G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä yli 20 v.

Mieheni vanhemmat asuvat isossa talossa, joka on täynnä kaikkea.

Olen, yhteisellä sopimuksella, saanut heiltä aina lahjaksi jotain, mitä heillä on ennestään.

Voin saada 10 Kaari Utrion kirjaa, 5 keittokirjaa, parittomia lakanoita jne.

Nämä olen kierrätänyt, mm myynyt fb.ssä ja rahat menneet perheen hyväksi.

Omalle pojalleen he antavat mukavia lahjoja.

Minulle tuodaan kierrätystä ja hänelle ei

Vierailija kirjoitti:

Poikkikselta saatu kanarian matka. Oli lupailtu että pääsen Thaimaaseen. Olin niin pettynyt etten lähtenyt reissuun ollenkaan.

Se on ThaiMAA eli Thaimaahan. Vai sanotko: 'aarre oli haudattu hiekkamaaseen...' vähän tolkkua, T o R v e l o.

Tämä on perinne. Ainakin vielä 60-luvulla maaseudulla. Muistan vielä (olen 66 v,) kun pienenä tyttönä vein kummilusikoita synt.pvä lahjaksi siellä Länsi-Suomen pikkukylän metsissä kummilapsille. Heitä oli monta - äitini oli kansakoulunopettaja.

Vierailija kirjoitti:

Huoh kirjoitti:

Kaveri täytti 30v ja sai lahjaksi AVATUN paketin liivinsuojuksia kaveriltaan. Oli siis raskaana. Eikä saanut siltä muuta. Oltiin kaikki muut aika äimänä.

Ite olen saanut mieheltä veitsitukin mitä hehkutti päiväkaupalla etukäteen. Ja mun isä osti jostain tv-shopista mulle jotkut magneettipolvituet (ei polviongelmia) ja mun mutsi tekee joka joulu lahjaksi kalliita koristeita eikä voi kysyä mitä TARVITAAN. Ollaan saati myös karseita tekokuitupussilakanoita jotka on sähköisiä, peitto karkaa sisältä, ja kantapäät tai kynnenreunat jää kiinni niihin.

Mikä vika veitsitukissa on? Minusta sellainen olisi kiva lahja.

Monien mielestä keittiövälineiden, työkalujen yms ei pitäisi olla asia joka ostetaan puolisolle lahjana, koska se tulee yhteiseen kotiin käyttöesineeksi. Olen saanut veitsitukin/veitsisetin lahjaksi ystävältä, ja se on edelleen käytössä. Huippulahja!

/eri

Vierailija kirjoitti:

Jätti-iso taulu kummilapsesta, noin 50x70 kokoinen kehystetty taulu. On varmaan maksanut paljon, kun kuvaamossa otettu kuva, teetetty noin isona ja vielä kehystetty, mutta kun omista lapsistakaan ei yhtä isoja tauluja ole seinillä niin tuntuisi oudolta laittaa kummilapsen jättikuva paraatipaikalle olohuoneeseen.. En tiedä mihin sen laitan, noloa olla laittamatta mihinkään mutta en haluaisi kyllä noin isoa seinälleni. Rakastan kyllä kummilapsiani, mutta pienempi kehystetty kuva hyllyn päälle olisi ollut ihan riittävä.

Ohiksena sanon, että ei tuo kuva ole kovin paljon maksanut. Jos lasta on kuvattu kuvaamossa, valokuvaamo voi kysyä, saako jostain kuvasta tehdä taulun kuvaamon ikkunaan esille. Kuvan saa sitten lunastaa itselleen puoleen hintaan.

Eräät sukulaiset kantoivat jotain ihme posliinihevosia ja lasten Turtles-settejä + feikkikamaa ulkomailta kun olin jo teini. Siis ihan pikkulasten juttuja. 

