G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Vierailija kirjoitti:

Nämä paskat lahjat, niin tarvisin kyllä kovasti neuvoja miten kieltäytyä loukkaamatta kovasti.

Minulla on penskasta asti ollut ystävä, joka sitten muuttunut hyvinkin erikoislaatuiseksi sairauksien ja raskaan lääkityksen myötä. Hän haluaa antaa lahjaksi vanhoja virttyneitä T-paitoja ja palasaippuoita, vaikka olen monesti sanonut että en käytä palasaippuoita. Kun tulen kotiin kahveita, nakkaan ne heti roskiin. Joskus koitin kieltäytyä niin molemmilta meni hermot. Eikä sekään ole auttanut että en edes vietä synttäreitä, enkä halua että hän muistaa niitä. Olen monesti sanonut että ei aikuiset tarvitse mitään tai että en vietä synttäreitä joten älä osta. Mutta ei. HÄNEN kanssaan pitää viettää ja ottaa paskat lahjat vastaan vaikka muuten ei viettäisikään. Sama juttu joulun ja ystävänpäivän kanssa.

Laittaisin välit poikki kokonaan,mutta en vain pysty.

Opiskeluaikana muutuin todella hintatietoiseksi. Yhteensä 3 v pesin pytyn ja lavuaarin hotellista otetuilla minisaippuoilla.

Lasipurkkiin saippua ja päälle kuumaa vettä.

Ei kerralla sulanut. 2 viikkosiivokseen riitti, sitten taas lisää kuumaa vettä. Ei monta pientä saippuaa mennyt niinä vuosina.

Ja vanhoista teepaidoista tein alushousuja. Kuminauha piti ostaa.

En halunnut ottaa lainaa. Kummallisiin asioihin sitä taipui.

Saippuat otin lapsuudenkodista. En tietenkään hotelleissa käynyt.

Äidiltäni selluliittivoidetta. Voih!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuohi nimissäni.

Voi kun olisikin pilaa mutta ei, eräs ystäväni muutama vuosi sitten antoi minulle joululahjaksi vuohen nimissäni johonkin kehitysmaahan.

Ja mitähän pahaa tässä oli? Kerro minulle, en oikeasti ymmärtänyt.

Voin kuvitella sen ilon jota se kehitysmaan perhe on tuntenut kun on saanut vuohen. Se lypsää parikin litraa päivässä ja tulee toimeen karuissakin oloissa.

Mitähän se perhe sillä maidolla tekee? Lapset juovat sen ravitsevan maidon tai maidosta tehtyä juustoa, tai maito ja juusto voidaan vaikka myydä.

Kotonani  täällä rikkaassa Suomessa oli useampiakin lypsyvuohia, niiden maito muuten sopii maitoallergigoille, en tiedä takemmin mitä sillä tarkoitetaan, ei kuitenkaan laktoosi-intoleranssia. Ja meiltä ostettiinkin vuohenmaitoa allergisille lapsille. Eräs lääkäri on todennut, että vuohenmaito estää myös osteoporoosia paremmin kuin lehmänmaito.

Ystäväsi oli tosi fiksu,  hänen antamansa lahja ilahdutti  ja ilahduttaa varmasti monin kerroin enemmän siellä kehitysmaassa, kuin että sinä olisit saanut lahjaksi vaikka lahjakortin jalkahoitoon tms.

Eihän mikään estä sinua antamasta niitä hyväntekeväisyyslahjoja itsellesi.

Anna lahja toiselle, mistä toinen ilahtuu, jos hän ei ilahdu hyväntekeväisyyslahjasta, ei lahja ole täyttänyt tehtäväänsä.

Jep. Lahjalla on tarkoitus viestiä, että ajattelin sinua ja halusin antaa jotain kivaa. Nämä hyväntekeväisyyslahjat viestivät, että olempa minä hyvä ihminen, kun laitoin tällaisen sinun nimissäsi.

Mitäh? Hyväntekeväisyyslahjat viestivät sitä, että me hyväosaiset  olemme hukkua roinaan ja ajattelemme kerrankin muita kuin itseämme.  Vai ajatteletko  itse olevasi hyvä ihminen, annoitpa minkä lahjan tahansa?

