G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Olen ikäni kärsinyt huonoista hampaista ja tehnyt parhaani niitä hoitaakseni. Mieheni ajatus oli hyvä, mutta ei ollut kiva saada pyöreiden vuosien synttärilahjaksi sähköhammasharjaa, jota ei ole itse valinnut, se on niin henkilökohtainen väline, että itse pitäisi päästä valitsemaan omille hampaille sopiva. Käyttämättä jäi, kun pahoitin mieleni niin kovasti siitä vihjeestä, että kuitenkin hoidan hampaani huonosti. Tänä vuonna en saanut edes äitienpäiväkukkaa, vaikka neljä lasta olen synnyttänyt ja hoitanut.

Lapseni sai joululahjaksi isovanhemmaltaan jonkun kirpparilta ostetun pelin, josta puuttui osia niin, ettei sitä voinut pelata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä paskat lahjat, niin tarvisin kyllä kovasti neuvoja miten kieltäytyä loukkaamatta kovasti.

Minulla on penskasta asti ollut ystävä, joka sitten muuttunut hyvinkin erikoislaatuiseksi sairauksien ja raskaan lääkityksen myötä. Hän haluaa antaa lahjaksi vanhoja virttyneitä T-paitoja ja palasaippuoita, vaikka olen monesti sanonut että en käytä palasaippuoita. Kun tulen kotiin kahveita, nakkaan ne heti roskiin. Joskus koitin kieltäytyä niin molemmilta meni hermot. Eikä sekään ole auttanut että en edes vietä synttäreitä, enkä halua että hän muistaa niitä. Olen monesti sanonut että ei aikuiset tarvitse mitään tai että en vietä synttäreitä joten älä osta. Mutta ei. HÄNEN kanssaan pitää viettää ja ottaa paskat lahjat vastaan vaikka muuten ei viettäisikään. Sama juttu joulun ja ystävänpäivän kanssa.

Laittaisin välit poikki kokonaan,mutta en vain pysty.

Opiskeluaikana muutuin todella hintatietoiseksi. Yhteensä 3 v pesin pytyn ja lavuaarin hotellista otetuilla minisaippuoilla.

Lasipurkkiin saippua ja päälle kuumaa vettä.

Ei kerralla sulanut. 2 viikkosiivokseen riitti, sitten taas lisää kuumaa vettä. Ei monta pientä saippuaa mennyt niinä vuosina.

Ja vanhoista teepaidoista tein alushousuja. Kuminauha piti ostaa.

En halunnut ottaa lainaa. Kummallisiin asioihin sitä taipui.

Saippuat otin lapsuudenkodista. En tietenkään hotelleissa käynyt.

Kolme xtra palasaippuaa 0,65e Prismassa, ja pikkareita löytyy halpaliikkeiden alekorista sen kuminauhan hinnalla. Miks nää 'hintatietoisten säästämiset' on aina sarjaa Kun kolme vuotta kärvistelin säästin yhteensä 2 euroa.

- Ohis, ei tarvi keskustella - paitsi mua oikeasti kiinnostaa, onko siinä kyse siitä että on tunne säästämisestä vaikkei säästöä ole?

Huonoin lahja mulla on yksi yksittäinen juomalasi työkaverilta jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Päästessäni ripille vieraiksi tuli eräs melko rikas sukulaisperhe, jonka isä ojensi minulle suurieleisesti pienen lakritsipatukan ja ilmoitti melko kovalla äänellä että vanhempani ja mahdollisimman moni vieras kuuli, että perheen lapset (muistaakseni noin 3v ja 5v) olivat valinneet minulle sen lakritsipatukan kun he olivat juhliin tullessaan käyneet ostamassa minulle lahjan. Vielä hän sanoi, että sitä ei saa sitten syödä kerralla. Minä olin aika nolostunuy ja yllättynht tuosta lahjasta, koska muut saamani lahjat olivat esimerkiksi useamman sadan markan lahjakortteja, hopeinen ksulaketju jossa roikkui hopeinen risti ja useamman sadan markan rahalahjoja. Sillon elettiin 1990-lukua eli markka-aikaa.

