G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Kaveri täytti 30v ja sai lahjaksi AVATUN paketin liivinsuojuksia kaveriltaan. Oli siis raskaana. Eikä saanut siltä muuta. Oltiin kaikki muut aika äimänä.

Ite olen saanut mieheltä veitsitukin mitä hehkutti päiväkaupalla etukäteen. Ja mun isä osti jostain tv-shopista mulle jotkut magneettipolvituet (ei polviongelmia) ja mun mutsi tekee joka joulu lahjaksi kalliita koristeita eikä voi kysyä mitä TARVITAAN. Ollaan saati myös karseita tekokuitupussilakanoita jotka on sähköisiä, peitto karkaa sisältä, ja kantapäät tai kynnenreunat jää kiinni niihin.

Nuorena äitinä mieheltä lasinen pullalautanen, ei mitään arvolasia. Maksoi varmaan 15 mk.

Vierailija kirjoitti:

Olin asunut jo vuosia omillani. Sain lahjaksi vasaran. Laitoin sen kiertoon, yksi vasara riittää. Toiseksi paskin lahja, joku puolalainen suklaarasia. Päiväyskin menossa just umpeen.

Mun anoppi taas kerää ties mistä kaikenlaisia parempien suklaiden suklaarasioita, ja sitten hän ostaa Lidlistä rasioita niitä halpoja mauttomia suklaita, joista jostain mausta hän itse pitää. Sen maun, mistä hän pitää, hän syö itse, ne loput hän asettelee siihen parempien suklaiden rasiaan ja antaa meille sukulaisille lahjoiksi (kuulemma kaikki vain luulevat sen 'paremman suklaan' olevan oikeasti parempaa, ja "menevät halpaan" kun hän niitä noin puijaa 🙄😂 (kukaan ei varmaan tajua, että se suunnilleen maalarinteipillä uudelleen suljettu rasia ei ole ihan korkkaamaton 🙄)

Noh, ihan rakas hän on, vaikka nuo suklaat jää kyllä meiltä syömättä.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Lahjalla on tarkoitus viestiä, että ajattelin sinua ja halusin antaa jotain kivaa. Nämä hyväntekeväisyyslahjat viestivät, että olempa minä hyvä ihminen, kun laitoin tällaisen sinun nimissäsi.

Aikuisena voi jo ajatella muitakin kuin itseään, lapset on asia erikseen. Minä ilahtuisin kovasti, jos vaikka minun syntymäpäivänäni ystävä antaisi lahjaksi lahjoituksen eläinsuojelutyöhön, joka on minulle tärkeä asia.

Kyllä se itsekkyys on enemmän siinä, että hyväntekeväisyyden sijaan haluaa ehdottomasti mieluummin jotain itselleen. Hyväntekeväisyyskohde täytyy toki valita lahjansaajan arvojen mukaan, ei antajan.

Älä nyt jauha pa*kaa. Joanna näin olisi, Stocka olisi tehnyt konkurssin.

Anna sinä vaikka kaikki rahat hyväntekeväisyyteen, kun niin tykkäät

elämäni

Vierailija kirjoitti:

Nuorena äitinä mieheltä lasinen pullalautanen, ei mitään arvolasia. Maksoi varmaan 15 mk.

Mieskin oli varmasti vielä nuori, ei pojat osaa tuollaisia asioita arvioida.  Piti varmasti lautasta hienona lahjana.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan ollessa 4kk ja minun ollessani aivan järkyttävässä univelassa, antoi mieheni syntymäpäivälahjaksi otsalampun, jotta en kompastuisi öisin lattialla oleviin tavaroihin, kun heijaisin vauvaa sylissäni ympäri asuntoa.

Joku toinen olisi saattanut antaa lahjaksi vaikkapa siivouksen,

korvatulpat ja yösyöttövuoron.

Tällaista en antaisi anteeksi. Toivottavasti kostit tai vähintäänkin on entinen mies. Ei kai kukaan voi olla noin ajattelematonta saati noin tyhmä! Vitt*iluahan tuo on!