Mä mielummin otan vastaan ja annan lahjan, joka ilahduttaa.

Itse tällä hetkellä tulisin iloisemmaksi jalkarasvasta, kuin hyväntekeväisyyslahjasta. Anna itse rahaa hyväntekeväisyyteen. Älä minua sotke niihin.

Ystäväni antoi kerran lahjaksi viinapullon. Hän antoi sen makeasti virnistäen. Hän tietää etten käytä alkoholia, koska se ei sovi minulle. Pistin viinapullon lavuaarista alas.

Karvakamut DVD joululahjaksi ollessani 27-30 v. 

Vierailija kirjoitti:

Karvakamut DVD joululahjaksi ollessani 27-30 v. 

Veikkaan että se oli jotain ylijäämäkamaa, joka annettiin koska "annetaan nyt jotain edes". Tosin lahjan antaja ei ole niitä penaalin terävimpiä kyniä, muutoin olisin ihmetellyt kovastikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emma K. kirjoitti:

Sain syntymäpäivälahjaksi dildon.

Ohut, lyhyt ja vieläpä sileäpintainen. Ei mitään tuntumaa. Aivan turha vehje.

No eihän se koko niin tärkeää ole

Tottakai on. Ei väärän kokoinen penis / dildo tunnu hyvältä eikä tyydytä.

No mistä sen lahjan antaja olisi tiennyt kuin hel...ton iso sulla on.

Tai jos omakohtaisesti tiesi niin oli ehkä kettuilua....

Olin työskennellyt työpaikassa yli neljä vuotta ja läksiäislahjaksi sain työporukalta (7 hlö) yhteisesti kerätyn lahjan: Pirkka ruukkuruusun siinä muovikääreessä ilman korttia. Olisivat jättäneet antamatta mitään, olisi ollut parempi niin. Ja yleensä tässä porukassa annettiin ihan ok lahjoja esim. äitiyslomalle tai eläkkeelle lähtijöille. Ja kyllä ihan p....ka maku. Sain kyllä henkilökohtaisia kivoja muistamisia muutamalta läheiseltä työkaverilta, mikä pelasti kyllä tilannetta ja osittain itsetuntonikin.

15-vuotis hääpäivän aamuna mies ilmoitti, että haluaa erota (ei muistanut, että oli hääpäivämme ja minä olin odottanut jotain romanttista muistamista)

Päästessäni ripille vieraiksi tuli eräs melko rikas sukulaisperhe, jonka isä ojensi minulle suurieleisesti pienen lakritsipatukan ja ilmoitti melko kovalla äänellä että vanhempani ja mahdollisimman moni vieras kuuli, että perheen lapset (muistaakseni noin 3v ja 5v) olivat valinneet minulle sen lakritsipatukan kun he olivat juhliin tullessaan käyneet ostamassa minulle lahjan. Vielä hän sanoi, että sitä ei saa sitten syödä kerralla. Minä olin aika nolostunuy ja yllättynht tuosta lahjasta, koska muut saamani lahjat olivat esimerkiksi useamman sadan markan lahjakortteja, hopeinen ksulaketju jossa roikkui hopeinen risti ja useamman sadan markan rahalahjoja. Sillon elettiin 1990-lukua eli markka-aikaa.

Tuon tapauksen jälkeen vanhemmat eivät olleet juurikaan tekemisissä tuon perheen kanssa.

Vaimolta joululahjaksi lakanasetin yhteiseen sänkyyn

Ex-anopilta järjettömän suuria, rumanvärisiä alushousuja ja vielä useaan otteeseen saatesanoilla, että hän oli vahingossa ostanut liian pieniä alkkareita itselleen, että minähän voisin niitä kuitenkin käyttää, kun ei niitä voi kauppaankaan palauttaa - siis käytettyjäkin vielä! 

Otin lahjat vastaan, kun en osannut kieltäytyäkään, mutta heitin ne vaivihkaa roskiin sitä mukaa, kun niitä sain. 

Samoin hän lahjoitti muitakin vanhoja vaatteitaan, jotka olivat käyneet hänelle liian pieniksi, kuitenkin aivan liian isoja minulle, ja kamalan näköisiäkin vielä. No, yhtä tuulipukua sentään käytin mökillä ja puutarhatöissä rönttävaattina. 