Tuon tapauksen jälkeen vanhemmat eivät olleet juurikaan tekemisissä tuon perheen kanssa.

Katsoitko lakupatukan sisään? Siinä oli viissatanen käärittynä!

Ole hyvä vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suukko. 

Mies vetosi siihen biisiin, "sinulla on syntymäpäivä mutta lahjaa ostanut en, suukko poskellesi olkoon sellainen."

Suutuin. 

Tämä vie ehdottomasti voiton! Ai kamala! Olisit antanut vastalahjaksi puolen vuoden selibaatin.

Tarkoitatko, että jos mies antaa tavaran sijaan hellyyttä, niin myös naisen täytyy pidättäytyä antamasta tavaraa?

Ehkä huonoin lahja, mistä olen kuullut oli lippu Metallican konserttiin ylioppilaalle. Lahja luovutettiin lakkiaispäivänä. Konsertti oli ollut edellisenä päivänä.

Sain kaverilta meikkejä lahjaksi. Hän ei ole itse koskaan meikannut ja törmäsi alennuslaariin cittarissa ja mä kun meikkaan, niin ajatteli yllättää mut erilaisilla BB voiteilla, luomiväreillä, huulipunilla ja jollain essencen ripsarilla. :D

Niissä oli kyllä syynsä, miksi oli alelaarissa. Ne sävyt olivat aivan kamalia. Muksut sai leikkeihinsä meikkejä lisää. Markettimeikeistä ei muuksi ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä paskat lahjat, niin tarvisin kyllä kovasti neuvoja miten kieltäytyä loukkaamatta kovasti.

Minulla on penskasta asti ollut ystävä, joka sitten muuttunut hyvinkin erikoislaatuiseksi sairauksien ja raskaan lääkityksen myötä. Hän haluaa antaa lahjaksi vanhoja virttyneitä T-paitoja ja palasaippuoita, vaikka olen monesti sanonut että en käytä palasaippuoita. Kun tulen kotiin kahveita, nakkaan ne heti roskiin. Joskus koitin kieltäytyä niin molemmilta meni hermot. Eikä sekään ole auttanut että en edes vietä synttäreitä, enkä halua että hän muistaa niitä. Olen monesti sanonut että ei aikuiset tarvitse mitään tai että en vietä synttäreitä joten älä osta. Mutta ei. HÄNEN kanssaan pitää viettää ja ottaa paskat lahjat vastaan vaikka muuten ei viettäisikään. Sama juttu joulun ja ystävänpäivän kanssa.

Laittaisin välit poikki kokonaan,mutta en vain pysty.

Opiskeluaikana muutuin todella hintatietoiseksi. Yhteensä 3 v pesin pytyn ja lavuaarin hotellista otetuilla minisaippuoilla.

Lasipurkkiin saippua ja päälle kuumaa vettä.

Ei kerralla sulanut. 2 viikkosiivokseen riitti, sitten taas lisää kuumaa vettä. Ei monta pientä saippuaa mennyt niinä vuosina.

Ja vanhoista teepaidoista tein alushousuja. Kuminauha piti ostaa.

En halunnut ottaa lainaa. Kummallisiin asioihin sitä taipui.

Saippuat otin lapsuudenkodista. En tietenkään hotelleissa käynyt.

Kolme xtra palasaippuaa 0,65e Prismassa, ja pikkareita löytyy halpaliikkeiden alekorista sen kuminauhan hinnalla. Miks nää 'hintatietoisten säästämiset' on aina sarjaa Kun kolme vuotta kärvistelin säästin yhteensä 2 euroa.

- Ohis, ei tarvi keskustella - paitsi mua oikeasti kiinnostaa, onko siinä kyse siitä että on tunne säästämisestä vaikkei säästöä ole?

