G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Kesäcrocsit joululahjaksi... Sen aikaselta aviomieheltäni. Mitään muuta ei sitten tullutkaan sinä vuonna, kun ei ollut keksinyt mitään, kuulemma.

Näitä lukiessa toivoo kahta asiaa: Että lapset jätettäisiin vanhempien riitelyn ja "näpäytysten" ulkopuolelle. Kukaan lapsi ei ansaitse lahjaa, jolla halutaan vaan v**tuilla toiselle vanhemmalle. Ja että miehet/naiset, jotka eivät osaa ostaa puolisolle kivaa lahjaa, ostaisivat lahjakortin vaikka Sokokselle jos eivät muuhun pysty.

osaamisesta järjestä viis kirjoitti:

näitä kun lukee MIKÄÄN EI RIITÄ. naiset hinnoittelevat pimpin hyvin ylä kanttiin. eipä ihme kun rako kiintiöllä valitaan hallituksiinkin. 

Jos et näe naisessa mitään muuta, voit seuravaksi yrittää päätelllä miksi naiset eivät pidä sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikkinäinen maljakko äidiltä, itse korosti että on vähän rikki.

Luettuja kirjoja eli käytännössä ostajan lempikirjat jotka lukee ennen antamista, eikä todellakaan mun lempikirjoja.

Astioita joita ei voi pestä koneessa, pyörivät sitten pöydillä pesua odottaessa. Eipä tule juuri käytettyä kun on aina säätöä sen pesun kanssa.

Valittujen palojen ilmaiskirjoja.

Samoja koristeita monena jouluna peräkkäin.

Nyt pyydän joululahjaksi pelkkää syömistä niin ei tule säilytysongelmia.

Ja saat sellaisia ruokia, joita et pysty syömään... huoh. Pyytäisit rahana.

Syömiset on sentään helppo kierrättää eteenpäin, voi viedä tuliaisena tai vaikka työpaikan taukohuoneeseen.

Minä sain joululahjaksi lahjakortin, josta olin tosi iloinen… kunnes selvisi, että lahjakorttia ei ollut maksettu, eikä koskaan maksettukaan.

Eli sain lahjaksi paperinpalan👿

Vierailija kirjoitti:

Vanhentuneet inkiväärikaramellit.

Valmistujaislahjaksi saatu yhden hengen kirjava pussilakanasetti tädiltä. Olin jo seurustellut mieheni kanssa kolme vuotta ja olimme muuttaneet yhteen. Yhdellä kammottavalla eriparisella setillä ei tehnyt yhtään mitään. Enemmän nauratti silti kuin harmitti.

Siis minkä takia muka pussilakanat ei voisi olla eri settiä? Nehän on näkösälläkin vain hetken illalla ennen nukkumaanmenoa ja toisen aamulla ennen petaamista. Yöllä nukutaan ja päivällä ne on päiväpeiton alla piilossa.

Vierailija kirjoitti:

Kananmunakeitin joka käy sähköllä ja johto seinään!

Todella kätevä! Sillä sai aina just sellaset munat kuin halusi, eikä tarvinnut edes vahtia.

Vierailija kirjoitti:

40v lahjaksi mieheltä 6,90€ maksaneen muistikirjan. Mistä tiedän hinnan? Kuitti oli samassa pussissa lahjan kanssa. Itse ostin hänelle reilun 600€ arvoisen kellon muutamaa kuukautta aiemmin 40v lahjaksi. en edes käytä muistikirjoja, en ole koskaan käyttänyt ja tässä vaiheessa hän oli mut tuntenut 20v.

Jospa unohtelet asioita? Esim sen, että miehesi on kantanut päävastuun teidän elintason ylläpitämisestä?

Rikkinäinen joulukoriste. Ruma olisi ollut ehjänäkin, rikkinäisenä täysin käyttökelvoton.

Suklaapatukka kuulostaa hyvältä tuon rinnalla...

Omat kutomani villasukat tädiltäni, jolle olin ne pari vuotta aiemmin antanut lahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Sain mieheltäni virranjakajan joululahjaksi, ja anoppi ja appi nauraa höröttivät.

Sain pari vuotta sitten sähköpyörän, joka on niin korkeaa mallia, että en pienikokoisena pysty sillä ajamaan. Tosiasiassa osti sen itselleen, mutta naamioi sen minun lahjakseni.

Koska ne on sun, niin sähän voit myydä ne? Sitten seuraat vaivihkaa miehen ilmeitä, kun olisi kiire ja auto ei käynnisty ja sähköpyöräkin on varastettu!

Vierailija kirjoitti:

Exä oli pihi. Niinpä lahjat olivat aina jotain käytännöllistä, kuten hammasharja ja hammastahnaa, jippii.

Jäikö lahja käyttämättä?

Vierailija kirjoitti:

Kauan, kauan sitten (olin n. 19-vuotias) sain silloiselta miesystävältä lahjaks kukkopillin. Nyt se jo naurattaa, mut sillon olin melkoisen sanaton. Mikä lie miehellä ollu ajatuksena?  "Näin tän kukkopillin kaupan hyllyssä ja ajattelin heti sua" WTF?