Exän siskolta sain johonkin kuppaseen hillopurkkiin tungettuja vanhaksi menneitä suklaapatukoita🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätti-iso taulu kummilapsesta, noin 50x70 kokoinen kehystetty taulu. On varmaan maksanut paljon, kun kuvaamossa otettu kuva, teetetty noin isona ja vielä kehystetty, mutta kun omista lapsistakaan ei yhtä isoja tauluja ole seinillä niin tuntuisi oudolta laittaa kummilapsen jättikuva paraatipaikalle olohuoneeseen.. En tiedä mihin sen laitan, noloa olla laittamatta mihinkään mutta en haluaisi kyllä noin isoa seinälleni. Rakastan kyllä kummilapsiani, mutta pienempi kehystetty kuva hyllyn päälle olisi ollut ihan riittävä.

Ohiksena sanon, että ei tuo kuva ole kovin paljon maksanut. Jos lasta on kuvattu kuvaamossa, valokuvaamo voi kysyä, saako jostain kuvasta tehdä taulun kuvaamon ikkunaan esille. Kuvan saa sitten lunastaa itselleen puoleen hintaan.

Minusta oli ylioppilaskuva valokuvausliikkeen ikkunassa ja myöhemmin hääkuvamme. Saimme ne itsellemme ihan ilmaiseksi, kun olivat aikansa olleet ikkunassa, olisiko ollut n. puoli vuotta.

moi. mahdollliset lukijat. 

Mulla ei ole mielessä mitään surkeaa joululahjaa, mutta surullisia jouluja muistuu, ainakin yksi. Asuttiin siihen maailman aikaan Malmilla. Mun yks tyltöpartio ystävä toi mulle joululahjan, en muista enää, mikä se oli. Mun edesmennyt isäpuoleni herräsi siihen ja kysyi, mitä mä olin antanut hänelle, siis tälle Minnalle lahjaksi. Vastasin etten mitään, niin isäpuoli raivostui ja käski mun painua suoraa päätä ostamaan lahjaa. 

jos oikein muistan, niin vanhempieni ero sattui juuri joulun tienoille, en muista. 

sitten yks surullinen uusi vuosi: 

oltiin uudenvuoden aattona kylässä ja sieltä tullessa edesmennyt äitini kaatui, loukkasi päänsä. en mennyt auttamaan ja he huusivat mulle koko aattoillan. 

Vierailija kirjoitti:

Sain kummitädiltä lapsena sarjan kahvilusikoita. Yhden kerrallaan. :D

Tämä on ollut ennen varsin yleinen tapa.

Vanulappuja. No tuli sitten seuraavassa paketissa myös niille sellainen säilytys-systeemi. Exän vanhemmilla oli aina se idea että lahjoja pitää olla jouluna mahdollisimman monta. Siksi nämäkin oli laitettu eri paketteihin.

Ei ole mulle tullut lahja mutta exän isovanhemmat antoivat silloin 16v exälleni tupakka-askin joka oli mennyt vanhaksi joskus 1980. Sanoivat vielä että "ajattelimme että sinä tarvitset näitä enemmän kun me". He siis olivat terveyden perikuvia ja olivat nähneet meidän polttavan tupakkaa kylillä. Eli pieni piikki.

Sain entiseltä ystävältäni joululahjaksi sellaisen lumihiutale pallon, mitä ravistetaan ja sitten lumi pöllyää. Siihen olisi voinut laittaa oman kuvan sisälle, ainoa vaan että se muovihärpäke ei millään auennut. Eli lumihiutaleet pyöri jonkun ohjelappusen ympärillä. Muutenkin sain lahjoiksi jotain kirpputori ”löytöjä”.. tuikkukippoja tai vanhaksi mennyttä irtoteetä. Ystävyys ei toki lopahtanut lahjoihin, vaan siihen että lopulta tajusin, ettei hän pitänyt minua juuri minään, ja minä urpo olin pitänyt parhaana ystävänä.

Vierailija kirjoitti:

Punaviinipullon. En käytä kovinkaan paljon alkoholia enkä voi sietää punaviinin makua.

