Olen vain haaveillut koko ikäni, enkä saanut oikein mitään kunnollista aikaan

Tunnistan. Tosielämä ja työpaikat ovat tuottaneet aina pettymyksen. Minulla on korkeat ideaalit mitään asiat pitäisi olla ja sitten kun tosielämän työpaikkojen resurssit eivät mahdollista ideaalien mukaista työntekoa niin haluan vain pois.

On tuntunut samalta, mutta no, keskityin siihen, mikä mulle oli tärkeää. Omien traumojeni käsittely, jotta parempi elämä edes olisi mahdollista. Toisten mielestä olisi pitänyt unohtaa "pilvilinnat" ja hyväksyä paska elämä ja rakkaudettomat ihmissuhteet. No deal.

Mielenkiintoista.

Ap, mulla samaa. Aluksi nuorena kyllä yritin, esim. opiskelin ja valmistuin hyvään ammattiin. Mutta työelämä oli tappavan harmaata ja stressaavaa. Pääsin eläkkeelle loppuunpalamisen takia. Myöhemmin sain autismidiagnoosin. Minäkin olen ikuinen haaveilija, en pysty enkä jaksa elämään normi-ihmisten arkea ja sukkuloimaan reaalimaailmassa. Vietän 95% ajasta yksin, omissa oloissani. Tuntuu hyvältä esim. valvoa aamuyölle nauttien siitä hiljaisuudesta ja vapaudesta, kukaan ei odota minulta mitään ja saan vain olla rauhassa, omassa kuplassani.

Minä olen myös tuollainen haaveisiin vaipuja.  Lapsuuteni oli äärettömän onnellinen ja tasapainoinen, koulukin meni hyvin.  En kuitenkaan jaksanut keskittyä opintoihin kuten olisi pitänyt, olen surullinen ettei nuoruudessani puhuttu esim. autismin, ADHD: n  tai muun vastaavan hankaluuden diagnosoinnista.  Olisin hyötynyt jos olisin tiennyt, mistä kaikki alisuoriutumiseni johtui.  Elämäni meni kuitenkin ihan hyvin, olin aivan toisenlaisessa ammatissa kuin nuorena kuvittelin. Olen nyt jo päässyt eläkkeelle, en enää mene uteliaisuudenkaan vuoksi mihinkään testiin, mutta alakulo jäi.  Olen jonkinlainen arvoitus itselleni(kin).  

Olet normaali. Suomessa vaikea saavuttaa asioita ja bisnestä. Maadoitus auttaa leijumiseen. Mutta on raskasta olla koko ajan asioiden pulssilla, ei sekään helppoa, tiedostaa liikaa ja näkee melkein kaiken läpi.

Mä oon tommonen samanlainen haaveilija. En oikein saa mitään aikaiseksi. Kai se on joku luonteenpiirre. Mulla on kyllä nuoruudessa todettu persoonallisuushäiriö, en tiedä liittyykö se siihen. Yleensä seuraan vain kun muut elää elämäänsä. En edes oikein tiedä mitä pitäisi tehdä kun moni asia ei vain kiinnosta. En koe olevani masentunut. 

Kermaperse - kokoomusvegaaniko ?

Minulla se liittyy estyneeseen personallisuuteen. koska en koe oloani turvalliseksi, stressittömäksi ja vapaaksi kun olen ihmisten seurassa luon kaikenlaisia fantasioita esim että olen tanssi esityksessä lavalla ja ihmiset taputtaa minulle, tai että olen taidemaalari ja olen myymässä taideteoksiani messuilla ja ympärilläni pyörii minun taiteesta kiinnostuneita ihmisiä. Joskus myös että on iso kaveriporukka ja kaikki tuntevat minut ja tykkäävät minusta ja pitävät minua hauskana. Todellisuudessahan olen aika tylsä, harmaa tyyppi.