Pienen pienen maljakon, jonka kyljessä olleesta kukkasesta oli pari terälehteä jo valmiiksi katki, eli minimaljakko oli rikki. Maljakko oli kokoluokkaa "tänne laitetaan ne viisi äitienpäivävuokkoa". Lensi roskiin saman päivän aikana. 

Raskausaikana vauvalle haalari. Antaja tiesi kyllä, että odotin poikaa, oli vielä monet siniset villasukat tehnyt, mutta tämä vauvan collegehaalari oli väriltään sellainen vaaleanpunaisenpersikkainen, kuvioina pitkäripsisiä metsäneläimiä (selvästi "tyttöeläimiä", eikä mitään realistisen näköisiä vaan sellaisia piirrettyjä ällösöpöjä).

Hieman huonomuistiselta isoäidiltäni olen saanut vaikka ja mitä "ei ihan, mutta sinnepäin"-lahjaa... Monta kertaa kysyy ennen joulua/syntymäpäivääni, että minkäs kokoinen sänky teillä olikaan ja aina tulee väärän kokoiseen sänkyyn ne muotoonommellut lakanat... Valehtelematta ainakin 5x käynyt näin, ja ei, meillä ei ole sängyn koko vaihtunut välissä... Myös jos olen jotain tiettyä muumimukia tai -kulhoa toivonut, niin tulee väärä saatesanoin "en löytänyt sellaista kuin pyysit niin ostin tämän". Tarvitseeko edes sanoa, että kotoa on jo löytynyt sellainen, kuin lahjaksi juuri tuli :D Niin toivoisin, että jos ei löydä juuri sitä, mitä lahjansaaja on pyytänyt, niin antaisi sitten vaikka vähän rahaa "osta itse"-meiningillä, eikä ostaisi sitä "sinnepäin"-lahjaa. 

 

Noi "vähän sinnepäin" -lahjat on kyllä pahoja.

Yhdellä sukulaistädillä (ihana ihminen muuten) oli pieni shoppailuongelma. Johonkin hänen oli sitä tavaraa pakko hävittää, joten suku sai aina valtavat määrät joululahjoja. Kiusallista, kun aikuiset ihmiset istuu joulun valtavien pakettivuorten keskellä ja availee niitä tunnista toiseen. Ja ne lahjat olivat sitten ihan mitä vaan: räikeitä meikkejä, pehmoleluja, tauluja, pensseleitä, muovikukkia, kirjasarjojen yksittäisiä osia, dvd-elokuvia... Kaikkea sellaista, mitä tarjouksesta saa. Ei sinänsä siis huonoja, mutta tarpeettomia saajalleen.

huoh kirjoitti:

Pienen pienen maljakon, jonka kyljessä olleesta kukkasesta oli pari terälehteä jo valmiiksi katki, eli minimaljakko oli rikki. Maljakko oli kokoluokkaa "tänne laitetaan ne viisi äitienpäivävuokkoa". Lensi roskiin saman päivän aikana. 

Raskausaikana vauvalle haalari. Antaja tiesi kyllä, että odotin poikaa, oli vielä monet siniset villasukat tehnyt, mutta tämä vauvan collegehaalari oli väriltään sellainen vaaleanpunaisenpersikkainen, kuvioina pitkäripsisiä metsäneläimiä (selvästi "tyttöeläimiä", eikä mitään realistisen näköisiä vaan sellaisia piirrettyjä ällösöpöjä).

Hieman huonomuistiselta isoäidiltäni olen saanut vaikka ja mitä "ei ihan, mutta sinnepäin"-lahjaa... Monta kertaa kysyy ennen joulua/syntymäpäivääni, että minkäs kokoinen sänky teillä olikaan ja aina tulee väärän kokoiseen sänkyyn ne muotoonommellut lakanat... Valehtelematta ainakin 5x käynyt näin, ja ei, meillä ei ole sängyn koko vaihtunut välissä... Myös jos olen jotain tiettyä muumimukia tai -kulhoa toivonut, niin tulee väärä saatesanoin "en löytänyt sellaista kuin pyysit niin ostin tämän". Tarvitseeko edes sanoa, että kotoa on jo löytynyt sellainen, kuin lahjaksi juuri tuli :D Niin toivoisin, että jos ei löydä juuri sitä, mitä lahjansaaja on pyytänyt, niin antaisi sitten vaikka vähän rahaa "osta itse"-meiningillä, eikä ostaisi sitä "sinnepäin"-lahjaa. 

