Vierailija

?

  • ylös 0
  • alas 0

Kommentit (14)

Vierailija

Miten sun vanhemmat ovat suhtautuneet suhun kun olit lapsi ja nuori? Koitko olevasi hyväksytty sellaisena kuin olet vai jouduitko hakemaan huomiota käytöksellä (hyvä ja/tai huono) tai esimerkiksi koulusuorituksilla?

Vierailija

Isäni kuoli kun olin pieni ja en sen jälkeen ollu ykkösprioriteetti äitini elämässä. Haki heti miesseuraa ja meni nopeasti naimisiin. Jäin ikäänkuin ulkopuoliseksi. Ap

  • ylös 13
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Itse olen samanlainen ja ihan siitä syystä että miksi tehdä asioista vaikeita, kun olemalla mukava saa yleensä parhaan lopputuloksen. Oli sitten asiakkaana, perheenjäsenenä, töissä tai ylipäätään missä tilanteessa tahansa. Hyvä esimerkki: meillä putkiremontti päällä. En valittanut mistään, kehuin hyvää jälkeä ja mainitsin sivulauseessa jos joku juttu jäänyt tekemättä tai huonosti laitettu. Kaikki meillä tuli kuntoon ja sain remppamiehistä melkein kavereitakin. Naapuri taas soitti jokaisesta pikkujutusta valvojalle, valitti ja väitteli asentajien kanssa. Hänen kämppänsä valmistui viimeisenä ja jätkät otti hänen vessansa saniteettitiloikseen. En sitten tiedä millainen työnjälki on, en ole päässyt näkemään... Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.

Vierailija

Joo eipä tollasella päädy kuin hyväksikäytetyksi ja seurustelussakin toinen kyllästyy siihen mielistelyyn ja alkaa raivoamaan.

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse olen samanlainen ja ihan siitä syystä että miksi tehdä asioista vaikeita, kun olemalla mukava saa yleensä parhaan lopputuloksen. Oli sitten asiakkaana, perheenjäsenenä, töissä tai ylipäätään missä tilanteessa tahansa. Hyvä esimerkki: meillä putkiremontti päällä. En valittanut mistään, kehuin hyvää jälkeä ja mainitsin sivulauseessa jos joku juttu jäänyt tekemättä tai huonosti laitettu. Kaikki meillä tuli kuntoon ja sain remppamiehistä melkein kavereitakin. Naapuri taas soitti jokaisesta pikkujutusta valvojalle, valitti ja väitteli asentajien kanssa. Hänen kämppänsä valmistui viimeisenä ja jätkät otti hänen vessansa saniteettitiloikseen. En sitten tiedä millainen työnjälki on, en ole päässyt näkemään... Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.

Tyypillistä miehille, kostetaan heti jos joku kehtaa valittaa työn jäljestä.  Miehiä pitäis aina taputtaa päähän vaikka laattasaumat heittelis 3 cm metrin matkalla tai listat olis kierossa, parketit pullistelis ja maalinroiskeita olis uusilla lattioilla. Kyllähän he tykkää että joku on tyytyväinen siihen kakkoslaatuun tai peräti kolmoslaatuun mitä tekevät, lasku kuitenkin tulee aina priiman mukaan. Kuvasit loistavasti miesten työtapaa. Siksi aina olenkin sanonut että miehiä ei saisi päästää koskaan asiakaspalveluun. Luuletko että sinua kehutaan siksi että et valitellut? Ei vaan siksi että pitävät sinua reppanana joka ei uskalla reklamoida huonoa jälkeä ja ovat tyytyväisiä kun ei tarvitse virheitä korjata.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse olen samanlainen ja ihan siitä syystä että miksi tehdä asioista vaikeita, kun olemalla mukava saa yleensä parhaan lopputuloksen. Oli sitten asiakkaana, perheenjäsenenä, töissä tai ylipäätään missä tilanteessa tahansa. Hyvä esimerkki: meillä putkiremontti päällä. En valittanut mistään, kehuin hyvää jälkeä ja mainitsin sivulauseessa jos joku juttu jäänyt tekemättä tai huonosti laitettu. Kaikki meillä tuli kuntoon ja sain remppamiehistä melkein kavereitakin. Naapuri taas soitti jokaisesta pikkujutusta valvojalle, valitti ja väitteli asentajien kanssa. Hänen kämppänsä valmistui viimeisenä ja jätkät otti hänen vessansa saniteettitiloikseen. En sitten tiedä millainen työnjälki on, en ole päässyt näkemään... Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.

Eli huonosta työstä asiakas valittaa. Hyvin kun tekee, ei kuulu valituksen sanaa.

Vierailija

On tietenkin aivan eri asia olla ystävällinen ja mukava aina kun sille ei ole mitään estettäkään, ja olla pakonomaisesti ystävällinen ja mukava niissäkin tilanteissa missä pitäisi olla tiukka ja pitää puoliaan silläkin uhalla että ei miellytäkään kaikkia.

Minulla myös samankaltainen ongelma. Olen huomannut sen kulminoituvan siihen, että en itse hyväksy itseäni enkä pidä arvokkaana. Niin kauan kuin näin on, ei mikään määrä hyväksyntää muilta riitä. Pelkään koko ajan sen loppuvan. Sitä en vain tiedä, miten itsensä voisi itse hyväksyä paremmin.

