*' *' *Tammenterhojen torstaipäivän tapahtumia*' *' *

Täällä ollaan jo näin aikaseen hereillä, kun serkku kavereineen oli meillä yötä ja mies on nyt viemässä heitä lentokentälle. Töihinlähtöön pitää kohta alkaa valmistautumaan, mutta piti tulla ensin lukemaan eilisiä juttuja, kun oli niin kiirus päivä eilen ettei ehtinyt.



Kamala ukkosmyräkkä oli päällä tuossa puoli viiden - viiden aikaan täällä pääkaupunkiseudulla. Mut ihana, et satoi hieman vettä. Mä kun olen kyllä niitä, jotka henkeen ja vereen kannattaa lämpimiä ilmoja ja kuivaa säätä ja tää kesä on ollut siihen nähden loistava, mutta täytyy sanoa, että viime viikkoina olen kaivannut myös vesisadetta! :)



beijaflorin gallup: En ole tehnyt mitään päätöksiä koskien synnytystä, enkä myöskään aio tehdä. Vaikka olen ensi kertaa asialla ja tietoa koulutuksen puitteissa asioista on jonkin verran, aion kohdata asian avoimin mielin. Liika suunnittelu ei mielestäni ole hyväksi, joutuu vaan pettymään ellei kaikki mene suunnitelmien mukaan. Yleensä olen juuri sellainen ihminen, joka suunnittelee elämäänsä ja aikatauluttaa asioita aika tarkkaan, mutta tämä mahtanee olla asia, jota ei voi yhtään suunnitella. Avoimin mielin aion mennä synnytykseen ja katsoa mitä tuleman pitää. Kipulääkkeitä otan, jos niitä tarvin ja jos käy niin ettei alatiesynnytys onnistukaan ja mennään sektioon, en ole pettynyt. Uskon, että olen asiantuntevissa ja osaavissa käsissä ja päätökset tehdään sekä minun että vauvani parhaaksi.



No tähän jatkokysymystä: Kuinka monen synnytyssairaalassa on perhehuone -mahdollisuus eli mahdollisuus isällä myös majoittua sairaalaan synnytyksen jälkeiseksi ajaksi? Ja kuinka moni on ajatellut käyttää tuon hyväkseen?



Minä olen miettinyt asiaa ja mies olisi meillä ainakin innostunut yöpymään sairaalassa.



(.) Kasvaa ja liikkeitä tuntuu päivittäin hieman. Eilen pitkän 12h työpäivän jälkeen tuntui supistuksia, kivuttomia kylläkin. Mut nyt on supernälkä, täytyy mennä aamiaiselle.



Mukavaa torstaita kaikille!



Sulina + Papu rv 21+0 (!!!)

Huomenta vaan,



olenpa taas minäkin täällä töissä jo tähän aikaan.. Hyvä kirjoitella rauhassa, kun muut tulevat töihin vasta tunnin päästä ;)



Kerroin eilen töissä raskaudestani ja pomo suhtautui kovin ymmärtävästi ja oli iloinen, että kerroin jo nyt, kun ehtivät sitten rauhassa järjestämään sijaista (valtiolla nämä hommat ei aina pyöri niin nopsasti). No marraskuuta odotellessa ja ensi viikkoa, jolloin pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme.



Niin, Hermionelle piti kommentoida tuosta raskausajasta. Mä odotan myös kolmatta lasta ja olen aivan samaa mieltä kanssasi, että en todellakaan ole nauttinut tästä raskaudesta. Koko ajan on joku paikka kipeenä ja kolottaa ja väsyttää (vieläkin). Neuvolassa lohduteltiin, että yleensä väsymys näillä viikoilla alkaa helpottamaan, mutta ei näytä koskevan minua. Iltapäivät töissä on ihan tuskaa, kun ei pysy hereillä. Mieskin asiasta eilen vähän kommentoi ja syystäkin. Mä nimittäin lähes joka ilta nukahdan samalla, kun nukutan lapsia. Eilenkin otin pikkutorkut puol yhdeksältä, kun luin iltasatua esikoisellemme. Jaksoin sit raahautua hetkeksi miehen seuraksi, mutta sohvalla uni voitti aika äkkiä (taas).. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että meidän kahdenkeskinen aika on tosi vähillä ja sitä myöten myös seksi ja sekös miestä harmittaa.. Totesin, että itsepä olet osasyyllinen tähän tilaani ja siihen, että koko ajan väsyttää ja on paha olo, joten ei valittanut enempää, mutta ymmärrän kyllä häntä.



