Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pojalla on ollut viime päivät tosi raskaita ja nyt soimaa itseään kun itki koulussa
04.05.2021 |
On yläasteella ja kärsii vaikeasta masennuksesta. Meillä oli todella raskas viime kesä. Mun mies ja pojan isä kuoli pahassa liikenneonnettomuudessa. Tää oli ihan hirveä juttu meille kaikille, eikä vähiten tuolle meidän murrosikäiselle pojalle. Oltiin kaikki ihan rikki ja ammattiavun piirissä. Ihan kun tuossa ei olisi ollut riittävästi pienelle ihmiselle, pojan yksi parhaimmista kavereista menehtyi syksyllä mopokolarissa. Kesästä asti poika on ollut ihan rikki, mutta kaverin kuoleman jälkeen poika oli todella itsetuhoinen. Soitin keskellä yötä poliisit hakemaan kun poika lukittautui puukon kanssa vessaan.. Hänellä on ollut siis ihan hirmu rankkaa. Nyt keväällä oli pidempi "hyvä jakso", tuntui että terapia auttoi ja lääkitys saatiin myös kohdilleen. Koulua vähennettiin sillä tavalla että käy ysiluokan kahden vuoden aikana, että kuormitus ei olisi liian suuri. Poika on ihan älyttömän tunnollinen ja ennen näitä kuolemia poika sai lähes kaikista oppiaineista kymppiä. Nyt kun pojalla on ollut todella vaikeaa ja energiaa opiskeluun on ollut todella vähän, arvosanat on laskeneet merkittävästi kympistä kutoseen tai seiskaan. Tämän poika on ottanut tosi raskaasti. Tänään sitten tuli koulussa seinä vastaan kun ei päässyt matikan koetta läpi. Itkuhan siinä oli päässyt. Ei millään suostu käsittämään, että se itku oli enemmän kuin ok. Kaikki tietää kuinka vaikeeta hänellä on, eikä sitä tarvitse hävetä. Ihan järkyttävää katsoa miten taas pojan vointi ja mieliala painui todella syviin vesiin. Onneksi saatiin pojalle huomiselle taas keskusteluaika. Siellä on nainen, joka tekee työtä sydämellä. Joka kerta pojalla on edes vähän parempi olla heidän juttuhetken jälkeen ❤️ En tiedä mikä mun pointti tässä edes on. Ehkä halusin vain itsekin vähän taas keventää sydäntä ja huolta. Kiitos jos luit.
Kommentit (107)
Mitä jos järjestäisit poikasi keskustelemaan jonkun toisen sellaisen henkilön kanssa, joka on kokenut vastaavia rankkoja läheisten menettämisiä, mutta niistä on jo useampi vuosi aikaa. Tällainen henkilö voisi sitten lohduttaa sillä, että valitettavasti elämään tuuppaa kuulumaan se, että kun tarpeeksi kauan elää, niin melkein jokaiselle tällaisia kokemuksia tulee vastaan. Pojallasi näitä ikäviä kokemuksia on sattunut tulemaan vastaan vain nuorempana kuin mitä niihin keskimäärin törmää. Ja niin ikäviä kuin nämä asiat ovatkin, niin muutaman vuoden jälkeen kuitenkin elämä alkaa voittaa, vaikkei ikäviä asioita unohdakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli myös yläasteikäisenä vaikeaa. Olin syvästi masentunut, mutta siihen aikaan sitä ei tunnistettu enkä itsekään osannut apua pyytää. Aikuisiällä sitten vasta. Tosi hyvä, että lapsesi saa terapiaa, jos oikein ymmärsin. Se oli itselleni sitten aikanaan isoin apu, mutta haluan tuoda esiin myös mikä muu sai minut jaksamaan. Se oli koiranpentu, joka meidän perheeseen otettiin. Luonteeltaan sylikoira, se vei ajatukset muualle kun sen kanssa sai touhuta ja opettaa tapoja. Juttelin mhös koiralle huoliani kun en muille osannut. Pidäthän huolta myös omasta jaksamisestasi ap. ❤
Voi raasu. Kovasti tsemppiä teille ❤️
Hyi, varmasti olet ollut peloissasi kun poika on tuollalailla lukittautunut puukon kanssa vessaan :( muistatko oliko sulla kuitenkin jonkinlainen yhteys poikaan vai oliko se ihan omissa maailmoissaan? Ei tarvitse vastata jos on liian henkilökohtainen kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pojalla isää?
Painu suolle. En ole ap, mutta voin kuvitella kuinka tämä satuttaa. Tuli niin paha mieli tästä ap:n puolesta..
On sillä isä. Sitä ei kukaan häneltä voi viedä pois ajatuksista ja muistoista ❤️
Itkuhan tässä tuli vaikka pidätellä yritin.. mutta sulla on ap todella vahva poika. Älkää unohtako sanontaa "vahvimmat ihmiset saavat eniten kannettavakseen"
Miten tämän pojan vahvuus ilmenee? Ainakaan alustuksessa en sellaista havainnut.
Vahva täytyy olla jos edes puoliksi järjissään tuosta noin nuorena selviää. Ensin isä ja muutaman kuukauden päästä hyvä kaveri. Kenelle tahansa tuo olisi vaikeaa, saati sitten murrosikäiselle nuorelle pojalle..
Mahtavaa että olet pojan tukena. Pian on kesä, olisko jotain toimintaa?
Fyysisen liikunnan avulla voi purkaa henkistäkin stressiä.
Ja ilman mitään hihhulointia, edesmenneet ihmiset on muistoissa ja joskus voi miettiä, mitä hänkin olis tästä tuumannut ja saada sitä kautta menetettyä energiaa hetkeksi. Olihan teillä kuitenkin se aika mikä teillä oli.
Ja pojalla se kaveri sen aikaa minkä oli. Että lyhytkin elämä on kokonainen elämä. Ja voi myös puhua yleisellä tasolla, esim liikenne on vaarallista.
Voi käydä kymppiluokkaa, lukiota neljä vuotta. Ei mitään kiirettä koulujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pojalla isää?
Painu suolle. En ole ap, mutta voin kuvitella kuinka tämä satuttaa. Tuli niin paha mieli tästä ap:n puolesta..
On sillä isä. Sitä ei kukaan häneltä voi viedä pois ajatuksista ja muistoista ❤️
Itkuhan tässä tuli vaikka pidätellä yritin.. mutta sulla on ap todella vahva poika. Älkää unohtako sanontaa "vahvimmat ihmiset saavat eniten kannettavakseen"
Miten tämän pojan vahvuus ilmenee? Ainakaan alustuksessa en sellaista havainnut.
Sä olet tunnekylmä, jo tuhoutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taaperoni välillä lukittautuu vessaan. Avaan oven tuolloin ruuvitaltalla, sellainen vessan oven lähellä nopeaan avaamiseen
Vierailija kirjoitti:
Taaperoni välillä lukittautuu vessaan. Avaan oven tuolloin ruuvitaltalla, sellainen vessan oven lähellä nopeaan avaamiseen
Joskus oli ohje että kannattaa olla ruuvari vessan kaapissa siltä varalta, että jää jostain syystä jumiin vessaan sisälle (jos on laittanut oven lukkoon)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taaperoni välillä lukittautuu vessaan. Avaan oven tuolloin ruuvitaltalla, sellainen vessan oven lähellä nopeaan avaamiseen
Joskus oli ohje että kannattaa olla ruuvari vessan kaapissa siltä varalta, että jää jostain syystä jumiin vessaan sisälle (jos on laittanut oven lukkoon)
Meillä vessanovi lukitaan sisäpuolelta joten peilikaappiin ei työkalutarvetta
Mulla kuoli isä kun olin just alottanut lukion ja se vaikutti niin moneen asiaan. Pahinta oli seurata kun äitini oli ihan säpäleinä. Kaikesta kuitenkin selvisin, pikkuhiljaa ja ystävien ja lähipiirin avulla. Paljon, paljon voimia teille kummallekin! ❤ Joku vertaistukiryhmä voisi oikeasti toimia. Paljon halauksia kummallekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin poikaasi, joka on pettynyt itseensä, kun suojaus petti ja itku pääsi koulussa. On hienoa, että hänellä on tukena ystäviä, mutta valitettavasti aina on myös niitä toisenlaisia kavereita, niitä joiden mielestä on oikeus iskeä vyön alle, kun sitä vähiten odottaa. Toivottavasti poikasi koulussa ei tällaisia koviksia ja kiusaajia olisi. Voimia ja kaikkea hyvää teille molemmille. Niin banaalilta kuin se kuulostaakin, niin aika parantaa haavat.
Vierailija kirjoitti:
Hyi, varmasti olet ollut peloissasi kun poika on tuollalailla lukittautunut puukon kanssa vessaan :( muistatko oliko sulla kuitenkin jonkinlainen yhteys poikaan vai oliko se ihan omissa maailmoissaan? Ei tarvitse vastata jos on liian henkilökohtainen kysymys.
