G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi joka juo joka päivä kahvikupista, ainoastaan kyläpaikoissa juon mukista.

Äidiltä sain joululahjaksi kattilan, tykkäsin. Ex-poikaystävältä leivänpaahtimen, tykkäsin. Nyxältä paistinpannun, tykkäsin.

Taidan olla omituinen suurimman osan mielestä. Hajuvedet haluan ostaa ja varsinkin valita itse, samoin korut. Suklaa, kukat ja villasukat (oikeaa kokoa) ovat tervetulleita lahjoja.

Mikähän sitten olisi huono lahja? Kerran sain lahjakortin jonka unohdin käyttää mutta sekin oli ihan oma moka.

Tuollaiset uudet kattilat ja paistinpannut on kivoja ja käytännöllisiä lahjoja kun asuu yksin, tai kun ne on joltain muulta kuin puolisolta.

Jos olisin vakituisessa parisuhteessa ja puoliso ostaisi jonkun paistinpannun niin se ketuttaisi. Tulisi vaan mieleen että haluaa minun yksin hoitavan kokkaamisen... tuo aikaisemmassa kommentissa mainittu puolison ostama harava oli myös aika kamala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain kummitädiltä lapsena sarjan kahvilusikoita. Yhden kerrallaan. :D

 

No mulla on ikää 45 ja mun kouluaikoina tää oli ihan perus. Itse tosin en saanut mutta moni kaverini sai. Se on ihan oikea kummilusikkaperinne että annetaan lusikka kerrallaan kokonainen sarja.

Makuja on monia mutta mun mielestä ei ollenkaan surkeaa.

Toki mutta ei lapsi tajua tällaista, kun ei tee mitään lahjalla lapsena. Lapsena halutaan karkkia mitä voi syödä, tai leluja ja pelejä millä voidaan leikkiä.

Itse sain lusikan lisäksi kummilta muutakin niin lusikka ei haitannut. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi lähetti synttärilahjaksi siivousvälineitä.

Mikrokuituliina, raappa jolla voi putsata uunin luukun, joku kiillotuskinnas(? ehkä, en katsonut tarkemmin, joku lapanen kuitenkin) ja tiskiharja.

 

Hyvää tavaraa. Pesee palmuöljymakeiset mennen tullen

Se että antaa miniälle siivoustarvikkeita syntymäpäivälahjaksi on mielestäni vihje "SINÄ sitten peset eikä minun poikani".

Näitä voisi antaa yhteisjoululahjaksi pariskunnalle.

Eräältä ystävältä itse tekemänsä koriste esine. 

Sinänsä tunnen huonoa omaa tuntoa, koska arvostan itse tekemistä ja taitoa ja vaivaa jota siihen oli käytetty. Oli siis taidokas. 

Mutta ei vaan tyyliltään yhtään, siis yhtään sellainen, joka minun kotiini sopisi. 

Sain siis täytettä kaapin perälle ja lisäksi huonon oman tunnon.

Aviomiehen ensimmäisen avioliiton tytär antoi joululahjaksi miehelleni (siis isälleen) tulostuspaperille kopioituja jäljennöksiä lapsuutensa aikaisista valokuvista. Seuraavana jouluna yhden Tee itse -lehden numeron, ei siis vuosikertaa, vaan yhden ainoan lehden, oliko luettu ennen antamista, ei ole tiedossani. Minä sain lahjaksi kynsiviilan ja eräänä jouluna matkalaukkuun kiinnitettävän osoitelapun. Olipa lahjoja kerrakseen.

Tytär on asianajaja ja miehensä lastenlääkäri, joten ei olisi pitänyt olla ns. rahasta kiinni. Itseäni lähinnä huvitti tämä nuukuuden tai tahdittomuuden osoitus, itseni voisin ymmärtääkin, mutta että omaa isää pidetään arvottomana, ei edes lahjan arvoisena. 

Minä sain 70-luvulla joululahjaksi kolmet kertakäyttö alushousut äidiltäni. Ei aavistustakaan mistä hän ne tempaisi ja miksi. Ei tullut koskaan kysyttyä. Olin kaiketi lahjasta aika typertynyt parikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet naimisissa 8 vuotta, joten tunnemme toisemme suht.hyvin. Tykkään lukea, erityisesti historiallisia romaaneja ja tietokirjoja. Mieheni kysyi ennen joulua, mitä toivoisin lahjaksi. Koska tiedän, ettei hän osaa valita minulle mielestäni kiinnostavaa kirjaa, otin kirjakaupan sivulta kuvakaappauksen viidestä mielenkiintoisesta kirjasta, ja sanoin, että joku näistä olisi kiva. Mitä sain lahjaksi - otsalampun ja Aku Ankka -sarjakuvakirjan. En rutissut, koska periaatteeni on, että lahjasta ei valiteta sen antajalle, mutta kyllä otti päähän. Ensi jouluna sanon ehkä, etten halua mitään.