Huonoin lahja mulla on yksi yksittäinen juomalasi työkaverilta jouluna.

Kyllä tossa sellainen vihreä ajatus myös on mukana.

Kaapissa on virttyneitä teepaitoja. Ei voi oikein valoisalla käyttää, mutta ei raaskinut heittää roskiinkaan.

Muistan ne pienet saippuat olivat mun lapsuudenkodissa, pienessä vessan peilikaapissa olleet ehkä yli 10 vuotta.

Teen samaa edelleen. En oo alushousuja enää ommellut, mutta oon esim leikannut vaatteen ohueksi naruksi ja käyttänyt sitä paketoinnissa.

Säästän maitotölkit ja istutan niihin samettiruusuja ja rairuohoa. Jotka myyn alueen fb.ssä.

Ulkovarastossa on leikattuja maitotölkkejä yli 100.

Jonkin asteinen wanna be pula-ajan lapsi.

Myös 3 hengen perheen sekaroskat ovat äärimmäisen pienet, kuten myös hiilijalanjälki

Vierailija kirjoitti:

Lapseni sai joululahjaksi isovanhemmaltaan jonkun kirpparilta ostetun pelin, josta puuttui osia niin, ettei sitä voinut pelata.

Voi vide, meidän mude! Lapsi voi käyttää mielikuvitusta ja keksiä ne puuttuvat jutut ihan itse. Eihän sillä pelillä nyt just sillai tarvii pelata.

Se teki tuota suht usein, kun kirppareilla kävi. Esim osti palapelejä, joissa luki kannessa jo, että paloja puuttuu... Kimblen, jossa oli se kupla juttu rikki... voi heitttää itsekin noppaa. No, ei se väärässä ole..  Paras oli kun se oli jopa löytänyt ehjän Afrikan tähden ja otti rosvomerkit pois, ettei lapsille tule paha mieli rosvosta. Korttipeleihinkin voi itse tehdä sen puuttuvan kortin. Ristiseiskaa on kiva pelata ilman ristiseiskaa. Äitini on pelien helmi.

Sitten se lopetti lahjojen tuomisen, kun me oltiin epäkiitollisia ihmisiä.

Koon 40 villasukat, jalan koko silloin 35/36.

Sain "vitsilahjan" eli paketin Pieni pyöreä-näkkileipää. Olen pieni eli 160cm, mutta pyöreä en, vaikka en luikkukaan. Todella tyhmä lahja enkä vieläkään ymmärrä missä se hauskuus oli. Vitsi ei aukene yli kymmenen vuoden jälkeenkään, mutta tyyppi vielä itse naureskelee keksimälleen lahjalle.

Saan weäältä sukulaiselta joka syntynäpäivä ja joulu lahjaksi suklaata vaikka olen allerginen sille enkä voi syödä niitä itse. Ja hän tietää sen. Joudun syötämään ne miehelle ja lapsille tai lahjoittaa eteenpäin.

Huumorintajuton kirjoitti:

Sain "vitsilahjan" eli paketin Pieni pyöreä-näkkileipää. Olen pieni eli 160cm, mutta pyöreä en, vaikka en luikkukaan. Todella tyhmä lahja enkä vieläkään ymmärrä missä se hauskuus oli. Vitsi ei aukene yli kymmenen vuoden jälkeenkään, mutta tyyppi vielä itse naureskelee keksimälleen lahjalle.

Mun serkku teki samaa. Käännettiin se toisinpäin. Oli vanhapiika ja annoin joululahjaksi hääkutsu -pohjia.

Suuttui kunnolla. Sanoin vaihdetaan ja annoin hänen lahjansa ja otin kutsut, palautin ne kauppaan ja sain rahat takaisin. SIIhen loppui

Olin asunut jo vuosia omillani. Sain lahjaksi vasaran. Laitoin sen kiertoon, yksi vasara riittää. Toiseksi paskin lahja, joku puolalainen suklaarasia. Päiväyskin menossa just umpeen.

