G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Miesystävä tuli syömään ja juomaan jouluna pitkän kaavan mukaan.

Lahjaksi toi yhden suklaalevyn yhteislahjaksi minulle ja lapsilleni.

Tiedättehän, että en katsellut luuseria montaa kuukautta.

Saatiin t-paidat mieheni kanssa 30-v. lahjaksi. Ne oli jättisuuria, mutta kiristi kauluksesta. Niihin oli painettu kaikkea "hauskaa". 

Vierailija kirjoitti:

Vuohi nimissäni.

Voi kun olisikin pilaa mutta ei, eräs ystäväni muutama vuosi sitten antoi minulle joululahjaksi vuohen nimissäni johonkin kehitysmaahan.

Joku perhe hyötyi siitä vuohesta. Mitä sinä olisit tarvinnut? Puolisoni antoi minulle kihlajaislahjaksi kaivon, johonkin kylään, jonka asukkaat tarvitsivat ja tarvitsevat vettä. Minulla sitä on yllin kyllin. Lahja oli hyvä joka suhteessa.

Nallepuh kirjoitti:

Tämä on perinne. Ainakin vielä 60-luvulla maaseudulla. Muistan vielä (olen 66 v,) kun pienenä tyttönä vein kummilusikoita synt.pvä lahjaksi siellä Länsi-Suomen pikkukylän metsissä kummilapsille. Heitä oli monta - äitini oli kansakoulunopettaja.

Kummilapsen isoäiti hankkiutui aikanaan varmistamaan, että ostan hopeisen kummilusikan, en alpakkaa. ei olisi tullut alpakka mieleenikään. Hänen poikansa, jonka kanssa seurustelin monta vuotta ei koskaan tajunnut ostaa mitään lahjaa, itse ostin hänelle, aina syntymäpäivä- ja joululahjat. Oli siinä itkussa pitelemistä, kun sain lahjaksi ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

huoh kirjoitti:

Pienen pienen maljakon, jonka kyljessä olleesta kukkasesta oli pari terälehteä jo valmiiksi katki, eli minimaljakko oli rikki. Maljakko oli kokoluokkaa "tänne laitetaan ne viisi äitienpäivävuokkoa". Lensi roskiin saman päivän aikana. 

Raskausaikana vauvalle haalari. Antaja tiesi kyllä, että odotin poikaa, oli vielä monet siniset villasukat tehnyt, mutta tämä vauvan collegehaalari oli väriltään sellainen vaaleanpunaisenpersikkainen, kuvioina pitkäripsisiä metsäneläimiä (selvästi "tyttöeläimiä", eikä mitään realistisen näköisiä vaan sellaisia piirrettyjä ällösöpöjä).

Hieman huonomuistiselta isoäidiltäni olen saanut vaikka ja mitä "ei ihan, mutta sinnepäin"-lahjaa... Monta kertaa kysyy ennen joulua/syntymäpäivääni, että minkäs kokoinen sänky teillä olikaan ja aina tulee väärän kokoiseen sänkyyn ne muotoonommellut lakanat... Valehtelematta ainakin 5x käynyt näin, ja ei, meillä ei ole sängyn koko vaihtunut välissä... Myös jos olen jotain tiettyä muumimukia tai -kulhoa toivonut, niin tulee väärä saatesanoin "en löytänyt sellaista kuin pyysit niin ostin tämän". Tarvitseeko edes sanoa, että kotoa on jo löytynyt sellainen, kuin lahjaksi juuri tuli :D Niin toivoisin, että jos ei löydä juuri sitä, mitä lahjansaaja on pyytänyt, niin antaisi sitten vaikka vähän rahaa "osta itse"-meiningillä, eikä ostaisi sitä "sinnepäin"-lahjaa. 

 

Varmasti hemmetinmoinen stressi ollut metsästää jotakin tiettyä muumimukia jos ei itse niitä harrasta.  Mikä tahansa muu mukavannäköinen muumimuki varmasti tuntui sitten hyvältä vaihtoehdolta.

Mikä lie muumimuki ollut senkertainen uutuus, niin käly oli valtuuttanut minut sitä jonottamaan, oli muuten hiton kylmä päivä, ja luvannut että kyllä hän en sitten maksaa. Ei maksanut, ikinä.

Mies sai äidiltään synttärilahjaksi joulusta jääneet suklaakonvehdit. Lieneekö jo päiväys mennyt tai parhaat syöty, mutta ne oli kipattu pakastepussiin. Heinäkuun helteillä olivat vielä sopivasti matkalla pehmenneet mössöksi. Jäi syömättä. 

magneetti

Sain ex-mieheltäni joululahjaksi Hackman kovanaama paistinpannun :) meillä toki oli jo paistinpannuja ennestään...