 

Varmasti hemmetinmoinen stressi ollut metsästää jotakin tiettyä muumimukia jos ei itse niitä harrasta.  Mikä tahansa muu mukavannäköinen muumimuki varmasti tuntui sitten hyvältä vaihtoehdolta.

Firman ravintolassa pidetyissä pikkujoulujuhlissa jokaisen piti ostaa tietylle etukäteen nimetylle työkaverille (peräti) viiden euron lahja, josta saajan piti sitten kertoa mitä ajatuksia lahja herätti. Sain pullon keskiolutta, jonka kaulassa kaksi haalistunutta koristekuusenkäpyä sekä pienen puolillaan olevan off-hyttyskarkotepullon. Sanoin lahjoista vaan, että kerrankin sellaista tavaraa, ettei tarvitse käyttöohjeita tutkia. Tarjoilija näki myöhemmin illan aikana keskaripullon ja sanoi, ettei omia juomia saa tuoda ravintolaan. Ei meinannut uskoa joululahjaksi ennen kuin näytin hyttyskarkotepullon ja kerroin, että tämänkin sain...

Yhtenä vuonna (olisinko ollut 14-vuotias) sain vanhemmilta synttärilahjaksi lasisen jälkiruokakulhon (sellaisen pienen, annoskokoisen). Ei ollut edes mitään Iittalaa tms suomidesignia. Ihan nätti se on näin jälkikäteen ajatellen, mutta kyllä tuohon aikaan se oli niin paska lahja kuin olla ja saattaa, kotona asuvalle ja perheen astioita käyttävälle teinille. :D

Sain nuukalta ex-poikaystävältä lahjaksi kultaiset korvakorut. Hienoa. Hän oli ostanut halvimmat eikä ollut tullut ajatelleeksi, että ne ovat lasten kokoa. Minulla on pienet korvat, mutta olipa hankala saada lukkoa kiinni ja riippuvaksi tarkoitettu sydän lepäsi kivasti korvannipukan päällä.

Pestyt, mutta käytetyt rintaliivit. Anopilta.

Puolikas kossupullo joululahjaksi.

Vanhemmiltani 18-vuotislahjaksi saamani esitäytetty muuttoilmoitus!

iPad Air vaikka olisi pitänyt olla iPad Pro

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmiltani 18-vuotislahjaksi saamani esitäytetty muuttoilmoitus!

Tuohan tarkoittaa että on asuntokin hankittu. Ei huono. Ei ollenkaan.

Huoh kirjoitti:

Kaveri täytti 30v ja sai lahjaksi AVATUN paketin liivinsuojuksia kaveriltaan. Oli siis raskaana. Eikä saanut siltä muuta. Oltiin kaikki muut aika äimänä.

Ite olen saanut mieheltä veitsitukin mitä hehkutti päiväkaupalla etukäteen. Ja mun isä osti jostain tv-shopista mulle jotkut magneettipolvituet (ei polviongelmia) ja mun mutsi tekee joka joulu lahjaksi kalliita koristeita eikä voi kysyä mitä TARVITAAN. Ollaan saati myös karseita tekokuitupussilakanoita jotka on sähköisiä, peitto karkaa sisältä, ja kantapäät tai kynnenreunat jää kiinni niihin.

Mikä vika veitsitukissa on? Minusta sellainen olisi kiva lahja.

Vaimolta synttärilahjaksi vittuilua ja nalkutusta 10 tuntia, ei kyllä sanonut lahjaksi. Ei muistanu, että on syntymäpäiväni. No päivä muiden joukossa.