Tytön kaverit 12-vuotiaat arvostelevat jatkuvasti oman tyttäreni vaatteita, kenkiä, reppua, musiikkimakua yms. Tyttöni sanoo, ettei halua enää kaveerata näiden ihmisten kanssa

Olipa surullinen tarina, tunnen myötätuntoa sekä sinua että erityisesti tytärtäsi kohtaan. Maailma on niin julmaa, että kaikkien pitäisi olla samasta muotista tehtyjä, samanlaisesti puettuja, samansuuntaisia harrastuksia. Kuka muuten nämä normit rakensi, kyllä, mainosmiehet ja naiset. On niin kädetön ja silmittömän paha olo, kun tälle menolle ei voi yksi tai satakaan ihmistä yhtään mitään. Kun lapsi kärsii tällaisesta, on jäljet pitkäkantoiset ja itsetunto saattaa rapistua, toivon todella, että tyttäresi on vahva luonteeltaan ja pysyy omana itsenään. On tiettyjä toimenpiteitä, joita voi tällaisissa tilanteissa soveltaa, mutta en viitsi niitä luetella, itse noudatan toki kaikkia niitä, en voi kehottaa tai yllyttää muita tekemään samoin, mutta kuitenkin, on keinoja, joilla perskärpäset saa hätistettyä pois, ei se loppujen lopuksi kauheita vaadi, roppakaupalla rohkeutta kylläkin. Sano tyttärellesi, että palstalla on ainakin yksi, joka arvostaa hänen postimerkkeilyään, kangasmerkkeilyään ja kirjeenvaihtoa, sehän on upea laji, arvostaisin todella, jos näinä aikoina saisin ihan itse kirjoitetun kirjeen. Hienoa!

Opettajan mukaan vetäminen kuulostaa äkkiseltään vähän hasardilta.

Ties miten pian yläasteella koulukiusaajiksi muuttuvat pissis-idiootit suhtautuvat siihen normaaliin oppilaaseen, jonka äiti "vasikoi" opettajalle hetki sitten :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ihan samanlaista koulussa. "Kaverit" oli tuollaisia ala-asteella. Yläasteella se mean girls meininki räjähti ihan koulukiusaamiseksi jossa oli mukana pojatkin. Koulu oli helvettiä. En tiedä mitä se muita niin paljon haittasi jos olin vähän erilainen ja tykkäsin omista jutuistani. Vasta aikuisena löytyi oman tyylistä seuraa.

Tiedätkö, mitä kiusaajasi tänään tekevät? Se elämän lyhyt kulta-aika on usein tällaisille just ne muutamat kouluvuodet.

No ne jäi kaikki sinne pienen kylän lähialueille, useampi opiskeli hoitoalalle.

Huh...

Itse keksin hyviä näpäytyksiä takaisinpäin eräälle hienohelmalle joskus.

Sano lapsellesi, että ensi kerralla kun mollaavat esimerkiksi häntä siitä ettei hänellä ole jopoa, niin pyydä sanomaan näpäytyksenä "eipähän kukaan sitä varasta, koska se on joku typerä _JOPO_ joka on tyyliin kaikilla!".

Tai sitten sano, että ensi kerralla kun sanovat jotain, että sanoo ensim nätisti "ei kiinnosta, antakaa olla ja seuraavalla kerralla saa mielestäni ihan suoraan jo huutaa "ei v#### kiinnosta, antakaa olla!". Jos opettaja soittaisi kotiin, vanhempana ainakin puolustaisin lastani (ihan syystä).

Onko tyttärelläsi ystäviä sosiaalisen median kautta.

Jos ei kiusata niin on jo hyvä juttu.

Oletteko köyhä perhe..vai saako tyttö itse valita vaatteensa?

Onko koulu niin pieni että muita metallin kuuntelijoita ei ole?

Kyllä se elämä kantaa..

Täällä on taas sellainen ongelma, että eräs lapsi on sitä mieltä, että hänet on kutsuttava mukaan joka paikkaan ja joka asiaan. Kyse ei ole siitä, että hän ainoana jäisi yksin tai pois kaikista asioista ylipäätään, vaan nämä on yksittäisiä asioita.

Esim. poikamme ystävä (myös poika) halusi pitää naamiaiset, joille oli kutsuttu muistaakseni viisi tai kuusi poikaa. Tämä mainittu lapsi (tyttö) oli kokenut kiusaamisena sen, ettei häntä kutsuttu mukaan (vaikka siis ketään muutakaan tyttöä tai ylipäätään tuota ikäryhmää ei oltu kutsuttu, vain ne 5-6 poikaa).

