Pojalla on ollut viime päivät tosi raskaita ja nyt soimaa itseään kun itki koulussa
On yläasteella ja kärsii vaikeasta masennuksesta. Meillä oli todella raskas viime kesä. Mun mies ja pojan isä kuoli pahassa liikenneonnettomuudessa. Tää oli ihan hirveä juttu meille kaikille, eikä vähiten tuolle meidän murrosikäiselle pojalle. Oltiin kaikki ihan rikki ja ammattiavun piirissä. Ihan kun tuossa ei olisi ollut riittävästi pienelle ihmiselle, pojan yksi parhaimmista kavereista menehtyi syksyllä mopokolarissa. Kesästä asti poika on ollut ihan rikki, mutta kaverin kuoleman jälkeen poika oli todella itsetuhoinen. Soitin keskellä yötä poliisit hakemaan kun poika lukittautui puukon kanssa vessaan.. Hänellä on ollut siis ihan hirmu rankkaa. Nyt keväällä oli pidempi "hyvä jakso", tuntui että terapia auttoi ja lääkitys saatiin myös kohdilleen. Koulua vähennettiin sillä tavalla että käy ysiluokan kahden vuoden aikana, että kuormitus ei olisi liian suuri. Poika on ihan älyttömän tunnollinen ja ennen näitä kuolemia poika sai lähes kaikista oppiaineista kymppiä. Nyt kun pojalla on ollut todella vaikeaa ja energiaa opiskeluun on ollut todella vähän, arvosanat on laskeneet merkittävästi kympistä kutoseen tai seiskaan. Tämän poika on ottanut tosi raskaasti. Tänään sitten tuli koulussa seinä vastaan kun ei päässyt matikan koetta läpi. Itkuhan siinä oli päässyt. Ei millään suostu käsittämään, että se itku oli enemmän kuin ok. Kaikki tietää kuinka vaikeeta hänellä on, eikä sitä tarvitse hävetä. Ihan järkyttävää katsoa miten taas pojan vointi ja mieliala painui todella syviin vesiin. Onneksi saatiin pojalle huomiselle taas keskusteluaika. Siellä on nainen, joka tekee työtä sydämellä. Joka kerta pojalla on edes vähän parempi olla heidän juttuhetken jälkeen ❤️ En tiedä mikä mun pointti tässä edes on. Ehkä halusin vain itsekin vähän taas keventää sydäntä ja huolta. Kiitos jos luit.
Kommentit (107)
Meillä oli vähän vastaavanlainen musta vuosi seitsemän vuotta sitten. Teini-ikäisen paras ystävä kuoli, sitten isä. Hänellä oli myös itsetuhoisuutta, ja vanhempana tuntui siltä kuin olisin riippunut löysässä hirressä.
Uskon, että teillekin koittaa vielä valoisia päiviä. Se on jo hyvä merkki, että poikasi pystyy käymään terapiassa ja puhumaan asioista. Oma lapseni kykeni terapiaan vasta täysi-ikäiseksi tultuaan. Hän ei yksinkertaisesti kyennyt aiemmin käsittelemään tunteitaan.
Hän oli myös tuolloin yläkoulussa. Paljon tuli poissaoloja. Lukion ensimmäisenä syksynä jäi masennuksen takia pitkälle sairauslomalle. Kävi lopulta lukion neljässä vuodessa - ja osan kursseista suoritti iltalukiossa.
Viimeisten parin vuoden aikana olen jo kyennyt hengittämään helpommin. Lapsi pääsi lopulta opiskelemaan haluamalleen alalle. Ja hän on oppinut ottamaan epäonnistumiset, tenteissä reputtamiset ja vastaavat lopultakin vähän kevyemmin. Nauraa välillä jopa itselleen. Tietysti takapakkiakin aina välillä tulee, ahdistuskohtauksia ja muuta. Onneksi hän saa yhä käydä kuntoutuspsykoterapiassa. Siitä on hänelle selvästi apua.
Omat tunteeni ja tuskani olen kyllä joutunut siirtämään taka-alalle, kun olen kannatellut lastani. Ehkäpä kohta on jo minun aikani.
Jos vain suinkin kykenet, yritä pitää myös itsestäsi huolta!