Väärän värinen Michael Kors-laukku. Olisi pitänyt olla musta, mutta olikin ruskea.

Olin muutenkin sellainen lapsi jota ei paljoa huomioitu. Odotin kuitenkin rippilahjaksi ristiä, mutta en harmikseni saanut, eikä kummi itse asiassa edes tullut paikalle. Mutta sen sijaan käymään tullut naapuri antoi mulle karkkipussin ja tuikkukipon. Se oli samalla sekä surkuhupaisaa että lohduttavaa kun edes joku muisti jotenkin mutta ei se 14-vuotiaasta oikein tuntunut luontevalta lahjalta. Se kippo on vieläkin jostain syystä tallessa näin 22v jälkeen. Ristin/korun poissaoloa jouduin salailemaan koska kaikki muut tietysti sai jotain. En kehdannut sanoa ääneen koska se olisi vielä alleviivannut sitä tunnetta että olisin jotenkin erilainen ja hyljeksitty.

Tästä viisastuneena olen kyllä muistanut omien kummilasteni juhlat.

Tokaisun että "Ai sulla oli synttärit voit käydä ostamassa itse jotain".

Runokirja, vieläpä sama kahtena peräkkäisenä syntymäpäivänä ja samoilta tyypeiltä.

Vierailija kirjoitti:

Olin muutenkin sellainen lapsi jota ei paljoa huomioitu. Odotin kuitenkin rippilahjaksi ristiä, mutta en harmikseni saanut, eikä kummi itse asiassa edes tullut paikalle. Mutta sen sijaan käymään tullut naapuri antoi mulle karkkipussin ja tuikkukipon. Se oli samalla sekä surkuhupaisaa että lohduttavaa kun edes joku muisti jotenkin mutta ei se 14-vuotiaasta oikein tuntunut luontevalta lahjalta. Se kippo on vieläkin jostain syystä tallessa näin 22v jälkeen. Ristin/korun poissaoloa jouduin salailemaan koska kaikki muut tietysti sai jotain. En kehdannut sanoa ääneen koska se olisi vielä alleviivannut sitä tunnetta että olisin jotenkin erilainen ja hyljeksitty.

Tästä viisastuneena olen kyllä muistanut omien kummilasteni juhlat.

En ole tiennytkään, että rippiristin ostaa kummi. Omani ostivat vanhemmat.

Toivoin viime jouluna meikkipeiliä valolla mieheltäni. Hän oli tiputtanut mun meikkipeilin. Sain meikkipeilin jossa ei ollut valoa ja siinä oli jotain feikkikristalleja koristeina. Edellinen oli mustaa metallia (mun tyyli ei ole tosiaan mikään bling bling). Kaupassa ei kuulemma ollut muita. Ostin tän vuoden Hulluilta Päiviltä valollisen meikkipeilin itse, rikkinäistä peiliä käytin siihen asti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin muutenkin sellainen lapsi jota ei paljoa huomioitu. Odotin kuitenkin rippilahjaksi ristiä, mutta en harmikseni saanut, eikä kummi itse asiassa edes tullut paikalle. Mutta sen sijaan käymään tullut naapuri antoi mulle karkkipussin ja tuikkukipon. Se oli samalla sekä surkuhupaisaa että lohduttavaa kun edes joku muisti jotenkin mutta ei se 14-vuotiaasta oikein tuntunut luontevalta lahjalta. Se kippo on vieläkin jostain syystä tallessa näin 22v jälkeen. Ristin/korun poissaoloa jouduin salailemaan koska kaikki muut tietysti sai jotain. En kehdannut sanoa ääneen koska se olisi vielä alleviivannut sitä tunnetta että olisin jotenkin erilainen ja hyljeksitty.

Tästä viisastuneena olen kyllä muistanut omien kummilasteni juhlat.

En ole tiennytkään, että rippiristin ostaa kummi. Omani ostivat vanhemmat.

Se voi tietysti olla suku/paikkakohtaista mutta pointtina, kuitenkaan mun vanhemmilla ja kummilla ei tullut mieleen edes keskustella asiasta että voisko joku hankkia, tai jos tuli niin ainakaan tekoihin saakka ei edennyt.

Mieheni ei osaa ostaa lahjoja. Ennen tein niin, että ostin itse ja sanoin, että tämä on sitten sinulta minulle. Viime jouluna toivoin Timex-kalenterin vuosilehtiä täksi vuodeksi, minulla on nahkaiset kalenterikannet, jotka kestävät ainakin 5 vuotta vielä. Kalenterilehtipaketti maksaa n. 12-14 euroa. En saanut kalenterilehtiä, sain R-kioskilta 20 € arpapaketin, jolla en voittanut mitään. En koskaan voitamitään ja inhoan arpoja lahjoina.

