52-vuotiaana en saisi vakituista työtä enää mistään. T. Ope
Missätahansa näin ikävästi asiakkaistaan puhuva saisi potkut.
Sääli lapsia!
Mielisairaalat ovat oikein hyviäpaikkoja, kunhan hoitajilla ei ole yhtä huonoa asennetta kuin sinulla.
Tarkoittaako tuo ohjaajan resurssi siis koulunkäynninohjaajaa tunneillesi ? On kyllä todella pieni määrä jos näin on, kun tilanne luokassa on tuo ( ja varmaan siis sama tilanne joka puolella kouluissa ?)
Vielä viime vuonna hallitus lupasi kevään puheissaan, että opetus tulee saamaan lisäresursseja juuri lisähenkilökunnan palkkaamiseen, koska koko viime kevät meni etäopetuksessa. Kuinka paljon noita lisäresursseja tosiasiassa tuli ?
Ja eikö tuohon ole mitään lakia, että jos erilaisia tukitarpeita on tietty määrä niin saisi apua.
Harmittaa todella paljon puolestasi. Voin vain kuvitella kuinka turhauttavaa on jo nyt , kun varmasti tietää, että tule riittämään kaikkeen mitenkään.