Noni taas lähti täällä kyyneleet valumaan. Olet ihana ja välittävä äiti. Osanotot suureen suruun ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että. Olen niin pahoillani puolestanne, sekä sinun että poikasi. Onneksi teillä on toisenne, tarvitsette molemmat aikaa surra ja toipua. Ei minullakaan ole pahemmin antaa mitään vinkkejä, kunhan haluan myötätuntoni osoittaa. Vaikutat kultaiselta ja välittävältä äidiltä ❤️Pystyisittekö yhdessä tekemään jotain mieluisaa? Onko pojalla läheisiä ystäviä, jotka voisivat tsempata häntä? Jaettu suru on vähän kevyempi suru. Onneksi poika saa keskusteluapua ammattilaisen kanssa!
Kiitos. Tämä lämmitti ihan todella paljon. Et arvaakaan kuinka huolissani hänestä olen ja olen ollut. Onneksi on muutama hyvä kaveri. Heillä yhteinen suru tästä menehtyneestä pojasta, mutta onneksi heillä on toisensa ❤️ Saa poika muutakin ajateltavaa kun vain suru. Se on tosi tärkeää. Kiitollinen olen siitäkin ettet nämä pojat käytä alkoholia tai hillu yömyöhään kylillä. Siltä pahalta maailmalta haluan yrittää lastani suojella. Voitaisiin me jotain mukavaa yrittää yhdessä tehdä. Pojasta on viime kesän jälkeen tullut hirmu herkkä ja jos vielä keväällä oli ihan hirveä uhma päällä niin nyt usein ollaan halitusten. En tiedä saisiko sanoa näin, mutta olen onnellinen siitä miten tää ihan hirveä vuosi meitä lähensi. Ap
❤️❤️ Ihanaa että olette halitusten kun siltä tuntuu!
Älä ap ota itseesi näitä. Oon pahoillani näiden toopejen puolesta. Et ole todellakaan tätä ansainnut
On teillä kyllä ollut raskas vuosi. Iso osanotto suurista menetyksistä.
Viisas mies osaa, voi ja uskaltaa itkeä. Se on rohkeutta ja vahvuutta, että osaa ja uskaltaa käsitellä vahvoja, pelottavia ja niin ahdistavia tunteita. On viisautta surra, kun on surun aika. ”Puskista huutelijoilla” tuntuu itsellään olevan ongelma. Isän ja hyvän ystävän äkillinen menettäminen vain kuukausia välissä on kaikille ja vielä yläasteikäiselle todella raskas taakka.
Olette todella rohkeasti ja viisaasti etsineet, hankkineet ja ottaneet vastaan apu. Koulun suorittaminen rauhallisempaan tahtiin on todella hyvä ratkaisu. Eiköhän koulukin anna tässä tilanteessa myös uusia tilaisuuksia, kun jokin ei onnistu. Olet todella viisas, vahva, rakastava ja taitava äiti. Et olisi mitään voinut paremmin tehdä. Aiemmin, joku ehdotti vertaisryhmätukea - myös itse mietin että sellaisesta voisi teille ehkä olla hyötyä. Vaikka ei uskonnollinen olisi, voisiko esim. joillain seurakunnilla olla sururyhmiä ja kesäisin jotkut tahot voivat järjestää myös suruleirejä.
Toivottavasti ehdit ja jaksat huolehtia edes vähän myös itsestäsi. Sinulla on hieno, älykäs ja vahva poika. Mahtavaa että teillä on hyvä yhteys. Paljon voimia ja jaksamista teille. Olette varmasti monien ajatuksissa!
Alkaako sun pojan nimi j:llä? Luulen tunnistaneeni teidät. Jo viime vuonna teidän kovaa kohtaloa surin. Voin vakuuttaa kaikille, että tässä on äiti suurella sydämellä. Sun mies oli yhtä sydämellinen ihminen. Voimia ❤️
Paljon lämpöä ja voimia sekä jaksamista teille. Pojalle voimahaleja ja toivottavasti keskustelutuokiot auttavat häntä vahvistumaan kohti nuoruusvuosia ja aikuistumisen kynnystä. Sydämellä, eräs vaan.
Täällä on tosi sairaita ihmisiä.
Olen pahoillani teidän kummankin puolesta.
Poika ei varmasti ollut ainoa, joka itki kokeen - tai jonkin muun - jälkeen koulussa.
Toivottavasti hän saa tarvitsemaansa apua ja hänen vointinsa pian paranee.
Elämä ei todellakaan aina mene, kuten haluaisi. Tilanne voi muuttua ja arvosanoja saa myöhemmin nostettua.