Vierailija kirjoitti:

Olin asunut jo vuosia omillani. Sain lahjaksi vasaran. Laitoin sen kiertoon, yksi vasara riittää. Toiseksi paskin lahja, joku puolalainen suklaarasia. Päiväyskin menossa just umpeen.

Tuhoan suklaat leipomuksiin. Onnistuu, vaikka oli vähän vanhaakin.

Laitan suklaan pakkaseen, jos ei ole tarvetta leipomiselle. Muffinsseissa tai suklaakakun sisällä käy hyvin puolalainenkin suklaa.

Punaviinipullon. En käytä kovinkaan paljon alkoholia enkä voi sietää punaviinin makua.

Sain äidiltäni kitsch-krääsämäisen tai ennemminkin camp-henkisen koriste-esineen. Kyseessä oli halpa, keramiikasta valmistettu turhake, joka esitti kaktusta ruukussa. "Kaktus" oli samalla kansi, joka peitti kaktuksen ruukun onton sisätilan. Tiesin ruman esineen olleen halpis tuliainen, koska äitini oli unohtanut rumiluksen pohjaan sen hintatarran. Se, miksi tyhmä krääsäkaktus on jäänyt mieleeni liittyy enemmänkin siihen, miten se symboloi äitini ja hänen miehensä suhtautumista minuun.

Äitini kertoi, että oli ajatellut jemmata ruukkuun viiden euron seteleitä, joita olisin voinut käyttää kuten "veden puutteessa aavikolla käyskentelevä voi löytää nestettä kaktuksesta janoonsa". Ihan kiva, mutta olen nuoruudessa ja aikuisiässä taloudellisen ahdingon kanssa joutunut kamppailemaan joten välttämättä en olisi kaivannut asiasta muistutusta edes hauskan vitsin muodossa. Plus lahjan kummallista perhedynamiikkaamme kuvasi oivasti se, että äitini kertoi pikkuveljeni ottaneen kaktusruukusta äitini minulle tallettamat vitosen setelit. Pikkuveljeni on perheessäni aina ollut paremmin kohdeltu kuin minä.

Loppujen lopuksi heivasin keramiikkakaktuksen parvekkeelleni. Laitoin sen sisään pestyn lasipurkin, jota tupakoivat kaverini saattoivat käyttää tuhkiksena. Kaktus toi minulle kuitenkin aina kurjan fiiliksen nähdessäni sen parvekkeella käydessäni, joten myin sen sittemmin parilla eurolla kirppiksellä.

Jos jotain lahjasta jäi, niin opetus siitä miten harkitseva kannattaa ns. huumorilahjojen kanssa olla. Vitsikäs idea voi olla vastaanottajasta hauska, mutta se vaatii hyvää lahjansaajan tuntemusta ettei toista päädy loukkaamaan tarpeettomasti.

Jep. Lahjalla on tarkoitus viestiä, että ajattelin sinua ja halusin antaa jotain kivaa. Nämä hyväntekeväisyyslahjat viestivät, että olempa minä hyvä ihminen, kun laitoin tällaisen sinun nimissäsi.[/quote]

Aikuisena voi jo ajatella muitakin kuin itseään, lapset on asia erikseen. Minä ilahtuisin kovasti, jos vaikka minun syntymäpäivänäni ystävä antaisi lahjaksi lahjoituksen eläinsuojelutyöhön, joka on minulle tärkeä asia.

Kyllä se itsekkyys on enemmän siinä, että hyväntekeväisyyden sijaan haluaa ehdottomasti mieluummin jotain itselleen. Hyväntekeväisyyskohde täytyy toki valita lahjansaajan arvojen mukaan, ei antajan.

Vihreät kuulat ovat aivan parhaita.

Varmaan jokin halpa pussilakanasetti mummoväriä.