Toisaalta mua pelottaa sekin, että tuntuu, etten nauti tästä raskaudesta niin paljon kuin kahdesta aiemmasta. Tuntuu, että syntyyköhän tämä lapsi ollenkaan ja jos niin kuinka sairaana?? Tuntuu, että nämä omat ajatukset aiheuttaa vauvalle jotain pahaa (tiedän, ettei siihen ajatukset vaikuta, mutta silti sitä miettii kaikenlaista). Mietin iltaisin, että jos nämä tuntemukset johtuukin siitä, ettei vauvalla ole kaikki hyvin ja että nämä kaikki pahanolon oireet ja kivut johtuu siitä, että vauva huutaa apua siellä.. Mutta ei auta kuin yrittää jaksaa ja olla positiivinen. Kesälomalla oli jotenkin helpompaa, kun sai rauhassa olla kotona ja viettää aikaa lasten kanssa, mutta nyt töihinpaluun jälkeen väsymys taas iski ja kaikki ajatukset myös..



Mutta nyt lopetan valitusvirteni ja aloitan työnteon.



-äitiliini78 ja masukki 20+2

Pitkästä aikaa saadaan taas tavata tuo pikkukirppu. Iltaisin masuvaavi kolistelee yksiössään, mutta on se vaan ihanaa nähdä vauva ultrassa. Ajattelin kysellä sukupuolta, jos kätilö on sen tyylinen, että uskallan :) tosin poikaolo on edelleen, niinkuin on ollut koko raskauden ajan.



raskausajasta nauttimisgallup: No, ihan mukavaahan tämä on, kun ei ole ollut paha olo eikä muutakaan mainittavaa (paitsi pelottavat tuhruvuodot alkuraskaudessa) mutta ei tämä niin kivaa ole, että huvikseen tätä tekisin ainakaan montaa kertaa enää :)

(johtuu ehkä eniten siitä, että mua alkaa aina himottamaan kaikki ne asiat jotka on kiellettyjä raskausaikana)



synnytysgallup: en aio tehdä mitään suunnitelmia. Esikoista odottaessani en myöskään suunnitellut sen enempiä, kuin että olisi kiva päästä ammeeseen avautumisvaiheessa ja saada epiduraalipuudutus. No kumpikaan ei toteutunut erinäisistä syistä. Joten nyt en edes tuon vertaa ajattele mitä haluaisin tapahtuvan. Kunhan vauva syntyy, niin se on pääasia.



Täytyy lähteä suihkuun!



Taneli + pikkukirppu 19+4

Äitiliini78: Kuulostaa tutulta, minä kanssa simahdan illalla tasan kello yhdeksän. Ja kun tuon esikoista päiväkodista niin aina meinaan nukahtaa sen huoneeseen siinä viiden aikoihin, kun muka leikin sen kanssa... Miestä ei paljon tule nähtyä, kun se tulee töistä usein vasta kahdeksalta. Onneksi kuitenkin huolehtii siinä vaiheessa lapsen nukuttamisesta, kun minä olen jo ihan poikki. Seksi nyt on varmaan viimeinen asia, mitä me ollaan jaksettu ajatella viime aikoina ;-) on niin vienyt meistä mehut kesän remontointi, työn aloitus, tytön päiväkotijärjestelyt ja sitten tämä mun raskaus. Mutta tämä nyt on tällainen vaihe elämässä. Kohta taas jotain muuta! :)



Sulina: perhehuone-gallupista. Olin esikoisen kanssa sellaisessa ja oli kyllä tosi ihanaa. Varmaan parempi kuin yksikään romanttinen loma, jolla ollaan oltu! Miehen kanssa vietettiin toista " ensirakastumisen" huumaa ja itkettiin iltaisin yhdessä, että ollaan niin onnellisia ja naurettiin, että eikös yleensä ne vauvat itke eikä vanhemmat.... Nyt toiskertalaisena on vähän toiset realiteetit, miehen pitää jäädä kotiin esikoisen kanssa yöksi ja silleen.



wei rv 16+4

Tähänpä en ollutkaan vielä osallistunut. Siis mulla on ollut kaikenkaikkiaan niin helppo raskaus, että kun eilen ehdin 5 minuuttia jutella miehen kanssa ennen nukahtamista niin sanoin, että montako lasta hankitaan, kun tämä raskaana oleminen on näin helppoa. Hoitamisesta taas en juurikaan välitä. Mies siihen että, joo hän voi sitten hoitaa ne kaikki. Minä kysyin, että tarvitseeko mun imettää öisin? Ja sitten me taidettiin nukahtaa! ;-)

että ottaa päähän. olin jo kerinny kirjottaa pitkät pätkät kun pikkumies tuli ja hävitti kaikki mun sepustukset!



no joka tapaukses olin kirjoittamas et meillä onneksi taudit muksuis helittäny mut mies on nyt kipeänä ja varmaan ekaa kertaa elämässään pois töistä kaksi päivää putkeen...