Vierailija kirjoitti:
Alkaako sun pojan nimi j:llä? Luulen tunnistaneeni teidät. Jo viime vuonna teidän kovaa kohtaloa surin. Voin vakuuttaa kaikille, että tässä on äiti suurella sydämellä. Sun mies oli yhtä sydämellinen ihminen. Voimia ❤️
Alkaa. Kiinnostaa kovasti tietää mistä tunnet meidät? En tiennyt että meidän lähi- ja ystäväpiirin lisäksi tämä on koskettanut ihmisiä. Kiitos kauniista sanoista. Itku tuli. Hän oli kyllä mies jolla oli sydän paikoillaan 😭❤️ ap
Todella paljon tsemppiä. Tiedän, että selviätte. Viestistäsi tuli vain jotenkin sellainen tunne. Teette molemmat parhaanne toipuaksenne, vaikka tietenkin takapakki (kuten tuo yksittäinen hylätty) romahduttaa hetkeksi. Silti viestistäsi ap välittyi, että teette paljon oikein.
On niin epäoikeudenmukaista, että nuorilla on kova paine jo yläasteella pärjätä opinnoissa. Joskus elämä vain heittää jo lapsena eteen asioita, jotka hidastavat opiskelua. Vaikea mitään muuta neuvoa tähän heittää kuin, että muistakaa, ettei ole kiirettä. Jos yläaste vie kaksi vuotta, se vie kaksi vuotta. Jos sen lisäksi pitää kerrata kymppiluokalla, että saa hyvän pohjan lukioon tms. jatko-opintoihin, sekin on ok. Se tuntuu toki tuskaiselta edetä hiiren askelin. Ottaa askel eteen ja kolme taakse. Mutta kymmenen vuoden päästä se on sen arvoista. Mikä poikasi haave on? Minun oli päästä tutkijaksi. Nyt olen tutkija eikä kukaan kysy, kävinkö muuten lukion kolmessa vai neljässä vuodessa. En tiedä lohduttaako tämä. Yritän kuitenkin. Halauksia.
Ja kaikille muillekin kiitos kauniista viesteistä. Ja uskokaa pois, pahempaakin on koettu, ei nämä ajattelenmattomat viestit niin paljon satuta että ne pysyvää mielipahaa aiheuttaa. Enemmän hyvää mieltä mä olen täältä tähän iltaan saanut. Kiitos teile ❤️ ap
Voimia paljon. Ikinä ei pitäisi ottaa mitään itsestäänselvyytenä 😢
Paljon voimia teille ap. Vaikutat todella kultaiselta ja lämpimältä ihmiseltä, poikasi onni on että hänellä on sinut äitinä.
Ei tarvitse kertoa jos et halua, mutta pohdin vain että onko poikasi päässyt ihan oikeaan psykoterapiaan/traumaterapiaan vai onko saanut vain sellaisia ns. keskustelukäyntejä. Jos ei ole ollut varsinaisessa psykoterapiassa niin voisi olla harkinnan arvoista selvittää josko pääsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaako sun pojan nimi j:llä? Luulen tunnistaneeni teidät. Jo viime vuonna teidän kovaa kohtaloa surin. Voin vakuuttaa kaikille, että tässä on äiti suurella sydämellä. Sun mies oli yhtä sydämellinen ihminen. Voimia ❤️
Alkaa. Kiinnostaa kovasti tietää mistä tunnet meidät? En tiennyt että meidän lähi- ja ystäväpiirin lisäksi tämä on koskettanut ihmisiä. Kiitos kauniista sanoista. Itku tuli. Hän oli kyllä mies jolla oli sydän paikoillaan 😭❤️ ap
Meidän lapset oli ala-asteella samalla luokalla. Sun mies oli mukana näiden kutosluokan luokkaretkellä valvojana. Oma muisteli lämmöllä kun hänelle tuli huvipuistossa huono olo niin sun mies oli ottanut hänet huolehdittavakseen. Soittivat mulle linja-autosta että vähän huono-olo ja ikävä, mutta muuten kaikki hyvin ❤️ asutaan tässä teitä lähes vastapäätä olevassa rivarissa. J varmaan tietää. Kovasti tsemppejä. Meihinkin saa olla yhteydessä, mielellään autetaan jos osataan ja ollaan vaikka juttuseurana.
Ei se olekaan saanut. Ei se muuten vauvapalstalle tuomoisia kirjoittelisi.