Mikäköhän idea siinä oikein on että kysytään toiselta varta vasten mitä hän haluaa ja sitten ei osteta sitä tai edes mitään sinne päinkään? Joku ilkeily/alistamisjuttu?

Vierailija kirjoitti:

Jouduin ekaluokkalaisena huolehtimaan itse kaverin synttärilahjasta ja ostin sitten kioskilta pienen avaimenperän. Oli varmaan vähän kumma lahja, mutta enpä 7-vuotiaana parempaakaan osannut hankkia. Ihmettelen, miksi aikuiset eivät vastanneet tuon ikäisen kaverisynttärilahjan hankinnasta tai edes opastaneet kunnolla.

Hyvä lahja! 

Mä saan säännöllisesti lahjaksi liian pieniä sukkia, kokoa 36-38. Oma räpylä on 41, niin ei ne veny ja ovat ikäviä käyttää. Tämä sama ilmiö siis useamman eri ihmisen taholta. Onneksi on pienijalkaisia ystäviä, jotka ottavat ne ilomielin.

Kaikki kodinkoneet.

Vierailija kirjoitti:

Mä saan säännöllisesti lahjaksi liian pieniä sukkia, kokoa 36-38. Oma räpylä on 41, niin ei ne veny ja ovat ikäviä käyttää. Tämä sama ilmiö siis useamman eri ihmisen taholta. Onneksi on pienijalkaisia ystäviä, jotka ottavat ne ilomielin.

Leikkaa jalkaosa pois niin varsista tulee mukavia ranteiden lämmittäjiä.

Leikkaa myös jalkaosa auki niin saat hyviä siivous- tai tiskirättejä.

Sain huumoripaidan ( https://www.hauskatpaidat.com/ ) ei siinä muuten mitään, mutta minä kun en tunnetusti pidä tuollaisesta huumorista.

Vierailija kirjoitti:

Villainen liivi kirpputorilta. Antaja oli äitini joka tiesi villa-allergiastani.

Paska äiti sulla. Oikeesti. 

Jäi mieleen kun aikuisena suoritin opiskeluihin kuuluvaa työharjoittelua ja sain harjoittelun lopuksi työnantajalta läksijäislahjan kiitokseksi. Olivat oikein isolla porukalla järjestäneet rahakeräyksen lahjaani varten, joten kortissa oli paljon nimiä. Noh, kun kotona avasin paketin, niin sieltä paljastui Tiimarin älyttömän ruma ja pieni kahviastiasto, jota myytiin 1,5 e:lla! Eli oikeastiko saivat kerättyä vain niin vähän rahaa, vai vetiköhän lahjan ostaja vain välistä... Noh, möin astiaston sitten kirpputorilla 50 sentillä. Nolo lahja.....

Mä sain muutama vuosi sitten lahjaksi äidiltäni sellaisen vanhan, kuluneen rihkamarintaneulan. Kiva. Säilytin hetken, mietin miksi. Ehkä oli antanut mun sisarelle jonkin kultaisen, joten mulle jäi tää rihkama. Mä en olis ikinä antanut vastaavaa lahjaksi.

Heitin pois.

Sain aiemmin hänen entisen kahden lyyran rintaneulansa, kun nuorempikin poikani kirjoitti yo:ksi. En olisi halunnut. Työnsi sen mulle melkein väkisin. Se on vielä tallella, mutta en sitä arvosta.

Lyyrat olivat sisareni ja minun yo-symboleja. En tiedä oliko sisareni ostanut hänelle lyyran. Minä en ainakaan ostanut. Olin töissä ja iltalukiossa, asuin omillani eikä äidilläni ollut osaa eikä arpaa mun yo-lakin suhteen. Kai hän osti itse neulansa.

Sain tikkarin ja hammasharjan joululahjaksi isältäni. Olin 11-v. Ei hymyilyttänyt.

Pidin huonona lahjana Saintpaulia kukkaa ruukussa, jonka sain silloiselta poikaystävltä syntymäpäivälahjana. Vähänpä tiesin, nykyinen mieheni on vielä huonompi lahjanostaja. Olen saanut nyppyjenpoistajan, jota en ole koskaan käyttänyt. 50-vuotislajaksi en saanut  yhtään mitään. Kalenteriini olen kirjoittanut hänen syntymäpäivien kohdalle "onnittelut riittää".