sit gallupeihin sen verran et synnytykseen meen sillä mielellä et otan sen kipulääkkeen mitä kerkiän saamaan ja mikä tuntuu tarpeelliselta. mies ei oo tulos mukaan tähänkään synnytykseen vaan jää hoitamaan lapsia kotia. paras kaverini tulee sen sijaan mukaan eli perhehuonetta ei ole edes sunnitteilla meille. muutenkin haluaisin kyl kotia niin pian kuin mahdollista koska mies pystyy tod näk pitämään vain 2 viikon isyysloman joten siitä ei sit paljoa jää jäljelle jos mä oon vauvan kans sairaalas neljäkin päivää. täytyy toivoo et tällä kertaa ei tulis mitään kellastumisia yms...



sit vauvalle laulamisesta. en oo ikinä masuasukkaille osannu laulaa ihan tarkoituksella mut iltalauluja laulan lapsille joka ilta joten eiköhän se siinä samalla saa oman osansa mahaankin.



oma napa on ihan ok. liikkeitä tuntuu iltaisin jo selkeästi siellä täällä mut ootaan kyl innolla et vauveli kasvaa vähän isommaksi niin että niitä liikkeitä tuntuis ihan koko ajan eikä vain sängyllä pötköttäessä. paino ei oo kumma kyllä noussu parin viikon sisään yhtään ja toivon hartaasti että ei hirveästi nousiskaan. mull aonneksi on toi pahin väsymys kyl menny ohi joten nyt taas jaksaa kattoo (useimmiten) myöhemminkin tulevia ohjelmia jos vaan viittii ja kiinnostaa.



eipä mulla muuta tälle päivää. ihanaa kun sataa niin nurmikkokin saa taas vähän vettä ja ei oo piha ihan niin kuolleen näköinen!



iloista torstaita kaikille!



sapa16+3

eli oon kyl tosi onnelinen tästä raskaudesta mut en tiedä että nautinko siitä nyt niin koko ajan kun on kuitenkin kaiken maailman juttuja jännitettävänä yms niin ei osaa olla ihan silleen vaan rentona. mut vielä ei oo kuitenkaan ollu mitään pahoja vaivoja (kuten loppuajan ihanat selkäsäryt, närästys ja kyvyttömyys liikkua sulavasti sängyssä ja ahtaissa paikoissa::)) ) jotka estäis nauttimisen joten luulen et sit varsinkin kun se sukupuoli saadaan selvill eniin pystyn nauttimaan mahastani enemmän.



olipa taas vaikeaselkoista höpinää...:)



sapa

Katkonainen yö taas takana ja tuli vasta äsken noustua ylös.



SynnytysG: Ei ollut edellisessä synnytyksessä mitään toiveita kirjattuna, vaikka olis voinut neuvolakorttiin kirjoittaa. Ei ole toiveita nytkään esittää sairaalalle.

Itsekseni vain toivon, että saatais pojalle lapsenvahti, että mies pääsis mukaan synnytykseen. En haluais yksin sinne joutua.



PerhehuoneG: Täällä on muistaakseni kolme perhehuonetta ja niitä saa alkaa varailla synnytyksen jälkeen. Mulla kävi viimeeks niin, että heti pyysin nimen varauslistalle, mutta kätilö unohti laittaa... Päästiin vasta viimeiseksi yöksi, mutta onneks edes se saatiin. Muuten olin neljän hengen huoneessa ja aloin olla hermoraunio kolmen siellä vietetyn yön jälkeen! Ei siellä pystynyt lepäämään yhtään. Eräs äideistä jutteli puhelimessa puolille öille kovaan ääneen ja sit alkoi vauvat parkua jokainen vuorollaan ja päivällä ramppas sit isät/sisarukset paikalla. En ole muutenkaan kovin sosiaalinen ihminen, niin kova oli ikävä kotiin =)



(.) Pahoinvointi näköjään jatkuu. Ei tässä sen ihmeempiä.



Nyt aamupalalle pojankaa, että päästään uloskin.



-tau- & masueeva 17+5

[color=deepskyblue][b]Zatu[/b], täällä oli muutama viikko sitten työgalluppi, mutta sulla tais just silloin olla se nettipimento... Tässä linkki siihen galluppiin vastauksineen http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=7870843&t=7870429&appid=&…

Ja tässä mun vastaus kyseiseen galluppiin:

GALLUP: olen tutkijana laboratorioalaan liittyen, valtion leivissä. Myös ikuinen opiskelija yliopistolla.... (2 tutkintoa jo muualta).

Pianon ja huilun soittelu on siis puhtaasti harrastupohjalta, ei liity työhön mitenkään... Taidan olla aika lähellä sua töissä, kun mulla on työmatkaa 80 km Oulusta alaspäin... :)

[b]Monttu[/b], hyvä juttu että maksa-arvot oli kohdillaan! Varmaan huojensi oloa...