Punaviinejä lienee kymmeniä tuhansia erilaisia. Maistuuko ne kaikki samalle?

Vierailija kirjoitti:

Joululahjaksi pilttipurkki, johon pursotettu kotisinappia, ja päälle kirjoitettu Joulusinappi.

jos se oli itse tehtyä, niin ei se niin huonol lahja ole

Minun ex mieheni antoi kerran joululahjaksi miesten proteiset siniset kerraston.

Äitini ei yksinkertaisesti osaa ostaa lahjoja. Hänen sisarensa eli tätini ovat kaikki samanlaisia eli heiltä saa aivan kummallisia lahjoja. Menevät esim. Prismaan jouluostoksille ja kun tulee jollain random-osastolla mieleen että jollekin on vielä lahja ostamatta niin ottavat ensimmäisen tavaran joka siltä osastolta sattuu käteen. Olin viime jouluna yhden tätini ja äitini kanssa jouluostoksilla. Tätini meinasi viime jouluna ostaa poikansa 20-vuotiaalle kihlatulle oikein kunnon "mummoyöpaidan" eli sellaisen mekon joka on nilkkoihin asti kun sattui olemaan sillä osastolla kun tuli mieleen ettei ole vielä lahjaa ja melkein 30-vuotias veljeni meinasi saada pehmolelun, onneksi ehdin hätiin ja sain luopumaan näistä ideoista.

Eivät kyllä ymmärtäneet kun yritin selittää että on rahan tuhlausta ostaa jotain josta jo valmiiksi tietää ettei se tule käyttöön. Kuulemma on kohteliasta vaan kiittää lahjasta ja sama sitten mitä saaja sillä tekee. Minusta typerää ostaa tavara joka jää varmuudella kaapin perälle kun samalla rahalla voi ostaa jotain mikä tulee käyttöön. Äidiltäni ja tädeiltäni olen siis saanut ties mitä tilpehööriä ja aina ne jää käyttämättä kun eivät yhtään mieti kenelle ovat ostamassa. Ja toki aina kiitän enkä kerro ettei tule käyttöön mutta onhan tuo ihan typerää rahan käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkikselta saatu kanarian matka. Oli lupailtu että pääsen Thaimaaseen. Olin niin pettynyt etten lähtenyt reissuun ollenkaan.

Se on ThaiMAA eli Thaimaahan. Vai sanotko: 'aarre oli haudattu hiekkamaaseen...' vähän tolkkua, T o R v e l o.

Ei nimet taivu samoin kuin substantiivit.

Saksa / Saksaan

Ruotsi / Ruotsiin

Thaimaa / Thaimaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli syntymäpäivä ja samana päivänä meillä oli poikaystäväni kanssa 2. vuosipäivä. Hän hehkutti jo viikkoja etukäteen että hänellä on sitten mahtava yllätys minulle luvassa!

No, tämä päivä viimein valkeni ja töiden jälkeen hän käski minua pukeutumaan siistimmin, hän oli varannut ravintolasta pöydän. Matkalla utelin tarkemmin minne mennään ja hän sanoi kaupunkimme kalleimman ja hienoimman ravintolan, on kuulemma huippukokki juuri vain meille tehnyt alkupalat, pääruoan ja jälkiruoan sekä valikoinut juomat. Tästäkös minä ilahduin että voi kulta, ihanaa! En tiennytkään että heiltä saa vegaaniruokaa, mahtava homma! Poikaystäväni vaikeni ja meni jotenkin oudoksi. Ajoimme lopun matkaa hiljaisuuden vallitessa ja perillä selvisi miksi.

Kyseinen ravintola ei todellakaan tarjoa mitään vegaanista. Mulkvisti poikaystäväni oli unohtanut että olen vegaani!