Sain veljeltäni 20 e synttärilahjaksi ja tiesin että hän oli vähän aikaa sitten ostanut ryyppykaverilleen monen tonnin kultakantasormuksen. Myöhemmin kysyin että mitä kaverille kuuluu niin kuulemma ei ollut nähnyt häntä sen jälkeen.

Yleensä olen kiitollinen kaikista lahjoista ja arvostan vaivannäköä, vaikkei lahja osuisikaan täysin maaliinsa. Ruotsalaisilta työkavereiltani saatu lahja neljän vuoden työkaveruuden jälkeen oli kuitenkin sellainen, josta jäi paha maku suuhun.

Sain 10 hengen työporukalta ison ja repaleisen kirppikseltä löydetyn tekonahkalaukun, joka oli sullottu täyteen muuta kirppiskamaa.

Ajatuksena oli varustaa minut uusiin hommiin rojulla, jota kirppishaukka-työkaveri oli kierroksellaan sattunut löytämään: laukussa oli kauhtunut suomen lipulla varustettu kangaskassi, osittain väritetty värityskirja, kukalliset sukat, jotka eivät mitenkään vastaa tyyliäni, lasten pyörään tarkoitettuja pinnakoristeita, pyörän satulan lämmitin, joka on aivan liian suuri omaan satulaani, pehmeästä muovista tehty litteä juomapussi (?) ja pieni käsituuletin. 

Lisäksi jokainen kollega oli ostanut minulle jonkun herkun ja liimannut päälle muumihahmon, jota he jonkun nettitestin mukaan edustivat. Ohjelmanumerona minulla oli sitten arvuutella kuka oli minulle salmiakkitaateleita ostanut mörkö jne. En osannut arvata oikein ketään, koska ihmettelin päässäni, miksi suurin osa herkuista oli juuri vihaamaani salmiakkia. Kuinka monet kerrat olenkaan tuonut töihin salmiakkia Suomesta sanoen, että siinä teille, itse en tykkää!

Tämän lahjan saamisen jälkeen olen todennut, että persoonattomat kukkapuskat tai lahjakortit ovat miljoona kertaa parempia kuin ajatuksella kootut yllätykset, joista selviää, etteivät työkaverit tunne minua ollenkaan. 

Mieheltäni sain syntymäpäivälahjaksi liput jääkiekko-otteluun. Moni muu varmasti kiljuisi riemusta, minä en, mies tietää satavarmasti, että VIHAAN 1) lätkää 2)kylmää ja 3) huutavia ja möliseviä ihmisjoukkoja. Mies oli ennen synttäreitä erikseen kysynyt, mitä kivaa haluaisin tehdä ja olin luetellut vaihtoehdoiksi minigolfin, keilaamisen tai leffateatteriin menon. Syntymäpäivänä kaupungilla sitten mies vetäisi suurieleisesti taskustaan yhtäkkiä nämä lätkäliput.

Arvostin kuitenkin elettä, esitin ilahtunutta ja sain änkytettyä, että "oi kun hauskaa, enpä ole koskaan ollutkaan lätkämatsissa!" Ihmettelin tätä lahjaa myös vähän, koska mieskään ei ole mikään lätkäfani. Kieltäytymään en edes ehtinyt, kun ottelu alkoi n. tunnin kuluttua. Hallissa istuessamme yhtäkkiä mies kiemurrellen sanoi, että oli saanut liput ilmaiseksi työpaikaltaan. Siinä vaiheessa alkoi ohuesti veetuttaa, oli siis vain keksinyt tämmöisen illanvieton, koska siitä ei tarvinnut maksaa! Jaksoin istua siellä ohuessa takissani ehkä tunnin, minkä jälkeen vihjaisin, että voisin kyllä lähteä pikkuhiljaa kotiin, ei tämä ole ihan minun juttu.

Mies tajusi sitten itsekin, että metsään meni, ja ehdotti että veisi minut sinne leffaan myöhemmin. Kivasti ajateltu, mutta eihän se enää ole syntymäpäivä.

Joo kuten sanoin, monelle muulle tämä olisi ollut unelmalahja. Minä en saanut kuin kurkkuni kipeäksi. Olisi edes varoittanut, että laita lämpimät vaatteet päälle.. Pihi idiootti.

Sitä vaan ihmettelen, että miksi edes erikseen kysyy, mitä toinen haluaa lahjaksi, jos ei aio sitä toteuttaa??