[b]nenn[/b], resistenssi tarkoittaa bakteerin vastustuskykyä antibiootille tai muulle lääkkeelle. Viljellylle bakteerille tehdään herkkyysmääritys eri lääkkeillä, jotta nähdään mikä tehoaa parhaiten. Jos bakteeri on herkkä jollekkin lääkkeelle, se tarkoittaa että kyseinen lääke tehoaa hyvin ko. pöpöön. Jos taas resistentti, tarkoittaa että bakteeri on vastustuskykyinen lääkkeelle ja lääke ei välttämättä tehoa kyseiseen bakteeriin. Mulla kun on ollu noita kroonisia virtsatieinfektioita ja aina sama E. coli sen aiheuttajana (suolistoperäinen) ja se alkaa olla melko resistentti jo suurimmalle osalle lääkkeistä eli moni lääke ei enää tehoa siihen. Tällä hetkellä Nitrofur-C tepsii parhaiten. Sulla on varmaan ollu joku pöpö, joka on ollut resistentti usealle lääkkeelle ja varmaat nyt selvittävät, mikä lääke tehoaisi parhaiten. Tänään olet sitten kai viisaampi asiassa? Kerrohan mitä sanottiin ja mikä oli se juttu, joka ' ei kuulu' olla pissanäytteessä.

[b]Ardisia[/b], muistahan levätä ja ottaa rauhallisesti. Hih, mulle tuli elävästi mieleen saksalainen lääkäri, joka yrittää puhua ruotsia saksalaisella aksentilla... :) :) En varmaan itsekään saisi selvää...

Mullakin hormonit jyllää, mutta positiivisella tavalla!! Olen normaalisti aika kiltti ja herkkä, nyt musta on tullut tosi määrätietoinen ja omia etuuksia ajava. Osaan helposti ilmaista mitä halua jne. joka ennen oli joskus vaikeaa... Nyt nautin tästä olosta, kun itsetunto tuntuu olevan huipussaan :) En siis haasta riitaa, mutta pidän hyvin oman puoleni :)

[b]Synnytys-gallup[/b], mulla on Sulinan kanssa prikulleen samat ajatukset synnytyksestä ja sen kulusta. (sori Sulina, siteeraan nyt sun tekstiä)

En ole tehnyt mitään päätöksiä koskien synnytystä, enkä myöskään aio tehdä. Vaikka olen ensi kertaa asialla ja tietoa koulutuksen puitteissa asioista on jonkin verran, aion kohdata asian avoimin mielin. Liika suunnittelu ei mielestäni ole hyväksi, joutuu vaan pettymään ellei kaikki mene suunnitelmien mukaan. Yleensä olen juuri sellainen ihminen, joka suunnittelee elämäänsä ja aikatauluttaa asioita aika tarkkaan, mutta tämä mahtanee olla asia, jota ei voi yhtään suunnitella. Avoimin mielin aion mennä synnytykseen ja katsoa mitä tuleman pitää. Kipulääkkeitä otan, jos niitä tarvin ja jos käy niin ettei alatiesynnytys onnistukaan ja mennään sektioon, en ole pettynyt. Uskon, että olen asiantuntevissa ja osaavissa käsissä ja päätökset tehdään sekä minun että vauvani parhaaksi.

Perhehuoneita on OYSissa, mutta tietääkseni ne on tarkoitettu kauempana asuville. En viitsi naapurikuntalaisena edes tiedustella mahdollisuutta, kun niille on oikeasti tarvetta tiettyinä aikoina jopa Kuusamosta ja Raahesta asti tuleville.

Eipä tässä sen kummempia....kohta saa aamukamman ottaa esille. Töitä olisi vielä 8 viikkoa, sitten 16.10. vuosilomalle ja 17.11. äitiyslomalle (varhennettuna). Kivaa, kun ekat 4 kuukautta kotona ollessa palkka juoksee... (1 kk lomaa + 3 kk palkka ä-lomalla). No, eiköhän sen eteen ole töitä tehtykin...

terkuin Sinda & Nipsu rv 17+5[/color]

Täällä ollaan jostain syystä nyt ihan väsyneitä. Olevinaan nukuin hyvin, mutta kuitenkin uinahdin tuossa kun odoteltiin puuron jäähtymistä, neiti katsoi tyytyväisenä hiiri leffaa... Kohta tulisi kaverini lastensa kanssa, joten matkaamme tuonne ulos, josko äitikin heräilisi...



Raskausnauttimisgallup: En voi sanoa nauttineeni, koko ajan on joku huoli päällä, enkä mielestäni osaa olla rentoutunut hetkeäkään...koko ajan ´vaan odottaa et tulis tammikuu... Todella iloinen olen siis raskaudesta, mutta en osaa vain nauttia. Vessassa ei onneksi ole tarvinnut vielä öisin ravata!! Mutta sekin huolestuttaa, kun muistelen ekasta sitä jo tässä vaiheessa harrastaneeni...