Selvä salametsästyksen uhri 😂

Vierailija kirjoitti:

Olin ensimmäistä kertaa poikaystävän kotona joulunvietossa. Miehen siskon lapsi oli 3 kk. Lapsen höselö kummitäti joulupukiksi pukeutuneen isänsä kanssa tuli jakamaan lahjat. Poikakaverin äiti laittoi tarjolle saamansa ison suklaarasian. Siitä suklaata ottaessani huomasin rasiassa olevan minun nimeni. Tonttu tolvana ei ollut vaivautunut lukemaan kuin ensimmäisen kirjaimen lahjansaajan nimestä. Olin seurustellut poikaystäväni kanssa kolme vuotta, joten tonttuilijan olisi pitänyt tietää, että nimeni alkoi samalla kirjaimella kuin poikakaverin äidin.

Oliko anoppi myös lukutaidoton? Eikö lahjan antaja saanut suutaan auki jakotilanteessa? Kait itse ottaessasi suklaata totesit:-Omianihan syön...

Menin tulevan (ja nykyisen) aviomieheni kanssa kihloihin kun olimme seurustelleet 4,5 kuukautta. Hänen tätinsä antoi meille kihlajaislahjaksi kastemaljan.

En todellakaan ollut raskaana, enkä enää kuulunut kirkkoonkaan. Miehenikin erosi kirkosta ennen naimisiin menoamme - omasta tahdostaan.

Ex miesystävälleni ostin kivan syntymäpäivälahjan ja kortin.

Minun synttärit koittivat ja hän oli kovasti kysellyt mitä haluaisin lahjaksi.

Syntymäpäivänäni tuli luokseni muka kovin surkeana, kun oli unohtanutkin lahjani kotiinsa 😬

No eipä sitä myöhemminkään muistanut ottaa mukaansa...

Jätin tuon jälkeen mokoman pihin moukan.

Vierailija kirjoitti:

Vietettiin ekaa yhteistä joulua silloisen tuoreen avopuolison kanssa. Oltiin sovittu, että ostetaan toisillemme "vähän kalliimmat" lahjat, budjetti taisi olla huikeat 80 euroa, joka köyhälle opiskelijalle oli valtavasti. Minäkin säästin opintotuestani, että saisin jotain kivaa ja henkilökohtaista hankittua (ostin CD-levyn, nahkaisen vyön ja jonkin miesten hajuveden).

Mitä minä sain? Sauvasekoittimen JA jonkun sipulisilppurin. En edes harrasta kokkailua tai leipomista. Melkein tuli itku tuosta, kun odotin jotain henkilökohtaisempaa.

Mä sain myös suhteen alkuaikoina mieheltä näitä käytännöllisiä lahjoja, kodinkoneita ym. Kaikki on olleet laadukkaita ja tulleet tarpeeseen, mutta tuntuuhan se silti vähän ankealta saada synttärilahjaksi vohvelirauta omalta kumppanilta. Ajan kanssa hän on oppinut ostamaan todella ihania lahjoja, kodinkoneet (myös sauvasekoittimen ja sipulisilppurin =D ) saan nykyään ihan tavallisina arkipäivinä, eikä mun välttämättä tarvitse edes ääneen mainita, että olisi tarvetta jollekin tietylle vimpaimelle. Ja minä siis olen se, joka meillä kokkaa.

Muuten mun lista surkeimmista lahjoista on piitkä. Lapsena sain kyllä vanhemmilta ja isovanhemmilta määrällisesti paljon lahjoja, mutten ikinä ihan sitä, mitä olin toivonut. Toiveita kuitenkin aina kysyttiin, eikä mun lista koskaan ollut valtavan pitkä tai sisältänyt mitään kovin kallista. Esim. aitoa My Little Ponya toivoin hartaasti joskus, enkä olisi muuta lahjaa tarvinnut. Sain jonkun kiinankopion plus läjän kaikkea muuta turhaa roinaa, joka yhteensä oli maksanut varmasti useamman aidon ponin verran. Ja rahasta ei ollut meillä oikeasti pulaa silloinkaan.