Tyttäremme taas oli mukana suunnittelemassa shoppailureissua naapurikaupunkiin. Tyttöjä oli menossa mukaan yhteensä kolme ja huoltajaksi/valvojaksi oli lähdössä yhden perheen vanhemmat. Tämä lapsi sitten nosti äläkän, kun häntä ei oltu pyydetty mukaan, vaikka ei muutenkaan näiden kolmen kanssa juurikaan vapaa-ajalla ole eikä luokan 13 muutakaan tyttöä ole lähdössä mukaan tuonne shoppailemaan.

Muille vanhemmille nämä eivät ole ongelmia, tämän tytön vanhempien mielestä taas on. Onko siis tosiaan niin, että edes vapaa-ajalla lapset eivät saa puuhastella ja reissailla sillä porukalla millä haluavat?

Vierailija kirjoitti:

Itse keksin hyviä näpäytyksiä takaisinpäin eräälle hienohelmalle joskus.

Sano lapsellesi, että ensi kerralla kun mollaavat esimerkiksi häntä siitä ettei hänellä ole jopoa, niin pyydä sanomaan näpäytyksenä "eipähän kukaan sitä varasta, koska se on joku typerä _JOPO_ joka on tyyliin kaikilla!".

Tai sitten sano, että ensi kerralla kun sanovat jotain, että sanoo ensim nätisti "ei kiinnosta, antakaa olla ja seuraavalla kerralla saa mielestäni ihan suoraan jo huutaa "ei v#### kiinnosta, antakaa olla!". Jos opettaja soittaisi kotiin, vanhempana ainakin puolustaisin lastani (ihan syystä).

Tyttö voi sanoa : minä olen köyhä lapsi.

Meillä tämä vastaava on alkanut jo ekalla luokalla. Tyttärelleni kuittailtiin juuri glitter-vilkkulenkkareista, että onpa nolot ja lapselliset. Geeliynätkin oli vääränlaisia, kun eivät olleet jotain tiettyä merkkiä. Disneyn piirrettyjen katsominen on noloa, pitäisi katsoa ja fanittaa Harry Potteria. Huvittavinta on ollut kuittailu Pirkka-maitopurkista, jonka lapsi vei askartelua varten kouluun. Kuulemma vaan köyhät käyttää Pirkkaa. Onneksi lapsella on ainakin vielä tarpeeksi hyvä itsetunto, että vaan kohauttelee olkiaan näille jutuille. Ja samasta koulusta rinnakaisluokalta löytyy myös onneksi saman henkinen paras kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tämä vastaava on alkanut jo ekalla luokalla. Tyttärelleni kuittailtiin juuri glitter-vilkkulenkkareista, että onpa nolot ja lapselliset. Geeliynätkin oli vääränlaisia, kun eivät olleet jotain tiettyä merkkiä. Disneyn piirrettyjen katsominen on noloa, pitäisi katsoa ja fanittaa Harry Potteria. Huvittavinta on ollut kuittailu Pirkka-maitopurkista, jonka lapsi vei askartelua varten kouluun. Kuulemma vaan köyhät käyttää Pirkkaa. Onneksi lapsella on ainakin vielä tarpeeksi hyvä itsetunto, että vaan kohauttelee olkiaan näille jutuille. Ja samasta koulusta rinnakaisluokalta löytyy myös onneksi saman henkinen paras kaveri.

Eiköhän ole suoraan kodeista lähtöisin nuo mielipiteet.

Siis sun lapsi haluaa olla kaikin tavoin erilainen ja sitten ihmettelet, miksi ne keskenään samanlaiset ei ihailekaan tätä uniikkia lumihiutaletta? Minusta tuo on ihan selkeää seurausta tyttäresi valinnoista eli hän tekee asiat toisin eikä päätöksiä näköjään saisi edes noteerata, vaikka kaikki se vaikuttaa yhteiseen tekemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tämä vastaava on alkanut jo ekalla luokalla. Tyttärelleni kuittailtiin juuri glitter-vilkkulenkkareista, että onpa nolot ja lapselliset. Geeliynätkin oli vääränlaisia, kun eivät olleet jotain tiettyä merkkiä. Disneyn piirrettyjen katsominen on noloa, pitäisi katsoa ja fanittaa Harry Potteria. Huvittavinta on ollut kuittailu Pirkka-maitopurkista, jonka lapsi vei askartelua varten kouluun. Kuulemma vaan köyhät käyttää Pirkkaa. Onneksi lapsella on ainakin vielä tarpeeksi hyvä itsetunto, että vaan kohauttelee olkiaan näille jutuille. Ja samasta koulusta rinnakaisluokalta löytyy myös onneksi saman henkinen paras kaveri.

Eiköhän ole suoraan kodeista lähtöisin nuo mielipiteet.

Eiköhän ne ole myös 12-vuotiaiden kohdalla.