Perhehuone: Epäilen että käytämme sitä hyväksemme, tietysti jos illasta/yöllä syntyy ja on moiseen mahdollisuus, niin käytämme hyväksemme, mutta epäilen että kun tuota matkaa ei ole niin paljoa, et mies kyllä huristelee kotiin. Niin teki esikostakin, vaikka neiti kyll oli teholla, joten ei olis perhehuoneella mitään tehtykkään.



Toivottavasti nenn saa hyviä uutisia ja epäselvätilanne selviää ihan harmittomaksi.



Onnea rakenneultraan meniöille, toivottavasti lapsenne paljastavat sukupuolensa, jos sen haluatte jo tietää..



-E- 18+6

[color=blue]Mansemamma [color=violet]hienoa, ett rakenneultrassa oli kaikki hyvin bdbd



[color=blue]Äitiliini [color=maroon]voi noita ukkoja. Ne ei aina osaa samaistua toisen asemaan. Missäs vaiheessa raskautta se piti tulla se " energinenkausi" ? Sitten ukkos varmaan kerjää armoa ettet koko ajan kellistäs sitä sänkyyn ;) Meillä ukon vakiolause on " ei varmaan kolmeen viikkoon oo muhinoitu" . No täytyy vähä antaa periksi. .yleensä ku se tuon sanoo niin on voinu ainaki pari viikkoo vierähtää. .

Saa nähä miten nyt käy, ku pitää harrastaa kumiukkojen kera :/ kumpikaan ei perusta siittä hommasta.



[color=blue]Sindalle [color=violet]iso kiitos :) :) pitääpä lukasta tuo pinoutuma. Hmm missähän sie oot töissä? Meiltä on Ouluun jotai 110km kaiketi. .

[color=blue]TYÖgalluppiin [color=maroon]vastausta, että mulla on ruokalatyöntekijän koulutus. Ja on tullu oltua töissä maatalouslomittajana, siivoojana, laitoshuoltajana, keittiöillä, kahvilassa. . .ja nyt viimeksi olin kotisiivoojana ja kuskasin vanhuksille ruoka-annoksia kotiin.



[color=blue]Perhehuoneesta [color=violet]esikoisen aikaan oltiin viimenen yö sellasessa ja tykättiin kovasti. OAS:ssa muistaakseni oli kaksi ja me saatiin onneks se mis on parisänky. Toisessa vain pari sairaalasänkyä laitettuna vierekkäin.

Muuten mulla oli yksityishuone. Oulaisissa ainaki sektiolla synnyttäneet kai mahdollisuuksien mukaan saivat oman huoneen. Ja koska mulla viikon päivät vierähti laitoksella niin oli kyllä ihana olla omassa rauhassa. Vieraita sai käydä miten vaan suurin piirtein.



[color=darkviolet]Yhet housut tuossa oottas lyhentämistä. .kai niitä pitää alkaa leikkaan ja ompeleen, ku haluaisin ne joskus jalkaan.



Zatu ja Säde 16+6

Perhehuoneesta: Täällä niitä on kai 4, mutta ei vielä oikein tiedetä että koitetaanko saada sellasta vai ei. Riippuu vähän siitäkin, että onko meillä esim. kestovaippapyykkääjiä apuna täällä kotona (esim.tulevat mummot) jos ei, niin mies joutuu hoitelemaan pyykin pesut ym, joten ei ehkä kannata maksaa siitä perhehuoneesta sitten. Mutta ikävää että vaihtoehtona on juuri sellainen kai kolmen äidin huone. Luulen että hulluksi siellä tulee, mutta ei kyllä auta muu kuin suhtautua avoimin mielin siihen(kin) :)



Äsken oli ihan synkkä ilma, piti valoja pitää kun aamupalaa söin, mutta nyt jo kirkastuu. Saisi vähän sataakin.



Äh..mies oli saanu ensi kesäksi (touko-lokakuu) työtarjouksen Hollannista. Onpa kyllä tyhmää kun on sellasella alalla että ei oo oikein varaa valita ja sitten asuntolainan takiakaan ei viitsi turhan nirsoksi ruveta, mutta että hollanti. Taas mie " joutusin" muuttamaan maahan jonka kieltä en osaa..Ja kaiken huippu kyllä se että samaa reissutyötä on se hollannin työkin eli ei hän ikinä olisi " hollannin kodissakaan" , vaikka sieltä meille vauvan kanssa kämpän järkkäisivätkin. No, onneksi oli vähän miettimisaikaa. Luulen kyllä että jään vauvan kanssa Suomeen, täällä sentään joku tukiverkko on ja kyllä se firma lennot suomeen maksaa aina kun on vapaata. Mielummin yksin täällä kun siellä. On sentään mummolat saman maan sisällä ym.