Itse ostin miehelle kaksi laadukasta paitaa ja laadukkaan villatakin, yht. n. 200 €. Kaikkia on käyttänyt mielellään koko vuoden.

Hävettää tunnustaa, että minulla ei enää nykyisin ole ketään, joka antaisi joululahjoja, kun ei ole enää niin läheisiä sukulaisia tai ystäviä. Tämän vuoksi olen salaa ollut todella iloinen firman antamista joululahjoista, koska ne ovat olleet minullekin yllätys. Kunnes ilmoitettiin, että firma antaa hyväntekeväisyyteen työntekijöiden joululahjarahat. No tietysti voi ostaa itse itselleen jotain, mutta kun se ei sitten ole mikään yllätys. Noloa ja lapsellista, mutta ensimmäisenä vuonna oli kyllä pettymys. Nyt olen jo tottunut lahjattomaan jouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raivostuttaa nuo tyypit jotka antavat" minulle " esim.vuohen tms.

Haluan itse valita hyväntekeväisyyskohteen.

Eihän sitä vuohta tms. sinulle  anneta vaan sinun nimissäsi, siis kuin olisit itse ostanut jollekin  jonkin todella tarpeeseen tulevan asian. 

Esimerkkinä vaikkapa nyt tuo vuohi, köyhän lehmä. Se elää vaatimattomissakin oloissa ja lypsää maitoa vaikkapa sen köyhän perheen lapsille.

Erittäin kummallista, jos joku ei tykkää, että jotkut ihmiset saisivat hieman ravinnon lisää. Ethän sinä itse ole maksanut penniäkään, sen sijaan lahjan saaja muistaa sinua (ansiottomasti) kiitollisuudella.

Mutta eihän tuo ole lahjan saajalle lahja, vaan joku on lahjoittanut hyväntekeväisyyteen itse valitsemaansa kohteeseen ja kertoo siitä ”lahjan” saajalle. Annan mielelläni rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta ei se ole lahja kenellekään muulle, vaan minun tekemääni hyväntekeväisyyttä.

Okei okei. Nostan kädet jo pystyyn kun näiden hyväntekeväisyyslahjojen periaate ja ajatus ei näy nyt valkenevan joillekuille. Joillekin on tärkeää myös, että hän, joka on maksanut, hänen nimensä pönöttäköön kunniaseinallä. 

 Lahjoitankin pari vuohta tai koulupukua av-mammojen puolesta. "voi jukolauta meidän nimissä on autettu köyhiä, miten hitossa voimme kertoa, ettemme missään tapauksessa ole lahjoituksen takana".

 Moi.

Voin kyllä sanoa että tämä pointti ei auennut itselleni sitten ollenkaan.

Minusta tämä on ihana idea ja ajattelin, että voisin sanoa toiveeksi mikäli anopit yms. kyselevät joululahjatoiveita. Minua ahdistaa kulutuskulttuuri, ja se että aina niitä lahjoja ostetaan, vaikka tekisin selväksi etten tarvitse. Tällaisesta lahjasta tulisi todella hyvä mieli, kokisin sen lahjana, että antaja antaa rahat tarvitsevalle sen sijaan, että antaa minulle jotakin mitä en tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vaimolta synttärilahjaksi vittuilua ja nalkutusta 10 tuntia, ei kyllä sanonut lahjaksi. Ei muistanu, että on syntymäpäiväni. No päivä muiden joukossa.

Tämä on kyllä hitti :-) 

Vierailija kirjoitti:

Lapseni sai joululahjaksi isovanhemmaltaan jonkun kirpparilta ostetun pelin, josta puuttui osia niin, ettei sitä voinut pelata.

Entinen miesystävä puhui joulun alla mitä antaa lapsilleen, äidilleen ja kummi pojalleen. Kunnon kalliit paketit. Halusin panostaa hänen lahjaansa kun ajattelin että itsekin tulen nähtävästi saamaan hyvän lahjan. Ostin Stokalta arvokkaan villapaidan sekä hänen lempipartavettä samasta myymälästä. Lahjan yhteisarvo oli reilut 200€. Kyllä naamani venähti jouluna kun avasin hänen pikkupaketin, toki luulin vielä tässä kohtaa että saan esim. kaulakorun. En saanut. Paketista aukeni tiimaritason kirjanmerkki. Olipa tosi mukava jouluaatto siinä hänen äitinsä luona, muiden Ihastellessa lahjojaan. Mies oli vähän vaikeana, sanoi ettei muuta keksinyt.

Tajusin kyllä arvostuksen puutteen. Suhde ei päättynyt tähän vaan kuukauden päästä kun jäi kiinni pettämisestä. Ikää hänellä oli 48.

Sittemmin ollut parempi onni miesten suhteen.

Uusien parien kannattaa ennen ekaa joulua käydä lahja keskustelu. Ettei käy näin.