Ymmärrän tuskan saman henkisen kaveripiirin puutumisesta. Monesti vaan on elämässä sellainen tilanne, että pitää sopeutua siihen porukkaan, joka on saatavilla. Löytää niitä yhteisiä juttuja muiden kanssa, eikä niinkään korostaa omaa erilaisuuttaan joka käänteessä. Tietenkin on tökeröä huomautella toisen vaatteista ym., mutta tyttösi ei tarvitse viettää aikaansa näiden tyttöjen kanssa. Arvelisin tyttöjä kiinnostavan nämä tietyt tavarat ja tietty musiikki ja se muodostaa ison osan heidän kaveruudestaan.

Sun lapsellasi on oikeus olla sellainen kuin on, mutta sun tehtäväsi on vahvistaa lasta niin, että hän pystyy olemaan sitä jatkossakin.

Kuulostaa ihanalta tytöltä. Huolehdi että tyttö saa tarvitsemaansa hyväksyntää jostain muualta jos ei luokkalaisiltaan sitä saa. Yritä etsiä apuna vaikka harrastusta josta löytyisi enemmän samanmielisiä kavereita.

Luulisi että kaveriporukassa jokainen saa olla oma itsensä ja tykätä mistä haluaa. Meitä oli ainakin tosi sekalainen tyttöporukka ylä-asteella. Kaikki erilaisia mutta silti ystäviä vielä aikuisenakin.

Hänelle löytyisi varmasti paljon samanhenkisiä kavereita taide- ja musiikkipiireistä. Nuokkarilta ja pajoilta löysin hyviä kavereita mutta liekkö nämä toiminnassa nyt korona-aikaan?

Terveisin 22-vuotias joka kerää myös kangasmerkkejä, käyttää polvisukkia, viimeksi eilen kirjoitti kirjeen mummolle ja äitille, käy kirppareilla ja kuuntelee vanhaa musiikkia.

Tuollaisilla tytöillä on tiukat kriteerit, millaisia emojeja, sukkia ja hiusjakausta on sopivaa käyttää ja mitkä puolestaan on noloja. Niistä sitten kuittaillaan niin sydänystäville, kuin vihamiehille samalla äänensävyllä, koska onhan sekin tärkeää, että se noob, jonka kanssa ei muuten olla tekemisissä, käyttää pääkalloemojia itkunaurun sijasta. Sitten jokainen tällainen massateinin aloituspaketti luulee olevansa just se tyylikkäin ja näyttävin, vaikka todellisuudessa heistä ei edes erota, kuka on kuka, eikä kukaan ole muodostanut ulkomuotoaan ja mielenkiinnon kohteitaan oman tyylitajunsa perusteella, vaan kopioimalla luokan veemäisimmältä tytöltä, jonka mielipide on tärkeämpi, kuin hyvän ystävän. 

Teinien logiikka on tosi brutaalia ja outoa, kun yhteenkuuluvuus ja oma napa merkkaa vielä sen verran paljon, niin tulos ei voi olla juuri muuta. Lukiossa tuollainen yleensä helpottuu, vaikka onhan heilläkin naurettavat trendinsä. 

Ei ole juuri muuta neuvoa tytöllesi, kuin että pysy omana itsenäsi ja yritä olla välittämättä kauheasta paskamyrskystä, tai mene massan mukana ja yritä olla välittämättä ei-niin kauheasta paskamyrskystä. Ja kaikki nuoret ei tosiaan ole tuollaisia vatipäitä, omanlaisensa kaveriporukan löytäminen helpottaa kummasti ohittamaan kritiikin olan kohautuksella 

Itsevarmuutta peliin!  Nämä kaverit eivät tule olemaan ainoita ihmisiä elämässä, jotka tulevat haukkumaan musiikkimakua tai vaatteita.  Jos aikoo pukeutua kuin haluaa, se täytyy tehdä asenteella ja ymmärtää, että kaikilla on omat mielipiteensä ja mieltymyksensä. 

Bensaa vaan liekkeihin !  Jos alkaa mielistelemään muita niin ei ikinä voi päästä tasapainotilaan, jossa kaikki pitäisivät lopputuloksesta. Siinähän unohtaa itsensä ja alistuu muiden vietäväksi. 

Kertomasi asia on yhtäpitävä myös aikuisten maailmassa. Helposti katsotaan nokanvartta pitkin, ellei ole merkkivaatteita (vaikka velaksi ostettuina) tai muuten vaan suu auki, vaikka mitään asiaa ei olisikaan. Lasten kohdalla tällainen käytös on julmempaa, ja jättää ehkä enempi jälkitraumoja kuin aikuisella, mutta on myös aikuisia, jotka haluavat pois tällaisesta ilmapiiristä. 

Voi kun aloittajan tytär ja oma 12v olisivat samassa koulussa. Eivät ehkä ulkoisten asioiden vuoksi tulisi toimeen, mutta olisi ainakin kokemus ettei ole se ainoa poikkeava. Antaa toivoa, että jostain voi löytää sen, joka on tarpeeksi samanlainen poikkeava.