Pitäs opetella leipoo sämpylöitä, mutta ei niistä koskaan tuu oikeen mitään. En varmaan jaksa vaivata ja kohottaa tarpeeksi taikinaa. Tekis niin mieli turvautua sähkövatkaimeen ja taikinakoukkuihin, mutta liekö niidenkään avulla hommasta tulee mitään?!



Beijaflor rv 19+3

Täällähän olikin jo hyvä pino odottamassa näinkin varhain. Monina päivinä on tullut koko päivänä tämän mittainen.

Perhehuone-gallup: esikoisesta saatiin Kättärillä perhehuone. Nyt ei välttämättä oteta sitä, kun eiköhän mies ole sitten kotona esikoisen kanssa. Tosin äitini tms kyllä hälytetään sitten myös vahtijoukkoihin, mutta ei tosiaan varmaan oteta sitä perhehuonetta nyt. Meiltä on vain noin kahdenkymmenen minuutin matka Kättärille, eli se on ihan helppo kulkea sitten miehenkin. Kun pitää sitten kuitenkin esikoistakin hakea katsomaan äitiä ja vauvaa jne.

Synnytyksen suunnittelusta: en ole miettinyt yhtään mitään synnytyksen kulusta, kun mitä vaan voi tulla vastaan. Paras siis kun menee avoimin mielin. Esikoinenhan syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi, eli eipä tarvinnut silloinkaan pohtia mitään, kun kaikki oli jo ennalta määrätty. Toipumisen kannalta toivon tästä alatiesynnytystä, kun sitten on vauva ja taapero, niin olisi ihan kiva, ettei tuossa alavatsassa olisi leikkaushaavaa, joka vähän rajoittaa..

Äitiliinille väsymyksestä: olen itsekin ollut huomattavasti väsyneempi tässä toisessa raskaudessa kuin ekassa. Mutta ehkä siihen on syynä ihan vain erilainen tilanne kuin ekaa odottaessa: nyt ei nukutaan ihan silloin kun huvittaa, kun pieni mies tarvitsee huomiota ja herää aikaisin. Samoin töissäkäynnin ja perhe-elämän yhdistäminen verottaa omansa, kun vielä tulen aina töihin kukonlaulun aikaan, ennen lapsen heräämistä, jotta pääsen sitten tosi ajoissa hakemaan poikaa hoidosta, ja mies hoitaa pojan hoitoon viemisen. Paitsi tällä viikolla, kun on taas työmatkoilla. Minulle tulee nyt sitten ihan vajaita päiviä, mutta en raaski tehdä täyttä työpäivää, jolloin pojan hoitopäivä venyisi yli yhdeksäntuntiseksi. Eli sinullakin on nyt huolehdittavana kaksi lasta ja työ. Ehkä ne vain yhdessä ovat väsyttävämpi yhdistelmä kuin aiemmissa raskauksissa. On varmasti ihan normaalia väsyneenä vielä sitten murehtiakin tavallista enemmän. Mutta ihan varmasti siellä vaavilla on kaikki hyvin. Toivotaan, että se keskiraskauden energiapiikki yllättää meidät väsytkin mammat!



t. Meku rv 17+4

[color=darkviolet]Hyvin alkaa tää päivä, ku nyt jo horisee :D

Niin ei oo yhtään mietitty vielä tuota. OAS:ssa muistaakseni oli mahdollista saada se, vaikka ois esim. toinen lapsi kyseessä. Koska joku perhe yritti olla siellä, että esikoinen oli mukana. Mutta kun esikoinen ei viihtyny ne luovutti sen huoneen pois.

Luulenpa, että ukko on akan kans kotona. Sais rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen ja toivottavasti tällä kertaa ei vierähtäs viikkoa laitoksella.



Ja nyt niitten pöksyjen kimppuun. .

VAstataanpa galluppeihin ensin..



Raskausajan nauttimisG: Kaikki on mennyt erittäin helposti, mutta en mä oikeen erityisesti nauti odotusajasta. Maha iso ja tiellä. Loppuajasta liikkuminenkin vaikeampaa+ muut vaivat.. Esikoista odottaessa nautin ehkä kaikkein eniten.



SynnytysG: Ei mulla mitään muuta erikoistoiveita ole kuin että, saan edes jotain kipulääkettä!! Viime synnytys kun meni täysin luomusti (olin 6cm auki tullessa sairaalaan) ja se teki niin sairaan kipeää etten suostu enää synnyttämään ilman lääkitystä! Olisin halunnut spinaalin tms., mutta lääkäri oli kiinni hätäsektiossa. Ponnistusvaihe oli kauhein..

