G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Minä olen saanut keltaisen sadeasun, johon kuului myös sydvesti(liian iso minulle), kuulemma siksi, etten marjastusretkellä katoa hänen silmistään, lapion, talikon ja kumisaappaat. Nämä loput puutarhan hoitoa avustamaan. Jotenkin olisin odottanut vaikka kirjaa lahjaksi mutta ei silti, hyviähän ja tarpeellisia nuo lahjat olivat. 

Lapsena sain joululahjaksi mummulta sukkahousut. Se aloittajan mainitsema suklaapatukka olis ollu ihan kiva niiden sijaan. 

2000 vuoden alussa Sanomatalo antoi ärrän myyjille glögimaustetta sisältävän pussin. Maustetta oli pari lusikallista, roskiin meni. Sanoma luopui tytäryhtiöstä  myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Joululahjaksi mieheltä saatu leikkausveitsi-setti, jota hän itse kuitenkin enimmäkseen käyttää. Itse käytän niistä ainoastaan leipäveistä, en muita. Ne on liian erikoisia ja teräviä. Muutekin mies antaa lahjoja, joista se itse hyötyy eniten.

Oletpa löytänyt miehen joka todella arvostaa sinua, älä vaan päästä tuollaista kultakimpaletta menemään.

Henkilövaaka. 

Kaksi vuotta sitten vanhaksi mennyt jouluaiheinen punaviini tutuilta. Ilmeisesti päivämäärä oli jäänyt huomaamatta (harvoin viineissä on, niin sekin jo kertoo viinin laadusta - ei Suomesta ostettu?). Koska itse eivät punaviiniä juoneet, niin oli varmaan pari vuotta lojunut jossain ja pistivät kiertoon.

Joskus isältäni sain (tyyliin 18 v.) autoon öljyä (olen nainen). Hyötylahja, mutta ehkä teini olisi toivonut jotain muuta ja isä hoiti perheessä autot muutenkin eli ei oikeastaan mitään "lahja". Mun isä ostaa ns. tarjouslahjoja, mitä enemmän halvemmalla. Esim. jakoi joku joulu suihkusaippuita, kun oli joku esim. 10 pktn tarjous. Minäkin sain sitten miesten suihkusaippuaa.

Mieheltäni sain joskus tietokonelaatikossa Lidlin suklaarasian. Luulin saavani jotain arvokasta, josta olin haaveillut. Teki mieli paiskata suklaat päin naamaa, mutta hän on niitä ihmisiä, joille pitää antaa täysin tarkat speksit, jotta pystyy ostamaan edes ruokaa kaupasta - pelkkä "leipä" aiheuttaa kauppalistassa paineita. Luovuutta ja pelisilmää näihin on nolla. Kerran yritti ja osti söpöt alkkarit erikoisliikkeestä (kokoa S, kun olen XL), kun kaverikin osti vaimolleen upeita alusvaatteita pakettitolkulla. Se oli noloa molemmille, kun eihän niissä ollut vaihto- tai palautusoikeutta.

Ihanaa lukea, etten koskaan vie kellekään mitään tämän jälkeen. Kiittämättönyys on maailman palkka.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa lukea, etten koskaan vie kellekään mitään tämän jälkeen. Kiittämättönyys on maailman palkka.

Ei, kiittämättömyys ei ole maailman palkka. Tuolla lauseella ei voi perustella täysin jonniinjoutavan roskan kaatamista toiselle. Miksi pitäisi olla kiitollinen vanhentuneista elintarvikkeista tai vääränkokoisista vaatteista?

Kaverin äiti sai uudelta mieheltään mittanauhan. Mies on sellaista vittuilevaa sorttia, että josko oli "pikku vinkki" seurata, ettei senttejä tule lisää vyötärölle. Kaverin äiti on kylläkin pienikokoinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni sai joululahjaksi isovanhemmaltaan jonkun kirpparilta ostetun pelin, josta puuttui osia niin, ettei sitä voinut pelata.

 

Entinen miesystävä puhui joulun alla mitä antaa lapsilleen, äidilleen ja kummi pojalleen. Kunnon kalliit paketit. Halusin panostaa hänen lahjaansa kun ajattelin että itsekin tulen nähtävästi saamaan hyvän lahjan. Ostin Stokalta arvokkaan villapaidan sekä hänen lempipartavettä samasta myymälästä. Lahjan yhteisarvo oli reilut 200€. Kyllä naamani venähti jouluna kun avasin hänen pikkupaketin, toki luulin vielä tässä kohtaa että saan esim. kaulakorun. En saanut. Paketista aukeni tiimaritason kirjanmerkki. Olipa tosi mukava jouluaatto siinä hänen äitinsä luona, muiden Ihastellessa lahjojaan. Mies oli vähän vaikeana, sanoi ettei muuta keksinyt.

Tajusin kyllä arvostuksen puutteen. Suhde ei päättynyt tähän vaan kuukauden päästä k

Mitä se etukäteen keskustelukaan auttaa, jos toinen on jo päättänyt kivenkovaan ettei meillä sitten koskaan hankita lahjoja minkään juhlapäivän takia? Kun hänen on "vaikea keksiä" mitään.

Keskustellessamme asiasta ennen yhteenmuuttoa kerroin kyllä, että pidän lahjoista ja haluaisin, että annamme toisillemme niitä. Silloin hän kyllä myönteli että voisihan se olla hauskaa.

No eipä tuo ole todellakaan vaivaa nähnyt kuin noin kolme kertaa näiden viimeisten 30 vuoden aikana. Jos minä annan hänelle jotain, hän menee vaikeaksi ja tuskin kiittää. Hän taas ei yleensä kyllä vaivaudu hankkimaan minulle mitään vaikka täyttäisin pyöreitä vuosia.

No, tuommoinen kuusimetsän mörkö hän on ja olen yrittänyt hyväksyä tuon tylsän lahjattomuustavan kun muuten tulemme hyvin toimeen keskenämme.

Onhan täällä todella surkeita lahjoja joukossa, mutta vastauksia lukiessa tuli stressi. Miten ihmeessä uskallan enää koskaan ostaa lahjaa kenellekään, kun melkein mistä tahansa voi loukkaantua? Rahallisesti arvokkaita lahjoja en valitettavasti pysty hankkimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan täällä todella surkeita lahjoja joukossa, mutta vastauksia lukiessa tuli stressi. Miten ihmeessä uskallan enää koskaan ostaa lahjaa kenellekään, kun melkein mistä tahansa voi loukkaantua? Rahallisesti arvokkaita lahjoja en valitettavasti pysty hankkimaan. 

Mieti sitä. Etkö tunne läheisiäsi? Ostatko sinäkin vittuilulahjoja? Nämä esimerkit täällä ovat loistavia.

Edelleen surkein lahja, josta olen tältä palstalta lukenut on se miniän anopiltaan lahjaksi saama laminoitu BMI-taulukko.

Mies käväisi Englannissa ja toi tuliaisiksi sukat ja pehmolelun. Olin tuolloin 32 v. Toisella kertaa sain lentokentältä ostettuja karkkipusseja. Nyt nuo jo naurattaa, mutta tuolloin harmitti. Nykyään tuliaisten taso on parantunut, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Mies käväisi Englannissa ja toi tuliaisiksi sukat ja pehmolelun. Olin tuolloin 32 v. Toisella kertaa sain lentokentältä ostettuja karkkipusseja. Nyt nuo jo naurattaa, mutta tuolloin harmitti. Nykyään tuliaisten taso on parantunut, onneksi.

Erikoista, en mä koskaan ole ajatellutkaan tuoda vaimolle reissuilta mitään arvokkaampaa. Täxfriistä suklaata ja itselleni pikku viskipullon. Kyllä mä silti muistan hänen kaikki merkkipäivänsä ja aika kalliitakin lahjoja olen pyöreinä vuosina ostanut, vien joka synttäri syömään hienosti tai jopa ulkomaille, tuon joka lauantai siivouspäivän jälkeen kukkia (ja me lasten kanssa hoidetaan se siivous). Mutta että matkalta pitäis tuoda tuliaisia kuin pikku lapselle? 

Sain vanhemmiltani lahjaksi putkikassin. Olivat löytäneet sen kaatopaikalta. Olivat kuitenkin pesseet sen, mutta ehkä kertoo jotakin heidän arvostuksestaan minua kohtaan.

Kun joskus aikoja sitten täytin 40 v, niin serkkuni antoi minulle mukin, jonka sivussa oli isolla 40 v. En käyttänyt sitä ikinä.

Surkein lahja jonka olen saanut on että pitää olla täydellinen. Kaikki pitää olla oosam. Pikku hiljaa olen alkanut antamaan periksi.

Anu Saukko?

Ryyppäsin rahat Tallinnan reissulla Sen verrran jäi taskunpohjalle kolikoita Ostin eukolle 2purkkia savustettuja sardiineita Ei ilahtunut