Olen vegaani 'helppous' syistä sillä olen allerginen mm maidolle ja kalalle. Arvatkaa oliko alkupaloissa kalaa. Kyllä. Oliko pääruoka verinen pihvi. Kyllä. Oliko jälkiruoka jokin maitopohjainen hässäkkä joka oli kuorrutettu marjoilla joille olen myöskin allerginen. Kyllä. Poikaystäväni oli nerona maksanut koko roskan jo etukäteen. Voin sanoa että oli elämäni kamalin ateria sillä en voinut edes maistaa mitään. Istuin hiljaa ja katselin kun poikaystäväni nautiskeli koko rahan edestä. Join kyllä viiniä ja tulin hiukan hiprakkaan josta seurasi massiivinen migreeni.

Sanomattakin selvää että jätin tämän kaverin tuon mahtavan gourmet-illallisen jälkeen. Kuka hemmetti ei tiedä KAHDEN VUODEN seurustelun jälkeen että toinen on vegaani?

Miten niin et voinut MITÄÄN syödä?  Kyllä ravintolat voi muokata, esim. jälkiruuaksi tuoda jonkun hedelmäjutun, jos sulle ei maito sovi.  Pääruokana "verinen" pihvi?  Yleensä kysytään, haluaako sen pihvinsä raakana, puoliraakana vai kypsänä.  Siellä ei sitten kysytty vai?  Jos ei kysytty, niin sinä et mitenkään voinut kysyä, saisiko sen edes kypsänä, niin ei näkyisi sitä "verisyyttä?"

Sen pihvin kanssa oli ihan varmasti jotain lisuketta, vihanneksia, perunoita haluamallasi tavalla kypsennettynä jne.  Mutta sinä et voinut syödä YHTÄÄN mitään?

Vegaanina ei ole mikään pakko olla viimeisen päälle tiukka.  Itse asiassa et voi mennä minnekään syömään, koska ethän ikinä voi olla varma siitä, saatko juuri sinulle räätälöityä ruokaa, surkea juttu.  Edes pientä palaa siitä pihvistä et voinut siis syödä, koska ahdas vegaanius sinua säätelee.  

Poikaystävällesi oli hyväksi, että jätit tuon kaverin, koska hänen elämänsä sinun ja vegaaniutesi kanssa olisi jatkossakin ollut yhtä helvettiä.

Ulkomaille et voi matkustaa koskaan, koska sielläkin täytyy syödä jotain.  No ehkä päivän matkan voit tehdä omin eväin.  Jos olet jo valmiiksi allerginen maitotuotteille ja kalalle, niin miksi hiivatissa sitä pitää vielä vaikeuttaa tiukalla vegaaniudella?  Ethän voi esim. seisovista pöydistäkään syödä juuri mitään, koska et voi ikinä olla varma, etteikö sillä ottimella, jolla otat vaikkapa keitettyä riisiä,  ole joku kauhaissut jotakin vieressä olevaa lihaista lisuketta.  

No, saatpahan olla "erityinen."  Ja voit vaatia niin entisiä kuin tuleviakin poikaystäviäsi ottamaan huomioon "erityisyytesi."  Kuin myös kaikki muutkin elämääsi liittyvät ihmiset.  Älä kuitenkaan ikinä kuvittele, että joka ikinen ihminen tanssii sinun vegaanipillisi mukaan.  Niin kauan, kuin tätä erityisyyttäsi vaalit, joudut pettymään aina silloin tällöin, mutta ketään muuta kuin itseäsi et voi syyttää.

Tuliko parempi mieli?

Ei vegaanit ole vegaaneja ollakseen erityisiä, pönttö. Me ollaan vegaaneja, koska kunnioitamme kaikkia elämiä, emme halua eläimille kärsimystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkikselta saatu kanarian matka. Oli lupailtu että pääsen Thaimaaseen. Olin niin pettynyt etten lähtenyt reissuun ollenkaan.

Se on ThaiMAA eli Thaimaahan. Vai sanotko: 'aarre oli haudattu hiekkamaaseen...' vähän tolkkua, T o R v e l o.

Se on hämäläismurretta torvelo. Ei tarvitse kirjoittaa kirjakieltä täällä, murteiden käyttö on OK.