Ekassa sain epiduraalin (olin myös ammeessa)ja se vaikutti koko synnytyksen ajan ja ei ollut kipuja juuri ollenkaan. Eli eipä sitä kauheesti kannata suunnitella, yllätyksiä kun voi aina tulla!



PerhehuoneG: Ei oteta kun asutaan n.16km päässä sairaalasta ja Oys:ssa ne perhehuoneet annetaan ensisijaisesti kaukaa tulleille. Mies hoitaa kotona lapsia sillä aikaa kun olen sairaalassa, mutta synnytykseen hän tulee mukaan.



Mitäs sitä vielä.. Olen jo ostanut peukaloiselle muutaman bodyn ja housuja. Uuden toppapuvunkin aion ostaa. VArmaan aluksi 62cm kun eihän sitä kerkee pitää kuin vähän aikaa ja sit pitää vaihtaa jo ohuempaan.



(.) Potkuja tuntuu nyt jo voimakkaammin. Olempa jo kerran tuntenut ne masun läpi. Peukaloinen taitaa olla aika rauhallista tyyppiä ..toistaiseksi. Ultrassakin oli aika paikallaan, mitä nyt käsiä ja jalkoja heilutteli. :)



mellum ja peukaloinen 20+4

Eilen en edes ehtinyt pinoutumaan, mutta yritetään tänään.



Ensin GALLUPIT:

Ekasta raskaudesta nautin, en edes osannut mitään oikein pelätä tai olla huolissaan. Vasta laitoksella tajusin ettei kaikki välttämättä menekään hyvin kun sydänäänet heitteli kovasti. Tämä toinen raskaus ei olekaan niin nautinnollinen. Olen enemmän huolissani, vaivoja tuntuu olevan jos jonkinlaista, väsyttää ja olen usein huonolla tuulella. Myöskään semmoista energisyyttä ei tunnu olevan. Toivottavasti se tästä helpottaa jos ja kun ilmatkin raikastuu. Töissä huomaan ettei ole minkäänlaista motivaatiota, voisin jo jäädä kotiin :-)



Synnytystä en ole vielä miettinyt, tuskin sen ihmeempiä suunnittelen. Mennään tilanteen mukaan. Edellinen synnytys käynnistyi vesien menolla ja tuli vähän yllärinä. Silloin oli vain toive ettei lääkkeitä jos ei tunnu siltä (halusin ainakin kokeilla ilman) ja mahdollisesti ammeeseen. Kätilön suosituksesta sitten epiduraalin otin kun rupesi voimat olemaan ihan loppu ja olin siihen ratkaisuun tosi tyytyväinen. Suunnitelmat olisi muutenkin menneet mönkään kun sydänääniä piti koko ajan tarkkailla. Ammeeseen en päässyt sain käydä vain suihkussa. Keinutuolissa ja sängyssä sain olla.



Kättärillä perhehuoneen kai saa jos on vapaana. Me emme ota, vietämme aikaa mieluummin sitten kotona niin ei kulu niitä isyyslomapäiviä sairaalassa. Esikoisen kanssakaan ei otettu eikä olisi haluttu. Ja turhaa olisi ollut kun poika oli lastenosastolla hoidossa ekat päivät. Saahan sitten sairaalassa keskittyä itse uuteen tulokkaaseen.



(.) Toissapäivänä tunsin varmaankin ekan kunnon tömäyksen. Muutenkin liikkeitä tuntunut vähän enemmän (tai sitten uskallan luottaa siihen että ne on liikkeitä :-) Huoli on vähän helpottanut kuitenkin. Närästystä, väsymystä ja huonoa oloa :-) Koskakohan se " hehkeä" aika tulee...



En jaksa selata tuota esittelypinoa joten kysyn tässä. Onko muita pk-seudulta joilla la ihan kuun alussa ja jotka olisi menossa Kättärille synnyttämään?



Touhukasta torstaita kaikille!

Mirabella ja Albert 20+3



ps. ketään ei vissiin kiinnostanut ne haalarit ja housut?!

ainakin hetkeksi, tulin just rakenneultrasta ja kaikki ok:) Kätilö ei ainakaan ollu huolissaan noista mun harjotussuppareista, otti kuitenkin varuiks tulehdusnäytteet. Sukupuoli oltais kyllä oikeestaan haluttu tietää, mutta kuulemma he eivät sitä enää paljasta...että jos vanhemmat huomaavat niin sitten on eri asia:) Molemmat tuijotettiin sitä ruutua, mutta kyllä se tais arvoitukseks jäädä.