  • ylös 13
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen samanlainen ja ihan siitä syystä että miksi tehdä asioista vaikeita, kun olemalla mukava saa yleensä parhaan lopputuloksen. Oli sitten asiakkaana, perheenjäsenenä, töissä tai ylipäätään missä tilanteessa tahansa. Hyvä esimerkki: meillä putkiremontti päällä. En valittanut mistään, kehuin hyvää jälkeä ja mainitsin sivulauseessa jos joku juttu jäänyt tekemättä tai huonosti laitettu. Kaikki meillä tuli kuntoon ja sain remppamiehistä melkein kavereitakin. Naapuri taas soitti jokaisesta pikkujutusta valvojalle, valitti ja väitteli asentajien kanssa. Hänen kämppänsä valmistui viimeisenä ja jätkät otti hänen vessansa saniteettitiloikseen. En sitten tiedä millainen työnjälki on, en ole päässyt näkemään... Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.

Eli huonosta työstä asiakas valittaa. Hyvin kun tekee, ei kuulu valituksen sanaa.

Jep, remontintekijän pitää osata tehdä ne työt hyvin. Puhumisesta en ole tykännyt maksaa, enkä ole asiakkaana myöskään työnjohtovelvollinen tai pitää kavereita hyvällä tuulella. Normaali käytös riittää. 

On aika outoa, jos remontin tekijän kanssa pitää alkaa verkostoitumaan tai muuten toimintaa kannattelemaan, hyvä työ on tietysti lähtökohta vaikkei näkisi koko tyyppiä remontin aikana. Ihme toimintaa jos työn jälki on kiinni siitä miten hyvä asiakas olet. 

Vastaava autohuollossakin, pitää mielistellä huoltojantterit ensin että eivät vaan pyyhkäise öljynsuodatinta rätillä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen samanlainen ja ihan siitä syystä että miksi tehdä asioista vaikeita, kun olemalla mukava saa yleensä parhaan lopputuloksen. Oli sitten asiakkaana, perheenjäsenenä, töissä tai ylipäätään missä tilanteessa tahansa. Hyvä esimerkki: meillä putkiremontti päällä. En valittanut mistään, kehuin hyvää jälkeä ja mainitsin sivulauseessa jos joku juttu jäänyt tekemättä tai huonosti laitettu. Kaikki meillä tuli kuntoon ja sain remppamiehistä melkein kavereitakin. Naapuri taas soitti jokaisesta pikkujutusta valvojalle, valitti ja väitteli asentajien kanssa. Hänen kämppänsä valmistui viimeisenä ja jätkät otti hänen vessansa saniteettitiloikseen. En sitten tiedä millainen työnjälki on, en ole päässyt näkemään... Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.

Tyypillistä miehille, kostetaan heti jos joku kehtaa valittaa työn jäljestä.  Miehiä pitäis aina taputtaa päähän vaikka laattasaumat heittelis 3 cm metrin matkalla tai listat olis kierossa, parketit pullistelis ja maalinroiskeita olis uusilla lattioilla. Kyllähän he tykkää että joku on tyytyväinen siihen kakkoslaatuun tai peräti kolmoslaatuun mitä tekevät, lasku kuitenkin tulee aina priiman mukaan. Kuvasit loistavasti miesten työtapaa. Siksi aina olenkin sanonut että miehiä ei saisi päästää koskaan asiakaspalveluun. Luuletko että sinua kehutaan siksi että et valitellut? Ei vaan siksi että pitävät sinua reppanana joka ei uskalla reklamoida huonoa jälkeä ja ovat tyytyväisiä kun ei tarvitse virheitä korjata.

Enemmän tässä vaikuttaa se, yrittääkö hakea niitä vaikeuksia valitsemalla sen halvimman virolaisen porukan, joka tekee pimeänä. Ja se, jos nimenomaan nauttii siitä valittamisesta.

Vierailija

AP:lle suosittelen luettavaksi tai kuunneltavaksi kirjaa Tunne Lukkosi Vapaudu Tunteidesi Vallasta. Sieltä löytyy selitys moneen ongelmaasi. Itkuvaroitus.

Vierailija

Mulle eräs pajaohjaaja sanoi hyvin, joka pisti miettimään, kun puhuttiin siitä että olen liian kiltti: "ihmiset kunnioittaa sua enemmän, jos pidät puolesi/rajasi"

Meidän liika kilttien ongelmahan on se, että kuvitellaan saavamme hyväksyntää ja rakkautta tekemällä aina niin kuin muut haluaa.
No, useimmiten kiltteys ja joustavuus on hyvä ja kunnioitettava piirre, mutta jos et tunne omia rajojasi, altistut hyväksikäytölle, ja ne ihmiset, jotka nyhtävät sulta kaiken minkä saavat, eivät todellakaan a) kunnioita, b) arvosta tai c) rakasta.

Jos taas alat pistämään rajat, eli uskallat sanoa EI, ne ihmiset, jotka oikeasti pitää sinua tärkeänä, alkavat kunnioittaa niitä sinun rajojasi - eli sinua.

Mutta on tosi vaikeaa löytää ne rajat, kun ne saattaa vaihdella tilanteen mukaan,että milloin on oikeasti hyväksyttävää sanoa se ei, ja milloin se taas tuntuisi liian itsekkäältä ja loukkaa toista...

Vierailija

Tuntuu siltä, että koko ajan on useampia tasapanottomia ja siis mt.ongelmaisia, jotka lakaisee lattiaa miellyttävillä ihmisillä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, että koko ajan on useampia tasapanottomia ja siis mt.ongelmaisia, jotka lakaisee lattiaa miellyttävillä ihmisillä.

Niin varmaan onkin. Koska psykopaatit ovat innokkaista lisääntymään, ja vieläpä mahdollisimman monen ihmisen kanssa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla