Lue keskustelun säännöt.
Ihan hirveä ikävä aikuista lasta :(
05.05.2021 |
Valmistui ylioppilaaksi viime keväänä ja meni armeijaan kesällä. Jouluna pääsi pois ja asuu nyt 270 kilometrin päästä kotoa. Hirveästi ei ole kotona käynyt kun on töissä siellä uudessa kotipaikassa sekä tekee joitain avoimen yliopiston opintoja tekee. Hän on mun esikoinen ja jo valmiiksi murehdin kun mahdollisesti syksyllä lähtee seuraava ja parin vuoden päästä viimeinen. Niin ikävä..
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ikävä tarkoita että olisi läheisriippuvainen tai ei hyväksyisi lapsen kasvamista ja poismuuttoa. Ikävä on vähän kuin surutyötä. Joku on ollut osa aktiivista perhettä lähes 20 vuotta, niin ihan luonnollista että uuteen sopeutuminen vie aikansa. Sekin on ihan normaalia että vanhempi miettii aikuisen lapsen pärjäämistä. Eri asia on kahlita tai pyrkiä hallitsemaan aikuisen lapsen elämää eikä ap sitä vaikuttanut tekevän.
Mutta ei tuo perään itkeminen ole normaalia!!??
Mietin minäkin usein lasteni pärjäämistä mutta riittää että olen sanonut olevani tukena jos tarvitsevat. Ei mun tarvitse märehtiä aikuisten ihmisten asioita. Autan sen minkä voin. Pyydettäessä.
Ei ne lapset mihinkään katoa vaikka muuttavat pois! Meilläkin viestitellään monta kertaa viikossa ja tavataan 1-4 kk.
Jos katoavat se johtuu siitä että kokevat eroahdistuksesi tukahduttavana ja joutuvat katkomaan napanuoran lopullisesti!
Minullakin on ikävä! Lapsilla menee hyvin, pitävät yhteyttä, vaikka asuvat vähintään parin tunnin ajomatkan päässä. Olen helpottunut, kun omaa aikaa ja rauhaa viimeinkin on. Itselläkin paljon tekemistä ja mielenkiinnon kohteita. Luulin, että olin valmistautunut pesän tyhjenemiseen.
Silti ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kova homma synnyttää aikuinen lapsi...
On ok ikävöidä ja surra lasten poismuuttoa, itsekseen. Ja siitähän kai tässä aloituksessa oli kyse. Pahinta on, jos pommittaa soitoilla ja puuttuu lapsen elämään. Itse ainakin salasin lapsilta ne surun tunteet ja kannustin itsenäistymistä. Itsenäistyminen on vain hyväksyttävä. Nyt 6 vuotta myöhemmin olemme joskus asiasta jutelleet. Muutenkin suhde on muuttunut aikuiseksi heidänkin osaltaan :).