Vastaavia on muitakin, useimmat vanhemmiltani (äidiltä käytännössä). Hän on aina tivannut lahjatoiveita (vieläkin kysyy, vaikka olen jo melkein 40 ja tavaraa on liikaakin), mutta kun olen sellaisen ilmaissut, miten tahansa spesifisti, olen saanut aina vain vähän sinnepäin. Kerran pyysin erästä tiettyä kirjaa. Sain sen, mutta sellaisena selkokielisenä versiona, joka paljon lukevalle normaalijärkiselle oli oikeasti aika paha loukkaus. Hän ei ollut vaivautunut katsomaan, mitä osti, vaikka vaihtoehtoja oli ollut.

Toisen kerran pyysin tiettyä astiaa, kerroin jopa kaupan, mistä sen varmasti olisi löytänyt. Oli kyllä sitä pyytämääni katsonut, mutta osti kuitenkin eri kipon, joka ei ollut edes yhtään samantyylinen kuin toivomani. Tämän jälkeen olen sanonut joka kyselyyn, etten tarvitse mitään, kun kaikkea on jo liikaakin, mutta silti hän ostaa edelleen lahjoja. Yleensä jotain turhaa, kuten yksittäisiä mukeja eri sarjaa kuin mitä mulla on kaapissa jne.

Isovanhemmat oli myös lahjakkaita näissä ankeissa lahjoissa. Toisilta sain aina jotain käytännöllistä, kuten pyyheliinoja tai pussilakanoita. Hyviä ja laadukkaita kyllä, mutta eihän lapsi sellaisista osaa iloita. Kurjinta oli, että samaa ikäluokkaa olevat serkut saivat heiltä aina jotain kivaa ja ihanaa, kuten lautapelejä, hienoja värikynäsettejä jne. Sitä en sitten tiedä, olivatko etukäteen kysyneet vanhemmiltani, mitä tarvittaisiin ja ostaneet heidän ohjeiden mukaan vai oltiinko me vaan ne vähemmän rakkaan tyttären lapset...

Toisilta isovanhemmilta tuli yleensä jotain lehtitilausten mukana tulleita ilmaislahjoja. Kerran isoäiti yritti antaa syntymäpäivälahjaksi (täytin vieläpä jotain "merkittävää", tyyliin 18) rikkinäisen lasikipon oman kaappinsa periltä. Ei ollut edes mikään hieno keräilyarabia vaan joku Hobby Hall-kippa. Eikä ollut rahasta kiinni tai vanhuudenhöperyydestä kyse, joten käskin viedä roskansa lasinkeräykseen ihan itse.

Pinnallistahan tällaisista on valittaa, mutta pistää se miettimään, miksi lahjanantaja kysyy toivetta, jollei ole aikomustakaan sitä noudattaa. Ymmärtäisin, jos toiveeni olisivat olleet kohtuuttomia tai vaikeasti hankittavia, mutta mitään sellaista en edes lapsena pyytänyt, koska luulin, ettei meillä ole rahaa. Myöhemmin sitten selvisi, että olisi kyllä ollut ja vaatimattomat puitteet johtui vanhrmpien nuukuudesta, ei köyhyydestä.

Sain teininä kaverilta saman kirjan lahjaksi parin vuoden välein. Ei ilmeisesti muistanut että oli jo antanut sen. Oltiin parhaat kaverit ja otin vaan lahjan iloisena vastaan.

Minä sain suklaapatukoita, täytin tasavuosia, eli x kpl suklaapatukoita. 

Mies selitti, että en minä muutakaan oikein keksinyt. Minä kyllä keksin hänelle lahjoja, ja kun ihminen täyttää tasavuosia, niin lahjan pitäisi olla hieman eri tasoa kuin suklaapatukat - edes kukkia ei ymmärtänyt ostaa. No nykyisin on tuo jo ex-mies. Häneltä puuttui täysin kyky havaita mistä toinen pitäisi tai mistä toinen ihminen on jutellut, että olisi kiva tuollainen. 

Vieläkin nousee verenpaine, kun tuota muistelee.

Niitä voi käyttää vesilasin(kin) alla