Vertauskuva. Halusi, että puhallat hänen kukkoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylioppilaslahjaksi sain pari vähän "turhaa" tavaraa.

Mietilausekirja. Älkää ostako näitä lahjaksi, kukaan ei lue niitä. Sain useamman, en samaa kahteen kertaan mutta yksikin olisi riittänyt. 

Tyynyliina, jossa on piirustus ylioppilaslakista ja ruusuista. Suoraan sanottuna ruma.

Taulu, jossa oli piirustus ylioppilaslakista. 

Olisi hyvä idea antaa lahjaksi sellaista, jota voi käyttää muulloinkin kuin ylioppilasjuhlissa.

Lisään, että sain myös pari runokirjaa ja niistä kyllä tykkäsin. Jos tietää että päivänsankari on kirjojen ystävä, niin laadukas runokirja on hieno lahja. -sama

Tykkäsin kyllä varsinkin nuorempana lukemisesta ja sainkin varmaan noin kymmenen vuoden ajan aina jonkun kirjan joululahjaksi, mutta kyllä olisi venähtänyt naama, jos sieltä olisi joku runokirja tullut.

-eri

Paskin lahja koskaan oli se, kun isäni totesi, ettei anna mulle synttärilahjaksi enää yhtään mitään. Olin opiskelija, ja sain faijalta parina ekana vuonna lahjaksi 500 mk, jolla sain maksettua yhden lukukauden opiskelijalounaat. Sain siis tavallaan lahjaksi pakon mennä töihin, että sain ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Sain lahjaksi isäpuoleltani ja äidiltäni skootterin(mutta minulla ei ollut mopokorttia) sekä isäpuolen räkänaurut että missäs olisi neidin isä kun pitäisi mopokortti maksaa.

Isäni kanssa en ollut tekemisissä(isäpuoleni painosti katkaisemaan välit kun olin juuri kouluikäinen, perusteena että on niin kauhea ihminen ja kyllä hän huolehtii minusta kuin omasta lapsestaan).

Olihan se sitten hieno koko kesä ihailla skootteria jolla ei saanut ikinä laillisesti ajaa :(

Olisit myynyt skootterin, hankkinut rahoilla mopokortin ja sitten päästänyt räkänaurut isäpuolelle, että nyt olis kortti, mutta pitäisi löytää maksaja uudelle mopolle.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen saanut pienestä pitäen isältä aina pelkästään rahaa lahjaksi saatesanoilla "kun en mä tiedä mistä sä tykkäät niin osta ite". En valita, mutta vähän surulliseksi se tekee. Isää ei tosiaankaan ole ikinä kiinnostanut tutustua muhun edes sen vertaa, että tietäisi mitä harrastan vaikka asuin saman katon alla täysi-ikäiseksi. Olisin ikionnellinen jos joskus saisin häneltä rahan sijaan vaikka karkkipussin tai mitä tahansa, mikä edes yrittäisi olla vähän henkilökohtaisempi lahja. Ihan sama tulisiko sieltä paketista kivi tai kertakäyttölusikka, jos se olisi hänen vilpitön arvauksensa siitä mistä voisin pitää. Joskus olen vähän kateellinen kun kuulen vanhemman antavan lahjaksi vaikka lapsensa lempibändin CD:n tai muuta, mikä osoittaa että se vanhempi on jollakin tavalla kiinnostunut siitä kuka se muksu on.

Mulla oli ainakin tapana ostaa lempibändien levyt heti niiden ilmestyttyä. Ettäkö olisi pitänyt odotella syntymäpäivään tai jouluun, että olisi päässyt kuuntelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Jätti-iso taulu kummilapsesta, noin 50x70 kokoinen kehystetty taulu. On varmaan maksanut paljon, kun kuvaamossa otettu kuva, teetetty noin isona ja vielä kehystetty, mutta kun omista lapsistakaan ei yhtä isoja tauluja ole seinillä niin tuntuisi oudolta laittaa kummilapsen jättikuva paraatipaikalle olohuoneeseen.. En tiedä mihin sen laitan, noloa olla laittamatta mihinkään mutta en haluaisi kyllä noin isoa seinälleni. Rakastan kyllä kummilapsiani, mutta pienempi kehystetty kuva hyllyn päälle olisi ollut ihan riittävä.

Me saatiin häälahjaksi iso kehystetty kuva sukulaislapsesta. Rakas lapsi, kyllä, mutta häälahjaksi se oli aika erikoinen valinta.

Sain hyvältä ystävältä syntymäpäivälahjaksi makuveden, jonka hän antoi lahjapussissa.

Lapsena kummitädiltä villahousut, jollaisia inhosin muutenkin ja en suostunut koskaan käyttämään. Kiitin ja niiasin kyllä lahjasta.

Teini-ikäisenä porsliini potta äidiltä, oli hänen mielestä tosi hauska, haha.

Aviomiehen kanssa meni vähän paremmin, sain itse valita 10v. hääpäivälahjan, no sain sellainen parin tonnin timanttisormuksen.