Synnytysgalluppiin sen verran, että mä en ainakaan vielä ole hirveesti tehnyt suunnitelmia, en edes osais kun esikoinen kuitenkin kyseessä. Heittopussiks en kuitenkaan aio ruveta, vaan täytyy sit tilanteen mukaan osata vaatia sitä mitä haluaa. Meillä on sairaalana Tammisaari ja kyllähän se perhehuone houkuttelis. Veljen perheellä oli se koko sairaalassaoloajan ja ihanan kotonen tunnelma oli.



Bellevue ja Muksauttelija 19+5

On taas vierähtänyt pitkä aika, etten ole jaksanut pinoihin osallistua. Lueskelen näitä kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti...



Nyt on pakko kirjoittaa minunkin, kun luin huojentuneena tämän päivän kuulumisia ja ajatuksia. Odotan siis kolmatta lastani (rv 19+5) ja olen ollut melko ahdistunut siitä, miten väsynyt, ryytynyt, äksy ja alakuloinen olen kaiken aikaa. Huolestuttaa kovasti kaikki mahdolliset asiat, jotka voivat mennä raskaudessa pieleen. Iltaisin nukahdan lähes yhtä aikaa lasten kanssa ja koti on melkoisen rempallaan, kun en töiden jälkeen jaksa tehdä kuin ihan pakolliset hommat kotona. Sitten ärsyttää katsella rempallaan olevia paikkoja kotona, mutta kun ei millään vaan jaksa siivoilla ja järjestellä. Mies kyllä auttaa kotihommissa, mutta ei ole ihan yhtä tarkka kuin minä...



Tosi lohdullista siis kuulla, että muillakin on samanlaisia tuntemuksia. Puolitutut ihmiset kyselevät kovasti jo raskauteeni liittyen kaikenlaista ja aiheuttavat jotenkin kiusallisia tilanteita minulle, kun omien ahdistusteni vuoksi en oikein osaa puolitutuille luontevasti aiheesta puhua. Kaikille kun ei halua tuntemuksiaan tilittää. Maha on kyllä jo niin iso, että kaikki huomaa mistä on kysymys.



Parin viikon päästä on rakenneultra ja toivon kovasti, että sen jälkeen olisi vähän kevyempi ja iloisempi mieli odotella vauvaa.



Tsemppiä masun kasvatukseen kanssasisaret!

Ihan ekana noihin gallupeihin:)



Olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla kuin Sulina ja monet muutkin: avoimin mielin koitokseen ilman mitään suurempia suunnitelmia:)

Eka synnytys on aika luomu sellainen: sain aquarakkulat, jonkun kipupiikin peppuun ja istuskelin uima-altaassa. Salissa nautin (todellakin NAUTIN!) ilokaasusta, toimi miulla loistavasti, hih;) Siinäpä kivunlievitys sitten olikin.. Ponnistusvaiheessa ei ollut mitään, eikä se sattunutkaan yhtään. Suunnitelmissa ei todellakaan ollut " luomusynnytys," mutta niin vain kävi. Ainut mihin nyt toivoisin napakampaa lääkitystä on siirtymävaihe, kun ei vielä saa ponnistaa, mutta ponnistuttais niin mahdottomasti!! Se oli aika inhaa, mutta toisaalta toisessa synntyksessä ei sellaista vaihetta ehkä tulekaan..



Täällä on vissiin yksi perhehuone. Ei käytetty sitä viimeksi, eikä nytkään käytetä.



Heh, esikko tunsi eilen ekan kerran vauvan potkun mahan päältä:) Oli kyllä niin jännä juttu, että oikein silmät pyöristyivät hämmästyksestä;)

Vauvalla oli meno päällä ja laitoin esikon käden massun päälle ja sopivasti just silloin potkaisi kunnolla!!!



Ensi viiikolla töihin, oma työhönpaluu ei niinkään jännitä vaikka pitkään olen ollutkin poissa, mutta tytön hoitoon meno siäkin enemmän;)



tikru + tiuhti 17+6

pikasesti.



MIrabella:Mitkä haalarit ja housut?



nauttimisG:tämä on ollut kurjin raskaus kaikista kolmesta. Olisi ihanaa sanoa että nautin mutta jotenkin koko raskaus on ollu tällästä. Miehelle sanoinkin että adoptoidaan loput lapset sitten,mä en haluu enää ikinä olla raskaana. TUnnelmat varmasti muuttuu ku vauvan saa syliin.



PerhehuoneG: En halua perhehuonetta.Riittää kun mies on synnytyksessä mukana,olkoon sitten kotona isompien kanssa ja mä saan nautiskella vauvasta ihan rauhassa ekan vuorokauden.



Neuvolassa kävin tänään. Valkuiaista alkaa taas ilmaantua,seuraavalla käynnillä saan lähetteen äippäpolille. Pääsee sit kurkkaamaan vauvaa. Hemppa oli noussu 126. Paino noussu 200g/viikko. Sydänäänet kuulu hienosti.



T:Isa ja masukki 17+4