Poika oli ihan sekaisin ja hysteerinen. En enää edes kovin tarkasti muista. Kovin on sumuisia omatkin muistikuvat. Muistan vaan kun heräsin siihen kun poika huusi ja karjui. Kysyin että onko joku hätänä ja poika huusi takaisin jotain että "nyt tää paska loppuu" ja liuta todella voimakkaita kirosanoja päälle. Oli tuolloin omassa huoneessaan, mä omassa. Pelästyin ihan kamalasti ja muistan kun mun sydän alkoi tykyttämään ihan hirveästi. Pääsin makuuhuoneen ovelle ja näin kun pojalla oli iso keittiöveitsi kädessään ja se piti sitä kaulallaan. Sitten sumenee ihan täysin, olin varmaan ihan pelosta sekaisin itsekin. Jotain hämärästi muistan kun poika itki ihan hysteerisenä vessassa ja mä yritin soittaa apua mutta olin ihan sekaisin enkä muistanut että miten se tehdään. Puhelin ei pysynyt kädessä vaikka muka pidin siitä kaksin käsin. Mun kädet vapisi niin paljon. Naapuri tuli hätiin ja se soitti hätäkeskukseen ja mä muistan vaan kun huusin ja hoin että "mun poika k*olee" Elämäni pelottavin hetki. Onneksi pojalle ei käynyt mitään. Muistan että tuossa hetkessä ajattelin että jos poika on kuollut mullakaan ei ole enää syytä elää.. Onneksi mitään ei käynyt. Ap
Vierailija kirjoitti:
Taaperoni välillä lukittautuu vessaan. Avaan oven tuolloin ruuvitaltalla, sellainen vessan oven lähellä nopeaan avaamiseen
En varmasti olisi saanut auki sitä ovea siinä mielentilassa.. Ja varmaan naapuria on kielletty avaamasta ovea väkisin ennen kuin poliisi tulee. En tiedä enkä muista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi, varmasti olet ollut peloissasi kun poika on tuollalailla lukittautunut puukon kanssa vessaan :( muistatko oliko sulla kuitenkin jonkinlainen yhteys poikaan vai oliko se ihan omissa maailmoissaan? Ei tarvitse vastata jos on liian henkilökohtainen kysymys.
Poika oli ihan sekaisin ja hysteerinen. En enää edes kovin tarkasti muista. Kovin on sumuisia omatkin muistikuvat. Muistan vaan kun heräsin siihen kun poika huusi ja karjui. Kysyin että onko joku hätänä ja poika huusi takaisin jotain että "nyt tää paska loppuu" ja liuta todella voimakkaita kirosanoja päälle. Oli tuolloin omassa huoneessaan, mä omassa. Pelästyin ihan kamalasti ja muistan kun mun sydän alkoi tykyttämään ihan hirveästi. Pääsin makuuhuoneen ovelle ja näin kun pojalla oli iso keittiöveitsi kädessään ja se piti sitä kaulallaan. Sitten sumenee ihan täysin, olin varmaan ihan pelosta sekaisin itsekin. Jotain hämärästi muistan kun poika itki ihan hysteerisenä vessassa ja mä yritin soittaa apua mutta olin ihan sekaisin enkä muistanut että miten se tehdään. Puhelin ei pysynyt kädessä vaikka muka pidin siitä kaksin käsin. Mun kädet vapisi niin paljon. Naapuri tuli hätiin ja se soitti hätäkeskukseen ja mä muistan vaan kun huusin ja hoin että "mun poika k*olee" Elämäni pelottavin hetki. Onneksi pojalle ei käynyt mitään. Muistan että tuossa hetkessä ajattelin että jos poika on kuollut mullakaan ei ole enää syytä elää.. Onneksi mitään ei käynyt. Ap
😰 Onneksi kaikki on hyvin. Poika on kyllä käynyt ihan pohjalla..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi, varmasti olet ollut peloissasi kun poika on tuollalailla lukittautunut puukon kanssa vessaan :( muistatko oliko sulla kuitenkin jonkinlainen yhteys poikaan vai oliko se ihan omissa maailmoissaan? Ei tarvitse vastata jos on liian henkilökohtainen kysymys.
Poika oli ihan sekaisin ja hysteerinen. En enää edes kovin tarkasti muista. Kovin on sumuisia omatkin muistikuvat. Muistan vaan kun heräsin siihen kun poika huusi ja karjui. Kysyin että onko joku hätänä ja poika huusi takaisin jotain että "nyt tää paska loppuu" ja liuta todella voimakkaita kirosanoja päälle. Oli tuolloin omassa huoneessaan, mä omassa. Pelästyin ihan kamalasti ja muistan kun mun sydän alkoi tykyttämään ihan hirveästi. Pääsin makuuhuoneen ovelle ja näin kun pojalla oli iso keittiöveitsi kädessään ja se piti sitä kaulallaan. Sitten sumenee ihan täysin, olin varmaan ihan pelosta sekaisin itsekin. Jotain hämärästi muistan kun poika itki ihan hysteerisenä vessassa ja mä yritin soittaa apua mutta olin ihan sekaisin enkä muistanut että miten se tehdään. Puhelin ei pysynyt kädessä vaikka muka pidin siitä kaksin käsin. Mun kädet vapisi niin paljon. Naapuri tuli hätiin ja se soitti hätäkeskukseen ja mä muistan vaan kun huusin ja hoin että "mun poika k*olee" Elämäni pelottavin hetki. Onneksi pojalle ei käynyt mitään. Muistan että tuossa hetkessä ajattelin että jos poika on kuollut mullakaan ei ole enää syytä elää.. Onneksi mitään ei käynyt. Ap
Ei se oikeasti halunnut tehdä itselleen mitään. Tuo oli hätähuuto. Jos olisi halunnut, olisi varmaan tehnyt sen sulta salaa. Onneksi sai apua ❤️
Alue: Aihe vapaa
Kaikkea hyvää! ❤️